Komento takaisin

Juuri kun luulin, että meillä olisi kaikki tarvittavat välikausivaatteet ja asusteet valmiina, iski kuopukselle villasukkatarve.

Tykkään tästä langasta paljon

Malli: Perussukat lyhyellä varrella, 36 silmukkaa

Lanka: Novita 7 veljestä raita

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Hankimme nuorimmaisellemme kevääksi kengät. Ne ovat ainakin näin vähän viileämmillä keleillä vielä kylmät sellaisenaan ja kaipaavat villasukat sisäänsä. Kenkien varret aiheuttivat kuitenkin ongelman, koska kengät eivät mahtuneet hänelle jalkaan pitkävartiset villasukat jalassa. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin parissa illassa hänelle varrettomat villasukat. Ja taas pelittää.

En ole koskaan kokenut itseäni lankahamsteriksi. Kaupassa voin kävellä ongelmitta lankahyllyn ohi, eikä Lankamaailman kanta-asiakaskorttiin leimata leimaa kuin silloin tällöin ehkä pari kertaa vuodessa. Ostan lankaa tai kangasta vain, jos tiedän etukäteen, mitä teen niistä. Tämän langan kohdalla täytyy varmaan tehdä poikkeus ja ostaa pari kerää varastoon. Haluaisin neuloa tästä sukat ainakin miehelle ja ehkä toiset vielä lapsellemme. Vai ostaisiko peräti kolme kerää? Onneksi olen ihan varma, ettei tästä tule tapaa, vaan tämä on tällainen yhden kerran hairahdus.

Millaista lanka- tai kangasvarastoa te pidätte kotonanne? Onko teillä liian vähän, sopivasti vai liikaa materiaaleja kotonanne?

Kummipojalle

Novita toi kauppoihin tänä keväänä ihanat raitalangat. Toinen on oranssisävyinen ja toinen on sinisävyinen. Olin jo katsellut, että ne olivat tosi kivan värisiä, kun kummipoikani äiti totesi lapsen tarvitsevan uudet villasukat. Tarjouduin neulomaan ne (on mukavaa saada tehdä käsitöitä kummilapsille) ja kävin ostamassa sinisävyistä raitalankaa kaupasta.

Yks yhteen

Malli: Perussukat, 36 silmukkaa

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Raidat kulkevat näissä "väärään suuntaan", koska kerin langan kahdelle kerälle ja täten aloitin neulomaan kerän loppupäästä. Halusin raidat kulkemaan kummassakin sukassa samoin päin, siksi en aloittanut yhtä sukkaa kerän päältä ja toista kerän sisältä. Samalla tuli tarkastettua lanka mahdollisten solmujen varalta.

Sukkien suihin tuli valkoiset rannut, koska aloitin silmukoiden luomisen värien vaihtumiskohdasta raitojen kohdistumisen vuoksi. Eivätpä ne tuolla haittaa mielestäni ollenkaan, kun valkoisia raitoja on sukissa vähemmän kuin muita värejä.

Raitojen vaihtumiskohdassa lankaa on värjätty pieni matka kahta väriä päällekkäin. Siitä johtuen oranssin ja tummansinisen raidan vaihtumiskohdassa oli pieniä pätkiä lähinnä ruskeaa lankaa. Sen näkee kuvastakin, jos tarkkaan katsoo. Tämä ei siis ehkä ole pikkutarkkojen neulojien lankaa, jos parin silmukan levyiset eriväriset pätkät häiritsevät..

Näistä saa kyllä monen "näköisiä" sukkia, joissakin on enemmän oranssia, toisissa taas ehkä jompaa kumpaa sinistä, jolloin sukkien yleisilme muuttuu. Lanka oli pehmeää ja mukavaa neulottavaa, ihan erilaista kuin viimeksi ostamani harmaa 7 veljestä. Toivottavasti lankaa jäi jäljelle vielä toista sukkaparia varten. Haluaisin nimittäin tästä langasta sukat meidän kuopuksellemme.

Nämä sukat matkaavat ensi viikolla kummipojan käyttöön. Toivottavasti eivät ole liian isot, koska neuloin näihin vähän kasvunvaraa. Jään jännityksellä odottamaan palautetta ;-)

PS. Kiitos mummulle apulaisena toimimisesta! Oikean koon määrittäminen olisi pitänyt tehdä summamutikassa ilman mummua ja hänen mittanauhaansa.

Mielensäpahoittajan mielenparantajat

Epäonnistuneen paitaprojektin jälkeen kaipasin jotain helppoa käsityötä. Koska välillä allekirjoittanutta vaivaa tarve saada tavarapaljoutta vähennettyä, päätyivät työn alle jämälankasukat. Arvoin sukkien saajaa: neuloisinko ne miehelle vai hänen veljelleen. Lopulta mies teki päätöksen puolestani ja ilmoitti, että sukat kelpaisivat hänelle.

Raitaa

Malli: Perussukat

Lanka: Oranssi ja punainen Gjestal Jannea, muut Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Aloitin sukat valitsemalla melko summamutikassa satunnaisen kerän jämälankalaatikosta. Halusin sukkiin tuota oranssia, se on mielestäni kauniin väristä. Ruskea taas sopi hyvin oranssiin ja se toimii hienosti tuollaisina yhden kerroksen korkuisina raitoina.

Punaisen värin kohdalla pähkäilin vaihtoehtoja: oli farkunsinistä, vihreää ja tuota punaista. Loppupeleissä päädyin punaiseen, vaikka en osannut suoraan sanoa, miksi se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Vähän myöhemmin keksin syyn. Punainen on spektrissä lähempänä violettia ja oranssia kuin sininen tai vihreä. 

Sukat olisivat voineet olla jalkateristä kerroksen tai kaksi pidemmät, mutta hyvät nämä ovat kuulemma näinkin. Ja jämälankalaatikko kiittää, kun lankamäärä väheni. Tosin vaje piti paikata jo tänään, kun ostin lankaa tilaussukkiin. Seuraava pari matkaa kummipoikamme jalkoja lämmittämään. Ne sukat neulon kevään uutuuslangasta. Mistä niistä, sen näette myöhemmin!

Uuden vuoden kujeita

Uusi vuosi on aina mukava aloittaa neuletyöllä, vaikka jonossa olisi ommeltavaakin. Vuoden ensimmäisenä työnä valmistui sukat miehen veljelle.

Onneksi ulkona ei ole näin harmaata

Malli: Perussukat, 56 s

Lanka: Harmaa Novitan 7 veljestä, keltainen Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Lanko aina välillä muistuttaa, että jos minulla vain on aikaa, niin hänelle kelpaisi villasukat. Aika harvoin tulee kuitenkaan tartuttua toimeen, kun mielessä on niin paljon kaikkia toteuttamista kaipaavia käsityöideoita. Koristetyynynpäälisten ompelemisesta aiheutuneet harmaat hiukset kuitenkin hiljensivät ompeluinnon hetkeksi, joten nyt oli hyvä väli tarttua puikkoihin ja neuloa perusvillasukat.

Varsiin neuloin keltaisia raitoja sen verran kuin mitä jämälankaa riitti. Jälleen yksi pieni nöttönen vähemmän lankalaatikossa. Raitojen jälkeen neuloin yhtä monta kerrosta joustinneuletta harmaalla kuin mitä ennen raitoja oli. Varret olisivat voineet olla pari senttiä pidemmät, mutta hyvät ne ovat noinkin. Tuskin näitä kuitenkaan saapassukiksi on tarkoitettu.

Tällaisia perussukkia on omasta mielestäni tylsä neuloa. Vaikka periaatteessa koko ajan tapahtuu jotain, niin siltikään ei tapahdu tarpeeksi. Siltä tuntuu ainakin tällaisia miesten isoja sukkia neuloessa. Ei edes sukkien suuri tarve saa innostumaan paria sukkaparia enempään vuoden aikana. Mutta parempi edes yksi tai kaksi paria kuin ei sukkia ollenkaan, eikö niin?

Miten teidän muiden käsityövuosi on lähtenyt liikkeelle? Onko inspiraatiota ja motivaatiota vaikka muille jaettavaksi, vai lymyileekö käsityöinnostus piilossa? Itselläni ainakin on muutamia juttuja, jotka haluaisin toteuttaa tämän vuoden aikana. Toivottavasti saan ne kaikki onnistumaan!

Joulupukin apulaisena, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin tänne, että haluaisin aloittaa uuden perinteen, nimittäin villasukat lapsille joululahjaksi. Viime vuonna tuo perinne meni heti mönkään, mutta tänä vuonna aikaa oli enemmän ja sain neulottua jokaiselle lapsellemme uudet sukat.

Violettia esikoiselle

Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerrallaan 2

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Tämä sukkamalli on nähty blogissani aiemminkin. Silloin neuloin ne Dropsin Fabelista. Koska sukat eivät silloin näyttäneet samalta kuin kirjassa, halusin neuloa nämä uudelleen ja kokeilla, teinkö jonkin virheen edellisissä sukissa. No, eivät nämä mielestäni vieläkään näytä samoilta, mutta on tuo kuvio silti nätti! Tosin se on melko joustamaton, joten muutama ylimääräinen silmukka kerrosta kohden on paikallaan. Neuloin sukat 42 silmukalla ja lapsemme ilmoitti, että ne ovat liian tiukat. Ilmeisesti varret puristavat (jos puristavat. En nähnyt lapsen kokeilevan sukkia, joten en tiedä, mikä niissä mättää). Omaan jalkaani kokeillessa ne menivät ainakin jalkaterän osalta omaan jalkaani. No, ehkäpä nämäkin vielä pääsevät käyttöön, tai toivottavasti lapsi suostuu edes kertomaan, mikä näissä mättää. Kovasti hän jo toivoi minulta sukkia, kun joulumuori neuloi huonot. Ei joulumuorikaan voi joka kerta onnistua?

Punaista keskimmäiselle

Malli: Perussukat neljän silmukan valepalmikolla

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Keskimmäisen lapsukaisemme sukat tuottivat eniten pähkäilyä ja päänvaivaa. Halusin niihin ehdottomasti jotain muutakin kuin sileää neuletta, mutta toisaalta vähäinen silmukkamäärä tuotti päänvaivaa. Monet neljällä silmukalla jaolliset kuviot olivatkin oikeasti kahdeksalla jaollisia, että ne olisivat jakautuneet kauniisti pääliosan ja kantalapun kesken. 40 silmukkaa kuulosti kuitenkin vähän paljolta 3-vuotiaan sukkiin, joten jouduin googlettelemaan aika pitkään ennen kuin keksin ratkaisun.

Neuloin näihin neljän silmukan valepalmikkoa, ja jaoin silmukat niin, että kantalappuun tuli 17 silmukkaa. Niin sain jalan pääliosan ja pohjan väliin kumpaankin reunaan nurjan silmukan.

En ole koskaan ollut valepalmikon suurin fani, vaikka sitä on monessa paikassa kovinkin ylistetty. Sukat kuitenkin valmistuivat suhteellisen nopeasti, ja olivat juuri sopivan kokoiset pienelle neidillemme. Hieman jännitti, menevätkö nämä lapselle jalkaan, vai ovatko ne liian tiukat. Tuomio oli, että ne ovat hyvät. Onneksi, muuten joulumuorille olisi sattunut kaksi hutia.

Kuopukselle sinistä

Malli: Perussukat, 36 s

Lanka: Sininen lanka Novita 7 veljestä, punainen Gjestal Jannea

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Niinpä niin, ei taaskaan täysin perussukkaa. Kuopuksellamme on melko rintava jalan malli, joten neuloin hänen sukkansa samalla silmukkamäärällä kuin keskimmäisellemme. 

Näihin sukkiin jaoin silmukat samalla tavalla kuin edellisiin, eli 17 silmukkaa kantalappuun ja loput pääliosaan. Silmukoita jäljittelemällä kirjoin kantalappuihin punaiset sydämet, joiden ruutupiirroksen suunnittelin itse. Kantalappuun piti tietenkin saada pariton määrä silmukoita, että sain sydämet keskelle kantalappuja.

Nämä eivät ihan tainneet päästä kivoimpien joululahjojen top 3 (tai edes top 5) -listalle, mutta ehkäpä nämä on mukava vetää jalkaan, jos ja kun ulkona lämpötila putoaa nollan alapuolelle. Tänään oli jo viileämpää kuin aattona, mutta mahtaako talvi vieläkään tulla tänne eteläiseen Suomeen?

Unen tuloa odotellessa

Sain keväällä syntymäpäivälahjaksi neulekirjan ja rahaa lankaostoksia varten. Käytin rahat jo aikaa sitten Lankamaailmassa, ja ensimmäisestä kerästä kuoriutuivat sukat Cookie A:n mallilla. Uusi neulekirja jäi vielä hyllyyn "kypsymään". Olen nimittäin jotenkin hidas lämpiämään uusille sukkamalleille. Sukkia rakkaudella -kirjakin marinoitui kirjahyllyssä 2,5 vuotta ennen kuin uskaltauduin aloittamaan nämä sukat, joihin ihastuin heti kirjan ostettuani.

Ei oo horisontti ihan vaakatasossa...

Malli: Thelonious kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Austermann Step classic

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Ei mennyt kuten Strömsössä näiden sukkien neulominen. Vai pitäisikö sanoa, että koin (näidenkin kanssa) suurta luomisen tuskaa? 

Aloin neuloa näitä ensin eri värisellä langalla 2,25 mm puikoilla. Puolessa välissä vartta kokeilin sukkia, eivätkä ne menneet jalkaan, eivät millään. Hankkiuduin eroon koko työstä ja otin pienen aikalisän. Värin vaihto, suuremmat puikot ja uudella innolla työhön. Neuloin näitä aina iltaisin odottaessani, että vauvamme nukahtaisi yöunille.

Kantapäiden kohdalla, kiilakavennuksia neuloessani meinasi iskeä hermoromahdus. Ensin aloitin siirtymät väärin, lisäksi kiilakavennusten viereiset nurjat silmukat jäivät ihan kamalan näköisiksi. Purin, neuloin ja purin vähän lisää. Kokeilin yhtä sukkaa kerrallaan sukkapuikoilla ja lyhyellä pyöröpuikolla, mutta eihän se onnistunut siltikään. Lopulta palasin neulomaan kahta sukkaa kerrallaan pitkällä pyöröpuikolla ja siirsin kiilakavennukset silmukan verran pohjaa kohti. En silloin ollut täysin tyytyväinen työn jälkeen, mutta päätin antaa asian olla.

Pääsin kärkikavennuksiin asti, ja neuloin muutaman kerroksen. Sitten iski motivaation lopahdus. Sukat olivat keskeneräisinä viikkoja. Muutama päivä sitten eräänä aamuna, kun lapset nukkuivat ja olin toimettomana, kaivoin sukat pussista ja jatkoin neulomista. Tänään nämä valmistuivat ja ai että kun ovat ihanat! Mikähän näissäkin muka mätti aikaisemmin keväällä? Tänään on kesän lämpimin päivä, ja silti on pakko tallustella sukat jalassa, kun ne ovat niin hienot!

Olen tottunut neulomaan sukkiin lyhyemmät varret, joten näin pitkävartisten sukkien sopivuus omiin jalkoihin jännitti. Liekö mallin joustinneuleen ansiota, että sukat istuvat täydellisesti jalkaan? Mallikerta oli helppo oppia ulkoa, enemmän muistamista oli siirtymissä. Ohjeessa mainitut kymmenen silmukkamerkkiä olivat mielestäni liioittelua, itse neuloin nämä alkuun neljän ja loppuvaiheessa kahden silmukkamerkin kanssa. 

Päättelin nämä silmukoimalla. Se on nykyään mielestäni paras tapa päätellä sukat, lopputulos on paljon siistimpi kuin jos langan vetää loppujen silmukoiden läpi. 

En ole vähään aikaan ollut näin tyytyväinen työn lopputulokseen. Tästä fiiliksestä voisi pitää kiinni pidemmänkin aikaa!

Söpöstelyä

Mitä saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään tavallista vähemmän silmukoita, tavallista ohuemmat puikot, raitalankaa ja pitsiä? Tietenkin suloiset pitsisukat!

Lähestulkoon neon-väriset?

Malli: Hedera kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Zitron Trekking XXL

Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Täytyy myöntää, että sukkia aloittaessani hieman jännitti, miten mahtaa neulojan käydä. Olen tottunut neulomaan ohuista langoista sukkia 2,5 mm puikoilla ja  64 silmukalla. Tässä mallissa silmukoita luotiin vain 60 ja käytössä oli ohuemmat puikot. Hyvin kävi, neule venyi sen verran paljon, että seuraavan koon mukaan neulottuna sukista olisi tullut liian suuret.

Tykkään sukkien väristä tosi paljon! Tämä oli kerä, joka hyppäsi silmille Lankamaailman hyllyssä. Luulin, että siinä olisi ollut enemmän pinkkiä, mutta lanka olikin yllättävän oranssivoittoinen. Koska sukissa oli vähän silmukoita kerroksella, tuli raidoistakin suhteellisen paksuja. Olisikin mielenkiintoista neuloa samasta langasta toiset sukat esim. 64 silmukalla, johon olen tottunut, ja katsoa, millaisia raitoja sukkiin sitten muodostuisi.

Ihan ohjeen mukaan en neulonut näitä. Varren pituudesta nipistin sentin verran ja kantalapun neuloin ohjeistettua pidemmäksi. 5,5 sentin kantalappu kuulosti omaan korvaani tosi matalalta, vaikka itselläni ei olekaan erityisen rintava jalka. 6 sentin kantalapulla sukat menevät jalkaan, mutta tuskin ne olisivat pilalle menneet, vaikka kantalappuun olisi neulonut vielä pari kerrosta lisää. Kiilakavennusten ja jalkapöydän silmukoiden väliin jätin yhden oikean silmukan, koska en saanut neulottua kavennuksia muuten siististi.

Kantalapun reunan silmukoiden poimimiseen käytin uutta tekniikkaa, nimittäin nosta ja neulo -menetelmää. Siistiä jälkeä tuli, joskin jalkapöydän ja pohjan silmukoiden väliin jäi pienet reiät. 

Mallikerraltaan Hederat olivat aika tylsät neulottavat. Mallikerta on vain neljä kerrosta korkea, joten sitä sai tahkota ihan riittämiin. jalkaterää neuloessa tuli välillä fiilis, että eivätkö nämä ole koskaan sopivan pituiset. Raitalangan värien vaihtuminen toi sentään pientä mukavaa seurattavaa, yksivärisestä langasta neulottuna nämä olisivat olleet aika tylsät...

Päättelin sukat taas silmukoimalla. Olen vihdoinkin oppinut silmukoimaan sukatkin siististi, ja se on nykyään ehdottomasti suosikkini päättelytavoista.

Mahdankohan raaskia käyttää näitä ollenkaan, tuli näistä sen verran ihanat!

Yllättävän kivat

Aloin neuloa kärjestä alkaen Gjestalin Janne-langasta sukkia. Ihan vain siksi, kun löysin netistä kantapään ohjeen kärjestä aloitettaviin sukkiin ja halusin kokeilla sitä.

Ensin mietin, minkä jujun keksisin sukkiin, ettei tarvitsisi neuloa pelkkää sileää neuletta. Kokeilin muutamaa mallia, mutta mikään ei iskenyt. Purettuani sukan alun suunnilleen viidennen kerran luovutin ja jatkoin sileällä neuleella: varteen voisi keksiä jotain piristystä.

Pääsin kantapään kohtaan, ja aloin tavata ohjetta. Ensimmäisen version jalkaterästä tuli ihan liian lyhyt. Purin kantapään pois ja neuloin lisää pituutta. Toisessa versiossa jalkaterä oli vieläkin hitusen lyhyt. Lisäksi huomasin, että jalkapohjan ja jalkapöydän silmukoiden väliin jäi rumat reiät. En enää jaksanut yrittää kolmatta kertaa, vaan päätin suosiolla neuloa sukat varresta kärkeen.

Jälleen kerran jouduin pähkäilemään, millaiset sukat neuloisin, mitä kivaa niihin keksisin? Eräässä Facebookin neulontaryhmässä näin kuvan sukista, joissa oli neulottu resorin tilalle valepalmikkoa ja yhtä palmikoista oli jatkettu jalan ulkosyrjää pitkin. Varastin idean osittain näihin sukkiini.

Hyvän kuvan saaminen on vaikeaa, kun itse pitää toimia sekä mallina että kuvaajana ;-)

Malli: Perussukat 48 s 

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Neuloin alkuun tavallista resoria, ja aloitin sen jälkeen palmikkokuvion. Kantapää on tavallinen hollantilainen kantapää. Edellisissä sukissani neuloin kantapäähän 24 kerrosta. Näihin neuloin vain 20 kerrosta, kun halusin kokeilla, miten se vaikuttaa kantapään istuvuuteen. Ensimmäiset olivat ehkä hitusen lörpöt, nämä taas hitusen tiukat. Ehkä 22 kerrosta olisi siis sopivin kerrosmäärä? 

Neulominen oli jotenkin tahmeaa ja jähmeää, ja sen kyllä huomaa näihin sukkiin kulutetusta ajasta. Ehkä alun "ongelmat" veivät motivaation, tiedä häntä. Näitäkin piti valmistumisen jälkeen vielä purkaa, koska jalkaterä jäi hitusen lyhyeksi. Mutta hei! Nyt ne ovat valmiit, ihanan väriset ja lämpimät. Tykkään! Kannatti sinnikkäästi tehdä, vaikka mielessä ovatkin jo kutkuttaneet seuraavat työt ja mallit.

Seuraavaksi puikoille pääsee ohuempaa lankaa ja kenties tuttua ja turvallista Cookie A:ta. Taidan siirtyä sukkakirjojeni pariin selailemaan, mikä malli kiinnostaa eniten. Illan jatkoja, ja mukavaa kevään odotusta!

Muoks: Unohdin mainita, että sukissa palmikot ovat peilikuvina. Oikean jalan sukassa on vasemmalle kaartuva palmikko ja päinvastoin. Ja päättelyn tein silmukoimalla, sillä tavalla päättelystä tulee kaikista siistein.

Kuinka monet raitasukat yksi ihminen tarvitsee?

Villasukkainnostus jäi päälle, kun sain kirjoneulesukat neulottua. Minulla oli kotona violettia ja kirjavaa seiskaveikkaa, ja niistä sain itselleni jotain ihqua.

Raidat minulle tarjosi Biscuits and Jam

Malli: Perussukat 48 s, ranskalainen kantapää

Lanka: Novita 7 veljestä violetti ja nostalgia

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Olen katsellut blogeissa, kun neulojat ovat fiilispohjalla neuloneet eri paksuisia raitoja summa mutikassa sukkiin. Niistä on aina tullut tosi kivan näköisiä. Itse olen aina kokenut, että ajattelen liikaa kuvion lopputulosta, enkä osaa vain "antaa mennä". Siksi otinkin avukseni Random Stripe Generatorin. 

Tuo generaattori on mainio. Valitaan värit, kuinka paksut raidat on sallittuja ja sitten generoidaan. Jos ei ensimmäinen malli miellytä, niin annettujen raidan leveyksien perusteella tulee satoja eri vaihtoehtoja. Summamutikassa neulomista niin, että joku muu kuin itse päättää raitojen leveydet, täydellinen ratkaisu minulle!

Sukkien "oranssissa" langassa on sekaisin keltaista, punaista ja violettia, ja se sopii mielestäni täydellisesti violetin kanssa. Yksinään siitä tulee aika levotonta neulepintaa, mutta toisen langan kanssa se sopii hienosti raitalangaksi.

Kantalapun neuloin vahvistamattomana yhtä korkeaksi, kun vyötteen ohjeessa luki. En ole ihan varma, onko se pikkuisen liian korkea vai ei. Ainakin se on korkeampi kuin yleensä neulomani kantalaput. Eivät nämä kantapäästä mitenkään lörpötä, eli sinänsä korkeampi kantalappu ei haittaa. Taitaa olla kyse vain tottumisesta. Nytkin uudet sukat ovat jalkoja lämmittämässä, kun vauva nukkuu parvekkeella ja ikkunaluukku on auki..

Ovat nämä vaan ihanat, en voi muuta sanoa. Raitageneraattoria on kyllä pakko käyttää toistekin!

Harjoitelma

Tuumasta toimeen, vai kuinka se menikään? Edellisessä postauksessa puhuin kirjoneuleen opettelemisesta, ja tässä on ensimmäinen harjoitustyö valmiina.

Miestä ei vahingoitettu kuvaustilanteessa

Malli: Perussukat kirjoneulevarrella, 60/56 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Näistä jäi jotenkin ristiriitainen fiilis. Kirjoneuleosuus on sinänsä onnistunut, että lankajuoksut eivät kiristä ainakaan kovin paljoa missään kohtaa. Eikä kirjoneuleosuudessa ole virheitä! Silmukoita tuli kuitenkin varteen liikaa..

Kirjoneuleohjeita selaillessani olen törmännyt huomioon, että kirjoneuletöissä on yleensä enemmän silmukoita kuin tavallisessa sileässä neuleessa olisi. Niinpä loin varsiin 60 silmukkaa, ja kavensin varren lopussa pois neljä silmukkaa. Lopputuloksena tuli hieman lörpöttävät varret. 56 silmukkaa olisi ollut kuitenkin parempi määrä, varsinkin kun käsiala tuntui olevan jotenkin tavallista löysempi. Kyllä varret ylhäällä pysyvät, mutta niissä ei ole toivomaani napakkaa tuntua. Jalkaterän osalta mies kehui tuntumaa napakaksi, onneksi. Olin neulonut 1,5 sukkaa, kun huomasin varren "löysyyden", joten en enää jaksanut purkaa ja aloittaa alusta..

Kyllä näillekin varmasti käyttäjä löytyy. Seuraavalla kerralla olen viisaampi, enkä lisäile ylimääräisiä silmukoita. Jos seuraavaa kertaa edes tulee, kun kirjoneule ei vain tunnu olevan mun juttuni. Pässinpäänä voisin tietysti väkisin vääntää ja opetella, mutta toisaalta, tarvitseeko kaikkea mahdollista osata? Ehkä harrastuksessaan olisi parempi keskittyä niihin osa-alueisiin, joita on mukava tehdä?

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla, niistä tulee mulle jotain tosi hienoa! Ja surruttelinpa eilen paria paitaakin, eli ompelupuoleltakin on tulossa jotain uutta esiteltävää :-) 

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon käsityötuulet suotuisat teille kaikille!

Pienelle vauvalleni

Eräänä päivä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimittäin halu neuloa villasukat. Perheen pienin ei ole saanut vielä paljon mitään äidin itse tekemää vaatetta tai asustetta, joten päätin neuloa sukat juuri hänelle.

Jotain pikaisesti neulottua

Malli: Perussukka 48 silmukkaa, ranskalainen kantapää

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa sukkapuikoilla perussukkaa. Vaikka magic loop onkin kätevä tekniikka, on välillä ihanaa posottaa menemään yhtä sukkaa kerrallaan, koska silloin valmista vaan tulee niin paljon nopeammin. 

Koska halusin jonkun jujun sukkiin, neuloin niihin yksinkertaista kirjoneulekuviota fiiliksen mukaan. Näistä tuli ihan kivat ainakin omasta mielestäni. Kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, todellisuudessa sininen väri ei ole noin dominoiva..

En ole mielestäni kummoinenkaan kirjoneuleen neuloja, siksi yksinkertainen kuvio lyhyillä lankajuoksuilla. Ensimmäinen sukka valmistui puolessa vuorokaudessa, toiseen meni reipas vuorokausi. Kasvuvaraa jäi muutama sentti, mikä on ihan hyvä, koska pienet vauvat kasvavat niin kauheaa vauhtia.

Seuraavalla kerralla voin kehittää jotain vähän monimutkaisempaa kuviota, vaikka kahden silmukan lankajuoksuilla! Vaikka todistetusti pidemmätkin lankajuoksut onnistuvat, on niiden neulominen aina jotenkin hankalampaa. Näissä nyt valmistuneissa sukissa ei ainakaan kirjoneule jäänyt kiristämään, vaan tuli tasaista jälkeä.

Olen tyytyväinen!

28 grammalla raitoja, kiitos!

Allekirjoittaneeseen on iskenyt jämälankojen tuhoamisvimma. Tähänkin työhön piti ostaa lisää lankaa, ja sitähän jäi yli, joten taitaa jämälankavarasto näyttää plus miinus nollaa tämän työn jälkeen.

Näissä ei ole mitään ihmeellistä

Malli: Perussukat 56 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Nämä ovat oikein perussukkien perussukat. Neuloin näihin vahvistetun hollantilaisen kantapään ja nauhakavennukset. 

Tarkoituksena oli tehdä raidat pelkästään tuosta ruosteen värisestä langasta, mutta se loppui kesken alkuunsa. Toisena värivaihtoehtona oli joko tuo ruskea tai kirkkaan vihreä, joten ajattelin, että ruskea sopisi paremmin ruosteen väriseen kuin vihreä. Ruskeaa oli vähän enemmän kuin ruosteenväristä, joten sitä jäi vielä ihan pienen pienet nöttöset jäljelle. Jos olisin neulonut ruskealla täysleveän raidan, niin lanka olisi mennyt kaikki, mutta halusin raitoihin symmetrisyyttä, kun väri piti vaihtaa kesken kaiken. Yhteensä raitalankaa on näissä sukissa suunnilleen 28 g.

Alkuun 100-senttinen pyöröpuikko tuntui hieman lyhyeltä, mutta työn edetessä neulominen alkoi sujua mallikkaammin, eikä tarvinnut enää pitää niin tarkasti silmällä, että sukan puolet pysyivät erillään toisistaan.

Oli muuten jokseenkin paljon hommaa tällaisissa miesten sukissa. Kun on viime aikoina neulonut vain vauvojen tai pienten lasten sukkia, niin näiden tekemiseen tuntui menevän ikuisuus. Esimerkiksi viimeksi neulomiini punaraidallisiin sukkiin meni aikaa kolme päivää, näihin meni viikko. Lisäksi näistä tuntui tulevan ihan lörpöttävät. Se tietysti johtuu sukkien koosta, ei niinkään käsialasta.

Olen tyytyväinen kantalapusta nostetuihin silmukoihin (jes, jälleen onnistuminen, koskahan tähän kyllästyy?) ja siihen, ettei puikkojen vaihtumiskohtaan tullut sitä ennen niin ominaista tiukkaa raitaa. Nämä jäävät miehelle, joten käyttäjäkokemuksia saan varmasti kuulla, kunhan villasukkakausi vain alkaa :-)

Kuin mansikkaa monessa muodossa

Edellisen onnistuneen villasukka"kokeilun" innoittamana kaivoin esiin lisää jämälankoja ja neuloin toisetkin sukat. Tällä kertaa ne päätyivät kuopukselle, esikoinen kun sai jo sukat itselleen. Ne broken seed stitch -sukat siis.

Mansikkaa, mansikkajäätelöä ja mansikkasorbettia?

Malli: Perussukat hollantilaisella kantapäällä, 36 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Jämälankavarastostani löytyi useamman väristä 7 veljestä pieninä nöttösinä. Kerin niistä 7 gramman painoisia pikkukeriä, ja ajattelin neuloa lapselle moniraitaiset sukat. En tajunnutkaan, kuinka paljon sukan vartta niin pienellä kerällä saa neulottua, näihin sukkiin tuli yhdestä väristä 6,5 cm vartta. Koska kuopus on vielä aika pieni, niin 13-senttiset varret sukissa ovat kunnon saapassukkien varren pituiset. Mutta ei hätää, aina voi käyttää jäljelle jääneitä nöttösiä muiden sukkien raitoihin!

Nämä olivat mukavan nopea projekti, sain ne valmiiksi kolmessa päivässä. Ja lapselta meni n. 3 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen aikaa kadottaa sukat jemma-nimiseen paikkaan. Allekirjoittaneella ei oikeasti ole tällä hetkellä tietoa, mihin sukat ovat joutuneet. Täytynee kysyä mieheltä, onko hänellä näköhavaintoa näistä..

Pyrin neulomaan näihin pari senttiä kasvuvaraa, että menisivät vielä syksylläkin. Pienille lapsille on hankala neuloa sopivan kokoisia sukkia. Joko niistä tulee liian isot, sopivat tai liian pienet. Liian isot ovat tietysti huonot, koska ne jäävät esim. kengissä ruttuun. Sopivat taas jäävät todella nopeasti pieniksi ja pienet, niistä ei varmasti tarvitse kertoa, mikä mättää. En tiedä, onko näissä ihan sitä kahta senttiä kasvuvaraa, mutta vähän kuitenkin. 

Silmukointi onnistui tällä kertaa parhaiten, mitä olen sukkia päätellyt silmukoimalla. Jotenkin huivien ym. tasossa olevien kappaleiden silmukointi yhteen tuntuu helpommalta kuin sukkien silmukoiden, mutta harjoittelu tekee tässä(kin) mestarin, eikö vain? Ja vaikka silmukointi onkin vähän vaivalloisempaa kuin langan vetäminen loppujen silmukoiden läpi, on lopputulos kuitenkin monta kertaa siistimpi. Ja mitäpä ei käsityöläinen tekisi mahdollisuuksien rajoissa saadakseen lopputuloksesta edes hieman siistimmän? ;-)

Tänään olen päässyt jälleen piirtelemään kaavoja. Tilasin muutama päivä sitten parit kaavat lisää ja pari metriä kangasta. Luvassa on myös "jämä"kankaiden käyttöä, mutta niistä sitten myöhemmissä postauksissa. Nyt taidan valua sohvalle tuulettimen ääreen, on näet sen verran kuuma, että hiki tulee pelkkää ajatustyötä tehdessä. Ja taitaapa vichytölkillinenkin huudella jääkaapista allekirjoittaneen nimeä :-)

Paluu perusasioiden pariin

Broken seed stitch -sukkia neuloessani huomasin, että onnistun kiristämään puikkojen reunasilmukoita liikaa, jolloin sukkien sivuun muodostuu ikävät raidat. Viime viikolla olimme lähdössä mökille, ja nappasin mukaani lankavarastostani jämälankoja mukaan, ideana neuloa sukat itselleni. No, silloin oli liian kuuma neuloa, mutta illalla kotiin päästyäni loin silmukat puikolle tavoitteena löysin rantein neulotut sukat. Tällä kertaa ne onnistuivat!

Omat jalat ja itse otettu kuva

Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä, 64 s

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Ei sivuraitoja tai reikiä kantalapun reunassa, täysi onnistuminen siis :-) Silmukoita olisi voinut olla ehkä pari vähemmän, mutta hyvät nämä ovat näinkin. Koska langat olivat niitä, mitä kotona oli valmiina, ei värimaailma ole silmiä hivelevän kaunis. Hyvin nämä koti- tai saapassukkina kuitenkin menevät.

Puikkoina minulla oli näissä carbonz-hiilikuitupuikot. Tuntuma oli yllättävän muovinen, olin ajatellut, että puikot tuntuisivat jotenkin erilaisilta. Kaapeli oli taipuisa ja silmukat siirtyivät kaapelilta puikolle hyvin. Ja mikä parasta, kaapeli oli juuri sopivan pituinen, minulla kun ei tunnu kotona olevan kuin nuo yhdet 100-senttiset pyöröt. Tai no, nyt on kahdet, kun kävin tänään ostamassa paksumpia lankoja varten 3,5-milliset 100-senttiset puikot. Ne olivat tosin Prymin puikot, nuo Carbonzit kun ovat melko suolaisen hintaisia.

On mukavaa palata sukkien pariin. Pitkään siinä menikin, välissä tuli neulottua lastenvaatteita, tehtyä ristipistotöitä, innostuttua lasten vaatteiden ompelusta jne. Kaapissa on lähestulkoon avaamattomana Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Ehkä lähiaikoina tulee innostus neuloa sukat kyseisestä kirjasta, kuka tietää?

Joulusukista juhannussukiksi

Ostin joskus viime syksynä (?) kaksi kerää Gjestalin Maijaa ideanani neuloa niistä kirjoneulelapaset. Innostus kuitenkin hiipui suunnilleen heti sen jälkeen, kun olin maksanut kerät, ja ne jäivät lipaston laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Muutama viikko sitten rohkaistuin jälleen kokeilemaan villasukkien neulomista, tavoitteenani oli neuloa sukat esikoiselle joululahjaksi. Malliksi valikoitui broken seed stitch.

Ei ehkä olisi pitänyt luottaa sukkataulukkoon

Malli: Broken seed stitch socks

Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 3 mm 100 cm pyöröpuikot

Jes, onnistuin kantapäässä, joka on tökkinyt niin pitkään vastaan. Tällä kertaa ei tullut reikiä kantalapun reunaan, uskon siis keksineeni, missä ennen kinnasi. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ranskalainen kantapää. Ei nykyään tule paljon muunlaisia kantapäitä sukkiin neulottuakaan.

Malli oli mukava neulottava, oli jotain seurattavaa koko ajan, että tulee aloitettua joka toinen kerros oikein joko oikealla tai nurjalla silmukalla. Kantapään käännösten jälkeen hämmennystä aiheutti hetken aikaa se, että langan väri vaihtui eri kohdassa kuin kerros, mutta kunhan pääsin hämmennyksestä yli, niin tämä oli tuttua juttua. Kärjessä on nauhakavennukset ja päättelynä silmukointi. Kyllä kannatti opetella sekin tekniikka, sukkien kärjistä tulee paljon siistimmät sillä tavalla.

Ei näistä kuitenkaan jouluksi tullut sukkia. Pähkäilin neuloessani, kuinka pitkät jalkateristä pitäisi neuloa. Esim. Novitan sukkataulukko ilmoitti koon 30 sukkien jalkaterän pituudeksi 20 cm. Kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjasta katsoin, että koon 28-29 sukkien jalkaterän pitäisi olla 19-senttiset ja koon 19 sukkien 19,5 senttiset. Novitan sukkataulukko taas ilmoitti, että sukissa olleella silmukkamäärällä kärkikavennusten pituus olisi 5 senttiä.

Neuloin jalkaterät 14,5 cm pitkiksi, ja ajattelin, että kärkikavennukset olisivat 4,5 cm. Viiteen senttiin en uskonut missään vaiheessa, koska omalla käsialallani naisten sukkiin tulee suuremmalla silmukkamäärällä 5 senttiä kärkikavennuksia. Metsään meni. Näistä tuli 18-senttiset, eli lapselle juuri nyt sopivat sukat. Olisi nämä tietysti voinut pakettiinkin laittaa, mutta olisivatko nämä mahtuneet jalkaan vielä puolen vuoden päästä? En uskaltanut ottaa riskiä, vaan lapsi sai sukat käyttöönsä heti tänään :-)

Aika monessa lähteessä muuten varoitellaan magic loopilla neulottaessa löysistä reunasilmukoista, joista jää raita valmiiseen työhön. Minulla ongelma on päinvastainen, reunasilmukat kiristyvät ja sukkiin jää sen takia sivuihin tuollaiset kinnaavat raidat. Täytynee seuraavissa sukissa kiinnittää erityistä huomiota, ettei niin kävisi. En tiedä, vaikuttaako silmukoiden kiristyminen sukkien pidettävyyteen, mutta ainakin kuvaaminen on hankalaa, kun ne tiukempien silmukoiden muodostamat raidat vetävät sukat ihan ryttyyn.

Kuopus harmistui, kun esikoinen sai jotain uutta, joten tänään illalla olen kerinyt jämälanka seiskaveikkoja. Jospa niistä neuloisi raitasukat pienemmälle, että kummallakin lapsella olisi uudet sukat kesän kunniaksi!

Villaa vauvalle

Lämpöä piisaa, mutta se ei haittaa tikuttelua. Jos ei mitään suurta, niin ainakin jotain pientä olen saanut aikaiseksi.

Pienen pienelle vaavalle

Malli: Myssy, lapaset ja sukat oma malli

Lanka: Novita Wool

Puikot: Myssyyn 3,5 mm 40 cm pyöröpuikko, lapasiin ja sukkiin 3 mm 100 cm pyöröpuikko

Kuten kuvasta näkyy, myssy on ihan peruskypärämyssy, jonka ohje löytyy Novitan sivuilta useamman kerran ja lisäksi myös esim. Käspaikan sivuilta. Koska en jaksanut laskea tiheyksiä, niin valitsin ohjeen Novitan sivuilta, siellä kun oli silmukkamäärät ilmoitettu suoraan. Kooltaan myssy on 60-senttinen, eli menee passelisti loppukesän vauvalle, kun ilmat vain vähän viilenevät.

Lapaset neuloin Piipertäjän ohjeen mukaan, joskin muokkasin ohjetta niin, että varren joustinneuleen neuloin 2 oikein 2 nurin -neuleena ja päättelyn tein silmukoimalla. Vaikka silmukointi vaatiikin vähän keskittymistä ja miettimistä, niin sillä saa työt pääteltyä siististi, eikä sukkien tai lapasten päähän jää samanlaista "reikää" kuin mitä jää silloin, kun silmukat päättelee vetämällä langan niiden läpi.

Sukat ovat "omaa mallia". Aloin ensin neuloa junasukkia, mutta ohje alkoi ärsyttää jo varren kohdalla, ja kantapään jälkeen olin valmis purkamaan koko tekeleen. Ensinnäkin niistä tuli aivan valtavat (oikeasti, millainen räpylä 2 kk:n ikäisellä vauvalla on, vai ovatko ko. sukat kenties mallia varsi ulottuu nivusiin?), eikä kantapääkään onnistunut toivotunlaisesti. Niinpä purin sukan alun ja aloitin alusta. Yhteishyvän sivuilta löytyy ohje "makkara"varsisukkiin. Näin sellaisista kuvan eräässä fb-ryhmässä. En käynyt katsomassa ohjetta, vaan neuloin ihan fiilispohjalta. Makkaroiden alapuolelle lisäsin muutaman kerroksen joustinneuletta. 

Lapaset ja sukat neuloin magic loopina, kun tuntuu, etten osaa enää neuloa tavallisilla sukkapuikoilla siististi. Enpä olisi uskonut niin käyvän, kun aloitin ensimmäisen magic loop -sukkaparini.

Näitä pieniä asusteita on mukava neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti. Ja viime aikoina minua vaivannut kantapääkammokin hellitti otettaan, kun (vihdoinkin) sain kantapäät onnistumaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä. No ei vaiskaan, ei sukan kantapään takia ole vielä tullut kyyneleitä vuodatettua, mutta en myöskään ole pitkään pitkään aikaan edes harkinnut sukkien neulomista, koska ajatuskin kantapään neulomisesta on tökkinyt pahasti vastaan.

Nii-in, enää tarvitaan vauva, jolle pukea nämä(kin) päälle. Vielä muutama kuukausi, toivottavasti ei ole tulossa ennätyskuuma hellekesä!

Muistelusukat

Vuosi on vaihtunut, ja vuoden 2014 ensimmmäiset sukat ovat valmiit.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, työn alla oli jämälankasukat. Vai pitäisikö ennemminkin sanoa muistelusukat?

Kirjava langan kadotusta

Malli: Perussukat ranskalaisella kantapäällä

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot ja 2,5 mm sukkapuikot

Näihin sukkiin on käytetty lankalaatikosta kolmea eri Fabelia. Yksi niistä oli Fabel Printiä ja kaks Fabel Unicoloria, vaaleanpunaista ja vaalean harmaata. Fabel Printistä piti alun perin tulla lapsen neuletakki, mutta koska se oli aika kammottavan näköistä, siitä muodostui takin sijaan sukat. Vaaleanpunaista sävyä on nähty tämän blogin töistä esim. lapsen neuletakissa ja villasukissa. Vaaleanharmaata löytyy lapsen villahousuista ja kaulaliinasta. Aika montaa työtä on siis näiden lankojen kanssa tehty tai suunniteltu :-)

Tarkoituksena oli saada kirjava Fabel Print sulautumaan pieninä erinä kahden muun langan joukkoon. Koska Printissä oli pitkiä juoksuja vaaleanpunaista, halusin saada Printin ja Unicolorin erotettua. Niinpä kahden punasävyisen raidan välissä on aina ohut vaaleanharmaa raita. Ja mukavastihan se tuonne "katoaa".

Aloitin sukkien neulomisen magic loopina.Varsien puolessa välissä huomasin kuitenkin, että b-sukassa olisi magic loopina neulottuna vaihtunut kerroksen vaihtumiskohta sukan yhdeltä reunalta toiselle. Niinpä siirsin sukat tavallisille sukkapuikoille, jolloin sain kerroksen vaihtumiskohdan keskelle jalkapohjaa.

Näistä tuli muuten aika hienosti peilikuvasukat Printin osalta. Jaoin siis lankakerät puoliksi jo ennen kuin aloin neuloa sukkia. Toisen sukan varsi on vaaleanpunapainotteinen, toisessa sukassa se osuu jalkaterään. Ja nuo värilliset raidat menevät kantapään kohdillä peilikuvina yksiin.

Tarkoituksena oli neuloa vielä toiset jämälankasukat, mutta jotenkin innostus lopahti. Ehkä se johtui näiden sukkien kantapäistä, joita en taaskaan saanut onnistumaan. Mikähän siinäkin on, etteivät kantapäät onnistu nykyään millään, vaikka kuinka yrittää? No kuitenkin, kävin pikapikaa Lankamaailmassa ja mukaani tarttui pari kerää Gjestal Maijaa, tarkoituksena olisi neuloa lapaset. Mutta ehkäpä pieni neuletauko olisi nyt paikallaan?

Vuoden viimeinen pari uunista ulos

Täytyy myöntää, että vuoden viimeinen käsityö oli hienoinen pettymys. Mutta kuva kertokoon sanojen puolesta.

Nättiä sinistä

Malli: Purjehtijan parhaat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerralla 2

Lanka: Drops Fabel, n. 60 g

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Malli oli helppo ja melko nopea neuloa. Kuvio saatiin aikaiseksi 2 o yhteen -kavennuksilla ja langankierroilla. Kirjan kirjoittaja kertoo kirjassaan, että malli tuo hänen mieleensä välimeren aallot. Totta onkin, että tuosta tulee aallot mieleen. Suuremmasta kuvasta saa vielä paremmin käsityksen, miltä kavennukset näyttävät valmiissa neuleessa.

Kuten kuvasta näkyy, kuvio kiertyy vasemmalle. Varressa se on ihan mukavaa, ja kantapää istuu jalkaan hyvin, mutta jalkaterässä vasemmalle kiertyvä kuvio vetää kärkikavennukset jalassa vinoon, jolloin oikean reunan nauhakavennus nousee varpaiden päälle ja vastaavasti vasemmanpuoleinen kavennus katoaa varpaiden alle. Ei se käytössä haittaa, mutta tuskin se oli kuitenkaan mallin idea?  Tietty kuvion saa käsin nyittyä niin, että kavennukset ovat oikealla paikallaan, mutta silloin sukat eivät tunnu hyviltä jalassa. Onneksi nämä eivät ole menossa kenellekään lahjaksi, en ehkä kehtaisi antaa tällaisia sukkia. Jos tuota jalassa kiertymisongelmaa ei olisi, niin varmasti voisin neuloa toisetkin tällaiset, mallikuvio on nimittäin tosi nätti yksinkertaisuudessaankin.

Magic loopilla oli jälleen mukava neuloa, tekniikka tulee joka kerta tutummaksi. Nämä onnistuivat jälleen kerran vähän paremmin kuin edelliset magic loop -sukat. Ja Drops Fabel tuntuu aina hyvältä jalassa. Siinä on sukkalanka, jossa on hinta-laatusuhde kohdillaan.

Ensi vuoden tulen aloittamaan jämälankasukkien parissa. Lankavarastoni ei ole järin suuri, ehkä parin kilon luokkaa, mutta silti koen, että on parempi aika ajoin keksiä neulottavaa jämälangoista kuin ostaa aina uutta. Tällä hetkellä suunnitelmissa ovat kahdet sukat, yhdet naiselle (eli itselleni...) ja toiset miehelle (niille en ole vielä keksinyt vastaanottajaa).

Viimeinen lämmin joululahja

Neuloin lasten mummulle lahjaksi Dunes-huivin. Huivista ei ole paljon iloa lasten taatalle, joten hänelle piti keksiä oma lahja. Päädyin neulomaan villasukat. Millaiset sukat, sitä pitikin miettiä hetken verran pidempään. Ihan yksiväriset olisivat tylsät, toisaalta en halunnut neuloa pätkävärjätystä langasta. Pintaneule voisi olla ok, mutta palmikkosukat taatalle? Hän ei ihan taida olla palmikkosukkien tyylinen ihminen. Jäljelle jäi siis kirjoneule. En ole kovinkaan hyvä neulomaan kirjoneuletta, joten suunnittelin oman yksinkertaisen mallin, ja tällaiset niistä tuli:

Ota löysin rantein, älä jännitä...

Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä ja itse suunnitellulla kirjoneuleella

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Taatalle taata-sukat :) teksti on kummassakin sukan varressa kokonaisena. Tuo keskimmäinen a- vain osui sopivasti sukkien etupuolen keskikohtaan, jolloin ne sai kuvattua niin, että koko teksti näkyi vierekkäin asetettujen sukkien varsista. 

Alunperin ajattelin toteuttaa sukat magic loopina vähän erilaisella kirjoneuleella. Varsien valmistuttua huomasin, ettei idea toiminut (ja lankajuoksut olivat jääneet vähän liian lyhyiksi). Päätin siirtyä sukkapuikkoihin ja toisenlaiseen tekstin toteutukseen. Ensimmäiseen versioon tuli suunnitteluvirhe ja sukissa luki taa ta, eli taas piti palata alkuun. Kolmas kerta ja neljäs sukan varsi sanoivat toden. Kirjoneuleosuuden jälkeen sukat olivat mukavaa ja joutuisaa neulottavaa.

Näköjään olen muutamassa vuodessa vähän kehittynyt neulojana, koska tällä kertaa lankajuoksut eivät jääneet liian lyhyiksi ja kiristämään neuletta ryttyyn. Opin jopa sitomaan lankajuoksut. Ne tosin jäivät varren takaosassa vähän pilkistämään sinisen neuleen silmukoiden väleistä. Liekö lankajuoksut jääneet liian löysälle, vai mistä se johtuu?

Useaan kertaan uudelleen aloittaminen kannatti näiden sukkien kohdalla, näistä tuli juuri sellaiset kuin toivoin. Lahja on mukava antaa vasta kun siihen on itsekin täysin tyytyväinen, eikö vain?

Perinteitä luomassa?

Jos jokin juhlaan voi liittää sanan perinteet, niin jouluun. Eikö useimmiten haluta syödä oman perinteen mukaisia ruokia, käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät jokajouluiseen tapaan, perinteisessä joulusaunassa ja mitä kenenkin joulunviettotapoihin ikinä kuuluukaan?

Meidän perheellämme ei ole vielä paljoakaan omia jouluperinteitä. Edellisinä vuosina olemme viettäneet joulua perheidemme luona, ja ensimmäisen kotijoulumme vietimme vasta viime jouluna. Ei yhdessä joulussa vielä kaikkia vakiintuneita tapoja ehdi muodostaa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Tänä jouluna haluaisin aloittaa uuden lahjaperinteen. Haluaisin jatkossa nimittäin neuloa lapsille joululahjaksi villasukat. Tiedetään, tiedetään, jos tämä saa tuulta alleen, niin viimeistään kymmenen vuoden päästä lapset vinoilevat, miten "joka joulu lahjaksi tulee ne viho viimeiset villasukat, eikö äiti voisi jo vähitellen lopettaa moisen touhun?". Mutta ehkä he jossain vaiheessa oppivat taas arvostamaan ihan uusia sukkia, jotka saa joulun kunniaksi vetää saunan jälkeen jalkaan?

Tässä ovat tämän joulun lahjasukat näin ennen joulua esiteltyinä (lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he ymmärrä blogia tai sitä, että osa siinä näkyvistä vaatteista saattaisi olla heille).

Kirjavaa

Malli: Perussukat, pienemmissä 36 silmukkaa ja isommissa 40 silmukkaa

Lanka: Novitan 7 veljestä Nostalgia

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Minulle tuli jossain vaiheessa jonkinlainen sukkakammo. Yhdetkään sukat eivät tuntuneet onnistuvan, niissä oli kaikenlaisia vikoja. Näihin sukkiin päätin kokeilla magic loopia, ja sukat onnistuivat todella hyvin. Jopa kantalapun reunat onnistuivat siististi ilman reikiä! Minä 1 - Sukkafobia 0!

En ole ollenkaan pätkävärjättyjen lankojen ystävä. Tai muutenkaan kirjavat langat eivät ole ominta itseäni. Tuossa seiskaveikassa oli kuitenkin mukava väriyhdistelmä, punaista, keltaista ja violettia. Vähän kuin auringon laskussa. Neuloessa violetti tuntui olevan yllättävän hallitseva väri, mutta kyllä punainen ja keltainenkin esiin pääsivät. Tämä oli yllättävän mukavaa kirjavaa lankaa :-)

Tällä hetkellä allekirjoittanutta vaivaa neuleideoiden puuttuminen. Ihana lanka olisi jo katsottuna, mutta mitä siitä neuloisi, kas siinä pulma. Työn alla onkin siis ollut ompelun saralla lapsille raglanhihaiset paidat. Toivottavasti saan ne esittelyyn viikonlopun aikana.

PS. Enää 33 yötä jouluun!