sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen pari uunista ulos

Täytyy myöntää, että vuoden viimeinen käsityö oli hienoinen pettymys. Mutta kuva kertokoon sanojen puolesta.

Nättiä sinistä
Malli: Purjehtijan parhaat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerralla 2
Lanka: Drops Fabel, n. 60 g
Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Malli oli helppo ja melko nopea neuloa. Kuvio saatiin aikaiseksi 2 o yhteen -kavennuksilla ja langankierroilla. Kirjan kirjoittaja kertoo kirjassaan, että malli tuo hänen mieleensä välimeren aallot. Totta onkin, että tuosta tulee aallot mieleen. Suuremmasta kuvasta saa vielä paremmin käsityksen, miltä kavennukset näyttävät valmiissa neuleessa.

Kuten kuvasta näkyy, kuvio kiertyy vasemmalle. Varressa se on ihan mukavaa, ja kantapää istuu jalkaan hyvin, mutta jalkaterässä vasemmalle kiertyvä kuvio vetää kärkikavennukset jalassa vinoon, jolloin oikean reunan nauhakavennus nousee varpaiden päälle ja vastaavasti vasemmanpuoleinen kavennus katoaa varpaiden alle. Ei se käytössä haittaa, mutta tuskin se oli kuitenkaan mallin idea?  Tietty kuvion saa käsin nyittyä niin, että kavennukset ovat oikealla paikallaan, mutta silloin sukat eivät tunnu hyviltä jalassa. Onneksi nämä eivät ole menossa kenellekään lahjaksi, en ehkä kehtaisi antaa tällaisia sukkia. Jos tuota jalassa kiertymisongelmaa ei olisi, niin varmasti voisin neuloa toisetkin tällaiset, mallikuvio on nimittäin tosi nätti yksinkertaisuudessaankin.

Magic loopilla oli jälleen mukava neuloa, tekniikka tulee joka kerta tutummaksi. Nämä onnistuivat jälleen kerran vähän paremmin kuin edelliset magic loop -sukat. Ja Drops Fabel tuntuu aina hyvältä jalassa. Siinä on sukkalanka, jossa on hinta-laatusuhde kohdillaan.
Ensi vuoden tulen aloittamaan jämälankasukkien parissa. Lankavarastoni ei ole järin suuri, ehkä parin kilon luokkaa, mutta silti koen, että on parempi aika ajoin keksiä neulottavaa jämälangoista kuin ostaa aina uutta. Tällä hetkellä suunnitelmissa ovat kahdet sukat, yhdet naiselle (eli itselleni...) ja toiset miehelle (niille en ole vielä keksinyt vastaanottajaa).

torstai 26. joulukuuta 2013

Tutoriaali: Näin mittaat sukan jalkaterän pituuden magic loopilla neuloessasi

Olen neulonut nyt muutamat villasukat magic loop -tekniikalla. Siinä on omat erittäin hyvät puolensa, mutta olen kokenut jalkaterän pituuden mittaamisen hankalaksi. Varsinkin aikuisten sukkia neuloessa olisi hyvä saada pituus sopivaksi kerrasta, ettei tarvitsisi sukkien valmistuttua purkaa ja neuloa uudelleen. Pähkäilin asiaa mielessäni, ja näin se on mielestäni helpoin tehdä.


1. Mallikuvassa a-sukka on vasemmalla puolella ja b-sukka on oikealla puolella. Kerros alkaa b-sukan pohjasta. Neulo b-sukan pohja, jonka jälkeen tulee neuloa a-sukan pohja.


2. Neulo puolet a-sukan jalkapohjan silmukoista, ja jätä loput silmukat odottamaan.


3. Laita silmukkamerkki jalan pohjan ja päälisen silmukoiden väliin. Tämä on vapaaehtoista, ilman silmukkamerkkiäkin pärjää, silloin sinun tulee vain laskea, mistä kohdasta kaapeli kuuluu vetää lenkille jalkaterän pituuden mittaamisen jälkeen. Kun olet asettanut silmukkamerkin, vedä kaapeli suoraksi niin, että jalkapohjan neulomattomat silmukat ja jalkaterän päälisen silmukat ovat "vierekkäin" kaapelilla.


4. Laske tämän jälkeen puolet jalkaterän päälipuolen silmukoista, ja vedä pyöröpuikon kaapeli lenkille. Nyt puikolla on vierekkäin puolet pohjan ja puolet päälisen silmukoista. Siirrä ne puikolle kuvan osoittamalla tavalla. Nyt voit helposti mitata sukasta jalkaterän pituuden.


5. Siirrä silmukat puikolta kaapelille. Silmukkamerkki on osoittamassa, missä kohtaa pohja vaihtuu pääliseen. Vedä puikon pään tai silmukkamerkin avulla kaapeli lenkille pohjan ja päälisen vaihtumiskohdasta. Mikäli ei käyttänyt silmukkamerkkiä, laske pohjan jäljellä olevat silmukat ja vedä kaapeli lenkille viimeisen silmukan jälkeen. Nyt voit jatkaa neulomista normaalisti.

Jalkaterän pituuden voi mitata myös b-sukasta. Silloin se aloitetaan b-sukan jalkaterän päälisestä, eli siitä neulotaan puolet silmukoista jne.

Magic loop -iloa kaikille! :-)



tiistai 24. joulukuuta 2013

Viimeinen lämmin joululahja

Neuloin lasten mummulle lahjaksi Dunes-huivin. Huivista ei ole paljon iloa lasten taatalle, joten hänelle piti keksiä oma lahja. Päädyin neulomaan villasukat. Millaiset sukat, sitä pitikin miettiä hetken verran pidempään. Ihan yksiväriset olisivat tylsät, toisaalta en halunnut neuloa pätkävärjätystä langasta. Pintaneule voisi olla ok, mutta palmikkosukat taatalle? Hän ei ihan taida olla palmikkosukkien tyylinen ihminen. Jäljelle jäi siis kirjoneule. En ole kovinkaan hyvä neulomaan kirjoneuletta, joten suunnittelin oman yksinkertaisen mallin, ja tällaiset niistä tuli:

Ota löysin rantein, älä jännitä...
Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä ja itse suunnitellulla kirjoneuleella
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Taatalle taata-sukat :) teksti on kummassakin sukan varressa kokonaisena. Tuo keskimmäinen a- vain osui sopivasti sukkien etupuolen keskikohtaan, jolloin ne sai kuvattua niin, että koko teksti näkyi vierekkäin asetettujen sukkien varsista. 

Alunperin ajattelin toteuttaa sukat magic loopina vähän erilaisella kirjoneuleella. Varsien valmistuttua huomasin, ettei idea toiminut (ja lankajuoksut olivat jääneet vähän liian lyhyiksi). Päätin siirtyä sukkapuikkoihin ja toisenlaiseen tekstin toteutukseen. Ensimmäiseen versioon tuli suunnitteluvirhe ja sukissa luki taa ta, eli taas piti palata alkuun. Kolmas kerta ja neljäs sukan varsi sanoivat toden. Kirjoneuleosuuden jälkeen sukat olivat mukavaa ja joutuisaa neulottavaa.

Näköjään olen muutamassa vuodessa vähän kehittynyt neulojana, koska tällä kertaa lankajuoksut eivät jääneet liian lyhyiksi ja kiristämään neuletta ryttyyn. Opin jopa sitomaan lankajuoksut. Ne tosin jäivät varren takaosassa vähän pilkistämään sinisen neuleen silmukoiden väleistä. Liekö lankajuoksut jääneet liian löysälle, vai mistä se johtuu?

Useaan kertaan uudelleen aloittaminen kannatti näiden sukkien kohdalla, näistä tuli juuri sellaiset kuin toivoin. Lahja on mukava antaa vasta kun siihen on itsekin täysin tyytyväinen, eikö vain?

sik-sik-sakkia

Blogissani on ollut melko hiljaista tänä syksynä. Kyse ei ole siitä, etten olisi neulonut mitään. Pikemminkin päinvastoin. Koska kuluneen vuoden teeman on tuntunut olevan muille tekeminen, on pukin konttiin päätynyt tänä vuonna ennätyssuuri määrä itse tehtyjä lahjoja.

Äidilleni neuloin joululahjaksi Dunes-huivin. Löysin mallin jo kesällä ja tykästyin siihen. Ja kun silmiini osui vielä tumman violetti Teeteen Kamena, oli suunnitelma valmis. Violetti kun sopii äidille loistavasti!

Otin tästä suunnilleen 50 kuvaa..
Malli: Dunes
Lanka: Teetee Kamena, n. 90 g
Puikot: 4 mm suorat puikot

Tämä oli ihastuttava huivimalli neuloa. Melko yksinkertainen, ja silti siinä oli sopivasti seurattavaa. Muutamat ainaoikeinkerrokset tuovat aaltokuvion hienosti esiin. Tätä oli mukava neuloa iltaisin lasten mentyä nukkumaan, siinä vaiheessa kun itseäkin useasti alkoi väsyttää. Ei tarvinnut nimittäin liiaksi asti vaivata päätään monimutkaisella mallikerralla. Lisäksi huivi valmistui yllättävän nopeasti.

Silmukoita on kerrankin ihan ohjeen mukainen määrä. Pituutta oli ennen pingotusta suunnilleen 110 cm ja pingotuksen jälkeen pituutta oli 156 cm. Leveyttä tälle ihanuudelle tuli muistaakseni 42 cm.

Pingottaessani tätä alkoi vähän jännittää, että tuleeko tästä sittenkään hyvä, kun nuo ainaoikein-raidat näkyivät tosi heikosti. Mutta mitä turhia, hyvinhän ne tulivat esiin. Kuvissa langan väri ei kunnolla vastaa todellisuutta. Väri on oikeasti tässä postauksessa nähdyn huivin mukainen. Pingotukseen en ole (yllätys yllätys) taaskaan täysin tyytyväinen, mutta olisi se huonomminkin voinut mennä..
Kamena on muuten ihan huippua huivilankaa, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Melko laaja värikartta, eikä valmista työtä tarvitse liottaa huuhteluainekylvyssä. Ilman huuhteluainettakin tulee pehmeitä neuleita. Kokeilkaa vaikka ;-)

Lätty

Sain vuosi sitten joululahjaksi Stitch'n'Bitch - Sankarineulojan käsikirjan. Nyt, vuotta myöhemmin, kirjan palmikkomyssyn ohjeesta muodostui joululahja kyseisen kirjan minulle antaneelle ystävälleni. Idea lahjaan tuli siitä, kun ystäväni sanoi jo kirjaa antaessaan katsoneensa, että siellä oli ihana palmikkomyssyn ohje. Ehkäpä tämä siis on mieluinen lahja.

Pinkkiä sen olla pitää
Malli: Gretel-myssy / Palmikkobaskeri
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, 88 g
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm 40 cm pyöröpuikot ja 4,5 mm sukkapuikot

Tämä on todellinen palmikkoneuleiden ystävän neule. Kiertoja nimittäin oli nimittäin riittämiin. Laskelmieni mukaan joissakin kerroksissa oli jopa 64 palmikonkiertoa. Kuitenkin samalla myssy on kaiken sen vaivan arvoinen. Aikaa tämän neulomiseen meni muutama päivä, ja siinä välissä ehdin neuloa muitakin töitä.

Ohjeessa mainittu alkuperäinen lanka on vähän ohuempaa kuin seiskaveikka, mutta 11 metriä sadassa grammassa sinne tai tänne, eikö vain?

Alkuperäisessä ohjeessa on mukana kaaviot, kirjan versiossa kaaviot on kirjoitettu auki ja kaaviot on jätetty kokonaan pois ohjeesta. En huomannut, että neulominen olisi ollut mitenkään vaikeampaa ilman kaavioita. Asia on tietysti makukysymys. Jos on tottunut neulomaan kaavioista, niin pelkän tekstiohjeen seuraaminen voi tuntua hankalalta.
Tämän neulomista voisi harkita uudelleenkin, lopputulos on sen verran hieno!
PS. Lanka on meidän vanhemman lapsemme valitsemaa. Hän oli ehdottoman varma, että pinkki sopii parhaiten lahjan saajalle.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

 
Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen,
oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää joka päivä vaan
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan.
Jos vain joulun lapsi saa
sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.

Vuosi on lähestymässä loppuaan ja on aika hiljentyä joulun viettoon. Sukkien maa -blogisti toivottaa kaikille lukijoilleen iloista joulua!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kesäprojektille kaveri

Niin siinä tosiaan kävi, että Tuomi-huivista katkesi keskeltä lanka. Allekirjoittaneelle iski lähes välitön paniikki, että mitäs nyt? (Myönnetään, en edes yrittänyt korjata kyseistä katastrofia, vaan aloin kuumeisesti miettiä, että mitä tilalle). Juoksin samana päivänä lankakauppaan etsimään uutta huivilankaa, ettei anoppi jäisi täysin ilman lahjaa. Tällainen kesäprojektin kaverista tuli.

Jotain ilmavaa
Malli: Vieno
Lanka: Manos del Uruguayn Silk Blend Fino
Puikot: 5 mm 60 cm pyöröpuikot

Käsiin tarttui lankakaupasta ihan uusi tuttavuus. Ei se ihan ohuinta mahdollista huivilankaa ollut, 225 m / 50 g, joten halusin neuloa mahdollisimman ilmavan huivin. Katselin monia malleja, mutta koko ajan mietin, riittääkö lanka vai ei. Lopulta muistin nähneeni Napit puuttuu -blogissa kuvan Vienosta, ja niinhän siellä oli. Joten eikun silmukat puikolle ja neulomaan.

Malli oli superhelppo, ja paksuilla puikoilla tuli nopeasti valmista. Loin huiviin 64 silmukkaa ja tikuttelin menemään. Lopetin neulomisen, kun huivilla oli pituutta 120 cm. Pingotuksen jälkeen pituutta oli 160 cm.

Lanka oli ihanaa neulottavaa. Se liukui hyvin puikolla, ei lohkeillut, oli tasalaatuista ja solmutonta. Harmi vain, että silkki ja sormenpäät eivät olleet kovinkaan hyvä yhdistelmä. Ensimmäinen kipeä haavauma tuli 15 senttimetrin kohdalla, ja kun ensimmäinen vyyhti oli neulottuna, olivat sekä peukalon pää, että etusormen kynnen reuna auenneet. Ratkaisuksi muodostui neulominen kertakäyttöiset kumihanskat kädessä. Hyvin se niinkin meni, joskin hanskat olivat melko hiostavat. Lankaa olisi riittänyt pidempäänkin huiviin, mutta neulominen ei ollut kovinkaan miellyttävää.. Onneksi pituus riitti kunnolliseen huiviin. (Epäilin jo kaupassa lankaa ostaessani, että langan materiaali aiheuttaisi "ongelmia". Olisi vain pitänyt suosiolla jättää lanka kauppaan ja tilata jotain toista ei-silkillistä lankaa tilalle).

Mistä päättelen, että silkki oli syypää? Sama ilmiö toistui kesäprojektin kanssa, ja siinä oli tämän huivin kaltaisesti 30 % silkkiä. Koskaan ennen ei ole kesällä tarvinnut kärsiä moisesta vaivasta..

Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti huivit ovat saajan mieleen!

Kesäprojekti

Muistatte varmaan, kun kirjoitin aikaisemmin tänä vuonna kesäprojektista? Siitä muodostui huivi anopille syntymäpäivälahjaksi.

Keinuhevonen on kuvausrekvisiittaa
Malli: Tuomi-huivi
Lanka: Drops Lace n. 90 g
Puikot: 3 mm suorat puikot

Huivin neulomiseen meni yllättävän paljon aikaa. Aloitin sen toukokuun puolessa välissä ja valmis se oli elokuun puolivälin jälkeen (muistaakseni, en laittanut valmistumispäivämäärää minnekään muistiin). Idea huiviin tuli langan väristä, se on niiin nätti. Ensin tästä piti muodostua ihan toinen huivi, mutta minä ja nypyt emme tulleet toimeen keskenämme, joten päädyin vaihtamaan mallin johonkin vähän yksinkertaisempaan.

Tätä oli muuten miellyttävä neuloa, koska mallikerta oli 18 kerroksen pituinen ja nurjallakin puolella oli seurattava, että oikeisiin kohtiin tuli oikea silmukka. Kuitenkaan mallikerta ei ollut niin vaikea, ettei sitä olisi oppinut ulkoa.

Valmiilla pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen 105 - 110 cm, ja pingotettuna pituutta on 140 cm. Kyllä siitä ihan hyvän pituinen kaulahuivi tuli siis. Seuraavalla kerralla tiedän neuloa huivista vähän pidemmän ja pingotan sen vähän kapeammaksi, jolloin pituutta tulee enemmän.

Pingotukseen en ole tyytyväinen, varsinkin toisessa reunassa lehtikuvio pingottui tyhmästi vinoon. Huivi venyi leveyttä alkuun paljon, mutta pingotuksen edetessä ei huivi meinannut enää taipua samaan leveyteen kuin alussa. Kannattaa siis tätä pingottaessa siis pitää huoli, ettei reunaa pingota maksimileveyteen, vaan jättää muutaman sentin "pelivaraa". Tuossa minun huivissani on 85 silmukkaa, ja sopiva pingotusleveys olisi ollut suunnilleen 35 cm, ei ainakaan kovin paljoa enempää.
 Ja ettei mikään olisi helppoa, huomasin heti pingotuksen alussa, että lanka oli katkennut keskeltä huivia. Onni onnettomuudessa oli, ettei silmukat olleet purkautuneet, vaan sain poimittua pudonneet silmukat ja sidottua katkenneen langan pään. Ja vieläpä niin, ettei virhekohtaa oikeastaan edes huomaa, kun työtä katsoo. En kuitenkaan kehdannut antaa tällaista valmiiksi virheellistä huivia ainoana lahjana, joten neuloin tälle kaverin. Siitä seuraavassa postauksessa lisää.

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun lapset tarvitsevat jouluesitysvaatteita. Tänä vuonna vanhemman lapsemme esiintymisasuun kuului pipo ja kaulaliina. Kotoa olisi kyllä löytynyt pipo jos toinenkin ja kaulaliinojakin aika monta erilaista, mutta ei saman väristä paria. Niinpä otin puikot esiin ja tikuttelin hänelle uuden pipon ja kaulaliinan.

Lämmintä ylle
Malli: pipon malli oma ja kaulaliina malli avaimenreikäkaulaliina
Lanka: Drops Big Fabel
Puikot: Pipoon 4 mm 40 cm pyöröpuikot ja 4 mm sukkaupuikot. Kaulaliinaan 4,5 mm sukkapuikot

Pipo on samaa mallia kuin syksyllä aiemmin neulomani vauvan palmikkopipo. Tähän laitoin enemmän silmukoita ja neuloin sen vähän pienemmillä puikoilla. Pituutta olisi voinut neuloa enemmän ennen kavennusten aloittamista, mutta hyvin lapsi pärjäsi pipon kanssa esityksessään.
Kaulahuivin neuloin 13 senttiä leveäksi. Tämä jää vakituiseen käyttöön, vanha kaulaliina kun on auttamattomasti liian kapea. Avaimenreikäkaulaliina toimii loistavasti lapsilla, ja on nopea neuloa. Suosittelen :-)

Allekirjoittaneella on ollut pienimuotoinen neuletauko meneillään. Sopivaa mallia ei ole tullut vastaan ja nekin sukat, jotka aloitin, on liian pienillä puikoilla ja kaipaisivat purkamista ja uudelleen aloittamista. Toivottavasti neuleinto löytyy taas pian, ettei blogi jää ihan unholaan.. No, lisää tekstiä pitäisi kyllä tulla vielä tänään ;-)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ihanan pehmiää

Ompelin jokin aika sitten lapsille pöllöunihaalarit. Niiden ompeleminen oli mukava kokemus, kun en ole yläasteiän jälkeen ommellut muuta kuin verhojen käänteitä. Vaikka neulominen onkin ykköskäsityön asemassa, jäi onnistumisen myötä fiilis, että voisin ommella jotain muutakin.

Koska olen melko aloittelija, halusin löytää yksinkertaisen kaavan. Se löytyi selailun jälkeen I k a s y r ista. Yksinkertainen raglanhihaisen paidan ohje, ja kaavoissa riitti kokoja 10-vuotiaaseen asti. Ja kun Fabriinasta löytyi joustofroteeta alennushintaan, niin suunnitelma oli valmis.

Paitoja kaksin kappalein
Kaavat: Minikrea
Kankaat: Joustofrotee väreissä metsä ja vanha roosa, resorit samaa väriä

Näitä lisää, kiitos! Malli oli todella helppo. Ompelin nämä vielä kaikista helpoimmalla tavalla, enkä laittanut resoria helmaan ja hihansuihin. Ainakin vanhempi lapsista oli tyytyväinen paitaansa, eikä nuorempikaan vetänyt sitä heti päältään. Malliltaan nämä ovat vähän pidempiä, suunnilleen tunikapituisia.

Kaava itsessään oli siitä mukava, että siihen oli lisätty ideoita, miten kaavaa voi muokata eri näköisiksi vaatteiksi. Hihoista löytyi pituudet t-paitaan, 3/4-hihaiseen paitaan ja pitkähihaiseen paitaan. Kaavat löytyivät sekä pyöreään kaula-aukkoon että v-pääntiehen. Ja olipa mukana myös kaava rintataskulle.

Joustofrotee oli kankaana miellyttävää työstettävää. Se ei joustanut ihan niin paljoa kuin trikoo, ja onhan se ihanan pehmeää :-) Plussaa vielä mahdollisuudesta pestä paidat 60 asteessa.

Ompelublogeissa näkee useimmiten kuviollisia kankaita, ja kaikkia ihania luomuksia, joita niistä on tehty. Itse en ole vielä uskaltautunut tilaamaan sellaisia, ehkäpä seuraavalla kerralla? Yksivärisissä vaatteissa on kuitenkin oma hyvä puolensa kuviollisiin verrattuna: niitä on helppo yhdistää kuviollisiin vaatteisiin..

torstai 21. marraskuuta 2013

Perinteitä luomassa?

Jos jokin juhlaan voi liittää sanan perinteet, niin jouluun. Eikö useimmiten haluta syödä oman perinteen mukaisia ruokia, käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät jokajouluiseen tapaan, perinteisessä joulusaunassa ja mitä kenenkin joulunviettotapoihin ikinä kuuluukaan?

Meidän perheellämme ei ole vielä paljoakaan omia jouluperinteitä. Edellisinä vuosina olemme viettäneet joulua perheidemme luona, ja ensimmäisen kotijoulumme vietimme vasta viime jouluna. Ei yhdessä joulussa vielä kaikkia vakiintuneita tapoja ehdi muodostaa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Tänä jouluna haluaisin aloittaa uuden lahjaperinteen. Haluaisin jatkossa nimittäin neuloa lapsille joululahjaksi villasukat. Tiedetään, tiedetään, jos tämä saa tuulta alleen, niin viimeistään kymmenen vuoden päästä lapset vinoilevat, miten "joka joulu lahjaksi tulee ne viho viimeiset villasukat, eikö äiti voisi jo vähitellen lopettaa moisen touhun?". Mutta ehkä he jossain vaiheessa oppivat taas arvostamaan ihan uusia sukkia, jotka saa joulun kunniaksi vetää saunan jälkeen jalkaan?

Tässä ovat tämän joulun lahjasukat näin ennen joulua esiteltyinä (lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he ymmärrä blogia tai sitä, että osa siinä näkyvistä vaatteista saattaisi olla heille).

Kirjavaa
Malli: Perussukat, pienemmissä 36 silmukkaa ja isommissa 40 silmukkaa
Lanka: Novitan 7 veljestä Nostalgia
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot
Minulle tuli jossain vaiheessa jonkinlainen sukkakammo. Yhdetkään sukat eivät tuntuneet onnistuvan, niissä oli kaikenlaisia vikoja. Näihin sukkiin päätin kokeilla magic loopia, ja sukat onnistuivat todella hyvin. Jopa kantalapun reunat onnistuivat siististi ilman reikiä! Minä 1 - Sukkafobia 0!

En ole ollenkaan pätkävärjättyjen lankojen ystävä. Tai muutenkaan kirjavat langat eivät ole ominta itseäni. Tuossa seiskaveikassa oli kuitenkin mukava väriyhdistelmä, punaista, keltaista ja violettia. Vähän kuin auringon laskussa. Neuloessa violetti tuntui olevan yllättävän hallitseva väri, mutta kyllä punainen ja keltainenkin esiin pääsivät. Tämä oli yllättävän mukavaa kirjavaa lankaa :-)

Tällä hetkellä allekirjoittanutta vaivaa neuleideoiden puuttuminen. Ihana lanka olisi jo katsottuna, mutta mitä siitä neuloisi, kas siinä pulma. Työn alla onkin siis ollut ompelun saralla lapsille raglanhihaiset paidat. Toivottavasti saan ne esittelyyn viikonlopun aikana.

PS. Enää 33 yötä jouluun!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Osaisiko joku auttaa?

Lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän mielestänne helpoin tapa mitata sukan jalkaterän pituutta, kun neulotte sukkia magic loopilla?

Nimim. onpas tämä hankalaa.

PS: Hyvää marraskuuta! Enää muutama viikko jouluun, sitä odotellessa :-)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Huh, sain sittenkin korjattua katkenneen langan aiheuttaman ammottavan aukon Sagittaria stolestani. Tällainen siitä siis tuli:

Olipa tämän kuvaaminen hankalaa
Lanka: Teetee Kamena, 90 g
Puikot: 4 mm suorat puikot ja 4 mm 80 cm pyöröpuikot

On se vaan niin kaunis, vaikka itse sanonkin. Tykkään tästä huivimallista tosi paljon. Neuloin huivin 71 silmukalla. Pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen metrin verran ja pingotuksen jälkeen 45 cm * 157 cm. Tosin huomasin pingotusta seuranneena päivänä, että huivi oli jo vetäytynyt muutaman sentin kapeammaksi, suunnilleen 40-senttiseksi. Pituutta en mitannut, joten voihan se olla hieman lyhyempikin kuin tuon yllä mainitsemani pituus. Kokoa on kuitenkin sen verran, että huivi toimii mainiosti myös hartiahuivina.

Tällä kertaa onnistuin pingottamisessa mielestäni paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä huivin päät menevät tasaisemmassa linjassa. Ei tämäkään täydellinen ole, ehkä saan täydellisen kappaleen aikaiseksi seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee. Neulomisen aikana ehdin jo manata, etten enää koskaan neulo moista, mutta nyt valmista työtä katsellessa en ole enää niin varma..

Tällainen mahtaa olla muhkea Novitan Isoveli-langasta neulottuna, kun tuntuu, että ohuella langalla neulottunakin huivista löytyy muhkeutta, ainakin kaulan ympäri kiedottuna. Toimii siis hyvin lämpimänä kaulahuivina :-)

torstai 17. lokakuuta 2013

Voiko tätä enää pelastaa?

Niinpä niin. Sain Sagittaria Stolen valmiiksi, ja pingoittaessani sitä lanka napsahti poikki. (Onneksi) se katkesi huivin toisesta päästä, ei mistään keskeltä. Langanpäiden solmiminen ei enää taida onnistua, ne pääsivät karkaamaan sen verran paljon. Onko teillä muilla kokemusta jo pingotettuun neuleeseen neulomisesta, onnistuuko se? Tarkoituksenani olisi siis purkaa pää ja neuloa se uudelleen ja lopuksi pingottaa uudelleen neulottu pää uusiksi.

Toinen vaihtoehto on tietty heittää huivilla vesilintua, mutta siinä menisi monen viikon työ ihan hukkaan..

Ai että sieppaa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Päivän pikatyö

Kuulun erääseen Facebook-ryhmään, ja siellä ihmeteltiin tänään, miten tällaisen pipon saa neulottua. Lähinnä kavennukset mietityttivät, että miten ne tehdään niin, että palmikot pysyvät siisteinä. Lankalaatikostani löytyi ylimääräistä lankaa, joten päätin kokeilla, onnistuisinko samantapaisen pipon neulomisessa.

Palmikoita vauvan pään lämmikkeeksi
Malli: Oma, n. vuoden ikäiselle lapselle
Lanka: Drops Big Fabel
Puikot: 4,5 mm ja 5 mm sukkapuikot

Aikaa tähän tekeleeseen meni muutama tunti. Lyhyesti sanottuna kavennukset on ensin tehty nurjista silmukoista ja lopussa kavensin palmikoita. Päättelyn tein kolmen puikon päättelyllä. Tarkempi ohje löytyy sivupalkista.

Alkuun sain sovitettua pipoa kuopuksen päähän tasaiseen tahtiin, mutta päiväuniajan tultua kavennukset piti tehdä summa mutikassa. Ihan hyvin se kuitenkin istuu päähän, ja korvat menevät peittoon. Se on pääasia. Pipo ei ole ihan pään myötäinen, vaan päälaelle jää pieni "kumpu", vai miksi sitä nimittäisi? Jos  haluaa neuloa päänmyötäisen pipon, tulee palmikoita kaventaa aikaisemmin tai tiuhempaan tahtiin.

Kavennusten tekoa helpotti aikaisemmin neulomani Molly-pipo. Siinä oli mukana palmikon kaventamista, joten en ollut ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt pipon onnistumisesta, minä kun en ole mikään neulesuunnittelija todellakaan (kuten jotkut lukijoistani ehkä muistavat).

Ihan samanlainen tämä ei ole kuin Lekmerin pipo. Se johtuu tietenkin siitä, että Lekmerin pipossa tupsu peittää tosiasian, ettei palmikot ylety ylös asti, vaan kavennukset (tai ainakin suurin osa niistä) on tehty sileällä neuleella. Ja eikös tämä oivallus tehty sen jälkeen, kun pipo oli jo valmis, kuvattu ja ohje kirjoitettu? Onneksi tarkoituksenani ei edes ollut saada aikaiseksi esimerkin täydellistä kopiota.

Tämän hetken päätyönä on Kamenasta neulottu Sagittaria Stole. Siitä on yli puolet valmiina, tavoite on saada se valmiiksi lokakuun aikana. Oletteko te muut kyseisen huivin neuloneet huomanneet, että neulottaessa huivi kallistuu oikealle? Ainakin omani tuntuu tekevän niin, vaikka onko se mikään ihmekään, kun keskiosassa on pelkästään oikealle kallistuvia kavennuksia..

lauantai 28. syyskuuta 2013

Minut on haastettu.

Sain haasteen Pitsitähden Katjalta. Olen ikävä ihminen, enkä aio laittaa haastetta eteenpäin, mutta vastaan kuitenkin kysymyksiin :-)

11 asiaa itsestäni:
  1. Opin neulomaan 8-vuotiaana isoäitini opettamana.
  2. En tykännyt peruskoulussa käsitöistä. Ekalla luokalla se oli vielä kivaa, sen jälkeen ei.
  3. Olen 29-vuotias.
  4. Minulla on siniset silmät.
  5. Rakastan viikonloppuja.
  6. Tykkään lukea klassikkoja.
  7. Osaan soittaa pianoa.
  8. Osaan aika monta lastenlaulua ja lasten lorua ulkoa.
  9. Aurajuusto <3
  10. Viihdyn enemmän kotona kuin reissussa.

Vastaukset 11 kysymykseen:
  1.  Salainen haaveammattisi? Varmaankin se liittyisi jotenkin hevosiin ja hevostalouteen.
  2. Miten keksit blogisi nimen? Alunperin olisin halunnut blogin nimeksi Sukkalaatikko, mutta se oli jo varattu. Sukkien maa oli ensimmäinen, joka tuli mieleen.
  3. Paras elokuva ikinä? Enpä osaa sanoa. Hyviä on monia, enkä osaa sanoa niistä parasta.
  4. Lempiväri? Vaaleanpunainen
  5. Lempi vuodenaika? Kesä
  6. Uskotko kohtaloon? Jos pitää vastata ehdoton kyllä tai ehdoton ei, niin valitsen kyllä.
  7. Jos saisit yhden päivän olla joku toinen ihminen niin kuka olisit? Ehkäpä jompi kumpi lapsista. Olisi kiva kokea taas, millaista on olla pieni lapsi.
  8. Uskotko horoskooppeihin? En
  9. Lempi makeinen? Suklaa
  10. Salainen paheesi? Eihän se ole enää salainen, jos sen kertoo kaikille :-D
  11. Oletko aamu- vai iltaihminen? Aamuihminen.

Jos laittaisin haasteen eteenpäin, kysyisin haastetuilta seuraavaa:
  1. Onnennumerosi?
  2. Kenen julkkiksen kanssa et missään nimessä menisi naimisiin, ja miksi?
  3. Minä viikonpäivänä synnyit?
  4. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
  5. Uggsit vai Kuomat?
  6. Suosikkilastenohjelmasi lapsuudessasi?
  7. Kummassa uit mieluummin, meressä vai järvessä?
  8. Lempikukkasi?
  9. Jos saisit matkustaa mihin vain, niin minne haluaisit mennä?
  10. Kuinka monessa maassa olet käynyt?
  11. Terveisesi sinut haastaneelle blogin pitäjälle :-)

Allekirjoittanut on kuitenkin hyvin tylsä ihminen, joka ei varta vasten jaksa etsiä 11 blogia, joilla olisi alle 200 lukijaa. Seuraan jo tarpeeksi montaa eri blogia, ja haastaminen vain haastamisen vuoksi ei mielestäni aja asiaa. Jotenkin ajattelen, että minun pitäisi aktiivisesti itsekin seurata haastamiani blogeja, varsinkin kun tässä kyseisessä haasteessa on niin paljon mietittävää, vastattavaa ja kysyttävää... Jos toiveen saisi esittää, niin olisi kivaa, jos Helin keittiön Heli ottaisi haasteen vastaan.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Pöllöilyä

Lasten ja miehen pipojen valmistuttua päätin, että pitää ommella jotain muutakin, kun kerran tuli ostettua uusi ompelukonekin. Selailin nettikaupoista kaavoja, ja päädyin ompelemaan lapsille yöpuvut.

Pöllöille pöllöjä? ;-D
Kaavat: Jalie pajamas
Kankaat: Pöllöneiti-kankaat ja pinkki resori Eurokankaasta

Kestovaippakaupan sivuilla puhutaan jumpsuitin kaavasta. Malliin kuuluu eteen taskut, joten periaatteessa kaavaa voi käyttää jumpsuitiinkin. Itse jätin taskut lisäämättä ja ompelin lapsille näistä yöpuvut. Tosin esikoinen on pitänyt omaa pukuaan nyt koko armaan päivän, taisi olla mieluinen hänelle :-)

Kaavat olivat selkeät, samoin ohjeet. Kuvalliset ohjeet olivat varsinkin hyvät, puvun olisi helposti saanut ommeltua pelkkien kuvien avulla. Kaavoihin oli lisätty kohdistusmerkkejä ompelemisen helpottamiseksi. Pääntien resorien kanssa meinasi mennä sormi suuhun, kun en alkuun tajunnut ollenkaan, miten se pitää ommella kiinni. Hetken pähkäiltyäni tajusin, eikä se ollutkaan ollenkaan hankalaa sen jälkeen.
Kangas oli kohdistamisen suhteen melko armollista, koska kuviot eivät mene kankaassa suorissa riveissä, vaan pöllöjä on limittäin. Hyvä niin, en nimittäin tullut kangasta ostaessani ajatelleeksi kuvioiden kohdistamista ollenkaan.
Näitä voikin jatkossa ommella joka kokoon, kyseissä kaavassa kun on kokoja aikuisiin asti.

Niin ja ei Sukkien maa ole ompelublogiksi muuttumassa. Vyyhdillinen Kamenaa on jo kerittynä, ja seuraavaksi pääsen huiviprojektin kimppuun :-)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kaverille kans

Tässä on mun uusi kaverini. Vielä ei olla ystäviä, mutta ehkäpä ajan kanssa.


Kaveri on ihan perus ompelukone, edeltäjänsä serkku. Sopii oikein passelisti tällaiselle silloin tällöin ompelijalle. Yksi vika koneessa oli tullessaan, se ei nimittäin tuonut mukanaan vaatteita itselleen. Asialle piti ilmiselvästi tehdä jotain.

Lähestulkoon slimfit suojahuppu
Kaavat: oma malli
Kangas: Jokin verhokangas Eurokankaasta

Kyseinen kangas ei ole mitenkään silmiähivelevän kaunista, kankaan ulkonäkö kun oli valintakriteereissä viimeisellä sijalla. Tärkeämpää oli kankaan paksuus ja hinta.

Kuvasta ei näy hupun etupuoli ollenkaan. Ompelin hupusta alhaalta leveämmän ja ylhäältä kapeamman. Etuosan kappale tulee koneen päälle niin, että ompelin sen sivukappaleen pitkän sivun ja yläreunan kanssa yhteen. Taakse ompelin pussukan poljinta varten sekä aukon, että konetta saa kannettua kantokahvasta.

Onnistui ihan hyvin, vaikka etukappaletta leikatessa tulikin pieni mittavirhe. Oikeastaan tuo virhe oli onni onnettomuudessa, olisi nimittäin tullut oikealla mitalla liian leveä kaapu.. Nyt kelpaa ompelukoneen asustella vaatehuoneessa, kun villakoirat eivät pääse hyökkäämään kimppuun.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Osasin!

Niinhän siinä kävi, että edellistä postausta seuraavana päivänä allekirjoittanut osti itselleen uuden ompelukoneen :-) Samaa merkkiä kuin edellinen, mutta siinä oli tosiaan jousto-ommel ommelvalikoimassa. Samaisena päivänä kävin lasten kanssa Eurokankaassa ostoksilla, ja nyt on aika esitellä työn hedelmiä.


Pipot rakkaille
Malli: MakaMarr
Kankaat: trikoota Eurokankaasta
Langat: Cascade Yarns Heritage
Muuta: Sininen koriste virkattu Nasu-kukan ohjeen mukaan

Ensimmäisenä ompelin mustan trikoopipon miehelle. Mies toivoi joustavaa pipoa, joten kaupasta valikoitui mukaan joustavampaa trikoota. Nuo lasten punaisesta kankaasta ommellut pipot eivät jousta lähes ollenkaan, joten sitä oli kankaana mukavampi käsitellä. Ei tuo mustakaan ollut mahdoton, ei suinkaan.

Halusin lasten pipoihin jotkin koristeet. Ensin ajattelin virkata kumpaankin pipoon tuollaisen kukan. Ensimmäisen pipon valmistuttua jouduin kuitenkin toteamaan, että kukka olisi liian suuri koriste pienempään pipoon. Niinpä virkkasin ihan omalla mallilla pienemmän lapsen pipoon tuollaisen sydämen.

Lopputuloksiin olen tyytyväinen. Tuo isompi lapsen pipo olisi voinut olla vähän isompi, mutta kyllä sekin päähän mahtuu. Jos olisin ommellut esikoiselle uuden pipon, olisi kuopus jäänyt ilman. Ajattelin, että kangas olisi joustanut enemmän, siksi pipoon tuli pieni mittavirhe.

Seuraava ompeluprojekti taitaa olla suojahuppu ompelukoneelle, sellaista ei nimittäin tullut koneen mukana. Tarvitseehan kone vähän paremman suojan kuin muovipussi ;-)

torstai 5. syyskuuta 2013

Harjoituskappale

Nuken vaippojen jälkeen tuli fiilis, että en voi olla niin surkea ompelija, mitä vaipat antoivat ymmärtää. Oli siis pakko tarttua toimeen, ja tuloksena syntyi tällainen harjoituskappale:

Lisää lämmikettä nukelle
Kangas: Flanelli Eurokankaasta

Kyllä vaan, taas tuota iänikuista nalleflanellia. Ostin sen aikoinaan Eurokankaan löytölaarista, ja sitä on vieläkin jäljellä. Koska tuo mahtaa loppua?

Kuvassa on pipo nro 3. Kyse ei ollut siitä, etten olisi osannut ommella, vaan siitä, että kaava oli kahdessa ensimmäisessä pipossa joko liian pieni, tai liian iso. Kolmannella kerralla kaava oli juuri passeli, eli 17 cm * 25 cm. Poisleikattujen kolmioiden koko oli 2,4 cm * 3 cm.

Joustamatonta kangasta oli helppo ommella, sain puolen sentin saumavarat onnistumaan oikein hyvin. Ohje oli helppo ja yksinkertainen, eli loistava malli minulle ;-)

Lupasin jo lapsille trikoopipot. Se taitaa ollakin kinkkisempi juttu, kun nykyisessä ompelukoneessani ei ole jousto-ommelta, eikä minulta löydy saumuria. Olenkin miettinyt, että pitäisikö ostaa uusi ompelukone, jossa on jousto-ommel? Mieskin jo sanoi, että hänkin voisi tarvita ohuen pipon, joten olisi hyvä, että saisi tuollaiset tilaustyötkin onnistumaan..

Huomenna sen sitten näkee, mihin kaikkiin hullutuksiin sitä tulee ryhdyttyä. Siitä sitten seuraavalla kerralla.

lauantai 31. elokuuta 2013

Ompeluprojektia pukkaa

En ole kummoinenkaan ompelijatyyppi, suoraan sanoen olen melko onneton sellainen. Silti tulee aina välillä halu "opetella ompelemaan paremmin". Siinä vaiheessa juoksen kauppaan suuret suunnitelmat mielessäni, ja kun tulee aika toteuttaa nämä suuret suunnitelmat, niin jotenkin innostus alkaa hiipua..

Ajatuksena siis oli ommella muutama vauvan kestovaippa miehen loman aikana. No, hankin tarvikkeet hyvissä ajoin ennen kyseisen loman alkua ja leikkasin kankaat intoa puhkuen. Ensimmäisen vaipan jälkeen innostus alkoi hiipua, ja nyt, kun miehen loman loppumisesta on jo muutama viikko, sain homman vihdoinkin valmiiksi. Toivottavasti ompeluinto ei iske ihan heti uudelleen.

Niitä tuli aika monta
Kankaat: Pul ja frotee Eurokankaasta

Kankaiden värit ovat lapsen valitsemia, itse olisin ehkä valinnut liilan kaveriksi jonkun muun kuin vihreän.

PUL oli yllättävän joustavaa. Joustamaton frotee ja joustava PUL oli tällaiselle aloittelevalle ompelijalle hieman hankala yhdistelmä, mutta pienellä googlettelulla sain selville, millä tavalla kappaleet saisi helpoiten yhteen. Kaavassa oli valmiiksi otettu huomioon 0,5 cm:n saumanvara. No, olisi ehkä pitänyt lisätä itse vielä toiset puoli senttiä saumanvaraan, niin olisi tullut samankokoisia vaippoja kuin ohjeen mukaan olisi tullut. Toisaalta ei haittaa, vaikka vaipoista tuli kapeampia: nyt ei tarvinnut ommella kuminauhoja takakappaleeseen ja jalkojen viereen, koska vaipat istuivat muutenkin ihan hyvin nukelle.

Tarkoituksenani oli ommella vaippojen reunoihin vielä vinonauhaa huolitelluman ulkonäön aikaansaamiseksi. En kuitenkaan saanut sitä nätisti vaipan ympärille, koska pari kerrosta froteeta ja pari kerrosta PULia olivat niin paksu paketti, ettei nauha asettunut nätisti reunaan. Eivätköhän ne kuitenkin mene ihan hyvin näinkin, ainakin ne imevät nukkevauvan juomat vedet ihan hyvin.

Kankaan menekistä sen verran, että PULia ostin 30 cm ja froteeta 70 cm. Niistä sai ommeltua kuusi vaippaa, kun ei ollut hirmuisen tarkka langansuunnasta :-D

Joopa joo, näitä kun katselee, niin ihmettelen suuresti, miten ihmeessä sain taannoin ompelemani mekon onnistumaan niin hyvin...

Nyt huivittaa

Edellisinä vuosina syksy on lähtenyt käyntiin lähinnä villasukkia neulomalla. Tänä vuonna on eri fiilikset, koska allekirjoittanutta huivittaa ihan hirmuisesti.

Nettiä selailemalla löytää mitä ihanampia huivimalleja. To do -lista olisi varmasti kilometrin pituinen, jos pitäisin sellaista. Pitää kiertää lankakaupat kaukaa, ettei tule ostettua mitään varuiksi.. Neuleinnostus on varmasti yksi parhaista asioista syksyssä :-)

Sukkien neulominen sen sijaan tuntuu tökkivän. Paksulla langalla tulee ihan siistiä jälkeä, mutta ohuemmasta langasta neuloessa tuntuu, ettei mikään onnistu. Kerrosten vaihtumiskohdasta tulee rumaa, kantapää epäonnistuu joka kerta jne. Ehkäpä minulla on sukkayliannostus?

Olisipa minulla jotain valmista teille esiteltäväksi, mutta ikävä kyllä ei ole. Koitetaan saada siihen muutos aikaiseksi!


lauantai 17. elokuuta 2013

Syksy tekee tuloaan

Taas on pitkä kesä takana, ja jos Mambaa on uskominen, niin vielä on kesää jäljellä ;-) Tämä kesä oli ensimmäinen pitkään pitkään aikaan (ellei jopa ikinä), kun allekirjoittaneen tuli neulottua tasaisesti pahimpia helleviikkoja lukuun ottamatta. Kyseinen työ ei tosin ole vielä valmis, joten siitä lisää myöhemmin.

Eilen meillä oli "vain vauva"-päivä, joten minulla oli hyvin aikaa neuloa lankalaatikon jämälangoista villasukat serkkuvauvalle. Pienet sukat olivat hyvä päivän projekti, koska ne tosiaan valmistuivat 12 tunnissa.

Samaa turkoosia kuin edellisissä sukissa
Malli: Perussukka 32 silmukkaa
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Nämä ovat toisinto näistä sukista. Varret tosin saattavat olla hieman pidemmät. Ei tullut mitattua niitä, neuloin vain fiiliksen mukaan sopivan pituisen tuntuiset varret. Tuo kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, sukat näyttävät keskenään eri kokoisilta, vaikka todellisuudessa ne ovat ihan identtiset.

Kantalapun neuloin hieman eri tavalla. Kun useimmissa ohjeissa neuvotaan nostamaan ensimmäinen silmukka nurin silmukoiden poimimisen helpottamiseksi, niin näissä sukissa neuloin kummassakin reunassa yhdellä silmukalla ainaoikeaa. Poimimisvaiheessa kantalapusta oli helppo poimia joka toinen silmukka. Nyt ei tullut ikävän näköisiä reikiä kantalapun reunaan, niitä kun tuntui ainakin keväällä tulevan jokaisiin sukkiin, vaikka kuinka yritin saada reunasilmukat tarpeeksi kireiksi.

Kesän neuleprojektin lisäksi työn alla on yksi ompeluprojekti. Sitä olen tosin tehnyt jo viikko kaupalla, ompelu kun ei ole vahvinta osaamistani tai suurin inspiraation lähde :-D Saapa siis nähdä, kumpi työn alla olevista jutuista pääsee ensin esittelyyn.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Yksi ikuisuusprojekti valmis!

Vanhempi lapsemme sai jo aikaa sitten lahjaksi nuken sängyn. Lahjan antaja kertoi, ettei löytänyt sänkyyn sopivia vuodevaatteita. Lisäksi hän ajatteli, että osaisin itse tehdä nätimmän peiton ja tyynyn nukelle. Tänään sadepäivän kunniaksi sain kaivettua ompelukoneen esiin ja hurruutettua nukelle uudet vuodevaatteet.

Kauniita unia nukelle
Malli: Oma
Kankaat: Frotee ja flanelli
Peiton sisälle leikkasin vanhasta pyyhkeestä palan froteeta tuomaan peittoon vähän paksuutta. Kuvasta ei kauhean hyvin näy, että punavalkoraidallinen frotee itse asiassa näkyy tuosta flanellista läpi. Ei sattunut olemaan valkoista froteeta kotona, ja tuo punavalkoraidallinen pyyhe ei enää kummemmin palvellut pyyhkeenä. Niinpä se jouti käsityötarkoitukseen. Tähän kuvaan peittoa on taitettu toisesta reunasta, se on oikeasti sänkyä leveämpi. Jos se olisi tasan sängyn levyinen, ei se sopisi hyvin nuken päälle, vaan nukkeraukka joutuisi palelemaan.

Tyynyn täytteeksi laitoin polyestervanua. Esikoinen tykkäsi siitä työvaiheesta, koska hän pääsi auttamaan äitiä vanun laittamisessa tyynyn sisään. Ja kun nämä valmistuivat, piti päästä saman tien laittamaan nukke nukkumaan.

Kankaat leikkasin (taas) vapaalla kädellä. Tai siis, froteeta varten leikkasin kaavapaperista "kaavan", mutta se ehti kadota ennen kuin sain aikaiseksi leikata flanellin ja ommella kankaat yhteen. Eikä sen puoleen, flanelli on sen verran ryppyistä huonon säilytyksen vuoksi, että tuskin siitä olisi saanut suoraa kappaletta kaavankaan kanssa.. Eipä se kuitenkaan tunnu lasta haittaavan, että äiti teki vähän huolettomammin. Kyllä ne peitoksi ja tyynyksi tunnistaa, eikä kummassakaan ole senttikaupalla vinouksia ;-)

Tämä on muuten ensimmäinen kesä blogin historiassa, kun neulominen ei ole tyssännyt kesään ja helteisiin. Taitaa vähäinen vapaa-aika tehdä tehtävänsä, kun kesälläkin jaksaa ottaa puikot käteen ja helteistä huolimatta tikutella villaa.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille, palataan astialle kun on taas jotain kerrottavaa!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Keskeneräistä työtä ei näytetä herroille tai hulluille

Sovitaan kuitenkin, että ette kuulu kumpaankaan, koska nyt aion päivittää keskeneräisen työn "valmiina" työnä.

Mökillä paistoi aurinko
Lanka: Drops Big Fabel
Puikot: 5 mm 80 cm ja 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot, 5 mm ja 4,5 mm sukkapuikot

Jes, se valmistui sittenkin tämän kevään aikana! :-) Nappeja en tosin saanut kiinnitettyä kaikkia, kun oli kiire kuvaamaan uutta tekelettä. Oltiin nimittäin mökillä, eikä mukana ollut sopivan kokoista neulaa. Niinpä kiinnitin yhden napin nopsaan, että saatiin otettua kuva jossain paremmassa miljöössä kuin omalla kotiparvekkeella.

Kriteereinä mallia valittaessa oli raglanneuletakki ylhäältä alas neulottuna, kunnolliset ohjeet ja kunnollinen määrä nappeja. Kunnollisilla ohjeilla tarkoitan tarkkoja silmukka- ja kerrosmääriä, en mitään epämääräistä "luo x-määrä silmukoita, ala neuloa, kokeile työtä päällesi työn edetessä" tyylisiä ohjeita. Ja nappeja halusin työhön tosiaan enemmän kuin yksi tai kaksi, tässä niitä on seitsemän.

Ohje oli mukavan selkeä, ja siitä ihana, että kertakaan ei tarvinnut tarttua mittanauhaan. Toisaalta se saattaa olla myös miinus, kun ohje on kirjoitettu kerros kerrokselta: silloin on tärkeää, että kerrostiheys osuu kohdilleen annetun tiheyden kanssa..

Tätä työtä tuli kyllä purettua oikein urakalla. Kuten edellisistä postauksista on saanut lukea, sain tämän lähes valmiiksi, ja totesin, ettei olekaan hyvä. Purin koko työn kainaloihin asti ja aloitin uudelleen. Ja hyvä niin. Purku-urakan jälkeen neuloin ensin hihat ja sitten lopun neuletakin. Niin ja pääntien päättelynkin purin kahteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen päättelyyn.

En neulonut takista ihan niin pitkää kuin siitä olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa. Jätin viimeisestä sileän neuleen osuudesta 15 kerrosta neulomatta ja neuloin helman joustinneuleeseen viisi kerrosta enemmän. Hihoissa kun oli 15 kerrosta joustinta, joten ajattelin että takki näyttäisi paremmalta, jos helmassa on yhtä leveä joustin (ohjeen mukaan helmaan olisi neulottu vain kymmenen kerroksen joustin).

Työn kastelu muuten oli juuri oikea ratkaisu, vaikka märkänä näyttikin, että takki venyy ja paukkuu ja siitä tulee sittenkin säkki. Lopputulos oli juuri oikean kokoinen takki. Neuloin tätä M-kokoisena, mutta rinnanympärys on lähempänä S-kokoa, koska neuletiheys oli valitsemallani langalla tiheämpi kuin esimerkkilangalla.

Tämä oli omasta mielestäni opettava työ, tätä neuloessani tein monia pieniä oivalluksia. Ja kun kuvasta katsoo, niin hyvinhän tuo neule näytti onnistuvan. Visio oli saada aikaiseksi kotikäyttöön sopiva takki, mutta kyllähän tuon kelpaa julkisillekin paikoille pukea päälleen. Ihoa vasten Big Fabel ei kyllä ole mitenkään pumpulinpehmeää, mutta mielestäni kuitenkin huomattavasti pehmeämpää kuin Novitan seiskaveikka. Ei tuo ainakaan itseäni sen suuremmin ole kutittanut. Ja väri on ihan mua :-D

Täytyy sanoa, että tykkään ehdottomasti! Miltähän samainen takki näyttäisi harmaasta langasta neulottuna...?

maanantai 13. toukokuuta 2013

Muistin jälleen kerran...

... miksi ei pitäisi neuloa itselle koskaan mitään villasukkia tai huivia suurempaa. Kauhea vaiva ja lopputuloksena on työ, joka ei kuitenkaan ole hyvä. Pussittaa tai kiristää, on liian pitkä tai liian lyhyt. Reunat kääntyy ihan miten sattuu, eikä takki näytä auki ollessaan yhtään samalta kuin ohjeen kuvissa.

Tai sitten vika on omassa vartalon mallissa.

Ja sitten mies tulee ja sanoo, että ihan hyvältä näyttää, ja minä mielessäni puhisen, että etkö hyvä ihminen näe, miten tämä ja tuo ja nuo kymmenen muutakin juttua on huonosti?!?

Neuletakki on siis valmis. Tai no, valmis ja valmis, langat on päättelemättä eikä siihen ole vielä nappeja, mutta neulontaosuus on valmis. Ja äh, ei se nyt vaan inspaa ollenkaan. Yläosa tuntuu liian isolta ja alaosa taas liian pieneltä. Tekisi mieli tehdä takille jotain, mutta mitä? Tykkäisin jostain taikatempusta, jolla sen saisi "simsalabim" sanomalla juuri sellaiseksi, kuin kuvittelin sen olevan. Harmi vaan, ettei sellaista taikaa taida olla.

Voisihan sen tietty tehdä loppuun, eli päätellä, kiinnittää napit, kastella ja antaa kuivua muotoonsa. Jospa se auttaisi. Jos vaan jaksaisi, ja inspaisi. Ehkä sitten syksyllä ;-)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sulo Vilen

Niinhän siinä kävi, että piti kotiuttaa tämä ihanuus, kun kerran halvalla sai :-)


Tilausta tehdessäni luulin langan olevan kirkkaanpunaista, siltä nettikaupan pieni väriruutu nimittäin näytti. Langan kotiutuessa yllätys oli positiivinen, kun lanka osoittautuikin tummemmaksi. Suunnitelmat on jo valmiit tätä vyyhtiä varten, mutta siitä sitten myöhemmin :-)

torstai 2. toukokuuta 2013

Riskibisnestä

Miehelläni on suunnilleen sata paria villasukkia, ja lähes kaikki niistä on harmaita jonkunvärisillä raidoilla. Mummon neulomia, parhaita mahdollisia siis :-) Itselleni osui silmiin kaupassa turkoosi 7 veljestä, ja siitä muotoutui miehelle kuviosukat. Aika riskibisnestä siis, kirkkaanväriset kuviosukat. Syksyllä nähdään sukkien kohtalo, pääsevätkö käyttöön vai jäävätkö mummon sukkien varjoon ;-)

 Juuri sellainen turkoosi, jota olin etsinyt
Malli: Fitz-sukat kirjasta Neulekirja
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Malli oli yksinkertainen neuloa, sen oppi yhden mallikerran aikana ulkoa. Tein sukkiin tavallisen hollantilaisen kantapään sijaan ranskalaisen kantapään ja kärkeen nauhakavennukset. Sukissa oli mukavaa, kun kuvio jatkui kantalappuunkin :-)

Vaikka mallikerta olikin helppo ja kaavio oli virheetön, niin silti ohje oli "taattua" Neulekirja-laatua. Ohjeessahan käsketään aloittamaan kantapään käännökset nurjalla puolella. En ole vielä koskaan törmännyt yhteenkään toiseen kantapään ohjeeseen, jossa käännökset aloitettaisiin nurjalta puolelta. Eikös hollantilaisessa kantapäässä päädytä neulomaan nurjaa puolta, jos käännökset aloittaa nurjalla?

Päädyin katsomaan Ravelrysta erratan kyseisiin sukkiin. Siellä ohjeistettiin jättämään varren viimeisen mallikerran viimeinen kerros neulomatta, jotta kantalapussa palmikonkierrot osuvat oikeaan kerrokseen. Hmmm, jos kaaviossa on parillinen määrä kerroksia, ja ensimmäinen kerros neulotaan nurjana, niin eikös silloin viimeinen kerros ole oikea? Eli errataa noudattamalla olisin taas päätynyt aloittamaan kantapään käännökset nurjalla kerroksella. Niinpä jätin kantalapussa mallikerran viimeisen kerroksen neulomatta ja aloitin käännökset oikealla puolella. 

Tietysti olisin voinut kokeilla onneani ja tehdä ohjeen mukaan. Onko joku teistä neulonut kyseiset sukat ihan ohjeen mukaisesti?

Neuleinto alkaa tältä keväältä jo vähän laantua, vaikka kovasti tuleekin selailtua erilaisia pitsihuivin malleja. Ehkä sellaiset pitäisi kuitenkin jättää syksyn projekteiksi, kun on tuo neuletakkikin vielä kesken...

Mukavaa kevään ja kesän odotusta kaikille lukijoille, ehkä palaamme vielä kevään aikana asiaan!

PS. Dropsin langoissa on toukokuun ajan 35 prosentin alennus, eli nyt jos koska kannattaa tilata syksyksi lankaa ;-)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kuinkas sitten kävikään?

Olipa kerran neuloja, joka neuloi neuletakkia. Työ alkoi hyvin, tiheys vastasi kerrosten osalta hyvin, silmukoiden osalta ei mennyt ihan kohdilleen. Mutta mitä pienistä, kun ei pienetkään meistä, valittu ohje oli muutenkin rinnanympäryksen osalta liian iso, joten vähän tiuhempi käsiala olisi vain hyvä juttu.

Neuloja neuloi takkia ahkerasti, ja ylhäältä aloitettu takki oli hyvä kainaloihin asti. Kuinkas sitten kävikään? Neuletiheys lähti lapasesta kuin auto vesiliirrossa, ja kun se oli ennen tiheämpi kuin ohjeessa mainittu, muuttui se harvemmaksi kuin ohjeessa mainittu. Ja kyllähän sen tietää, miten käy: takista tuli säkki. Tai no, ei säkki ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta liian suuri kuitenkin.

No, neulojapa ei alkuun välittänyt, vaan jatkoi sinnikkäästi neulomista, nimittäin nappilistojen ja pääntien joustinneuleen jälkeen takkia saattoi vasta kokeilla kunnolla ja todeta, onko se liian iso vai ei. Joten neuloja neuloi ja neuloi vain. Ja kun nappilistat ja pääntien joustinneuleet oli neulottu, niin totuus oli se, että säkki oli edelleen säkki.

Tänään neuloja kyllästyi ja päätti purkaa koko tekeleen kainaloihin asti. Jospa toisella kerralla käsiala pysyisi kurissa ja takista tulisi sopivampi. Leveyttä kun on helpompi lisätä kuin vähentää.  Onneksi lanka on paksua ja kerroksia vähän, muuten olisi voinut tulla suru puseroon ja neule hautautua jonnekin kaapin perälle. Nyt ei harmita niin paljoa, äkkiäkös takin neuloo samaan pisteeseen kuin ennen, kunhan vain motivaatio pysyy yllä :-)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

10 000

Kiitos ihanaiset, kun olette käyneet lukemassa blogia ahkerasti! :-)

Neuletöistä sen verran väliaikatietoja, että sukista toinen on valmis ja toinen on jo aloitettuna puikoilla. Neuletakkikin edistyy ripeään vauhtiin, tällä hetkellä työn alla on vyötärökavennukset. Kyseessä on ylhäältä alas neulottava raglantakki. Enpä tiedä, valmistuuko se kevään aikana. Jos kissat aloittavat kunnon karvantiputtelun, taitaa takinneulominen jäädä syksyyn.. On nimittäin kurjaa, jos vastavalmistunut työ on ihan kissankarvoissa ennen kuin sitä on kokeillut kertaakaan.

Oletteko muuten huomanneet, että myöhästynyt kevät olisi saaneet teidät neulomaan enemmän kuin edellisinä vuosina? Itse ainakin olen huomannut, että neuleinto on jatkunut edellisvuosia pidemmälle, kun ilmat ovat olleet kylmiä.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Nyt mä sen löysin

Olen kevään aikana miettinyt, että olisi mukavaa neuloa itselleni neuletakki. Etsin mallia pitkään ja hartaasti, tavoitteena joku yksinkertainen ja ohuesta langasta neulottu takki. Löysinkin ohjeen, mutta siinä meni koot oman kroppani kannalta huonosti. Pienempi koko oli hieman liian nafti ja seuraava koko oli taas "reippaasti" liian iso. Tietysti olisin voinut alkaa säveltää ja kokeilla, jos olisin saanut sopivan takin aikaiseksi ohjetta muokkaamalla, mutta jotenkin ajatus ei houkuttanut.

Sitten löysin sopivan mallin. Siinäkin on koko vähän liian iso, mutta jospa hieman pienempiä puikkoja käyttäen saisin siitä sopivan kokoisen. Lankakin on huomattavasti paksumpaa kuin olin alunperin ajatellut. Neulon takin nimittäin Dropsin Big Fabelista. En ole ennen käyttänyt ko. lankaa, toivottavasti se on yhtä hyvää kuin tavis-Fabel.


Väri on ainakin kohdillaan, tykkään tuosta väristä. Se ei ole liian hempeä, ja silti selvästi vaaleanpunainen.

Nyt vain on ongelma, mitä neuloisi. Työn alla on tällä hetkellä myös sukat turkoosista seiskaveikasta. Kyllä vaan, oli pakko ostaa kerä Novitan lankaa, kun sen väri oli juuri sellainen, minkä neulomisesta olen jo pitkän aikaa haaveillut. Jospa sitä oman ajan kunniaksi kuitenkin aloittaisi neuletakkia, sukkia kun on helpompi neuloa ihan pienissä pätkissä :-)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kuin kaksi marjaa

Kun vauvan villasukat olivat valmistuneet, tajusin, ettei meidän pienelle neidille ole lapasia kevääksi. Joten eikun neulomaan!

Oma maa mansikka?
Malli: Vauvan tumput, "oma malli"
Lanka: Novitan 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Selailin netistä erilaisia vauvan tumppujen ohjeita. Aloitin Piipertäjän ohjeella, mutta se ei tuntunut pelittävän näin paksulla langalla. Tai ainakaan se ei miellyttänyt omaa silmääni. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan alkuun ainaoikeinneuletta, sitten joustinneuletta ja lopuksi sileää neuletta. Kärkeen tein nauhakavennukset. Niin ja joustinneuletta varten kavensin työstä muutaman silmukan pois, ja lisäsin ne jälleen sileän neuleen osuudelle.

Ensin neuloin sileää neuletta 5 senttiä ennen kärkikavennuksia, kuten monessa ohjeessa oli ohjeistettu. Kokeilin niitä vauvan käteen,  ja ne olivat hieman naftit. Niinpä purin kavennukset ja neuloin sentin verran lisää pituutta. Nyt ne ainakin mahtuvat tämän kevään vauvan käsiin.

Mansikoiden vihreät kannat ja siemenet tein jälkikäteen silmukoita jäljittelemällä.

Mietin myös, että olisin neulonut lapaset kokonaan vaaleanpunaisella langalla ja olisin silmukoita jäljittelemällä kirjonut pienemmät mansikat niihin. Valitsemani tapa oli kuitenkin mielestäni parempi, mansikoista olisi tullut aika pienet, jos ne olisi tehnyt toisella tavalla.
 
Olen viime aikoina neulonut paljon lapsille, pitäisiköhän blogi nimetä lastenneuleblogiksi? Ei vaiskaan, haaveissa on neuloa itselleni neuletakki, kunhan vain oikea malli ja oikea lanka löytyvät. Malleja on helppo löytää, sopivan langan löytyminen tuntuukin olevan hankalampaa..

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Taitamaton vai perfektionisti?

Viime aikoina on tuntunut, etten osaa enää neuloa. Tai siis, osaan neuloa, noin 8-vuotiaan vasta-alkajan tasoisesti.  Kahdesta samanlaisesta kappaleesta tuntuu tulevan työ toisensa perään erikokoisia, vaikka kuinka lasken ja merkitsen muistiin. Ja entä kantalapun reunat sitten? Ihan kuin en enää osaisi tehdä siistiä kantapäätä. Vai onko se vain omaa kriittisyyttä perfektionismin vuoksi? Varmaan kumpaakin. Niistä huolimatta vauva sai uudet sukat, ensimmäiset varta vasten hänelle neulotut.

Tyttömäistä raitaa
Malli: Perussukka 32 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Näiden neulomisesta ei ole sen kummempaa kirjoitettavaa. 8 senttimetrin varsi, 3,5 senttimerin kantalappu, ranskalainen kantapää ja nauhakavennukset. Kerroksen vaihtumiskohta on sukan sivussa. Aloitin toisen sukankantalapun oikealla kerroksella ja toisen nurjalla, joten sukat ovat toistensa peilikuvat. Jalkaterällä on pituutta suunnilleen 12 cm, vastaavat siis kokoa 22. Olivat nopeat neuloa, aikaa meni alle vuorokausi.

Nämä ovat vielä vähän isot vauvalle, mutta hyvä niissä on olla hieman kasvuvaraa, etteivät jää heti pieniksi. Jos hyvin käy ja kevät tulee, saa nämä pukea vaunupäiväunille toppatöppösten sijaan. Vaikka näissä tuntuukin olevan yhtä jos toista vikaa (kun niitä lähestulkoon suurennuslasin kanssa etsii), ovat nämä silti ehkä parhaiten onnistuneet vauvan sukat, jotka olen neulonut.
 Kiitos siitä taitaa kuulua Melissa Morgan-Oakesille, jonka kirjasta sain hyvät mitat pienten lasten sukkiin :-)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevättä odotellessa

Tajusin torstai-iltana, että eihän meidän esikoiselle ole sopivan kokoisia lapasia kevääksi. Perjantai-aamuna valitsin langat lankalaatikosta, ja tänään lapaset olivat valmiit.

Raitaa
Malli: Peruslapanen peukalokiilalla
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Mitat ja silmukkamäärät otin suoraan Novitan lapastaulukosta. Tai siis laskin tarvittavat silmukkamäärät ja pituudet kahden eri koon välistä. Olivat tosiaan nopeat neuloa, ja peukalokiilan silmukanlisäykset onnistuivat tällä kertaa ehkä parhaiten ikinä. Ihan peruskauraa siis.
Alunperin ajattelin neuloa lapasista ruskea-vihreäraidalliset, mutta sitten lankojen riittävyys alkoi mietityttää. Otin kolmanneksi väriksi vaaleanpunaista, ja koska sitä oli ylivoimaisesti eniten, tein vaaleanpunaisista raidoista paksummat kuin ruskeista ja vihreistä raidoista. Lankaa jäi vielä reilusti yli jokaisesta kerästä, joten ehkäpä neulon ensi keväänä toiset samanlaiset lapaset, hieman suurempina vain.
Lapselle on ihanaa neuloa, kun hän on niin innoissaan saadessaan jotain. Nämäkin lapaset suunnilleen revittiin käsistäni, kun sanoin viimeisen langanpätkän päättelyn jälkeen lapasten olevan valmiit :-) Tosin ne kastuivat melko nopeasti tiskikonetta tyhjentäessä, joten ei ne kauaa käsissä viipyneet.
Vielä kun tulisi kevät.. Tällä hetkellä tuntuu, että tänä vuonna hypätään talvesta suoraan kesään ja skipataan kevät kokonaan välistä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Love the blue

Lanka: Sandnes Lanett
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot, 2,5 mm 60 cm pyöröpuikot

Serkkuvauvan haalari valmistui vihdoin ja viimein, ja täytyy sanoa, että tykkään tykkään tykkään. Ihanan värinen ja mukavasti neuloutuva lanka ja ihana malli. Kuva ei tuo täyttä oikeutta langan värille, mielestäni se on paremman väristä luonnossa. Liekö siinä jonkinlaista pientä hohtoa, jota kamera ei saa vangittua kuvaan?

Kuvasta ei kovin selvästi taida näkyä, mutta haaroissa on siis 11 nappia, joten oikeanlaisilla alla olevilla housuilla esim. vaipanvaihto onnistuu ilman haalarin riisumista.

Tällä kertaa raglankavennuksetkin onnistuivat hyvin, niistä tuli siistit, eikä niissä ole venyneitä silmukoita, kuten joissakin muissa töissä on joskus ollut. Vielä kun oppisin ompelemaan kainalosaumat siististi, niin olisin onnellinen. Kenelläkään mitään kikkakolmosia siihen? Yksinkertainen pintaneule tuo mukavaa elävyyttä, sileänä neuleena tätä olisi varmasti ollut tylsempi neuloa.

Tästä työstä en keksi muita kuin kehuvia sanoja. Jos ette usko minua, niin neulokaa itse ja ihastukaa ;-) Minä sen sijaan lähden herkuttelemaan vadelmajuustokakulla. Mukavaa kevään odotusta kaikille, tavataan taas seuraavan työn parissa!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihan(an) kamala raglan

Neulomani serkkuvauvan haalari on edennyt viikonlopun aikana pikavauhtia, ja olen päässyt neulomaan raglankavennuksia. Miten se voikaan olla alhaalta ylös neulottuna niin hankalaa?

Hihat eivät tunnu sopivan puikoille mitenkään, vaan niitä saa veivata ja venkslata. Neuletta pitää venyttää ja vanuttaa, että saa silmukat liikkumaan puikoilla. Jäljestä näyttää tulevan ihan kamalaa, ja epätoivo iskee joka kerta, kun hiha lähestyy ja pitää taas pähkäillä, miten työn saa edistymään.

Loppujen lopuksi tulee se kerros, jolloin hihojen silmukat istuvat nätisti muun työn sekaan, ei tarvitse veivata, venkslata, venyttää ja vanuttaa. Työn jälkikin alkaa näyttää suhteellisen siistiltä, eikä neulominen ole enää niin epätoivoista. Ja ihan lopussa on mahtavaa, kun ei ole pitkiä sivu- ja hihasaumoja ommeltavana, pelkästään kainaloissa pienet pätkät (jotka nekin tosin ovat aiheuttaneet allekirjoittaneelle kerran jos toisenkin harmaita hiuksia, kun tuntuu, etten osaa ommella niitä siististi..).

Vielä en ole päässyt tuohon kerrokseen, jossa neulominen olisi taas vaivatonta. Niinpä uin epätoivon suossa ja toivon, että jäljestä tulisi siistiä. Onhan kuitenkin kyseessä lahjaksi tarkoitettu työ. "Onneksi" huomenna koittaa jälleen arkiviikko, ja voin ihan huoletta unohtaa koko työn muutamaksi päiväksi. Jospa taas ensi viikonloppuna olisi aikaa paneutua tuohon ihan(an) kamalaan tekniikkaan.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kun halvalla sai



Surffailin jokin aika sitten Lankatalo Tapion sivuilla ja huomasin, että Dropsilla oli sukkalangat tarjouksessa. Tottahan toki tarjous piti hyödyntää, kun kerran halvalla sai ;-) Tilasin kolme kerää turkoosia Fabelia, kaksi kerää Long Print Fabelia ja 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot. Olisin halunnut pyöröt 100 cm pitkinä, mutta en ole vielä löytänyt kauppaa, jossa niitä olisi sekä myynnissä että varastossa. No, eiköhän noilla vähän pidemmilläkin puikoilla saa neulottua magic loopina, ainakin aikuisten sukkia. Lasten sukkiin nuo ovat armottomasti liian pitkät.

Tuo sininen/turkoosi lanka oli ihan eri väristä kuin ajattelin että se olisi. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun luulin tilanneeni turkoosia ja sainkin ennemminkin sinistä lankaa. Heritagen kohdalla kävi ihan samalla tavalla. Tottakai eri väri voi näyttää eri tietokoneen näytöllä erilaiselta, mutta en olisi uskonut, että todellinen väri on noin paljon erilainen. Kuitenkin, mitäs mä pienistä, kun ei pienetkään musta. Kunhan laatu on taattua Fabelia, niin kyllä minä tuollekin käyttöä keksin :-)

Long Print on ihan uusi tuttavuus, hieman houkuttelisi neuloa siitä seuraavat sukat. Ihan perussukat vain, mielestäni tuollaiset pätkävärjätyt langat eivät kaipaa hienoa pintaneuletta seurakseen.

Tällä hetkellä puikoilla on haalari serkkuvauvalle. Vaikka se edistyykin hyvää vauhtia (ottaen huomioon, kuinka vähän päivässä on aikaa neuloa), niin kyllä siihen vielä aikaa menee. Tavoite on saada se kevään aikana valmiiksi ja esittelyyn tänne blogiin. Täytynee nyt jo hehkuttaa, että tykkään todella paljon haalarin mallista. Niitä voisi neuloa aina vaan uudelleen, jos käyttäjiä olisi enemmän..


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Väreilyä

Langan väristä tuli mieleen vesi
Malli: Perussukat pidennetyllä helmineuleella
Lanka: Hjertegarn Sock Wool
Puikot: 2,5 mm

Sain tätä lankaa joululahjaksi. Mietin "pitkän aikaa", että millaiset sukat neuloisin. Loppujen lopuksi päädyin yksinkertaiseen malliin, johon neuloin kolmen kerroksen helmineuletta. Kantapääksi neuloin vahvistamattoman ranskalaisen kantapään. 

Uutena tekniikkana opettelin näissä sukissa silmukoinnin. Olen aina ennen käyttänyt silmukoinnin sijaan kolmen puikon päättelyä. Ihan ensimmäisen kosketuksen silmukointiin sain magic loop -sukkia neuloessani, mutta niiden päättelyssä oli niin vähän silmukoita, ettei silmukoinnista saanut siinä kovinkaan tarkkaa käsitystä. Näissä sukissa oli enemmän silmukoitavaa, ja täytyy sanoa, että se on ihan mainio tapa päätellä sukkien silmukat. Lopputulos oli ainakin omasta mielestäni siisti, eikä tekniikka ollut ollenkaan niin hankala kuin mitä ohjeita lukiessa voisi ajatella. Edessä oikein, puikolta, nurin. Takana nurin, puikolta, oikein -hokema oli oikein kätevä, ei tarvinnut kohta kohdalta tavata ohjeita muutaman toiston jälkeen.

Allekirjoittaneella alka olla niin paljon villasukkia, että pitänee hankkia niille oma laatikko vaatehuoneeseen :-D

Ja ettei sukat vain loppuisi kesken, tilasin menneenä viikonloppuna 5 kerää Dropsin Fabelia, kun kerran halvalla sai. Nyt on nimittäin Dropsin sukkalangat Fabel ja Delight alennuksessa, joten tottahan toki tarjous piti hyödyntää. Varsinkin kun Fabelista löytyi ihanaa turkoosia lankaa. Allekirjoittaneeseen kun on iskenyt hillitön tarve neuloa jotain turkoosista langasta...