keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Viimeinen pari uunista ulos!

Vuoden toiseksi viimeistä päivää viedään ja tämä on näillä näkymin vuoden viimeinen postaukseni. Huomenna tuskin ehdin saada mitään valmiiksi ja tänne esille.

Pari viikkoa sitten esittelin kuopuksellemme neulomani lapaset. Silloin kirjoitin, että seuraavaksi on esikoisen lapasten vuoro. Tänään ne valmistuivat, ja tällaiset niistä tulivat.

Lapsemme, neulesuunnittelija
Malli: Peruslapaset peukalokiilalla, 36 silmukkaa
Lanka: Gjestal Janne ja Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Näitä lapasia varten kaivoin esiin jämälankalaatikkoni ja annoin lapsen valita värit. Sen verran rajoitin, että varret, kämmenosa, kämmenosan kärki ja peukalot saavat olla eri väriset, ei siis joka kerroksella vaihtuvia raitoja (tai raitoja ylipäätään) tai kirjoneuletta. Alle kouluikäinen on vielä niin pieni, että liian monta vaihtoehtoa aiheuttaa sen, ettei lapsi osaa enää valita ollenkaan. 

Valinnat osuivat lilaan ja keltaiseen Janneen ja violettiin ja punaiseen seiskaveikkaan. Ainakin pitäisi olla mieluiset, kun on itse suunnitellut työn värimaailman. Ja mahtuvat toppahanskojen sisään, se ehdittiin jo kokeilla.

Neulomisessa ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä, peukalokiilan jälkeen poimin jälleen silmukat ketjusilmukkaketjusta. Tällä tavalla tulee omasta mielestäni siisti lopputulos. Peukalokiilaan tein lisäykset viisi kertaa joka kolmannella kerroksella. Lapsi sai itse päättää, koska keltainen lanka vaihtuu punaiseen. Meni aika tasan kolmen värin kesken!

Näin keskellä pimeintä talvea onni on hyvä kuvankäsittelyohjelma. Hieman huonommassakin valossa otetusta kuvasta saa julkaisukelpoisen, kun saa säädettyä vähän valkotasapainoa, valon määrää ja kontrastia. Ei tarvitse kyttäillä päivän valoisinta hetkeä ja kuvata kaikkea ulkona, kun sisälläkin saa räpsittyä tarvittavat otokset.

Kulunut vuosi oli käsitöiden kannalta melko tuottelias, töitä taisi valmistua toiseksi eniten blogini historian aikana. Toivottavasti te muutkin olette tyytyväisiä harrastusvuoteenne, ja jatkukoon sama loistava tekemisen meininki ensi vuonnakin! Näillä sanoilla, palataan asiaan ensi vuoden puolella :-)

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulupukin apulaisena, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin tänne, että haluaisin aloittaa uuden perinteen, nimittäin villasukat lapsille joululahjaksi. Viime vuonna tuo perinne meni heti mönkään, mutta tänä vuonna aikaa oli enemmän ja sain neulottua jokaiselle lapsellemme uudet sukat.

Violettia esikoiselle
Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerrallaan 2
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Tämä sukkamalli on nähty blogissani aiemminkin. Silloin neuloin ne Dropsin Fabelista. Koska sukat eivät silloin näyttäneet samalta kuin kirjassa, halusin neuloa nämä uudelleen ja kokeilla, teinkö jonkin virheen edellisissä sukissa. No, eivät nämä mielestäni vieläkään näytä samoilta, mutta on tuo kuvio silti nätti! Tosin se on melko joustamaton, joten muutama ylimääräinen silmukka kerrosta kohden on paikallaan. Neuloin sukat 42 silmukalla ja lapsemme ilmoitti, että ne ovat liian tiukat. Ilmeisesti varret puristavat (jos puristavat. En nähnyt lapsen kokeilevan sukkia, joten en tiedä, mikä niissä mättää). Omaan jalkaani kokeillessa ne menivät ainakin jalkaterän osalta omaan jalkaani. No, ehkäpä nämäkin vielä pääsevät käyttöön, tai toivottavasti lapsi suostuu edes kertomaan, mikä näissä mättää. Kovasti hän jo toivoi minulta sukkia, kun joulumuori neuloi huonot. Ei joulumuorikaan voi joka kerta onnistua?

Punaista keskimmäiselle
Malli: Perussukat neljän silmukan valepalmikolla
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Keskimmäisen lapsukaisemme sukat tuottivat eniten pähkäilyä ja päänvaivaa. Halusin niihin ehdottomasti jotain muutakin kuin sileää neuletta, mutta toisaalta vähäinen silmukkamäärä tuotti päänvaivaa. Monet neljällä silmukalla jaolliset kuviot olivatkin oikeasti kahdeksalla jaollisia, että ne olisivat jakautuneet kauniisti pääliosan ja kantalapun kesken. 40 silmukkaa kuulosti kuitenkin vähän paljolta 3-vuotiaan sukkiin, joten jouduin googlettelemaan aika pitkään ennen kuin keksin ratkaisun.

Neuloin näihin neljän silmukan valepalmikkoa, ja jaoin silmukat niin, että kantalappuun tuli 17 silmukkaa. Niin sain jalan pääliosan ja pohjan väliin kumpaankin reunaan nurjan silmukan.

En ole koskaan ollut valepalmikon suurin fani, vaikka sitä on monessa paikassa kovinkin ylistetty. Sukat kuitenkin valmistuivat suhteellisen nopeasti, ja olivat juuri sopivan kokoiset pienelle neidillemme. Hieman jännitti, menevätkö nämä lapselle jalkaan, vai ovatko ne liian tiukat. Tuomio oli, että ne ovat hyvät. Onneksi, muuten joulumuorille olisi sattunut kaksi hutia.

Kuopukselle sinistä
Malli: Perussukat, 36 s
Lanka: Sininen lanka Novita 7 veljestä, punainen Gjestal Jannea
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Niinpä niin, ei taaskaan täysin perussukkaa. Kuopuksellamme on melko rintava jalan malli, joten neuloin hänen sukkansa samalla silmukkamäärällä kuin keskimmäisellemme. 

Näihin sukkiin jaoin silmukat samalla tavalla kuin edellisiin, eli 17 silmukkaa kantalappuun ja loput pääliosaan. Silmukoita jäljittelemällä kirjoin kantalappuihin punaiset sydämet, joiden ruutupiirroksen suunnittelin itse. Kantalappuun piti tietenkin saada pariton määrä silmukoita, että sain sydämet keskelle kantalappuja.

Nämä eivät ihan tainneet päästä kivoimpien joululahjojen top 3 (tai edes top 5) -listalle, mutta ehkäpä nämä on mukava vetää jalkaan, jos ja kun ulkona lämpötila putoaa nollan alapuolelle. Tänään oli jo viileämpää kuin aattona, mutta mahtaako talvi vieläkään tulla tänne eteläiseen Suomeen?

Joulupukin apulaisena, osa 1

Viime vuosina tapanani on ollut tehdä joitakin joululahjoja itse resurssien mukaan. Lapsemme sai jokin aika sitten lahjaksi Suomen lasten runotar -runokirjan. Siinä on mukavia runoja, jotka sopivat mielestäni hyvin lorupussin loruihin. Koska lähipiirissä ei ollut sopivaa lahjottavaa, jäi idea toteuttamatta silloin, kun se tuli mieleeni. Nyt minulla on pieni kummipoika, joten pääsin vihdoinkin toteuttamaan lorupussin. 

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa?
Kaava: Oma
Kankaat: Eurokangas

Ajatuksenani oli ommella pussi ihan erilaisesta kankaasta. Kangaskaupan täti näytti harkisemani kankaan lisäksi tätä metsäneläinaiheista kangasta, ja olin myyty. Tuo sopii loistavasti lorupussiin!



Pussin "etupuolelle" tulivat kettu ja orava, toiselle puolelle pääsivät pöllö ja etana. Kankaassa oli ihania vihreitä puita, mutta niitä en saanut mallattua pussiin, koska se olisi tarkoittanut suurta määrää giljotiinin käsittelyyn joutuneita eläimiä... 

Yläreunan nauhakujan etupuolelle ompelin kaksi napinläpeä. Pujotin niiden läpi nauhan johon sidoin Lorupussi-lätkän. Se oli mielestäni kätevin ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi ollut sitoa se pussin solmimisnauhoihin, Sydänkuvioinen puuvillanauha on myös Eurokankaasta. Aika söpöä, eikö vain?

Niin, miltä pussiin päässeet kortit näyttivät? Varmasti itse tehdyiltä, mutta kyllä niistä pitäisi selvän saada. Piirsin kortit 100-grammaiselle paperille, kirjoitin lorut taakse käsin ja lopuksi laminoin kortit. Se oli tarpeen, kummipoika oli nimittäin ollut kovinkin innokas maistelemaan kortteja!

Yhteiskuva

Kaikkia loruja en enää muista, mutta tässä yksi niistä: Sain lahjaksi leikkilaivan, / nyt pihalle meren kaivan. / Laivalla matkustan viidakkoon / ja suuri sankari oon. / Tuon äidille lahjaksi leijonan / ja siskolle apinan. / Ja isälle - mitähän? / No, vaikkapa pähkinän!

Toivottavasti tämä tuo iloa ja yhteisiä hetkiä kummipojalleni ja hänen vanhemmilleen! 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa...

Ja käsityöläisen neulomaan.

Ostin syksyllä kuopuksellemme uudet toppahanskat. Niitä ei ole vielä kauheasti tarvinnut käyttää, kun lämpömittari on pysytellyt sitkeästi nollan yläpuolella. Muutaman kerran olemme saaneet pukea lämpimämmät hanskat käteen, ja olen tullut siihen tulokseen, että kovemmilla pakkasilla nuo kovin lämpimiksi kehutut rukkaset eivät taida riitää pienellemme. Onneksi ne ovat reilun kokoiset, joten sinne mahtuu alle ohuet lapaset.

Värit passaavat hyvin yhteen
Malli: Peruslapaset peukalokiilalla Novitan lapastaulukon mukaan
Langat: Oranssi Gjestal Jannea, farkunsininen Novitan 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikko

Näistä tuli ainakin äidille mieluiset! Värit sopivat todella hyvin yhteen.

Neulomisen suhteen näissä ei ollut mitään sen kummempaa. Peukalokiilan neulomisen jälkeen poimin korvaavat silmukat virkatusta ketjusilmukkaketjusta, jolloin peukaloa neuloessa ei tarvinnut nostaa kuin kaksi silmukkaa. Hieman ne kaksi silmukkaa jäivät hassusti, mutta muuten lopputulos oli mielestäni paljon siistimpi kuin muilla kokeilemillani tavoilla.

Neuloin lapaset magic loopilla. Se vain on mielestäni paljon kätevämpi tapa kuin puikoilla neulominen. Ja kummastakin lapasesta, sukasta, hihasta, tai mitä ikinä neulookaan, tulee samanlainen. Ei tarvitse laskea kerroksia tai mittailla vähän väliä valmista neuletta. Ja mikä parasta, ei tule mitään toisen kappaleen syndroomaa.

Keskimmäiselle lapsellemme on jo lapaset valmiina, kun hän perii esikoisensa vanhat. Esikoinen sen sijaan tarvitsee itselleen uudet lapaset, joten se taitaa olla seuraava neuleprojektini. Langatkin on jo valittuna. Enää tarvitaan runsas määrä käsivoidetta, koska langat tuntuvat näin talvisin kuivattavan kädet ihan koppuroiksi..

PS. Langat näihin lapasiin löytyivät omista kätköistä. Käsityö parhaimmasta päästä siis, kun samalla sain käytettyä jämälankoja pois!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ompelija ja surkeiden sattumusten sarja

Minulla oli jouluprojekti. Paino sanalla oli. Ei ole enää.

Keksin muutama viikko sitten, että haluaisin ommella koristetyynyihimme jouluiset päälliset. Kävelin kangaskauppaan, valitsin kankaan ja siirryimme myyjän kanssa leikkuupöydälle. Minulla oli visio, myyjällä oli oma visionsa. Lopputuloksena kävelin kaupasta ulos mukanani väärä määrä (lue: liian vähän) kangasta ja väärän pituiset vetoketjut (tämänkin asian huomasin vasta kotona, kun en siellä kaupassa saanut kyseisiä ketjuja käteeni).

Tulin kotiin, kastelin kankaan, mittailin ja pähkäilin. Totesin, etten saisi enää haluamani kokoisia tyynyjä, mutta yrittäisin ommella ne mahdollisimman suuriksi. Leikkasin kankaat, huolittelin, ompelin vetoketjut ja ensimmäisestä tyynystä loputkin saumat. Ei ollut hyvä, vaan vetoketju oli ihan liian lyhyt, meillä kun oli kangaskaupan myyjän kanssa ilmiselvästi eri visio siitä, miten koristetyynynpäällisiä ommellaan.

Kävelin uudelleen kauppaan ja ostin pidemmät vetoketjut. Palasin kotiin, purin kaiken siihen mennessä ompelemani. Koska ajattelin tehdä sarjatyötä, ompelin uudet pidemmät vetoketjut kolmeen kankaaseen kiinni. Ompelin ensimmäisen tyynyn valmiiksi asti, käänsin työn oikein päin, eikä vieläkään: kankaan vähyydestä johtuen vetoketju oli pakko sijoittaa ihan tyynyn yläreunaan, ja kun päällekkäin on muutama kerros kangasta ja jäykkää vetoketjua, arvaa varmaan vähemmänkin ommellut, etteivät kulmat enää käänny nätisti.

Purin jälleen sivu- ja pohjasauman ja mallailin. Jos olisin halunnut sijoittaa vetoketjun keskemmälle tyynyn takakappaletta, olisi päällisen korkeudesta lähtenyt jälleen pari senttiä, ja 43 senttiä korkea päällinen on vähän nafti 50-senttiselle tyynylle ainakin omasta mielestäni.

Siirsin kankaat jo mappi ö:hön, kunnes googletin ohjeita vetoketjun ompelemiseen haluamaani työhön ja löysin ilmeisesti ohjeen, jonka mukainen kangaskaupan myyjän visio oli. Mietin hetken aikaa ja ajattelin, että voisin vielä yrittää kolmannen kerran, vaikka lopputulos olisikin ei niin mieluinen. Katselin kankaita ja mietin, miten niitä pitäisi muokata. Tajusin, etten saa kohdistettua kuvioita etu- ja takakappaleista samalle korkeudelle, joten luovutin. Tänä jouluna kotonamme ei ole jouluisia tyynynpäällisiä. Ehkä ensi vuonna, jos vielä jaksan alkaa yrittää.

Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitäny heti alkuun miettiä vaihtoehtoista tapaa toteuttaa työ, eikä itsepäisesti tähdätä oman visioni mukaiseen lopputulokseen. Olisin saanut ainakin jonkinlaiset päälliset aikaiseksi. Ja ainakin opin, ettei ikinä milloinkaan kannata lähteä kangaskauppaan miettimättä tarkkaan, kuinka paljon kangasta tarvitsee. Jos alkaa selostaa vieraalle ihmiselle projektiaan tarkemmin, saattaa koko homma mennä pilalle...

Kiitosta kaupan asiakaspalvelu saa palautteen hoitamisesta. Asian tiimoilta otettiin yhteyttää nopeasti ja sainpa pieleen menneistä kaupoista hieman hyvittelyjäkin. Silti asiasta jäi hieman paha maku suuhun, enkä ole varma, haluanko jatkossa asioida kyseisessä kaupassa. Harmillinen juttu, kun se sattuu olemaan lähin kangaskauppamme ja sinne on ollut tähän asti helppo mennä asioimaan. Ja harmitti, etten saanut niitä päällisiä. Joulukoristelutkin tuntuvat vajavaisilta, kun olin jo ehtinyt mieltää, että sohvalla on jouluiset tyynyt tuollaisten ei mihinkään vuodenaikaan kuuluvien tyynyjen sijaan.

Jotta koko postaus ei menisi ihan synkistelyksi, olen pitkästä aikaa neulonut! Työ on melkein valmis, ja toinen samanlainen olisi vielä tehtävänä. Saapa nähdä, postaanko ne tänne yhdessä vai erikseen.

Yhdeksän yötä jouluun! Jouluvalmistelumme ovat jo hyvällä mallilla ja joulusiivoustakin olemme saaneet jo tehtyä. Lahjat on ostettu, ruoat on vielä laittamatta. Mahtavaa, joulu on pian täällä! Miten teidän muiden joulun odotus ja jouluvalmistelut ovat edenneet? Toivottavasti hyvin ja hyvillä mielin :-)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Ei oo pöllöllä hampaita suussa

Olette varmasti nähneet luonto-ohjelmissa videota pöllöistä? Yleensä ne tuijottavat tuiman näköisinä eteensä ja näyttävät viisailta (tai ei niin viisailta). Meillä on ollut tapana leikkimielisesti sanailla, että mikä pöllö näyttää miltäkin kissaltamme. Kun kannoin Eurokankaasta kotiin pöllökuosisen kankaan, sai se aikaan kilvoittelun siitä, mikä pöllö kuvastaa mitäkin kissaamme. Keskimmäinen lapsemme jopa intoutui väittämään kuopukselle ommeltua paitaa kissapaidaksi!

Pöllö poikineen
Kaava: Minikrea 50220
Kankaat: Pöllökangas Eurokankaasta, resori Majapuulta.

Tämä on ihan peruspertsa. Muutin kaavaa leventämällä hihoja kahdella sentillä pyöriön alapuolelta. Pyöriöön en uskaltanut kajota, koska silloin olisi pitänyt etu- ja takakappaleitakin viilata vastaamaan hihan pyöriön pituutta. Kaavan mukaisilla hihoilla paita ei istunut lapsen päälle nätisti, koska hihat olivat aivan liian kireät. Leveämpien hihojen jälkeen istuvuus oli ihan erilainen, ja nyt tämä pääsee käyttöön.

Alunperin ajattelin ommella tämän paidan raglanhihaisena, ja hihojen piti olla yksiväriset. Ostin hihoja varten kangasta, mutta kotiin päästessäni huomasin, että joustocolleget olivat samassa hyllyssä trikoiden kanssa eikä yksivärinen kangas ollutkaan trikoota. Mietin, tuleeko paidasta liian kirjava, jos hihatkin ovat pöllökuosia, mutta sitten löysin eräästä blogista vastaavasta koirakuosisesta kankaasta ommellun paidan, joka ei mielestäni ollut liian kirjava. Niinpä päätin ommella yksivärisestä joustocollegesta paidan kaveriksi housut.



Kaava: Minikrea 20302
Kankaat: Joustocollege ja trikoo Eurokankaasta, resori Majapuulta

Joustocollegea oli hieman naftisti, jotta niistä olisi saanut ihan samanlaiset peruspöksyt kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nallepaidan mintun väriset peruscollarit. Olin jo aiemmin katsonut kaava-arkilta, että siinä oli kaavat myös housuihin, joissa on takana tuollainen kaareva leikkaus. Peruspertsa alkaa olla aika hyvin hallussa, joten oli mukava päästä kokeilemaan jotain vähän erilaista, joka siltikin oli oikeastaan ihan peruskauraa. Sen verran muutin kaavaa, että leikkasin tuon yläosan kaarevan kankaan taitteelta. Kaavan mukaan siihen olisi pitänyt tulla takasauma ylös asti.

Koska taakse oli jotain erilaista, halusin etupuolellekin jotain uutta. Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin kokeilemaan tuollaisia taskuja, joissa etukappaleesta leikattiin osa kankaasta pois ja taskun kangas näkyy tuolta alta. Taskut eivät ole kovinkaan isot, mutta eipä tuollainen alle puolitoistavuotias kauheasti taskuja tarvitse. Ne ovat lähinnä ulkonäöllinen seikka. Kankaasta jäi sopivasti tilkkuja jäljelle, ja sain saman pöllön kurkistamaan kummastakin taskusta.

Vyötärölle ja lahkeensuihin ompelin erilliset kuminauhakujat kaksinkerroin taitetusta kankaasta. Ompelu hoitui saumurilla, joten näissä housuissa on kaksoisneulaa käytetty vain taskujen ompeluun.

Olen tyytyväinen, kuinka hyvin nämä housut onnistuivat. Eniten jännitti resorilla kanttaaminen, resorin pätkä kun tuntui kovin lyhyeltä taskunsuun reunaan suhteutettuna. Hyvin se siihen kuitenkin venyi ja vanui, eivätkä taskut näytä liian pieniltä housuihin suhteutettuina. Ja nuo taskuista kurkkaavat pöllöt ilmeineen, aivan loistavat.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä jotain jouluista. Pitäkäähän peukkuja, että saan projektin valmiiksi ennen kuin joulu on jo ohi...

PS. Paidan etukappaleestakin löytyvä valkoinen nokka auki oleva pöllö on ilmiselvästi nuorin kissamme, Ja tuo huuhkaja on ilmetty vanhempi kollimme, joka kirjahyllyn päältä vartioi valtakuntaansa. Ja ei, tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!