Haksahdinko blogivillitykseen?

Nyt on blogit kuulemma niitä täynnä, nimittäin Nurmilintuja. Tässä minun versioni.

Malli: Nurmilintu

Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte

Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot

Olipa tämä mukavan nopea huivi neuloa, kun sai posottaa pitsiosuuksia lukuunottamatta pelkkää ainaoikeaa. Tai siis, neulotaanhan nuo pitsiosuudetkin ainaoikeana, mutta niissä piti olla vähän enemmän tarkkuutta mukana. Ja kun allekirjoittaneesta tuntuu, ettei viime aikoina keskittyminen ole ollut ihan huippuluokkaa, niin jotenkin pitsiosuuden muutaman silmukan toistot eivät jääneet mitenkään päähän, vaan kaaviota sai olla tuijottamassa koko ajan. Viimeiset kerrokset alkoivat tuntua aika pitkiltä, kun alussa silmukoita oli 4 ja lopussa 140 (mikä ei tietenkään ole mitenkään suuri silmukkamäärä kerrokselle huivissa), johtuen juuri tuosta muistamattomuusongelmasta.

Kuten kuvasta huomaa, en päätellyt huivia ohjeen mukaisesti, vaan neuloin päättelyn tavallisella huivipäättelyllä. Kokeilin kyllä picot-reunaa ensin, mutta se ei vain jotenkin luonnistunut. Päätin siis ottaa varman päälle ja käyttää tuttua ja turvallista menetelmää.

Pingotuksen kanssa meinasi aluksi mennä sormi suuhun, koska en katsonut ohjetta ja olin varma, että pitsiosuudet kuuluisivat olla suorassa. Puoli huivia pingotettuani piti ottaa neulat irti ja katsoa neuleohjetta, jolloin huomasin, että pitsiosuudet menevätkin hieman vinoon. Sen jälkeen alkoi pingotuskin sujua helpommin. Tuo päättelyreuna ei tosin pingottunut suoraksi, vaan sekin halusi päästä pienelle kaarteelle.

Huivin kokoa en muistanut mitata, mutta siitä tuli reilun kokoinen. Käyttämäni lanka oli hieman paksumpaa kuin ohjeessa mainittu Madelintoshin lanka, joten puikotkin piti valita sen mukaan vähän paksummiksi. Aloitin kyllä ensin neljän millin puikoilla, mutta työn jälki vaikutti jotenkin tönköltä, joten purin aloituksen ja vaihdoin isommat puikot työhön. Se kannatti, lopputuloksesta tuli mukavan laskeutuva ja ilmava!

Nyt on enää yksi ongelma: en osaa käyttää tämän mallisia huiveja. Mitä reunaa tässä kuuluu kietoa kaulan ympärille? Pitkää kaarevaa reunaa vai pitkää suoraa reunaa? Auttakaa naista mäessä, jookos? Tattis jo etukäteen! :-D

Ruohoa ja aurinkoa

Lupasin edellisessä postauksessa kuvan tekeillä olevasta huivista pingoittamattomana. No, eihän minulla ole sellaista, kun oli ihan pakko pingottaa huivi heti, kun se vain oli mahdollista.

 Nätti kuin sika pienenä!

Malli: Meadow Grass

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 4,5 mm (100 cm?) pyöröpuikko, päättelyyn 6 mm puikko

Eipä tästä voi muuta sanoa kuin ihana! Helppo ja nopea neuloa, ja kuitenkin sellainen, ettei totaalinen kyllästyminen ehtinyt iskeä ennen kuin siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Tämän huivin neulomiseen meni aikaa viisi päivää, jos oikein muistan, ei tullut kauheasti laskeskeltua päiviä. Päättelystä tuli ensin ihan liian kireä, sen huomasin kun yritin pingottaa huivin ensimmäisen kerran. Purin päättelykerroksen ja otin kunnolla paksumman puikon välineeksi ja päättelin vielä vähän löyhästi, ja avot, johan alkoi toimia. Reunasta tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Huivi on ihan ohjeen mukainen, toistin pitsin kaaviota a neljä kertaa ja sen jälkeen kaavion b. Kokoa huiville tuli 168 cm * 54 cm. Voi olla, että sitä olisi vielä saanut venytettyä sentin tai pari, mutta tämä on hyvän kokoinen näinkin.

Värit ovat ihanan kesäiset, mieleen tulee auringonpaiste ja vihreä ruoho. Värit vastaavat todellisuutta alemmassa kuvassa, ylemmän kuvan laitoin vain, koska siitä näkee paljon paremmin huivin muodon. 

Pingottaminen oli yllättävän helppo homma, olin varautunut paljon hankalampaan juttuun ja vähintään miljoonaan nuppineulojen siirtelyyn. En tiedä, mikä on oikea tapa pingottaa tuollainen puoliympyrä huivi, mutta itse pingotin ensin yläreunan ja sitten alareunasta kuvion kärkien mukaan. Ei pingotus näköjään ihan viivasuoraan ja graafisesti mennyt, mutta eipä sitä käytössä huomaa. Pingottamisen jälkeen huivista tuli ihanan kevyt ja ilmava, en uskonut, että noinkin paksusta langasta saisi noin ohuen huivin aikaiseksi.

Niin ja miksi se piti pingottaa heti? No siksi, kun neulontavaiheessa reunapitsi tuntui elävän ihan omaa elämäänsä ja tuntui, että se ei istu huivin raitaosaan yhtenevästi. Oli siis pakko heti kokeilla, miten käy, kun huivin pingottaa.

Näillä näkymin tämä huivi ei jää itselleni, vaan se matkaa eteenpäin myöhemmin tänä vuonna tasakymmenvuosilahjaksi. Hyvä niin, edellinen huivi kun epäonnistui, niin toisella yrityksellä oli hienoa saada onnistunut huivi aikaiseksi :-)

Ehdin tänään jo miettiä, että miltä ko. huivi näyttäisi esim. vaaleanpuna-valkoisena...

Onnistumisia ja pieni pettymys

Peacock tail and leaf valmistui tänään.

Sormustesti läpäisty

Malli: Peacock tail and leaf kirjasta Knitted lace of Estonia

Lanka: Wetterhoff Uusi Veera

Puikot: 3 mm 80 cm pitsipyöröt

Malli oli tosi mukava neuloa, lanka oli helposti neuloutuvaa ja pehmeää, silmukointi ja nypyt onnistuivat hyvin, pingotuskin oli ok, kai. Kuulostaa ihan hyvin menneeltä neuleelta, eikö vain?

Jokin tässä jäi kuitenkin mättämään. Ensinnäkin nuo eyelet-row't, eli langankierroilla aikaansaadut reikäkerrokset. Kuvassa on huivin aloituspää, ja reikäkerros myötäilee kuviota muodostaen tuollaista pientä aaltokuviota. Huivin loppupäässä kyseinen reikäkerros on suora, ja tuo erilaisuus häiritsee. Mietin jo, että tein jonkun virheen pingotusvaiheessa, mutta kirjan kuvaa katsoessani toisessa päässä eyelet-row oli suora ja toisessa se vaikutti olevan aaltoileva (vaikutti siksi, että kuvissa huivin aloituspää on laskoksilla).

Lisäksi käsiala muuttui työn varrella, joten alkupään reunapitsi on paljon lyhyempi kuin loppupään reunapitsi. Ja pingotuskin meni jotenkin vähän vinoon niin, että huivin toinen reuna tuntuu olevan hieman toista pidempi ja koko huivi on vinksallaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietty jättää toisesta reunasta viimeinen kokonainen peacock-kuvio vähän vinoon, mutta kun sekin häiritsi omaan silmään.

Tietenkään tuollaista juuri pingotuksesta otettua huivia ei saisi katsoa liian kriittisesti, pitsi kun vähän vetäytyy ja hakee hetken muotoaan käytössä ennen asettumistaan normiuomiinsa. Ehkä fiilikset tämän suhteen siis paranevat, kun se on hetken aikaa käytössä ja löytää oman muotonsa. Ainakin tuo keskiosan pitsi on tosi kaunis!

Minulla oli alkuperäisenä ajatuksena antaa tämä huivi lahjaksi myöhemmin tänä vuonna, mutta eipä tällä lopputuloksella tuota kehtaa antaa kenellekään lahjaksi. Nähtäväksi jää, jääkö se itselle, vai lahjoitanko sen lapsille. Heille se varmasti kelpaa, joskin yhdestä huivista voi kahden lapsen kesken tulla tappelu...

 Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä malli aloittaa ura haapsalulaisten pitsihuivien parissa. Mallikerran oppi ulkoa, eikä nyppyjä ollut liikaa tai liian lähellä toisiaan. Mitoista sen verran, että neuloin huiviin ohjeessa mainitun 32 mallikerran sijasta 41 mallikertaa, jolloin huiville tuli pituutta n. 160 cm. Olisi varmaan jäänyt aika paljon ohjeessa annetusta 142 sentistä, jos olisin jättänyt mallikertojen määrän tuohon 32:een.

Olisi ollut hienoa kirjoittaa tästä positiivisempi postaus, mutta näillä mennään. Kun oma pää ei ole tyytyväinen lopputulokseen, niin on hankala valehdella muutakaan. Pistetään tämä neuleplääh vaikka niiden kuuluisien raskaushormonien piikkiin, eikös joo? ;-)

Löysin ufon

Löysin (vai pitäisikö ennemmin sanoa jaksoin hakea esiin vaatehuoneesta) ufon.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Malli: Terttu-huivi

Lanka: TeeTee Alpakka, 190 g

Puikot: muistaakseni 3,5 mm pyöröt

Neuloin tämän huivin muistaakseni vuonna 2008, aikaisintaan 2009. Pingotus jotenkin epäonnistui ja langat jäivät päättelemättä, kun koko työ alkoi tökkiä vastaan. Lisäksi en todellakaan keksinyt, että miten käyttäisin ko. huivia, koska se oli jotenkin naftin kokoinen. Työ hautautui vaatehuoneeseen epämääräiseksi mytyksi.

Eilen kaivoin huivin esiin, koska minulla ei ollut mitään muutakaan käsityötekemistä. Kastelin huivin kunnolla ja pingotin sen sängylle. Tänään otin sen pois pingotuksesta ja päättelin langat. Vihdoinkin voin sanoa, että Terttu on valmis! Pingotettuna kokoa tällä huivilla on 180 cm * 87 cm. Korkeutta olisi saanut venytettyä lisää vielä muutaman sentin, mutta nuppineulatettuani yläreunan neljään kertaan päätin, että olkoon siinä.

En kyllä vieläkään tiedä, miten käyttäisin tätä. Kolmiohuiveista kun menee jotenkin iso osa hukkaan, kun yläreunan reunat ovat sellaiset ohuet lärpäkkeet. Kaulahuiviksi tuo taas on liian iso. Pitäisi varmaan hankkia huivineula, että olisi jotain mahdollisuuksia keksiä käyttöä tuolle. Mallissa ei ole mitään vikaa, se on oikein kaunis mielestäni. Ja lanka on lämmintä ja pehmeää! En vain (ainakaan vielä) koe itseäni kolmiohuivi-ihmiseksi.

Pingottamisesta täytyy sanoa, että se oli paljon helpompaa kuin suorakulmaisen huivin pingottaminen. Ei tarvinnut paljoa mittailla, sen kun iski nuppineulaa kiinni huivin reunaan. Suora reuna tietysti helpotti asiaa, pitsikuvioreunan pingottaminen lienee vaikeampaa. En tiedä, olisiko tullut lopussakaan mitattua, ellen olisi ollut kiinnostunut tietämään, kuinka suuri huivista loppujen lopuksi tuli.

Terttu-parka joutui takaisin vaatehuoneen pimeään odottamaan omistajansa kolmiohuiviarvostuksen parempia päiviä. Kuka tietää, ehkä sellainenkin vielä nähdään?

PS. Tätä neuloessani mies kysyi minulta kerran jos toisenkin, että pitääkö neuloa, jos ei kerran osaa? Taisi muutama ärräpää lentää, kun kerran jos toisenkin purin tätä, perfektionistina kun en halunnut jättää huiviin virheitä. Nykyään ei moista kysymystä onneksi tarvitse enää esittää, eli joko olen oppinut neulomaan tai sitten olen oppinut hillitsemään hermoni ;-)

sik-sik-sakkia

Blogissani on ollut melko hiljaista tänä syksynä. Kyse ei ole siitä, etten olisi neulonut mitään. Pikemminkin päinvastoin. Koska kuluneen vuoden teeman on tuntunut olevan muille tekeminen, on pukin konttiin päätynyt tänä vuonna ennätyssuuri määrä itse tehtyjä lahjoja.

Äidilleni neuloin joululahjaksi Dunes-huivin. Löysin mallin jo kesällä ja tykästyin siihen. Ja kun silmiini osui vielä tumman violetti Teeteen Kamena, oli suunnitelma valmis. Violetti kun sopii äidille loistavasti!

Otin tästä suunnilleen 50 kuvaa..

Malli: Dunes

Lanka: Teetee Kamena, n. 90 g

Puikot: 4 mm suorat puikot

Tämä oli ihastuttava huivimalli neuloa. Melko yksinkertainen, ja silti siinä oli sopivasti seurattavaa. Muutamat ainaoikeinkerrokset tuovat aaltokuvion hienosti esiin. Tätä oli mukava neuloa iltaisin lasten mentyä nukkumaan, siinä vaiheessa kun itseäkin useasti alkoi väsyttää. Ei tarvinnut nimittäin liiaksi asti vaivata päätään monimutkaisella mallikerralla. Lisäksi huivi valmistui yllättävän nopeasti.

Silmukoita on kerrankin ihan ohjeen mukainen määrä. Pituutta oli ennen pingotusta suunnilleen 110 cm ja pingotuksen jälkeen pituutta oli 156 cm. Leveyttä tälle ihanuudelle tuli muistaakseni 42 cm.

Pingottaessani tätä alkoi vähän jännittää, että tuleeko tästä sittenkään hyvä, kun nuo ainaoikein-raidat näkyivät tosi heikosti. Mutta mitä turhia, hyvinhän ne tulivat esiin. Kuvissa langan väri ei kunnolla vastaa todellisuutta. Väri on oikeasti tässä postauksessa nähdyn huivin mukainen. Pingotukseen en ole (yllätys yllätys) taaskaan täysin tyytyväinen, mutta olisi se huonomminkin voinut mennä..

Kamena on muuten ihan huippua huivilankaa, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Melko laaja värikartta, eikä valmista työtä tarvitse liottaa huuhteluainekylvyssä. Ilman huuhteluainettakin tulee pehmeitä neuleita. Kokeilkaa vaikka ;-)

Kesäprojektille kaveri

Niin siinä tosiaan kävi, että Tuomi-huivista katkesi keskeltä lanka. Allekirjoittaneelle iski lähes välitön paniikki, että mitäs nyt? (Myönnetään, en edes yrittänyt korjata kyseistä katastrofia, vaan aloin kuumeisesti miettiä, että mitä tilalle). Juoksin samana päivänä lankakauppaan etsimään uutta huivilankaa, ettei anoppi jäisi täysin ilman lahjaa. Tällainen kesäprojektin kaverista tuli.

Jotain ilmavaa

Malli: Vieno

Lanka: Manos del Uruguayn Silk Blend Fino

Puikot: 5 mm 60 cm pyöröpuikot

Käsiin tarttui lankakaupasta ihan uusi tuttavuus. Ei se ihan ohuinta mahdollista huivilankaa ollut, 225 m / 50 g, joten halusin neuloa mahdollisimman ilmavan huivin. Katselin monia malleja, mutta koko ajan mietin, riittääkö lanka vai ei. Lopulta muistin nähneeni Napit puuttuu -blogissa kuvan Vienosta, ja niinhän siellä oli. Joten eikun silmukat puikolle ja neulomaan.

Malli oli superhelppo, ja paksuilla puikoilla tuli nopeasti valmista. Loin huiviin 64 silmukkaa ja tikuttelin menemään. Lopetin neulomisen, kun huivilla oli pituutta 120 cm. Pingotuksen jälkeen pituutta oli 160 cm.

Lanka oli ihanaa neulottavaa. Se liukui hyvin puikolla, ei lohkeillut, oli tasalaatuista ja solmutonta. Harmi vain, että silkki ja sormenpäät eivät olleet kovinkaan hyvä yhdistelmä. Ensimmäinen kipeä haavauma tuli 15 senttimetrin kohdalla, ja kun ensimmäinen vyyhti oli neulottuna, olivat sekä peukalon pää, että etusormen kynnen reuna auenneet. Ratkaisuksi muodostui neulominen kertakäyttöiset kumihanskat kädessä. Hyvin se niinkin meni, joskin hanskat olivat melko hiostavat. Lankaa olisi riittänyt pidempäänkin huiviin, mutta neulominen ei ollut kovinkaan miellyttävää.. Onneksi pituus riitti kunnolliseen huiviin. (Epäilin jo kaupassa lankaa ostaessani, että langan materiaali aiheuttaisi "ongelmia". Olisi vain pitänyt suosiolla jättää lanka kauppaan ja tilata jotain toista ei-silkillistä lankaa tilalle).

Mistä päättelen, että silkki oli syypää? Sama ilmiö toistui kesäprojektin kanssa, ja siinä oli tämän huivin kaltaisesti 30 % silkkiä. Koskaan ennen ei ole kesällä tarvinnut kärsiä moisesta vaivasta..

Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti huivit ovat saajan mieleen!

Kesäprojekti

Muistatte varmaan, kun kirjoitin aikaisemmin tänä vuonna kesäprojektista? Siitä muodostui huivi anopille syntymäpäivälahjaksi.

Keinuhevonen on kuvausrekvisiittaa

Malli: Tuomi-huivi

Lanka: Drops Lace n. 90 g

Puikot: 3 mm suorat puikot

Huivin neulomiseen meni yllättävän paljon aikaa. Aloitin sen toukokuun puolessa välissä ja valmis se oli elokuun puolivälin jälkeen (muistaakseni, en laittanut valmistumispäivämäärää minnekään muistiin). Idea huiviin tuli langan väristä, se on niiin nätti. Ensin tästä piti muodostua ihan toinen huivi, mutta minä ja nypyt emme tulleet toimeen keskenämme, joten päädyin vaihtamaan mallin johonkin vähän yksinkertaisempaan.

Tätä oli muuten miellyttävä neuloa, koska mallikerta oli 18 kerroksen pituinen ja nurjallakin puolella oli seurattava, että oikeisiin kohtiin tuli oikea silmukka. Kuitenkaan mallikerta ei ollut niin vaikea, ettei sitä olisi oppinut ulkoa.

Valmiilla pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen 105 - 110 cm, ja pingotettuna pituutta on 140 cm. Kyllä siitä ihan hyvän pituinen kaulahuivi tuli siis. Seuraavalla kerralla tiedän neuloa huivista vähän pidemmän ja pingotan sen vähän kapeammaksi, jolloin pituutta tulee enemmän.

Pingotukseen en ole tyytyväinen, varsinkin toisessa reunassa lehtikuvio pingottui tyhmästi vinoon. Huivi venyi leveyttä alkuun paljon, mutta pingotuksen edetessä ei huivi meinannut enää taipua samaan leveyteen kuin alussa. Kannattaa siis tätä pingottaessa siis pitää huoli, ettei reunaa pingota maksimileveyteen, vaan jättää muutaman sentin "pelivaraa". Tuossa minun huivissani on 85 silmukkaa, ja sopiva pingotusleveys olisi ollut suunnilleen 35 cm, ei ainakaan kovin paljoa enempää.

 Ja ettei mikään olisi helppoa, huomasin heti pingotuksen alussa, että lanka oli katkennut keskeltä huivia. Onni onnettomuudessa oli, ettei silmukat olleet purkautuneet, vaan sain poimittua pudonneet silmukat ja sidottua katkenneen langan pään. Ja vieläpä niin, ettei virhekohtaa oikeastaan edes huomaa, kun työtä katsoo. En kuitenkaan kehdannut antaa tällaista valmiiksi virheellistä huivia ainoana lahjana, joten neuloin tälle kaverin. Siitä seuraavassa postauksessa lisää.

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun lapset tarvitsevat jouluesitysvaatteita. Tänä vuonna vanhemman lapsemme esiintymisasuun kuului pipo ja kaulaliina. Kotoa olisi kyllä löytynyt pipo jos toinenkin ja kaulaliinojakin aika monta erilaista, mutta ei saman väristä paria. Niinpä otin puikot esiin ja tikuttelin hänelle uuden pipon ja kaulaliinan.

Lämmintä ylle

Malli: pipon malli oma ja kaulaliina malli avaimenreikäkaulaliina

Lanka: Drops Big Fabel

Puikot: Pipoon 4 mm 40 cm pyöröpuikot ja 4 mm sukkaupuikot. Kaulaliinaan 4,5 mm sukkapuikot

Pipo on samaa mallia kuin syksyllä aiemmin neulomani vauvan palmikkopipo. Tähän laitoin enemmän silmukoita ja neuloin sen vähän pienemmillä puikoilla. Pituutta olisi voinut neuloa enemmän ennen kavennusten aloittamista, mutta hyvin lapsi pärjäsi pipon kanssa esityksessään.

Kaulahuivin neuloin 13 senttiä leveäksi. Tämä jää vakituiseen käyttöön, vanha kaulaliina kun on auttamattomasti liian kapea. Avaimenreikäkaulaliina toimii loistavasti lapsilla, ja on nopea neuloa. Suosittelen :-)

Allekirjoittaneella on ollut pienimuotoinen neuletauko meneillään. Sopivaa mallia ei ole tullut vastaan ja nekin sukat, jotka aloitin, on liian pienillä puikoilla ja kaipaisivat purkamista ja uudelleen aloittamista. Toivottavasti neuleinto löytyy taas pian, ettei blogi jää ihan unholaan.. No, lisää tekstiä pitäisi kyllä tulla vielä tänään ;-)

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Huh, sain sittenkin korjattua katkenneen langan aiheuttaman ammottavan aukon Sagittaria stolestani. Tällainen siitä siis tuli:

Olipa tämän kuvaaminen hankalaa

Malli: Sagittaria Stole

Lanka: Teetee Kamena, 90 g

Puikot: 4 mm suorat puikot ja 4 mm 80 cm pyöröpuikot

On se vaan niin kaunis, vaikka itse sanonkin. Tykkään tästä huivimallista tosi paljon. Neuloin huivin 71 silmukalla. Pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen metrin verran ja pingotuksen jälkeen 45 cm * 157 cm. Tosin huomasin pingotusta seuranneena päivänä, että huivi oli jo vetäytynyt muutaman sentin kapeammaksi, suunnilleen 40-senttiseksi. Pituutta en mitannut, joten voihan se olla hieman lyhyempikin kuin tuon yllä mainitsemani pituus. Kokoa on kuitenkin sen verran, että huivi toimii mainiosti myös hartiahuivina.

Tällä kertaa onnistuin pingottamisessa mielestäni paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä huivin päät menevät tasaisemmassa linjassa. Ei tämäkään täydellinen ole, ehkä saan täydellisen kappaleen aikaiseksi seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee. Neulomisen aikana ehdin jo manata, etten enää koskaan neulo moista, mutta nyt valmista työtä katsellessa en ole enää niin varma..

Tällainen mahtaa olla muhkea Novitan Isoveli-langasta neulottuna, kun tuntuu, että ohuella langalla neulottunakin huivista löytyy muhkeutta, ainakin kaulan ympäri kiedottuna. Toimii siis hyvin lämpimänä kaulahuivina :-)

1988

Tapasin parhaan ystäväni vuonna 1988, 25 vuotta sitten. Viime vuonna loppuvuodesta törmäsin netissä Sagittaria Stoleen, joka näytti huivilta, josta ystäväni tykkäisi. Ja vihdoin se on valmis annettavaksi :-) Huivin kanssa ystäväni saa vuosi 1988 -aiheisen kortin.

Vaikeuksien kautta voittoon

Malli: Sagittaria Stole

Lanka: Teetee Kamena

Puikot: 4 mm suorat puikot

Tästä tuli ihanan pehmoinen ja ohut huivi, kiitos tarpeeksi paksujen puikkojen ja kunnon pingotuksen. Lankaa kului vähän yli vyyhdillinen, mutta ei kuitenkaan 1,5 vyyhtiä. Minulla ei ole vaakaa, joten en voi kertoa tarkkaa grammamäärää. Pingoittamattomana huivin koko oli 124 cm * 32 cm. Pingotuksen jälkeen mittasin huivin kooksi 193 cm * 45 cm. 

Malli oli yllättävän nopea neuloa, ja keskiosan neljän kerroksen mallikerran oppi helposti ulkoa. Opin myös uuden tavan luoda silmukoita. Huivin ensimmäisen pään liitoskohta jäi edelleen vähän erinäköiseksi kuin jälkimmäisen pään liitoskohta, mutta se saattaa johtua ihan vain pingotuksestakin. Ero ei kuitenkaan ole häiritsevä, joten hyvillä mielin annan huivin saajalleen. 

Lanka oli mukavaa neulottavaa, joskin paksuusero oli välillä todella suurta. Lanka ei kuitenkaan halkeillut tai tuntunut karhealta. Kastuessaan se tietysti tuoksui voimakkaasti lampaalta, kun on kerran täyttä villaa..

En minä tällaista heti uudelleen alkaisi neuloa, kyllä kaksi samanlaista huivia putkeen riittää. Ohjeen jätän silti talteen, eihän sitä tiedä, vaikka sitä tarvitsisi tulevaisuudessa. Tähän loppuun voisi vielä sanoa, että ihana tästä tuli, vaikka usko meinasikin paikka paikoin loppua :-)

Äidille edellä, tyttärelle perässä

Niinhän siinä kävi, että Lehmus-huivin valmistuttua kuului tyttären suusta päättäväisellä äänellä lausuttu "äiti neuloo minulle huivin". Ja äitihän neuloi kun kerran käskettiin :-)

Pitäisi pysyä hyvin kaulassa

Malli: Avaimenreikäkaulaliina

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 3 mm sukkapuikot

En tiedä, tarkoittiko lapsi huivilla samanlaista pitsihuivia kuin äidillään, mutta tällä kertaa valmistui lapsen kannalta käytännöllisempi asuste. Tosin kaulaan kokeiltaessa huivia ei ole saanut sitoa niin kuin se kuuluisi sitoa, vaan se on joka kerta jäänyt hartioille avoimena roikkumaan. Lapsi on kuitenkin tyytyväinen, joten äitikin tykkää.

Huivi oli nopea neuloa, valmista tuli parissa päivässä (ja siinä välissä ehti synnyttää ja viettää vauvan kanssa hetken verran aikaa sairaalassa). Ainaoikeaneule joustaa, joten kauliina sopii lapselle varmasti pidemmänkin aikaa. Leveyttä huivilla on 7,5 cm ja pituutta avaimenreiästä toiseen 26 cm. Värin lapsi sai valita itse, tarjolla oli kyseinen beige (minusta ennemminkin vaalean harmaa) ja vaaleanpunainen lankakerä.

Tällä hetkellä minulla ei ole tiedossa uusia neuleprojekteja. Tarkoituksena oli hakea sukkalankaa ja neuloa Cookie A:n Vilait, mutta suunnitelmat menivät sattumalta uusiksi. Kyllä ne sukat vieläkin houkuttelevat, mutta projektin aloitus lykkääntyi nyt tuntemattomaan ajankohtaan. Toivottavasti palaillaan pian uusien töiden parissa, siihen asti antoisaa joulun odotusta lukijoille! :-)

Tikuttelua

Tässä on todellakin työ, jonka en uskonut valmistuvan ennen vauvan syntymää. Lienenkö nopea neuloja vai vauvalla liian lokoisaa masussa? Kumpi lie, huivi kuitenkin valmistui ja vauvan syntymää odotetaan edelleen.

Ohuen ohutta

Malli: Lehmus-huivi suorakaiteen muotoisena

Lanka: Drops Lace

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Olen jo aiemmin katsellut Lehmus-huivin mallia ja tykännyt siitä paljon. Olen kuitenkin huono käyttämään kolmiohuiveja, ne ovat jotenkin epäkäytännöllisiä kaulahuiveja, enkä ole ainakaan vielä oppinut käyttämään hartiahuiveja.. Aloin neuloa ensin Ilona Korhosen Elsa B. -pitsihuivia Neulekirja-kirjasta, mutta ohje oli jokseenkin hankala ainakin minun taidoillani. Koska en löytänyt muuta mieluisaa suorakaiteen muotoisen huivin ohjetta, päätin soveltaa kolmiohuivin kuviota suorakaiteen muotoon.

Mallikuvio oli melko yksinkertainen ja neuloiminen suhteellisen nopeaa, kun mallikerran oli oppinut ulkoa. Vaihtelua toi se, että joka toinen mallikerta alkoi eri kohdasta, joten pientä tarkkuutta vaadittiin, että kaksi "eri mallikertaa" tulivat vuorotellen. Huivin alussa, sivuilla ja lopussa on ainaoikea-neuletta kehystämässä lehtikuviota.

Lanka oli aivan ihanaa, kunhan sen ohuuteen tottui alun kangertelujen jälkeen. Lacessa juoksevuus on 800 m/100 g, joten alkuun ainakin itsestä tuntui kuin olisi hämähäkin seittiä neulonut. Lopputulos oli kuitenkin toivotunlainen, ohut ja lämmin. Eikä kutita ollenkaan, aivan loistavaa kaulahuivilankaa siis ;-)

Pingottamattomana huivin koko oli noin 20 cm * 100 cm. Pingottamisen myötä huivin lopulliseksi kooksi tuli 29 cm * 143 cm. Arvoin neuloessani, kuinka pitkän neuloisin siitä. Vaihtoehdoy pyörivät 90 ja 120 senttimetrin välillä. Loppujen lopuksi ajattelin metrin kohdalla, että on parempi lopettaa ja saada huivi valmiiksi, kuin jatkaa ja huomata työn jäävän kesken vauvan syntymän vuoksi. Lopputulos on ihan passelin pituinen huivi, ei se tuosta ainakaan 10 senttiä pidempi olisi saanut ollakaan. Lankaa jäi vielä jonkun verran, ehkä viidesosa vyyhdistä.

Salamalla otetut kuvat eivät ole tällä kertaa kaikista parhaimpia, mutta niissä tulee mukavasti langan oikea väri esiin. Ajattelin tilausta tehdessäni, että väri olisi enemmän vaaleanpunainen, mutta olisiko tuo lähinnä vanha roosa? Kuitenkin, sävyerosta huolimatta tykkäsin väristä, ja lopputulos vasta mieluisa onkin!

Jos jossain vaiheessa tulee tarvetta suorakaiteen muotoiselle huiville, on tämä malli helppo kääntää pitkän sivun suuntaiseksi. Silloinhan kerroksella on ainakin Lacella neulottuna tosi paljon silmukoita, mutta kerroksia on vähän.. Ja voisihan sitä tietysti käyttää hieman paksumpaa lankaakin.