keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Perinteen pelastus

Muistatteko vielä, kuinka viime jouluna haaveilin, että tekisin perinteen ja neuloisin joka jouluksi lapsille lahjaksi villasukat? No, sehän tyssäsi jo heti näin toisena jouluna. Vauva syntyi syksyllä, aika meni kuin siivillä ja hups, yhtäkkiä olikin joulukuun puoliväli. En enää siinä vaiheessa ehtinyt edes miettiä sukkien neulomista, kun muutenkin kaikki lahjajutut olivat levällään kuin Jokisen eväät. Sitten kävin kylässä ystäväni luona, ja kuinka kävikään?


Ystäväni isoäiti oli neulonut lapsillemme villasukat! Perinne sai sittenkin jatkoa, vaikka sukat eivät olleetkaan minun itseni neulomat. Nämä ovat vielä vähän isot, mutta ehkä vuoden päästä ihan sopivat. Ensi vuonna minulla toivon mukaan on taas aikaa joulukuussa neuloa jokaiselle lapsellemme joululahjavillurit. Aikaisemmin ei uskalla, etteivät jää pieneksi ennen kuin he saavat ne käyttöönsä.

Onko teillä jo uudenvuoden lupauksia tehtynä? Itse en ole moisia tehnyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin luvata, että opettelen ensi vuonna neulomaan kirjoneuletta niin, että se luonnistuu ilman hampaiden kiristelyä. Olisi nimittäin hienoa osata sekin tekniikka, kun aika moni muu juttu jo luonnistuu.

Vuoden viimeisiä tunteja viedään jo kovaa kyytiä, 12 tunnin päästä olemme jo vuodessa 2015. Toivon kaikille blogini lukijoille oikein antoisaa vuoden vaihteen juhlintaa ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!

PS. Tunnetusti lupaukset ovat tehty rikottaviksi, joten kukaan älköön tulko vaatimaan minua vuoden päästä tilille äsken tekemästäni lupauksesta! ;-)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Paitani mun

Uskaltauduin ompelemaan itselleni paidan. Tämä taitaa olla uusi suosikkini.

Onpa se vinkurasti päällä tässä kuvassa
Kaavat: Onion 5003 hitusen muokattuna
Kankaat: Kestovaippakauppa

Viime kerralla kankaita tilatessani selailin Kestovaippakaupan kaavatarjontaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin ommella itselleni mekon. Mekkoon menevä kangasmäärä on kuitenkin niin suuri, joten päätin aloittaa jostain vähän pienemmästä. Löysin kaavan peruspitkähihaiseen, ja lisäksi ostoskoriin siirtyi tuollaista kukkakangasta, joka oli sopivasti alennuksessa.

Piirsin kaavat niin kuin ne olivat kaava-arkilla. Hieman saumurilla suurruttelua ja eikun paita päälle. Ja ei. Pussitti selästä. Aluksi ajattelin, että olkoon tuollainen, hyvä se on silti. Nukuin yön yli, ja aamulla, kun vauva oli päiväunilla, päätin kokeilla osaisinko muokata kaavaa sopivammaksi. Eihän minulla ollut mitään menetettävää: joko minulle jäisi pussittava paita, jota en pitäisi tai voisin saada paremmin päälle istuvan paidan.

Otin kaavan esiin ja piirsin vyötärön kapeimpaan kohtaan poikkiviivan. Määritin kapeimman kohdan silmämääräisesti, koska en jaksanut alkaa hienostella ja mittailla tarkasti. Poikkiviivalle merkitsin sentin päähän kaavan reunasta pisteen ja piirsin uuden vyötärölinjan. Jälleen ihan vapaalla kädellä sen enempää mittailematta ja määrittelemättä. Sitten jälleen vähän saumurointia, ja voilá, heti toimi paljon paremmin!

Kaava siis kapeni vyötäröltä yhteensä neljä senttimetriä. Enää ei pussita, ja oon niin onnellinen. Osasin! 

Pääntie oli alkuperäisessä kaavassa melko pieni. Ensin ajattelin laittaa siihen resorin. Seuraavaksi mietin, että leikkaisin kaavasta suikaleen pois, asettaisin ommellun paidan päälle ja leikkaisin kaavan mukaan pääntietä avarammaksi, jonka jälkeen ompelisin siihen resorin. Loppupeleissä päädyin kokeilemaan uutta tekniikkaa, nimittäin aukileikkauksia. Eihän minulla ollut edelleenkään mitään hävittävää. Käänsin pääntien kaksi senttiä nurjalle puolelle, tein aukileikkauksia mututuntumalla ja kaksoisneulasin 1,5 sentin päästä reunasta. Ja hienosti onnistui :) Nyt kaula-aukko on omasta mielestäni hyvä, ei liian avara eikä liian pieni. Vielä jäi avartamisen varaa sentin verran.

Seuraavaan paitaan voisin lisätä helmaan ja hihoihin pituutta sentin tai kaksi, silloin saisin enemmän kääntövaraa. Nyt käänsin maltillisesti 1,5 senttiä. Jos olisin käänytänyt 2,5 senttiä, jotka oli merkitty kaavaan kääntövaroiksi, olisi hihoista ainakin tullut hieman naftit. Nyt ne ovat sopivat.

Kuvassa paita näyttää pussittavan kainaloiden alta. Oikeasti niin ei ole, paita on vain vähän huonosti päälläni. Kävin jo selailemassa kangaskauppojen sivuja ja etsimässä jotain kivaa paitakangasta ihan itselleni. Näitä nimittäin haluan enemmänkin!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pienelle vauvalleni

Eräänä päivä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimittäin halu neuloa villasukat. Perheen pienin ei ole saanut vielä paljon mitään äidin itse tekemää vaatetta tai asustetta, joten päätin neuloa sukat juuri hänelle.

Jotain pikaisesti neulottua
Malli: Perussukka 48 silmukkaa, ranskalainen kantapää
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa sukkapuikoilla perussukkaa. Vaikka magic loop onkin kätevä tekniikka, on välillä ihanaa posottaa menemään yhtä sukkaa kerrallaan, koska silloin valmista vaan tulee niin paljon nopeammin. 

Koska halusin jonkun jujun sukkiin, neuloin niihin yksinkertaista kirjoneulekuviota fiiliksen mukaan. Näistä tuli ihan kivat ainakin omasta mielestäni. Kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, todellisuudessa sininen väri ei ole noin dominoiva..

En ole mielestäni kummoinenkaan kirjoneuleen neuloja, siksi yksinkertainen kuvio lyhyillä lankajuoksuilla. Ensimmäinen sukka valmistui puolessa vuorokaudessa, toiseen meni reipas vuorokausi. Kasvuvaraa jäi muutama sentti, mikä on ihan hyvä, koska pienet vauvat kasvavat niin kauheaa vauhtia.

Seuraavalla kerralla voin kehittää jotain vähän monimutkaisempaa kuviota, vaikka kahden silmukan lankajuoksuilla! Vaikka todistetusti pidemmätkin lankajuoksut onnistuvat, on niiden neulominen aina jotenkin hankalampaa. Näissä nyt valmistuneissa sukissa ei ainakaan kirjoneule jäänyt kiristämään, vaan tuli tasaista jälkeä.

Olen tyytyväinen!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kielletty hedelmä?

Tästä kankaasta piti alunperin tulla leggingsit lapselle. Se oli kuitenkin hieman liian joustavaa ja ohutta ollakseen mutu-tuntumallani hyvää housukangasta, joten sille piti keksiä uusi käyttötarkoitus. Lapsi tilasi heti kankaista mekon, ja kun kaavat olivat jo valmiiksi piirrettyinä, niin päädyin ompelemaan kisumekon kaavoilla toisen mekon lapsukaiselle.

Anteeksi huono kuvan laatu!
Kaavat: Minikrea 50220 muunneltuna
Kankaat: Omenakangas Kestovaippakaupasta, resori Majapuulta

Tästä on vaikea sanoa, tykkäänkö vai en. Omalla tavallaan kuosi on hieno, tavallaan taas kauhean levottoman tuntuinen, kun omenia on niin paljon ja kumpaankin suuntaan. Resorivalintaani olen tyytyväinen. Mekon tilaaja olisi halunnut mustat resorit, mutta mielestäni ruskea sopi paremmin, koska omenissakin on ruskeaa.

Luulisi muuten, että kuvion kohdistaminen on tällaisessa kankaassa helppoa: omenat menevät suorissa riveissä ja niitä on tiheästi. En tiedä, mikä oli, mutta mielestäni kuvion kohdistaminen vaatteissa ei ole koskaan ollut niin hankalaa kuin nyt. Nuo rivit eivät vain suostuneet menemään suoraan kaavan reunan kanssa. No, eivät ne pahasti vinkuroi, ihan vähän vaan. Ja jos ei kerrota kenellekään muulle, niin ehkä siihen ei kiinnitetä sen enempää huomiota. Kun onhan tuossa kuitenkin tosi paljon hedelmiä silmiä kierouttamaan.

Kuvassa muuten näkyy, miten hihat ovat juuri ja juuri sopivan pituiset. Seuraavat vaatteet ompelen jo seuraavassa koossa. Ne voivat olla vaikka kaapissa odottamassa siihen asti, että kelpaavat tyttösen käyttöön.

Tämä on varmaan jouluisin vaate, mihin pääsemme tänä vuonna. Olen ompelijana vielä niin noviisi, etten ole vielä ymmärtänyt jouluvaatteiden ihanuutta, ja sitä, miksi pitäisi ostaa kallista kangasta ja ommella niistä lapsille vaatteita, joita he käyttävät vain hetken aikaa jouluaattoa odotellessa (ja ehkä muutaman päivän sen jälkeen). Mahtaakohan joulukangasvimma iskeä minuun ensi vuonna? Jos iskee, annako sille periksi, vai pidänkö pääni? Mikä jännitysnäytelmä meitä odottaakaan ensi vuonna!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Leg-leg-leggingsit

Esikoinen on jo pidempään ollut vailla sopivia leggingsejä. Nyt pärjätään taas hetken aikaa, kun kaapista löytyy kahdet uudet sopivan kokoiset pöksyt.

Nää olis niinku farkkuleggingsit
Kaava: McCalls M6785
Kankaat: Lillestoffin farkkutrikoo Kestovaippakaupasta

Perusleggingsit peruskäyttöön. Allekirjoittanutta vähän jännitti näitä ommellessa, kun en sen enempää mittaillut tyttöä ennen kankaiden leikkaamista. Kuten yleensä, uusia kaavoja kokeillessa eniten mietityttää, sopiiko valmis vaate päälle hyvin. Ja kun vaatteen saaja on välillä hieman tarkka vaatteistaan, jännitti myös, saavatko nämä täystyrmäyksen vai eivät.

Hyvin kävi! Tyttö totesi heti, että hyvät ovat ja tarvitaan toisetkin. Hän nimittäin tiesi, että olin leikannut ja saumuroinut kahdet housut, kun kangasta oli riittävästi. Ensimmäisenä iltana piti mennä nukkumaankin uudet housut jalassa. Kasvuvaraa näihin jäi pari senttiä, jospa siis menisivät vaikka kevääseen asti.

Kaava oli mielestäni hyvä. Siinä oli tarpeeksi kääntövaraa lahkeissa ja vyötäröllä. Saumanvaratkin (1,5 cm) oli valmiiksi piirretyissä kaavoissa. Kavensin saumanvaroja yli puolella sentillä, koska käytin saumuria. Täysleveillä saumanvaroilla olisi housuista tullut liian leveät. Ihan kaikkia kaavamerkintöjä en ymmärtänyt, mutta mitä pienistä kun ei pienetkään meistä: kaipa ne olivat jotain kohdistusmerkkejä tmv., ja ihan hyvät pöksyt tuli vajavaisella ymmärtämiselläkin. Miinusta kaavassa oli paperin laatu. Ensinnäkin se oli tosi ohutta (tarkoitus olisi varmaan ollut leikata kaava irti suoraan paperista eikä jäljentää sitä uudelle paperille), lisäksi kaava-arkki oli taiteltu niin omituisesti, etten enää saanut sitä takaisin alkuperäiseen pakkaukseensa.. No, ei kai Ameriikassakaan ihan kaikkea voida osata ;-)

Eurokankaassa on tällä viikolla loppuviikon ajan kaikki kankaat ja matot 20 prosentin alennuksessa. Olisin kovasti halunnut käydä ostoksilla, mutta kolmen pienen lapsen kanssa se ei ole kovinkaan helppoa, varsinkaan kun emme omista sisarusrattaita. Jäi siis shoppailureissu tekemättä. Lohdutukseksi laitoin tänään tilauksen Kestovaippakauppaan. Nyt odottelemme kielet pitkänä kangaspakettia, jossa on jotain sekä äidille että lapsille. Miten mahtaa käydä, kun alan ommella itselleni paitaa: heitänkö sillä vesilintua, vai istuuko kaavan mukainen paita sittenkin päälleni? Sen saatte tietää ehkä seuraavalla kerralla!

PS. Minulle on jäänyt jonkinlainen neulontajumi päälle. Näin kun vapaa-aikaa on tosi vähän, valmistuu ommeltavat jutut paljon nopeammin. Siksi blogissani ei ole muita käsitöitä nähtykään vähään aikaan.. Koittakaa kestää, kyllä minä vielä neulomisen pariin palaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kissanpolkkaa

Keskimmäinen valitsi itselleen pupuja, esikoinen kisuja. Hieno tuli tästäkin, vai mitä sanotte?

Di-di-di-dam-dam..
Kaava: Minikrea 50220 muokattuna
Kankaat: single jersey Ikasyrista, resorit Majapuulta

Tämä on tehty samalla periaatteella kuin keskimmäisen pupumekko. Tästä tuli suhteessa ehkä aavistuksen verran kapeampi kuin keskimmäisen mekosta, mutta muistaakseni ihan sopiva, kun esikoinen kokeili tätä pikaisesti päälleen. Sovituskuvaa valmiista mekosta ei ole, koska mekon käyttäjä makaa kuumeessa sängyn pohjalla..

Mietin kuvion kohdistamista, että keskelle mekkoa tulisi selvästi joku noista kankaan erilaisista kuvista. Se olisi kuitenkin jättänyt minulle valtavan määrän pieniä tilkkuja, joten hylkäsin idean. Ja ihan hyvin kisut asettuivat valmiiseen vaatteeseen, vaikka en kankaita leikatessani välittänytkään kohdistuksista sen enempää.

Hihoista olisin voinut ommella muutaman senttimetrin pidemmät, nyt ne jäivät omaan makuun hieman nafteiksi. Tosin esikoisen mielestä vähemmän on enemmän paidan hihoissakin, ja oli tyytyväinen. Niistä hän sanoi ensimmäisenä, että on hyvän pituiset hihat. Ja jos jatkossa harmittaa, niin aina voin korvata resorit vähän pidemmillä resoreilla.

Tilasin viime viikolla kankaita leggingsejä varten. Ne varmaan saapuvat ensi viikolla, toivon mukaan ainakin. Esikoisella kun on kova tarve uusille leggareille! Ja kovasti haluaisin ostaa myös joustocollegea ja ommella hupparin. Ja jokin neulekin olisi kiva toteuttaa pitkästä aikaa.. Hui tätä kiinnostavien töiden määrää! 

Tänä vuonna taitavat itse tehdyt joululahjat jäädä, ei vain ole aikaa tehdä jotain niin hienoa, kuin mitä haluaisin antaa lahjaksi. Joulukortitkin ovat ihan vain kaupan ostokortteja. Huomenna on muuten tasan kuukausi jouluun. Joko jouluttaa? Minua ainakin :-)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Pupuja vai hiiriä?

Kumpia nämä ovat, pupuja vai hiiriä? Mitä mieltä olet?

Tai ehkä sittenkin hiipuja?
Kaava: Minikrea 50220 muunneltuna
Kankaat: Kaverit-trikoo Ikasyrista ja resorit Majapuulta

Esikoinen ja keskimmäinen saivat valita itselleen mieluisat mekkokankaat. Keskimmäinen valitsi itselleen tätä ihanaa Ikasyrin kaverit-trikoota. Äidin mielestä nuo näyttävät ihan pupuilta, mutta tyttö sanoi niitä tänään hiiriksi. Eipä sillä ole väliä, mitä ne ovat, kunhan näyttää hyvältä.

Kaavana käytin Minikrean peruspitkähihaisen kaavaa, jota levensin kainalosta helmaan. Minulla kun ei ole valmiina mekkokaavoja, niin pitää soveltaa niistä, mitä jo on. Etsin kyllä monet kaupat läpi, mutta mieluisaa mekkokaavaa ei löytynyt.

Tässä mekossa helman leveys on 44 senttiä, eli koko ympärysmitta on 88 senttiä. Hihoista pätkäisin kaavasta muutaman sentin pituudesta pois, että sain korvattua kapeat resorit leveämmillä. Ajattelin, että kapeilla resoreilla saattaisi tulla melko yöpukumainen lopputulos. 

Tämä oli periaatteessa ihan perushuttua. Itse opin tämän mekon myötä ompelemaan resorit kiinni saumurilla. Ainakin hihansuissa työn jälki oli heti paljon siistimpää kuin ompelukoneella ommeltaessa. Pääntien resorista tuli tosin tosi kapea, kun en saanut sitä leveämpänä kaksoisneulattua nätisti. Hyvä se on noinkin, ja jos alkaa lörpöttää, niin sitten täytyy kaivaa itsestään viitsimistä sen vaihtamiseen ;-)

Valmistumispäivänä mekko kävi sen verran päällä, että saimme otettua muutaman valokuvan siitä. Tänään se onneksi jo kelpasi päälle. Toivottavasti lapsi käyttää tätä paljon, koska perheessämme ei ole hänen jälkeen käyttäjää mekoille.. Seuraavaksi työn alle pääsee esikoisen valitsema kangas, ja siitä pitäisi ommella mekko samalla periaatteella. Voin nyt jo paljastaa, että hienoa kangasta siihenkin ostettiin, äitikään ei malta odottaa, millainen lopputuloksesta tulee!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla mopo!

Olipa pitkä bloggaustauko! Olemme eläneet pikkuvauvaelämää nyt muutaman viikon ajan, joten oma aika ja omat tekemiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Ensimmäinen ommellus lensi kohti vesilintua, kun se ei vain onnistunut ja allekirjoittanut ei jaksanut edes yrittää sen parantelua. Tänään sain valmiiksi ensimmäisen onnistuneen käsityön vauvan syntymän jälkeen, tällä kertaa jotain nykyiselle keskimmäiselle lapsellemme.

Perus-Pertsaa sunnuntain kunniaksi
Kaavat: Minikrea 50222 koossa 92/98
Kankaat: Trikoo Kangas-Malla, resori Metsola

Kuten kuvastakin näkyy, on paita vielä vähän iso lapsukaiselle. Yhtä pienempi koko olisi ollut juuri nyt passeli, mutta ajattelin, että paidalla olisi pidempi käyttöikä, kun tekisin sen nyt yhden koon isompana.

Alkuperäisessä kaavassa ei ole hihansuissa ollenkaan resoreja, vaan ne ovat käännetty ja huoliteltu tikkaamalla. Halusin kuitenkin paitaan jotain vähän erilaista, mitä ei edellisissä ommelluksissani ole ollut, joten leikkasin hihat hieman kaavaa lyhyempinä ja lisäsin hihansuihin resorit. Sopivat tuohon aika hyvin, eikö vain?

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan perushuttua, ei mitään sen kummempia kommervenkkejä. Saumurin langankireyksiä tosin pitäisi säätää, kun langoitin sen uudelleen ja langankireydet heittivät häränpyllyä, vaikka en säätönamiskoihin koskenutkaan. Toivottavasti vielä näen päivän, jolloin saumuri tekee samanlaista tikkiä kuin ennen uudelleenlangoittamista.

Selailin tänään kangaskauppojen sivuja ja etsin kangasta seuraavaa projektiani varten. En vain tiedä, mitä tilata ja mistä, kun kaikkialla on ihania kuoseja! Eikä valintaa helpota lapset, jotka huutavat suunnilleen jokaisen kankaan kohdalla "mulle, mulle!". Niin ja pitäisi varmaan hankkia lisää kaavojakin, ettei tarvitsisi aina ommella samalla kaavalla samanlaisia vaatteita.. Esikoinen ainakin tarvitsisi leggingsejä, ja jonkinlaisia tunikoitakin olisi kiva ommella. Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kaavoja metsästämään!

Mukavaa syksyn jatkoa lukijoilleni masentavista syysilmoista riippumatta!

PS. Jos tässä tekstissä on paljon hoono soomea, niin antakaa anteeksi. Ajatuksen kulku ei ole tällä äidillä tällä hetkellä parhaimmillaan.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tilk-tilk-tilkkuja

Leikkelin tänään kankaiden jämiä neliön muotoisiksi tilkuiksi. Leikkaamisen lomassa tuli mieleeni, että voisin ommella tilkuista pallon vauvalle. Löysin Internetin ihmeellisestä maailmasta mukavan pehmopallo-ohjeen, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tällainen pallostani tuli.

Tähän tuli tilkkuja kuudesta eri kankaasta
Kankaat: sekalaisia trikootilkkuja

Tästä taisi kyllä tulla hieman liian iso pallo vauvalle, joten se päätyi isompien sisarusten leluksi. Kaavaa varten piirsin halkaisijaltaan 12-senttisen ympyrän, ehkä 10-senttisellä ympyrällä olisi tullut vauvaystävällisempi lelu.

Esikoinen sai valita tilkkujen järjestyksen toiselle pallonpuolikkaalle. Sitten äiti pisti viisaan päänsä tilkkujen järjestelyyn toiselle puolelle, ja eikös se mennyt hieman vikaan. Tarkoitus oli, ettei kahta samanväristä tilkkua olisi vierekkäin, joten asettelin tilkut päinvastoin kuin mitä lapsi oli asetellut. Lopputuloksena oli, että sekä tähti- että heppapalat ovat pallossa vierekkäin. Olisi virheen tietysti saanut korjattua, mutta pallossa on sen verran monta saumaa, etten jaksanut. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, olen viisaampi asian suhteen ja annan lapsen järjestellä kaikki tilkut oman mielensä mukaan ;-)

Täytteenä pallossa on täytevanua, josta en tosin muista, mistä sen tilasin. Lapsista oli mukavaa päästä mukaan myös pallon täyttövaiheeseen. He saivat repiä vanua pussista ja äiti tunki sen pallon sisään. 

Parasta tällaisessa pehmopallossa on tietysti se, että se ei riko tavaroita niin helposti kuin kovemmat pallot. Ei siis haittaa, vaikka tämä lentäisikin leikin lomassa päin vitriinin lasiovea tai telkkaria. Tai heittelyleikeissä ei haittaa, vaikka osuisikin toista pallottelijaa päähän. Meillä kun lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei pallon heittämisen ja sen kiinniottamisen jalot taidot ole vielä ihan huipussaan..

Seuraavaksi pääsen "pitkästä aikaa" kilkuttelemaan puikkoja. Wetterhoffin Uusi Veera on nyt kerittynä ja sopiva huivimalli valittuna. Vaikka edessä on kiireiset ajat, niin toivon silti saavani huivin vielä tämän vuoden aikana valmiiksi. Niin ja tuli allekirjoittaneen tilattua pari metriä kangastakin, eli vaaterintamaltakin kuuluu jossain vaiheessa jotain uutta :-)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Parit pöksyt lisää

Nyt pitäisi lapsella olla taas housuja hetkeksi aikaa, kun ompelin hänelle kahdet pöksyt lisää.

Tutun värisiä collareita, eikö vain?
Kaavat: Minikrea 30302 muunneltuina
Kankaat: College Metsolasta

Edellisessä housupostauksessa mainitsin, että kyseinen kaava on sivusaumaton malli. Kaavaan on oikeasti merkittynä sivusauman linja, joten näppäränä ompelijana piirsin lahkeiden kaavat kahdessa osassa katkaisten kaavan sivusauman linjan kohdalta. Lisäsin vain sentin verran saumanvaraa sivusaumaan.

Edessä olevat oranssit pöksyt ovat kuvassa takapuoli päällä päin, koska lapsonen halusi housuihin takataskut. Tein ne samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, eli silitin nurjalle puolelle tukikankaan, huolittelin taskun yläreunan, silitin saumanvarat nurjalle ja ompelin kiinni valmiiden housujen takakappaleisiin. Olisi ne voinut ommella ensimmäisenäkin, mutta ajattelin, että saan ne kohdistettua paremmin valmiisiin housuihin.

Takana olevissa pinkeissä housuissa on taskut sivusaumassa. Näiden housujen vuoksi päätin alunperin kokeilla, onnistuuko sivusaumallisten housujen ompelu tällä kaavalla. Taskun kaavan piirsin vapaalla kädellä, ja ompeluohjeet sain TOSIMUMMOn blogista. Yllätyin positiivisesti, miten helppoa taskujen ompelu olikaan. Nuo pinkit housut ovat ehkä suosikkini näistä neljästä collareista, jotka olen viime aikoina ommellut.

En ole tehnyt ennen housuja, joten en tiedä, kuuluuko etukappaleen olla paljon takakappaletta kapeampi? Näissä housuissa nimittäin etukappale on huomattavasti kapeampi, ja vähän ensimmäisiä housuja ommellessa jännitti, miltä ne näyttävät lapsen päällä. Huoli oli turha, päälle puettuina housujen sivusaumat ovat juuri siellä missä pitääkin :-) Sovituskuvaa en ikävä kyllä saanut, koska lapsi ei suostunut vaihtamaan pitkää mekkoaan paitaan. Olisi kuvan tietysti voinut ottaa mekko päällä, mutta sitten housuista olisi näkynyt lahjetta puoleen sääreen asti, eikä mitään muuta. Ei välttämättä paras mahdollinen kuva, jos haluaa näyttää, mitä on saanut aikaiseksi, eikö niin?
Nyt alkaa taas pähkäily, mitä seuraavaksi? Kaapissa olisi vyyhdillinen Wetterhoffin Uutta Veeraa. Toisaalta olisi kivaa tilata jotain ihanaa kangasta ja jokin uusi kaava, ja ommella itselle tai lapselle vaikka huppari tai tunika. Vai pitäisikö aloittaa sekä neule- että ompelutyö? Se jää nähtäväksi!

lauantai 30. elokuuta 2014

Haksahdinko blogivillitykseen?

Nyt on blogit kuulemma niitä täynnä, nimittäin Nurmilintuja. Tässä minun versioni.

Malli: Nurmilintu
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte
Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot

Olipa tämä mukavan nopea huivi neuloa, kun sai posottaa pitsiosuuksia lukuunottamatta pelkkää ainaoikeaa. Tai siis, neulotaanhan nuo pitsiosuudetkin ainaoikeana, mutta niissä piti olla vähän enemmän tarkkuutta mukana. Ja kun allekirjoittaneesta tuntuu, ettei viime aikoina keskittyminen ole ollut ihan huippuluokkaa, niin jotenkin pitsiosuuden muutaman silmukan toistot eivät jääneet mitenkään päähän, vaan kaaviota sai olla tuijottamassa koko ajan. Viimeiset kerrokset alkoivat tuntua aika pitkiltä, kun alussa silmukoita oli 4 ja lopussa 140 (mikä ei tietenkään ole mitenkään suuri silmukkamäärä kerrokselle huivissa), johtuen juuri tuosta muistamattomuusongelmasta.
Kuten kuvasta huomaa, en päätellyt huivia ohjeen mukaisesti, vaan neuloin päättelyn tavallisella huivipäättelyllä. Kokeilin kyllä picot-reunaa ensin, mutta se ei vain jotenkin luonnistunut. Päätin siis ottaa varman päälle ja käyttää tuttua ja turvallista menetelmää.

Pingotuksen kanssa meinasi aluksi mennä sormi suuhun, koska en katsonut ohjetta ja olin varma, että pitsiosuudet kuuluisivat olla suorassa. Puoli huivia pingotettuani piti ottaa neulat irti ja katsoa neuleohjetta, jolloin huomasin, että pitsiosuudet menevätkin hieman vinoon. Sen jälkeen alkoi pingotuskin sujua helpommin. Tuo päättelyreuna ei tosin pingottunut suoraksi, vaan sekin halusi päästä pienelle kaarteelle.

Huivin kokoa en muistanut mitata, mutta siitä tuli reilun kokoinen. Käyttämäni lanka oli hieman paksumpaa kuin ohjeessa mainittu Madelintoshin lanka, joten puikotkin piti valita sen mukaan vähän paksummiksi. Aloitin kyllä ensin neljän millin puikoilla, mutta työn jälki vaikutti jotenkin tönköltä, joten purin aloituksen ja vaihdoin isommat puikot työhön. Se kannatti, lopputuloksesta tuli mukavan laskeutuva ja ilmava!

Nyt on enää yksi ongelma: en osaa käyttää tämän mallisia huiveja. Mitä reunaa tässä kuuluu kietoa kaulan ympärille? Pitkää kaarevaa reunaa vai pitkää suoraa reunaa? Auttakaa naista mäessä, jookos? Tattis jo etukäteen! :-D


lauantai 23. elokuuta 2014

Suoraviivaisuutta ja näpertelyä

Kävimme eräänä päivänä läpi esikoisen vaatekaappia, ja sieltä löytyi useampi pari pieneksi jääneitä housuja. Ja kun samaan saumaan sattui osumaan Metsolan alennusmyynnit, niin pakkohan äidin oli tilata collegea ja ommella lapselle parit housut.

Lapsi sai valita kankaiden värit itse
Kaavat: Minikrea 30302 pienin muutoksin
Kankaat: Metsola, kuminauhat Eurokangas

Ei mennyt ihan kaikilta osin kuin Strömsössä. Ensinnäkin ajattelin kerrankin oikaista ja jättää esipesun pois. Leikkasin kaavat, ompelin housut ja pesin - lopputuloksena aika paljon aiottua pienemmät pöksyt. Ja yhdet pinkkien housujen kappaleet onnistuin leikkamaan ihan vinkuraan. Sovitaan, että ne olivat aloittelijan mokia, eikös vain?

Kuvassa näkyvät oranssit housut ovat ihan peruspöksyt ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Kaavasta poiketen lisäsin vyötärölle ja lahkeensuihin sentin verran enemmän kääntövaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Alkuperäisen ohjeen mukaan kuminauhat olisi pitänyt ommella kiinni lahkeen alareunaan ja kääntää sitten nurjalle puolelle ja ommella suoralla ompeleella kiinni lahkeeseen. Kuminauhakuja tuntui itsestäni järkevämmältä ratkaisulta, kun kuminauhan saa tarvittaessa vaihdettua helpommin.

Pinkeissä housuissa on paikkataskut, koska lapsi jäi oransseissa housuissa kaipamaan taskuja. Kyseisissä housuissa kun ei ole sivusaumoja ollenkaan, enkä halunnut kokeilla, onnistuisinko ompelemaan sivusaumalliset housut, joihin olisi saanut taskut siistimmin. Näihin olisi kuulemma pitänyt ommella vielä takataskutkin, mutta loppupeleissä ne jäivät toteutettaviksi seuraavissa housuissa.
Paikkataskujen ompelu oli yllättävää näpertelyä. En tiedä, miten tuollaiset pitäisi oikeaoppisesti toteuttaa, mutta itse aloitin silittämällä tukikankaan taskukappaleen nurjalle puolelle. Sitten huolittelin avoimeksi jääneen reunan kaksoisneulalla, käänsin saumanvarat nurjalle ja silitin ne ja vasta sen jälkeen pääsin ompelemaan ne kiinni lahkeisiin. Toinen tasku piti tosin purkaa pois housujen valmistuttua ja ommella uudelleen kiinni, koska se oli hieman väärässä kohdassa lahjetta.. Tuskin se olisi käyttäjää haitannut, mutta ompelijan silmään se näytti sen verran rumalta, että asialle oli pakko tehdä jotain.

Housujen yksinkertaisuudesta huolimatta olen tyytyväinen näihin töihin. En ole varma, olenko tähän mennessä ollut yhdessäkään työssä niin tyytyväinen huolitteluiden lopputulokseen kuin tällä kertaa. Lapsi tilasi jo kolmannet ja neljännetkin housut, mutta katsellaan ensin, pääsevätkö nämäkään kunnolla käyttöön ennen kuin alan leikata uusia housukankaita hänelle.. Ainakin tähän mennessä nämä ovat saaneet rauhassa tutustua käyttämättömien vaatteiden hiljaiseen arkeen.

Ajatukset alkavat vähitellen pyöriä ihan muissa maisemissa kuin käsitöissä. Laatikossa odottaa muutama kerä merinovillaa huiviksi muotoutumista, mahtaisiko siinä olla sopiva välipalakäsityö? Se jää nähtäväksi. Seuraavaan kertaan, nauttikaa nyt syksystä (?), vaikka moni varmasti kaipaakin kesän ihanan lämpimiä päiviä!

perjantai 8. elokuuta 2014

28 grammalla raitoja, kiitos!

Allekirjoittaneeseen on iskenyt jämälankojen tuhoamisvimma. Tähänkin työhön piti ostaa lisää lankaa, ja sitähän jäi yli, joten taitaa jämälankavarasto näyttää plus miinus nollaa tämän työn jälkeen.

Näissä ei ole mitään ihmeellistä
Malli: Perussukat 56 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Nämä ovat oikein perussukkien perussukat. Neuloin näihin vahvistetun hollantilaisen kantapään ja nauhakavennukset. 

Tarkoituksena oli tehdä raidat pelkästään tuosta ruosteen värisestä langasta, mutta se loppui kesken alkuunsa. Toisena värivaihtoehtona oli joko tuo ruskea tai kirkkaan vihreä, joten ajattelin, että ruskea sopisi paremmin ruosteen väriseen kuin vihreä. Ruskeaa oli vähän enemmän kuin ruosteenväristä, joten sitä jäi vielä ihan pienen pienet nöttöset jäljelle. Jos olisin neulonut ruskealla täysleveän raidan, niin lanka olisi mennyt kaikki, mutta halusin raitoihin symmetrisyyttä, kun väri piti vaihtaa kesken kaiken. Yhteensä raitalankaa on näissä sukissa suunnilleen 28 g.

Alkuun 100-senttinen pyöröpuikko tuntui hieman lyhyeltä, mutta työn edetessä neulominen alkoi sujua mallikkaammin, eikä tarvinnut enää pitää niin tarkasti silmällä, että sukan puolet pysyivät erillään toisistaan.

Oli muuten jokseenkin paljon hommaa tällaisissa miesten sukissa. Kun on viime aikoina neulonut vain vauvojen tai pienten lasten sukkia, niin näiden tekemiseen tuntui menevän ikuisuus. Esimerkiksi viimeksi neulomiini punaraidallisiin sukkiin meni aikaa kolme päivää, näihin meni viikko. Lisäksi näistä tuntui tulevan ihan lörpöttävät. Se tietysti johtuu sukkien koosta, ei niinkään käsialasta.

Olen tyytyväinen kantalapusta nostetuihin silmukoihin (jes, jälleen onnistuminen, koskahan tähän kyllästyy?) ja siihen, ettei puikkojen vaihtumiskohtaan tullut sitä ennen niin ominaista tiukkaa raitaa. Nämä jäävät miehelle, joten käyttäjäkokemuksia saan varmasti kuulla, kunhan villasukkakausi vain alkaa :-)

Taidan olla antihiiri

Tiedättehän tarinan kissasta, joka vei hiirelle takkikankaan ommeltavaksi, ja loppujen lopuksi hiiri ei saanut kankaasta aikaiseksi edes kukkaroa? Minulla on ollut vähän samanlainen ongelma, ainoastaan päinvastoin. Hello Kitty -kangasta kun on aina vain riittänyt ja riittänyt. Ensin valmistui mekko, sitten valmistui pipo ja vieläkin kangasta oli jäljellä johonkin pieneen työhön.. Tämä valmistui aamupäivän kokeilun tuloksena.

Kyllä se on ihan hameen mallinen

Tältä se näyttää, kun nukke seisoo...
...Ja se päällä pystyy myös istumaan!

 Kaava on täysin oma ja omien mittailujen tulosta. Nuken päällä se näyttää vähän tuollaiselta tasapaksulta pötköltä, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkee, kyllä siinä on ihan hameen muotoa.

Lopputulos on omasta mielestäni onnistunut ja olipa nuken omistajakin ihan tyytyväinen. Meillä tosin aika vähän vielä puetaan nukelle vaatteita ja leikitään "oikeita" leikkejä. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että nukkeparoilla on tosi vähän vaatteita, joita vaihtaa ja pukea. Pitäisi varmaankin rohkaistua enemmän kokeilemaan neulomalla ja ompelemalla. Kuka tietää, kuinka paljon saisi toimivia nuken vaatteita aikaiseksi?

Tällainen mekko on helppo toteuttaa, koska tähän ei tarvita sen kummempia kaavoja, muutama suorakulmion muotoinen suikale riittää. Ja tietysti sopivan levyistä kuminauhaa vyötärökaitaleeseen. Ajattelin ensin liittää hameen ohjeen tähän postaukseen, mutta ehkä se on parempi lisätä muiden vaateohjeiden joukkoon, josta sen löytää helpommin?

Kangasta jäi vieläkin jäljelle, tosin sellaisina maksimissaan 10 senttiä korkeina suiruina. Vieläkö niistä keksisi jotain tehtävää, esim. aplikoinnissa? Kuinka suuria paloja te muut ompelijat säilötte, vai heitättekö leikkuu"jätteet" saman tien menemään?

Seuraava postaus tulee olemaan pitkästä aikaa neulonta-aiheinen. Työ on jo valmis, ja kunhan jalkamalli tänään kotiutuu, niin pääsen ottamaan kuvia valmiista työstä. Lisää Sukkien maa -käsitöitä tiedossa siis jo tänään illalla!

tiistai 5. elokuuta 2014

Ajatukset ovat jo syksyn pääasiassa

En ole kovinkaan innokas lanka- ja kangasvaraston kasvattaja. Ostan tai tilaan tarvikkeita, kun minulla on suunnitelma valmiina ja tiedän suunnilleen kuinka paljon tarvitsen ja mitä. Ja jos jostain työstä jää lankaa tai kangasta ylimääräiseksi, alan heti miettiä, mitä jäljelle jääneistä materiaaleista voisi saada aikaiseksi. Liekö koulutuksellani tekemistä asian kanssa, tiedä häntä :-D

Kuitenkin, Hello Kitty -kangasta jäi mekosta jäljelle jonkin verran. Ajattelin ensin, että siitä saisi ommeltua vielä paidan. Tarkempi mittailu osoitti, että kangasta oli arvioimaani vähemmän, joten siitä piti keksiä jotain muuta. Esikoiselle ei ollut pipoa syksyksi, nyt on.

Ei ainakaan ole liian pieni
Kaavat: Makamarr
Kangas: Hello Kitty -kangas Kestovaippakaupasta

Tällä kaavalla tehtyjä pipoja on näkynyt tässä blogissa ennenkin. Tosin viime kerralla ompelin näitä ompelukoneella ja esikoisen piposta tuli liian pieni, joten se siirtyi lähes suoraan kuopuksen käyttöön.

Tällä kertaa piirsin kaavan 28 cm * 50 cm kokoiseksi. Saumurilla ommellessa päänympäryksestä lähti saumanvarojen muodossa kaksi senttiä, joten pipon ympärykseksi tuli 54 cm. Pituuttakin tuli hieman reippaasti, pipo jää tuolla tavalla kivasti lörpöttämään :-) Piirsin kaavan mututuntumalla, koska keksin ommella tämän iltamyöhällä, jolloin lapset olivat jo nukkumassa, enkä jaksanut odottaa seuraavaan päivään tarkkojen mittojen saamiseksi.

Ompelin pääli- ja vuorikankaan alareunoistaan yhteen kolmipistesiksakilla. Kaksoisneulalla olisi tullut siistimpi lopputulos, mutta toisaalta, jos alareunaa haluaa kääntää kaksin kerroin, niin silloin kolmepistesiksak on siistimmän näköinen kuin kaksoisneulan tikki nurjalta puolelta.

Tällaiset pipot ovat mukavia ommeltavia, kun ne valmistuvat alusta loppuun yhdessä illassa. Pitäisiköhän ostaa jotain kivaa kangasta ja ommella itsellekin pipo syksyä varten?

perjantai 1. elokuuta 2014

Hei kisu!

Kun lapsen antaa itse valita vaatteeseen kankaan, saattaa lopputulos olla jotain muuta kuin äiti olisi itse valinnut. Tällä kertaa lapsi iski silmänsä Kestovaippakaupan Hello Kitty -kankaaseen, ja tällainen mekko siitä saatiin aikaiseksi.

Olisko kannattanut katsoa, että toinenkin käsi on kokonaan kuvassa? 
Malli: Minikrea 30003
Kankaat: Kestovaippakauppa

Onnistuin! 

Hieman oli hakemista mekon yläosassa, että miten se pitää oikeasti ommella. Minikrealla kun tuntuu olevan periaate, että helppokaavoihin laitetaan ompeluohjeet tasan kolmessa kohdassa, ja ainakin tälle aloittelevalle ompelijalle tuotti hetkeksi päänvaivaa pähkäillä, miten mekko, tai oikeastaan mekon yläosa, oikeasti kuuluu ommella. Ensimmäinen kerta meni vikaan, mutta toisella kerralla meni oikein.

En tiedä, kuinka hyvin kuvasta näkyy, mutta etumuksessa etukappaleet menevät ristiin päällekkäin. Pääntiessä ei ole resoria, vaan huolittelu toteutui pääli- ja vuorikankaalla. Ohjeesta poiketen ompelin suoralla ompeleella tikkauksen pääntien reunaan. Muuten työ oli melko tuttua huttua, eikä ompeluun mennyt paljoakaan aikaa, kun sain yläosan valmiiksi.

Tilasin kangasta kaavassa mainitun pituuden verran. Sitä jäi yli ainakin yhden paidan verran, eli tulevaisuudessa tulette varmaan näkemään lisää Hello Kittyjä blogissani. Toisaalta mietin toisen tällaisen mekon ompelemista: hihat ja yläosa Hello Kitty -kuosia ja helma yksiväristä kangasta. Toisaalta jos yläosa olisikin yksiväristä kangasta ja helma värikästä? Pelkästään eri kankaita valitsemalla tästä saa monen näköisiä mekkoja. Kestovaippakauppaan oli tullut tosi kaunista Bambi-kangasta, toisaalta Majapuullakin olisi kaikkia ihanuuksia. Ihan tulisi valinnan vaikeus, jos haluaisin ommella toisen samanlaisen mekon!

Mekossa on vähän kasvuvaraa, että esikoinen voi käyttää mekkoa syksyllä esim. päiväkerhossa. Jos vain onnistun välttämään pysyvien tahrojen jämähtämisen mekkoon ennen kerhon alkua. Ainakin tänään mekko puettiin päälle heti heräämisen jälkeen, ja se päällä kuulemma ollaan koko päivä ulkona. Mutta niinhän se on, että paras palkinto työstä on tyytyväinen loppukäyttäjä!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

"Jämä"kangasompelua

Jämälangat ja jämäkankaat, siinä kaksi "murheenkryyniä" käsityöharrastajalle. Useimmiten edellä mainittuja on sen verran, ettei niitä halua heittää turhina roskiin, toisaalta niitä on niin vähän, ettei niistä saa mitään suurempaa työtä ainakaan tehtyä. Vaikka olen ompeluharrastuksessani vasta ihan alussa, oli minulle kertynyt jo jämäkankaita. Niitä varten piti tilata vähän lisää kangasta, mutta tällaisia paitoja sain loppupeleissä aikaiseksi.



Toivottavasti vauva on poika, nämä eivät nimittäin ole kovinkaan tyttömäisiä paitoja..
Malli: Raglanhihaiset paidat Minikrea 50222 ja suorahihainen paita Minikrea 50220
Kankaat: Kaikki kankaat ja resorit Kestovaippakaupasta

Rakettikangasta ja Leppäkerttukangasta olette nähneet blogissani jo ennenkin. Täydennykseksi tilasin yksiväristä mariinia ja turkoosia trikoota. 

Rakettipaita on raglanihihainen paita. Kangasta riitti juuri sopivasta etu- ja takakappaleeseen, eikä jäljelle jäänyt kuin pieniä soiroja. Hyvin käytetty kankaan kappale siis. 

Leppäkerttupaidassa on etukappaleessa leppäkerttuja, muuten paita on turkoosia trikoota. Halusin paitaan punaiset resorit, koska ajattelin, että se yhdistää leppäkerttukuvion hyvin muuten yksiväriseen paitaan. Valitsin suorahihaisen mallin, koska se sopi mielestäni paremmin paitaan, jossa yksi kappaleista on eri värinen kuin muut.

Ylimmässä kuvassa näkyvä paita piti vielä ommella, koska paitoja varten tilatuista mariinista ja turkoosista kankaista jäi sopivasti ylimääräistä. Halusin kokeilla paitaan jotain uutta tekniikkaa, joten applikoin tummalle pohjalle turkoosista trikoosta numeron 10. Applikointi oli yllättävän yksinkertaista ja helppoa, kun ensin googletin ohjeet netistä. Liimaharso toi sopivasti jämäkkyyttä, jotta sain tikattua suorat ompeleet numeroiden reunoihin.

Olisin halunnut siksakata tiheällä siksakilla suoran ompeleen sijaan, mutta se veti kankaan laineille. Paidan nurjalle puolelle olisi varmaankin pitänyt silittää tukikangasta, että siksakkaus olisi onnistunut? Toisaalta paidasta olisi voinut tulla melko jäykkä, jos siihen olisi silittänyt sekä liimaharsoa, että tukikangasta? Hyvä tuo on noinkin, ainakin ensimmäiseksi applikoinniksi!

Ompelin kaikki paidat koossa 86/92, jotta saisin käytetty mahdollisimman paljon kangasta. Ei noita paljoa enää jäänyt jäljelle, pikkuhousuja saisi lopuista kankaista ehkä ommeltua.

Käsillä on jo seuraava ompeluhaaste, nimittäin mekkoviritelmä nro 2. Kesälomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, mahtaako mekko siis valmistua jo tällä viikolla? Se jää nähtäväksi!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kuin mansikkaa monessa muodossa

Edellisen onnistuneen villasukka"kokeilun" innoittamana kaivoin esiin lisää jämälankoja ja neuloin toisetkin sukat. Tällä kertaa ne päätyivät kuopukselle, esikoinen kun sai jo sukat itselleen. Ne broken seed stitch -sukat siis.

Mansikkaa, mansikkajäätelöä ja mansikkasorbettia?
Malli: Perussukat hollantilaisella kantapäällä, 36 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Jämälankavarastostani löytyi useamman väristä 7 veljestä pieninä nöttösinä. Kerin niistä 7 gramman painoisia pikkukeriä, ja ajattelin neuloa lapselle moniraitaiset sukat. En tajunnutkaan, kuinka paljon sukan vartta niin pienellä kerällä saa neulottua, näihin sukkiin tuli yhdestä väristä 6,5 cm vartta. Koska kuopus on vielä aika pieni, niin 13-senttiset varret sukissa ovat kunnon saapassukkien varren pituiset. Mutta ei hätää, aina voi käyttää jäljelle jääneitä nöttösiä muiden sukkien raitoihin!

Nämä olivat mukavan nopea projekti, sain ne valmiiksi kolmessa päivässä. Ja lapselta meni n. 3 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen aikaa kadottaa sukat jemma-nimiseen paikkaan. Allekirjoittaneella ei oikeasti ole tällä hetkellä tietoa, mihin sukat ovat joutuneet. Täytynee kysyä mieheltä, onko hänellä näköhavaintoa näistä..

Pyrin neulomaan näihin pari senttiä kasvuvaraa, että menisivät vielä syksylläkin. Pienille lapsille on hankala neuloa sopivan kokoisia sukkia. Joko niistä tulee liian isot, sopivat tai liian pienet. Liian isot ovat tietysti huonot, koska ne jäävät esim. kengissä ruttuun. Sopivat taas jäävät todella nopeasti pieniksi ja pienet, niistä ei varmasti tarvitse kertoa, mikä mättää. En tiedä, onko näissä ihan sitä kahta senttiä kasvuvaraa, mutta vähän kuitenkin. 

Silmukointi onnistui tällä kertaa parhaiten, mitä olen sukkia päätellyt silmukoimalla. Jotenkin huivien ym. tasossa olevien kappaleiden silmukointi yhteen tuntuu helpommalta kuin sukkien silmukoiden, mutta harjoittelu tekee tässä(kin) mestarin, eikö vain? Ja vaikka silmukointi onkin vähän vaivalloisempaa kuin langan vetäminen loppujen silmukoiden läpi, on lopputulos kuitenkin monta kertaa siistimpi. Ja mitäpä ei käsityöläinen tekisi mahdollisuuksien rajoissa saadakseen lopputuloksesta edes hieman siistimmän? ;-)

Tänään olen päässyt jälleen piirtelemään kaavoja. Tilasin muutama päivä sitten parit kaavat lisää ja pari metriä kangasta. Luvassa on myös "jämä"kankaiden käyttöä, mutta niistä sitten myöhemmissä postauksissa. Nyt taidan valua sohvalle tuulettimen ääreen, on näet sen verran kuuma, että hiki tulee pelkkää ajatustyötä tehdessä. Ja taitaapa vichytölkillinenkin huudella jääkaapista allekirjoittaneen nimeä :-)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Paluu perusasioiden pariin

Broken seed stitch -sukkia neuloessani huomasin, että onnistun kiristämään puikkojen reunasilmukoita liikaa, jolloin sukkien sivuun muodostuu ikävät raidat. Viime viikolla olimme lähdössä mökille, ja nappasin mukaani lankavarastostani jämälankoja mukaan, ideana neuloa sukat itselleni. No, silloin oli liian kuuma neuloa, mutta illalla kotiin päästyäni loin silmukat puikolle tavoitteena löysin rantein neulotut sukat. Tällä kertaa ne onnistuivat!

Omat jalat ja itse otettu kuva
Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä, 64 s
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Ei sivuraitoja tai reikiä kantalapun reunassa, täysi onnistuminen siis :-) Silmukoita olisi voinut olla ehkä pari vähemmän, mutta hyvät nämä ovat näinkin. Koska langat olivat niitä, mitä kotona oli valmiina, ei värimaailma ole silmiä hivelevän kaunis. Hyvin nämä koti- tai saapassukkina kuitenkin menevät.

Puikkoina minulla oli näissä carbonz-hiilikuitupuikot. Tuntuma oli yllättävän muovinen, olin ajatellut, että puikot tuntuisivat jotenkin erilaisilta. Kaapeli oli taipuisa ja silmukat siirtyivät kaapelilta puikolle hyvin. Ja mikä parasta, kaapeli oli juuri sopivan pituinen, minulla kun ei tunnu kotona olevan kuin nuo yhdet 100-senttiset pyöröt. Tai no, nyt on kahdet, kun kävin tänään ostamassa paksumpia lankoja varten 3,5-milliset 100-senttiset puikot. Ne olivat tosin Prymin puikot, nuo Carbonzit kun ovat melko suolaisen hintaisia.

On mukavaa palata sukkien pariin. Pitkään siinä menikin, välissä tuli neulottua lastenvaatteita, tehtyä ristipistotöitä, innostuttua lasten vaatteiden ompelusta jne. Kaapissa on lähestulkoon avaamattomana Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Ehkä lähiaikoina tulee innostus neuloa sukat kyseisestä kirjasta, kuka tietää?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Hyvin nukutun yön jälkeen

Hyvin nukutun yön jälkeen eilen esittelemäni mekko ei tunnu enää yhtään niin epäonnistuneelta. Tottakai edellisessä postauksessa mainitsemani epäkohdat häiritsevät vieläkin, mutta aamuinen sovitustuokio osoitti, ettei mekko ihan mahdoton ole. Hihoissa tuntui olevan sen verran pituusvaraa, että voin halutessani purkaa resorit pois, kääntää päärmeet ja lisätä niihin kuminauhat. Sillä saa muutettua ainakin hihat mieluisammiksi!

Edelleenkään en ole käyttämässä kyseistä kaavaa uudelleen, mutta ilman rypytyksiä sillä voisi saada kivoja mekkoja aikaiseksi. Tosin en taida heti kokeilla uudelleen, koska tilasin tänään pari uutta kaavaa, ja toinen niistä oli mekkokaava.

Enää pitäisi löytää kankaat mekkoon. Miksi kaikki hienoimmat kankaat ovat nettikaupoissa ja maksavat paljon? Ja miksi postimaksujen pitää olla niin suuret? Jos kivan mekkokankaan saisi sanotaan vaikka 20 eurolla (ja siihen lisäksi ompelulankojen, resorin ym. aiheuttamat kulut), niin huonolla tuurilla pitää vielä maksaa lähes 10 euroa postimaksuja. Tulee aika paljon kalliimmaksi. Suuremman kangasmäärän tilaaminen tietysti alentaa yhden vaatteen postikuluja, mutta kun luonto ei anna periksi ostaa jotain ilman tarkempaa suunnitelmaa..

Sopivan nekkokankaan metsästys jatkuu. Sillä välin neulon sukkia, niistä lisää joskus myöhemmin. Nauttikaahan täysin rinnoin lämmöstä ja helteistä, kun niitä kerrankin piisaa!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hopoti hopoti hopoti hoi, varsa hypäten hirnuu!

Koska heppakankaasta ei tullut esikoiselle mekkoa, jäi kangasta yllin kyllin yli. Jäljelle jääneestä palasta tuli kuopukselle mekko. Tai tunika. Tai jotain.

 Tämä taitaa vaatia vähän sulattelua
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Heppakangas ja resori Kestovaippakaupasta

Ompelin mekon samalla kaavalla kuin edellisessä postauksessa esittelemäni t-paidan. Erona on, että koko on eri ja pidensin helmaa reilulla 10 sentillä, jotta saisin aikaiseksi mekon, tässä on pitkät hihat ja taakse lisäsin nappilistan.

Nappilistan lisääminen oli yllättävän helppoa. Toki ompelin ensin pari harjoituskappaletta jämäkankailla. Yksikin olisi riittänyt, mutta halusin vielä varmistaa, että nappilista onnistuu toistekin, ennen kuin menin leikkaamaan tuota heppakangasta. Nappien sijana laitoin mekkoon nepit, koska miehen mielestä ne ovat helpommat arkikäytössä.

Tavallaan olen työhön tyytyväinen, tavallaan en. Rypytykset onnistuivat hihojen yläreunassa ja pääntiessä hyvin, ja kuvion kohdistus oli helpompaa kuin t-paidan kohdalla. Nappilistan lisäksi sain pääntien kanttauksen ommeltua siististi, vaikka se vaatikin kaksi ompelukertaa. Mutta..

Ensinnäkin kaavasta johtuen etukappale on leveämpi kuin takakappale, koska muuten etukappaleeseen ei saisi rypytyksiä pääntiehen. Vai olenko ymmärtänyt rypyttämisen jotenkin ihan väärin, että kun yhdestä päästä rypyttää niin kankaan määrä vähenee toisessakin päässä? Kuitenkin, en huomannut moista "vikaa" t-paidassa, vaikka siinä on ihan sama epäkohta. Nyt kun huomasin sen, niin se häiritsee ihan älyttömästi. Omalla maalaisjärjelläni ajateltuna kappaleen yläreunan rypytys ei kavenna alareunaa, vaan sitä olisi tietenkin pitänyt rypyttää ennen päärmeen kääntämistä. Ja se vasta olisi tyhmältä varmaan näyttänyt, kun helmassa olisi ollut edessä pieniä ryppyjä ja takana ei.

Toiseksi nuo hihansuut eivät (tällä hetkellä) miellytä. Leikkasin niihin resorin kaavalla 0,8 * hihansuun ympärys, ja osa resorin pituudesta meni saumanvaroihin. Ajattelin, että resori olisi vetänyt hihansuita vähän suppuun, mutta ei, vaan ne jäivät tuolla tavalla suoriksi. Hihansuiden rypytys ja resori eivät tahtoneet toimia allekirjoittanutta miellyttääkseen yhteistyössä. Ai että häiritsee! Tai ehkä häiritsevin tekijä on hihojen leveys, tiedä häntä. Jokin niissä joka tapauksessa mättää.

Paidassa/mekossa on paljon hyvää, mutta nuo pari pientä seikkaa jäivät harmittamaan. Enpä tiedä, tuleeko kyseisen kaavan variaatiota käytettyä enää tämän jälkeen. Peruspaitoja toivon mukaan tulee tehtyä vielä monen monta! Tuota etukappaleen leveyttä ei huomaa, ellei oikein ala mallailla, mutta nuo hihat. Oi voi. Pitäisikö kuitenkin purkaa sivusaumat ja kaventaa hihoja? No jaa, tämä on tällä hetkellä muutenkin ihan liian iso kuopukselle, joten katsokaamme rauhassa, tuleeko mekolle käyttöä ja jos nuo hihat lasta häiritsevät, niin ehkä niille kannattaa tehdä jotain vasta sitten. Vai mitä sanotte? 

PS. Miehen mielestä tuo on ihan hyvän näköinen, ja kunhan itsekin katselen mekkoa päivän, pari päivää, viikon tai puoli vuotta, niin mitä luultavimmin hihatkaan eivät enää häiritse. Siihen ainakin tähdätään!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Ihahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa

Ei tullut esikoiselle jo luvattua mekkoa, vaan a-linjainen t-paita.

Monen monta pientä heppaa
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Trikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Alun perin olisin halunnut ommella lapselle tästä kankaasta singoallamekon. Omistamassani kaavassa on kuminauharypytys rinnan alla, ja kokeillessani sen toteuttamista jämäkankaalla, en saanut sitä onnistumaan. En siis uskaltanut leikata kankaita ja kokeilla uudelleen, josko onnistuisin sittenkin. Näytin esikoiselle kuvia suppeasta kaavavalikoimastani, ja hän valitsi ommeltavaksi yllä näkyvän paidan. Kaava on easy-kaavan toiselta puolelta, jossa on erilaisia variaatioita toteutettaviksi.

Itseäni vähän epäilytti, että millainen tuosta tulee, kaava-arkilla kun ei ole kuin piirretty kuva kyseisestä paidasta. Lisäksi rypytykset mietityttivät, koska en ollut ennen ommellut sellaisia. En tiedä, kuinka hyvin rypytykset tuosta kuvasta näkyvät, mutta niitä on hihoissa ja paidan etumuksessa. Hyvän mallin lapsi kuitenkin osasi valita, eivätkä rypytyksetkään olleet niin vaikeita, mitä etukäteen ajattelin niiden olevan. Jos olisin kaavoja piirtäessäni tajunnut lisätä helmaan pituutta, olisi tästä saanut mekonkin ommeltua. Seuraavalla kerralla sitten.

Hihansuihin pujotin pätkät kuminauhaa. Ne olisi voinut leikata vielä lyhyemmiksi, mutta koska paidan saaja on tarkka milloin mistäkin, niin jätin hihansuut tarkoituksella väljemmiksi, ettei paita jää käyttämättä sen takia, että hihat ovat liian kireällä lapsen mielestä.

Kuvion kohdistaminen oli jokseenkin hankalaa. Jos kankaan alareuna meni suorassa, niin sitten muu kangas oli ihan vinossa ja toisinpäin. Päädyin siihen, että vinossa oleva kankaan alareuna on pienempi paha. Suhteellisen suoraan nuo hepparivit menevät, onneksi. Tuo etukappaleen keskelle alas osuva iso heppa oli ihan tuuria, en mitenkään tarkoituksenmukaisesti leikannut kankaita sitä huomioon ottaen.

Paita oli oikein mukava kokeilu, kun olen tähän asti ommellut ihan peruspaitoja. Tiedä sitä, mitä tässä vielä oppii ompelemaan ajan myötä! Esikoinen ainakin tilasi jo tällä samalla mallilla pitkähihaisen paidan, jossa on rypytystä myös hihojen suissa. Ensin täytyy kyllä hetken aikaa katsella, kuinka ahkeraan käyttöön tämä kappale päätyy, a-linjaisia paitoja kun ei meidän kodissamme ole pahemmin nähty tähän mennessä..

torstai 10. heinäkuuta 2014

Näen tähtiä, paljon tähtiä!

Pari peruspitkähihaista lisää syksyä ajatellen.

Violettia esikoiselle, keltaista kuopukselle
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Tähtitrikoo ja resori Kestovaippakaupasta

Peruspaitoja tarvitaan aina, eikö vain? Kuopukselle on tietysti jemmassa esikoisen vanhoja vaatteita vaikka kuinka paljon, mutta ei aina ole kivaa pukeutua jonkun toisen vanhoihin vaatteisiin. Siksi ompelin paidat kummallekin. Esikoinen valitsi violetin kankaan itse ja minä käytin auktoriteettiani valitessani kuopukselle keltaista. Hän on itse niin pieni vielä, että jos olisin kysynyt vaikka kolme kertaa, että mitä väriä tilataan, niin hän olisi varmasti näyttänyt joka kerta eri värin.

Näiden ompelussa ei ollut mitään sen kummempia kommervenkkejä. Kuvion kohdistus onnistui hienosti, jopa paremmin kuin rakettiyöpuvussa. Tosin keltaiseen paitaan piti leikata kaksi takakappaletta ja violettiin kaksi etukappaletta, koska ensimmäiset kappaleet menivät hassusti vinkuraan. Perfektionisti mikä perfektionisti, ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisistä töistä poiketen ompelin viimeistelyt kaksoisneulalla, kun sellainen on taas käytössäni. Kyllä sillä vain saa siistiä jälkeä aikaiseksi, vaikka ompeleet eivät ehkä ihan millilleen menekään suoraan. Saumat saumuroin ja resorit kiinnitin ompelukoneen kolmipistesiksakilla. Ehkä jonain päivänä alan käyttää saumuria myös resoreiden kiinnittämiseen, kuka tietää.

Vaikka ompelu-urani on vasta aluillaan, on mukavaa huomata, miten taidot karttuvat ja joka kerta jokin asia on helpompi kuin edellisellä kerralla. Toki ompeluun menee vieläkin paljon aikaa, näitä kahta paitaa työstin lähemmäs viikon. Ei minusta siis mitään vaatetehtailijaa tällä ompeluvauhdilla ole tulossa. 

Sovituskuvaa ei näistä paidoista ole tällä kertaa. Esikoinen ei välittänyt pukea paitaa päälleen ja pienemmälle oma paita on niin iso, ettei kuvasta olisi saanut minkäänlaista käsitystä istuvuudesta. Näille helteille ei vain kannata ommella juuri sopivan kokoista paitaa, jää vielä huonossa lykyssä kokonaan käyttämättä, koska jää pieneksi saman tien.

Luulenpa, että seuraavakin valmistuva työ on ommellus. Kangas on jo varattuna, vielä pitäisi kehittää kaavat jostain. Idea on jo valmiina, toivottavasti saan sen onnistumaan!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Edit

Huhhuh, olipa karmeaa jälkeä tuossa taaperon yöpuvun pääntiessä. Päädyin eilen illalla purkamaan koko tekeleen pois ja aloittamaan alusta. Oranssia resoria minulla ei ollut edelleenkään, joten piti paikata hihansuista tutulla punaisella. Ja uskokaa pois, kyllä kannatti!

 Tässä pääntie ennen uudelleen ompelua

Ja tässä uudelleen ompelemisen jälkeen

Valtava ero, eikö vain? Todella hävettää tuo ensimmäinen yritys. 

Ompelin punaisen resorin pääntiehen kokonaan ompelukoneella. Siten sain siihen leveämmät käännösvarat ja nurjalta puolelta reunan käännettyä kaksin kerroin. Koska onnistuin tuhoamaan kaksoisneulan käyttökelvottomaksi, ompelin pääntiehen kaksi suoraa ommelta vierekkäin. Kovin joustava ratkaisu se ei ole, mutta tuollaisessa vetoketjullisessa pääntiessä ei tarvitse venyttää resoria samalla tavalla kuin esim. tavallisissa puseroissa, joten eiköhän tuo käyttöä kestä.

Nyt on hjuva fiilis, kun sain työstä vihdoinkin sellaisen, kun halusin. Kyllä tätä veivattiinkin, uskokaa pois! Plussana onnistuneen työn lisäksi sain vielä pieniä oivalluksia, joiden myötä seuraavan kerran tällaista ommellessani olen viisaampi ja pääsen toivon mukaan hieman helpommalla. Lopuksi vielä sovituskuvaa tuosta jälkimmäisestä pääntiestä. Istuu paljon paremmin, vai mitä sanotte?

Pahoitteluni kuvien laadusta, ne ovat melko luokattomia tällä kertaa. Toivottavasti niistä kuitenkin saa käsityksen, millaisen muutoksen puku koki tämän päivän käsittelyn myötä.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Ei ole riemulla rajaa, kun saumurilla ajaa

Kyllä vaan, edellisessä postauksessani mainitsemani uusi lelu on saumuri. Kun muut tekivät juhannustaikoja, minä tein juhannusshoppailua netissä. Tässä ensimmäinen yhteistyömme tulos.

Katso äiti, vetoketju!
Malli: Jalie pajamas
Kangas: Rakettikangas ja resorit Kestovaippakaupasta

Miksi minusta tuntuukaan, että mitä useamman näitä yöpukuja ompelee, sitä vaikeampaa se on joka kerta? 

Kuvion kohdistaminen onnistui mielestäni hyvin, siihen olen tyytyväinen. Puvun kappaleet oli tosin helpompi leikata kohdistetusti, koska yksikään kappale ei ole taitteella, vaan takakappaleita, etukappaleita ja hihoja leikataan kaikkia kaksi kappaletta.

Tällä kertaa ompelin vetoketjun kiinni ensimmäisenä. Ensimmäisellä yrityksellä kohdistukset menivät päin metsää, mutta toisella kerralla ne onnistuivat paremmin.

Saumurilla ommeltavat osiot sujuivat kuin leikki, on se vaan hauskanen laite. Siistit saumat ja silleen, tiedättehän :-) Ei kyllä harmita rahan käyttäminen siihen, on aina mukavaa saada siistimpää jälkeä aikaiseksi.

Resori loppui kesken. Tai siis, allekirjoittanut tilasi sitä alunperinkin liian vähän. Kävin Eurokankaasta katsomassa, josko siellä olisi ollut oranssia resoria, että olisin saanut myös kädenteihin oranssit resorit, mutta Eurokankaan resori oli ainakin tällä kertaa niin löperön tuntuista, että en halunnut ostaa sitä. Piti siis käyttää hihoihin punaista resoria. No, tuskinpa tuollainen vajaa 2-vuotias paljoa asiasta välittää.

Pääntiehen en ole yhtään tyytyväinen. Ensinnäkin taisi olla virhe saumuroida resori kiinni pukuun. Se jätti resoria kääntäessä paljon pienemmän varan viimeistelyommelta varten. Seuraavalla kerralla ompelen pääntien resorin ehdottomasti alusta loppuun ompelukoneella. Pienemmästä varasta johtuen ompelin resorin viimeistelyn ainakin kymmenen kertaa. Ensin yritin pari kertaa kaksoisneulalla, ennen kuin onnistuin tavalla tai toisella katkaisemaan sen. Sitten yritin muutaman kerran kolmipistesiksakilla, mutta se sai pääntien aaltoilemaan ihan rumasti. Kolmanneksi ompelin pitkällä suoralla ompeleella ja lyhyellä suoralla ompeleella, mutta ei ei ei. Kolmas suora ommel onnistui jotenkuten, mutta en ole vieläkään tyytyväinen siihen. Suurin ongelma oli, että saumurisauma jäi näkymään nurjalla puolella, kun resorin reuna karkasi kerta toisensa jälkeen omille teilleen. Että kolmipistesiksaks voikin olla raivostuttava purettava..

Kunhan taas jossain vaiheessa tulee asiaa alan kauppaan, niin taidan ostaa uuden kaksoisneulan ja kokeilla uudelleen, jospa saisin tuon viimeistelyompeleen mieluisammaksi. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut työ, mutta opeteltavaa on vielä. Kärsimätön vai mikä, mutta olisi niiin kivaa onnistua joka kerta heti ensimmäisellä kerralla. Harjoittelu on nimittäin tylsää!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ihan itse suunniteltua Baby bornille

Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, onnistuisinko neulomaan baby born -nukelle raglanhihaisen villatakin ylhäältä aloitettuna. Pari päivää sitten loin silmukat, ja tällainen siitä loppupeleissä tuli:

Nukelta oli kaikki vaatteet hukassa
Malli: Raglanhihainen ainaoikein-villatakki, oma malli
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm sukkapuikot

Aika onnistunut, vaikka itse sanonkin! Tämä on versio numero kaksi, ensimmäisessä pääntie oli etukappaleiden osalta niin pöhkön näköinen, että katkaisin langan ja aloitin alusta. Lisäsin etukappaleisiin muutaman silmukan ja vähensin silmukoiden lisäyksiä, ja heti näytti paremmalta.

Neuloin takin ainaoikeinneuleena, koska silloin ei tarvitse pähkäillä joustinneuletta ja miten se vaikuttaa aloitussilmukoiden määrään. Lisäksi ainaoikeinneule tuo mukavaa vaihtelua, kun useimmiten tulee neulottua sileää neuletta. En lisäillyt neuleen reunoihin mitään, esim. virkkaamalla kiinteitä silmukoita tai rapuvirkkausta. Tuo toimii mielestäni parhaiten näin.

Kiinnitykseksi ajattelin ensin nappeja, mutta eihän minulla ole sellaisia kotona kuin silloin, kun niitä varta vasten ostan. Laiskuus iski, ja koska halusin saada tämän valmiiksi, pujotin kumpaankin etukappaleeseen pätkät lankaa kaksinkertaisena ja letitin neljällä "hännällä" narut letille. Toinen vaihtoehto olisi ollut virkata etukappaleen reunaan lenkit nappeja varten. Tai jos etukappaleita olisi pidentänyt vielä muutamalla silmukalla, niin sitten ne olisivat menneet niin paljon päällekkäin, että toiseen reunaan olisi voinut neuloa napinlävet. Monta mahdollisuutta pieniin muutoksiin siis. Tai sitten tästä voisi muokata mekon pitkillä tai lyhyillä hihoilla. Tosin poikanukelle ei varmaankaan voi mekkoa pukea..

Tästä voisi joku kaunis päivä yrittää neuloa sileäneuleellisen version. Ohjekin kun on tallessa ja minun muistiinpanoikseni yllättävän huolellisesti kirjattuna ylös. Mutta sitä ennen täytyy varmaan leikkiä mun uudella lelullani, josta taidatte kuulla seuraavassa postauksessa. Mukavaa kesän jatkoa siihen asti, helteitä odotellessa!

PS. Neuletakin ohje löytyy nyt sivupalkista :-)

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Joulusukista juhannussukiksi

Ostin joskus viime syksynä (?) kaksi kerää Gjestalin Maijaa ideanani neuloa niistä kirjoneulelapaset. Innostus kuitenkin hiipui suunnilleen heti sen jälkeen, kun olin maksanut kerät, ja ne jäivät lipaston laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Muutama viikko sitten rohkaistuin jälleen kokeilemaan villasukkien neulomista, tavoitteenani oli neuloa sukat esikoiselle joululahjaksi. Malliksi valikoitui broken seed stitch.

Ei ehkä olisi pitänyt luottaa sukkataulukkoon
Malli: Broken seed stitch socks
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm 100 cm pyöröpuikot

Jes, onnistuin kantapäässä, joka on tökkinyt niin pitkään vastaan. Tällä kertaa ei tullut reikiä kantalapun reunaan, uskon siis keksineeni, missä ennen kinnasi. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ranskalainen kantapää. Ei nykyään tule paljon muunlaisia kantapäitä sukkiin neulottuakaan.

Malli oli mukava neulottava, oli jotain seurattavaa koko ajan, että tulee aloitettua joka toinen kerros oikein joko oikealla tai nurjalla silmukalla. Kantapään käännösten jälkeen hämmennystä aiheutti hetken aikaa se, että langan väri vaihtui eri kohdassa kuin kerros, mutta kunhan pääsin hämmennyksestä yli, niin tämä oli tuttua juttua. Kärjessä on nauhakavennukset ja päättelynä silmukointi. Kyllä kannatti opetella sekin tekniikka, sukkien kärjistä tulee paljon siistimmät sillä tavalla.

Ei näistä kuitenkaan jouluksi tullut sukkia. Pähkäilin neuloessani, kuinka pitkät jalkateristä pitäisi neuloa. Esim. Novitan sukkataulukko ilmoitti koon 30 sukkien jalkaterän pituudeksi 20 cm. Kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjasta katsoin, että koon 28-29 sukkien jalkaterän pitäisi olla 19-senttiset ja koon 19 sukkien 19,5 senttiset. Novitan sukkataulukko taas ilmoitti, että sukissa olleella silmukkamäärällä kärkikavennusten pituus olisi 5 senttiä.

Neuloin jalkaterät 14,5 cm pitkiksi, ja ajattelin, että kärkikavennukset olisivat 4,5 cm. Viiteen senttiin en uskonut missään vaiheessa, koska omalla käsialallani naisten sukkiin tulee suuremmalla silmukkamäärällä 5 senttiä kärkikavennuksia. Metsään meni. Näistä tuli 18-senttiset, eli lapselle juuri nyt sopivat sukat. Olisi nämä tietysti voinut pakettiinkin laittaa, mutta olisivatko nämä mahtuneet jalkaan vielä puolen vuoden päästä? En uskaltanut ottaa riskiä, vaan lapsi sai sukat käyttöönsä heti tänään :-)

Aika monessa lähteessä muuten varoitellaan magic loopilla neulottaessa löysistä reunasilmukoista, joista jää raita valmiiseen työhön. Minulla ongelma on päinvastainen, reunasilmukat kiristyvät ja sukkiin jää sen takia sivuihin tuollaiset kinnaavat raidat. Täytynee seuraavissa sukissa kiinnittää erityistä huomiota, ettei niin kävisi. En tiedä, vaikuttaako silmukoiden kiristyminen sukkien pidettävyyteen, mutta ainakin kuvaaminen on hankalaa, kun ne tiukempien silmukoiden muodostamat raidat vetävät sukat ihan ryttyyn.

Kuopus harmistui, kun esikoinen sai jotain uutta, joten tänään illalla olen kerinyt jämälanka seiskaveikkoja. Jospa niistä neuloisi raitasukat pienemmälle, että kummallakin lapsella olisi uudet sukat kesän kunniaksi!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Minne mun oma aikani on kadonnut?

Tuntuuko teistä muista käsitöitä harrastavista pienten lasten vanhemmista, että omaa aikaa ei ole lainkaan? Ainakaan juuri silloin, kun polte tehdä omia juttuja on kovimmillaan?

Innostuin neulomaan villasukkia jälleen, pitkän tauon jälkeen. Tarkoituksena olisi saada esikoiselle sukat joululahjaksi. Kyllä vaan, luitte oikein. Ajoissa kun aloittaa, niin ei tarvitse joulukuussa painaa paniikkinappulaa.

Lisäksi tilasin monta metriä (ei sitä ollut oikeasti kuin päälle 2,5 metriä, mutta se on paljon allekirjoittaneelle) kangasta. Tavoitteena pitkähihaiset kummallekin lapselle ja singoalla-mekko esikoiselle. Sormet syyhyävät päästä niidenkin kimppuun. Ensin tietysti pitäisi saada juhannusostos (saumuri) ja ne tilatut kankaat kotiin asti. Tuo singoalla-mekko tosin lähinnä kauhistuttaa tällä hetkellä. Valitsin nimittäin kaavan, johon tulee kuminauharypytys rinnan alle, ja onnistun ihan varmasti sössimään sen (sanokaa joku, että ei tuo ole hankala juttu, kaava on varmasti toimiva ja tällainen aloittelijakin onnistuu siinä vaikka silmät kiinni!). Ja pääntien käännös, en varmasti saa ommeltua sitä siististi. Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi unohtaa koko mekkoprojekti, ja käyttää sitä varten tilattu kangas johonkin ihan muuhun. Ja samalla haluaisin jo kaavan käsiini, että voisin edes jollain jämäkankaalla kokeilla, osaanko vai en.

Mutta minulla ei ole aikaa! Iltaisin, kun saadaan lapset nukkumaan, mies haluaa katsoa dvd:ltä erästä HBO:n sarjaa. Olen sitä katsonut hänen kanssaan, ja jos jätän jonkun jakson katsomatta, niin se on tarkoittaa, että se jää välistä, ja seuraavana iltana on hankala seurata juonta, kun en tiedä, mitä edellisessä jaksossa on tapahtunut. Ja ei, jakson katsominen keskellä päivää ei onnistu, koska kyse ei ole mistään perheohjelmasta..

Aamuisin taas, jos herään ajoissa, ehdin jo mielessäni hihkua, miten ehdin vielä neuloa vaikka ja kuinka. Mutta kuinka useimmiten käykään? Saan kutimen käteen, niin eikös lasten huoneesta aleta huudella äidin ja isin perään. Ja yleensä kello on tässä vaiheessa enintään 6.30, tänään ensimmäinen heräsi jo ennen kuutta. Arvatkaa vain, kuinka paljon kyrsii, kun on jo ehtinyt asennoitua, että saa tehdä jotain ihan omaa juttua ja saa sen jopa edistymään. Ja ei, sukkiakaan ei voi neuloa keskellä päivää, koska esikoinen kuitenkin kysyisi, kenelle sukat tulevat, ja voisi ihmetellä jouluna, kun paketista paljastuu samanlaiset sukat, mitä äiti neuloi kesällä.

Ja entä ne kankaat? No, päivällä kun haluaisin ommella, niin alkuun kyllä pääsen, mutta että saisin jotain aikaseksikin, niin siihen tarvittaisiin tunti tai kaksi, ja harvemmin sellaiseen on varaa. Edes silloin, kun mies on kotona. Ja jos jotain alkaa yrittää, on äärimmäisen turhauttavaa jättää homma kesken ja siirtyä pelamaan iänikuista Muumi-kimbleä noin miljoonatta kertaa viimeisen kuukauden aikana.

Ahdistus.

Niin ihania kuin lapset ovatkin, niin välillä voisin lähettää heidän jonnekin hyvin kauas vaikka viikoksi tai kahdeksi. Ja miehen ehkä siinä mukana. Ja kissat ehdottomasti. Ehkä siinä ajassa saisi tehdä omia juttuja sen verran paljon ja sydämensä kyllyydestä, että jaksaisi taas päivästä päivään piikana toimimista. Ja sitä, että omia juttuja tehdään "sitten joskus", kun lapset nukkuvat, mies puuhaa omiaan ja kissat eivät lasten nukkumaan menemisen jälkeen tule viereen kiljumaan rapsutuksia. "Sitten joskus", kun koko ajan joku ei ole kiinni ihossa omien vaatimustensa kanssa.

Nii-in, kun se "sitten joskus" yllättävän nopeasti saapuu, niin sitten allekirjoittanut varmaan suree, kun lapset eivät enää vietä aikaa äidin kanssa, ja miestä ei kiinnosta, kun pikkulapsiaika on vieraannuttanut vaimosta. Siinä vaiheessa varmaan antaisi mitä vain, että saisi vanhat kunnon ajat takaisin :-D Ihmisyyden perusongelma, ainainen tyytymättömyys nykytilanteeseen.

Onneksi miehellä alkaa kesäloma viikon päästä. Ainakin alkuun lapset ovat ihan isin lapsia, ja ehkä minäkin saan silloin ommella päivisin. Ja siinä vaiheessa on viimeinenkin jakso sarjasta katsottu, eli iltaisin saan neuloa. Oi, tule jo kesäloma, tule! Nimim. miten niin loman tarpeessa?

Tuntuuko teistä muista koskaan samalta, kuin minusta tuntuu tällä hetkellä?

PS. Taisi joko mies tai joku ylempi entiteetti tajuta, että tämä mamma tarvitsee nyt omaa aikaa. Veikkaan tuota ylempää entiteettiä, koska lapsetkin ovat kiltisti nukkuneet. Ihmeesti muutama tunti ihan omaa aikaa saa mielen kohoamaan. Enää ei ahdista, ainakaan niin paljoa kuin vielä illalla. Nyt ei enää tulisi mieleenkään lähettää lapsukaisia evakkoon, ikävähän heitä tulisi jo päivässä ;-) Tosin väsy alkaa painaa silmiä, lienee aika kömpiä pienen nuhanenän viereen sänkyyn ja ottaa vähän unta palloon!