lauantai 30. tammikuuta 2016

Mielensäpahoittajan mielenparantajat

Epäonnistuneen paitaprojektin jälkeen kaipasin jotain helppoa käsityötä. Koska välillä allekirjoittanutta vaivaa tarve saada tavarapaljoutta vähennettyä, päätyivät työn alle jämälankasukat. Arvoin sukkien saajaa: neuloisinko ne miehelle vai hänen veljelleen. Lopulta mies teki päätöksen puolestani ja ilmoitti, että sukat kelpaisivat hänelle.

Raitaa
Malli: Perussukat
Lanka: Oranssi ja punainen Gjestal Jannea, muut Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Aloitin sukat valitsemalla melko summamutikassa satunnaisen kerän jämälankalaatikosta. Halusin sukkiin tuota oranssia, se on mielestäni kauniin väristä. Ruskea taas sopi hyvin oranssiin ja se toimii hienosti tuollaisina yhden kerroksen korkuisina raitoina.

Punaisen värin kohdalla pähkäilin vaihtoehtoja: oli farkunsinistä, vihreää ja tuota punaista. Loppupeleissä päädyin punaiseen, vaikka en osannut suoraan sanoa, miksi se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Vähän myöhemmin keksin syyn. Punainen on spektrissä lähempänä violettia ja oranssia kuin sininen tai vihreä. 

Sukat olisivat voineet olla jalkateristä kerroksen tai kaksi pidemmät, mutta hyvät nämä ovat kuulemma näinkin. Ja jämälankalaatikko kiittää, kun lankamäärä väheni. Tosin vaje piti paikata jo tänään, kun ostin lankaa tilaussukkiin. Seuraava pari matkaa kummipoikamme jalkoja lämmittämään. Ne sukat neulon kevään uutuuslangasta. Mistä niistä, sen näette myöhemmin!

Mätsäävät pöksyt

Kun kaksi vanhempaa lastamme olivat pieniä, en kauheasti kiinnittänyt huomiota vaatteiden yhteensopivuuteen, vaan päälle puettiin suurin piirtein ensimmäiset laatikosta löytyneet sopivan kokoiset vaatteet. Nyt kuopuksemme kanssa olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota vaatteisiin ja niiden yhteensopivuuteen. Koska hänellä on jo aika monta paitaa, olen viime aikoina ommellut hänelle housuja, niistä kun on muutenkin pulaa.

Ostin Eurokankaasta pöllökankaan kanssa samaan aikaan tummanruskeaa joustocollegea, ja ompelin niistä pojalle peruspöksyt.

Nättiä suklaanruskeaa
Kaava: Minikrea 20302
Kankaat: Eurokangas

Nämä pöksyt sopivat yhteen useammankin paidan kanssa, esimerkkinä vaikkapa tämä lähiaikona blogissa nähty pyöräpaita tai keskimmäisellemme aikanaan ompelemani keltainen tähtipaita. Jälkimmäinen on tosin jo pelkkä kotipaita, koska sitä on pidetty paljon ja siinä on yksi jos toinenkin pinttynyt likatahra..

On muuten hassua, miten eri tavalla lapset kasvavat. Keskimmäisemme on nyt kolmevuotias, ja hänelle viime kuukausina pieneksi jääneitä vaatteita on saanut siirtää suoraan kuopuksemme käyttöön niiltä osin, kun vaatteet ovat olleet unisex-värisiä tai -kuosisia. Kätevää se tietysti on, täytyy myöntää, kun ei ole tarvinnut säilöä vaatteita myöhäisempää käyttöä varten.

Tilasin juuri eilen lisää housukankaita, tällä hetkellä kun esikoinen ja kuopus tuntuvat potevan akuuttia housupulaa: kuopus on kasvanut entisistään ulos ja esikoinen on onnistunut viime aikoina rikkomaan useamman parin leggingsejä. Ja tottahan toki keskimmäisenkin täytyy saada joskus ihan uusia vaatteita tasapuolisuuden nimissä. Saa siis nähdä, näkyykö täällä lähiaikoina yhteispostaus useammista housuista.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tavoite tälle vuodelle

Olen pitänyt blogiani jo lähes viisi vuotta. Arvatkaapa mitä? En ole koko tänä aikana onnistunut tekemään itselleni sopivaa vaatetta. Sukkia kyllä, mutta yksikään paita tai takki ei ole ollut sopiva kaikista blogissa kirjoittamistani hehkutuksista huolimatta. Joko vaate on puristanut kainaloista, ollut liian suuri jostain kohdasta tai pussittanut sieltä tai täältä.

Jotta blogin pitäminen olisi mielekästä ja kävijöitä olisi jatkossakin, olen ajatellut, että tänne pitäisi saada jotain uusia juttuja vanhojen kavereiksi. Koska aika moni neulejuttu on hallussa kuten myös lasten perusvaatteiden ompelu, ajattelin, että seuraava askel voisi olla ommella istuvia vaatteita itselleni. Mutta sehän ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Ompelin viimeksi itselleni trikoopaidan vuoden 2014 lopussa. Sitä on tullut pidettyä päällä tosi vähän, koska se pussittaa ihan hassusti kyljistä. Kysyin pussittamisongelmaan vinkkejä eräästä Facebookin ompeluryhmästä. Sain sieltä vinkin lisätä paidan alaosaan leveyttä, jolloin paita laskeutuisi paremmin. Nyt alkuvuodesta tilasin kangasta ja päätin kokeilla, toimisiko vinkki.

Piirsin paidan kaavan saman kokoisena kuin edellisellä kerralla, mutta lisäsin alaosaan leveyttä niin, että se vastasi yhtä isompaa kokoa. Leikkasin kankaat, saumuroin paidan kasaan, kokeilin. Viilasin sivusaumaa, koska sivusauman linja ei mennyt haluamallani tavalla. Kokeilin uudelleen.

Oli tämä toinen kokeilu parempi kuin ensimmäinen, mutta pussitusongelma on olemassa edelleen. Kylkiin muodostuu ryppyjä, samoin selän puolelle jäi pussi. Miehen mielestä paita oli ihan yhtä istuva kuin kaupasta ostetut paidat ja samaa sanoi äitini. Hakusessa vain ei ole "ihan ok, kaikki paidat pussittavat"-kaava vaan siististi päälle istuvan vaatteen kaavat. Kyllä vaan, lyön nyt päätäni seinään oikein pidemmän kaavan mukaan.

En vain tiedä, miten tästä eteenpäin. Viimekerralla selän pussittamisongelma katosi kaventamalla kaavaa vyötärölinjalta muutamalla sentillä. Samalla pitäisi kuitenkin saada paidan alaosaan lisää leveyttä, että se laskeutuisi vielä vähän paremmin. Ja jos vyötäröltä kaventaa ja alaosasta leventää entisestään, on lopputuloksena melko hassunmuotoinen paita. Toinen vaihtoehto on kokeilla yhtä kokoa isompaa kaavaa ja leventää siitä alaosaa vielä yhden koon verran. Istuuko vaate kuitenkaan enää sen jälkeen yhtä hyvin yläosastaan? Kokeilemalla se tietysti selviää, mutta viherpiiperö sisälläni motkottaa, ettei usean paidan ompeleminen ihan vain kokeilumielessä ole ollenkaan järkevää. Siksi haluaisin varmuuden, että olen menossa kokeiluissani oikeaan suuntaan ennen kuin yritän uudelleen.

Nii-in, tässä sitä on projektia koko vuodeksi. Jos moni muu saa viilattua kaavan istumaan hyvin päälleen, on minullakin toivoa onnistumisesta, eikö vain? Kuten Puuha-Petessäkin aina sanotaan: Can we fix it? Yes we can!

Onneksi ei ole mitään niin pahaa, ettei siitä seuraisi jotain hyvääkin. Ei niin onnistuneen vaatekokeilun jälkeen piti saada jotain muuta ajateltavaa ja niinpä puikoilla on jämälankasukat. Kun ei yhdessä onnistu, niin toisessa työssä voi lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla: saa hyvän mielen sekä valmiista sukista että värien suunnittelusta ja pääsee eroon lankanöttösistä. Harmi vain, että mielenrauhan tuohon paita-asiaan saa vain onnistumisen myötä, eikä sellaista onnistumista taida olla tarjolla ihan lähiaikoina.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Uuden vuoden kujeita

Uusi vuosi on aina mukava aloittaa neuletyöllä, vaikka jonossa olisi ommeltavaakin. Vuoden ensimmäisenä työnä valmistui sukat miehen veljelle.

Onneksi ulkona ei ole näin harmaata
Malli: Perussukat, 56 s
Lanka: Harmaa Novitan 7 veljestä, keltainen Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Lanko aina välillä muistuttaa, että jos minulla vain on aikaa, niin hänelle kelpaisi villasukat. Aika harvoin tulee kuitenkaan tartuttua toimeen, kun mielessä on niin paljon kaikkia toteuttamista kaipaavia käsityöideoita. Koristetyynynpäälisten ompelemisesta aiheutuneet harmaat hiukset kuitenkin hiljensivät ompeluinnon hetkeksi, joten nyt oli hyvä väli tarttua puikkoihin ja neuloa perusvillasukat.

Varsiin neuloin keltaisia raitoja sen verran kuin mitä jämälankaa riitti. Jälleen yksi pieni nöttönen vähemmän lankalaatikossa. Raitojen jälkeen neuloin yhtä monta kerrosta joustinneuletta harmaalla kuin mitä ennen raitoja oli. Varret olisivat voineet olla pari senttiä pidemmät, mutta hyvät ne ovat noinkin. Tuskin näitä kuitenkaan saapassukiksi on tarkoitettu.

Tällaisia perussukkia on omasta mielestäni tylsä neuloa. Vaikka periaatteessa koko ajan tapahtuu jotain, niin siltikään ei tapahdu tarpeeksi. Siltä tuntuu ainakin tällaisia miesten isoja sukkia neuloessa. Ei edes sukkien suuri tarve saa innostumaan paria sukkaparia enempään vuoden aikana. Mutta parempi edes yksi tai kaksi paria kuin ei sukkia ollenkaan, eikö niin?

Miten teidän muiden käsityövuosi on lähtenyt liikkeelle? Onko inspiraatiota ja motivaatiota vaikka muille jaettavaksi, vai lymyileekö käsityöinnostus piilossa? Itselläni ainakin on muutamia juttuja, jotka haluaisin toteuttaa tämän vuoden aikana. Toivottavasti saan ne kaikki onnistumaan!