sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihan(an) kamala raglan

Neulomani serkkuvauvan haalari on edennyt viikonlopun aikana pikavauhtia, ja olen päässyt neulomaan raglankavennuksia. Miten se voikaan olla alhaalta ylös neulottuna niin hankalaa?

Hihat eivät tunnu sopivan puikoille mitenkään, vaan niitä saa veivata ja venkslata. Neuletta pitää venyttää ja vanuttaa, että saa silmukat liikkumaan puikoilla. Jäljestä näyttää tulevan ihan kamalaa, ja epätoivo iskee joka kerta, kun hiha lähestyy ja pitää taas pähkäillä, miten työn saa edistymään.

Loppujen lopuksi tulee se kerros, jolloin hihojen silmukat istuvat nätisti muun työn sekaan, ei tarvitse veivata, venkslata, venyttää ja vanuttaa. Työn jälkikin alkaa näyttää suhteellisen siistiltä, eikä neulominen ole enää niin epätoivoista. Ja ihan lopussa on mahtavaa, kun ei ole pitkiä sivu- ja hihasaumoja ommeltavana, pelkästään kainaloissa pienet pätkät (jotka nekin tosin ovat aiheuttaneet allekirjoittaneelle kerran jos toisenkin harmaita hiuksia, kun tuntuu, etten osaa ommella niitä siististi..).

Vielä en ole päässyt tuohon kerrokseen, jossa neulominen olisi taas vaivatonta. Niinpä uin epätoivon suossa ja toivon, että jäljestä tulisi siistiä. Onhan kuitenkin kyseessä lahjaksi tarkoitettu työ. "Onneksi" huomenna koittaa jälleen arkiviikko, ja voin ihan huoletta unohtaa koko työn muutamaksi päiväksi. Jospa taas ensi viikonloppuna olisi aikaa paneutua tuohon ihan(an) kamalaan tekniikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti