Käy Muumilaaksoon!

Kesä on perinteistä matkailuaikaa. Mekin matkasimme, kävimme laivaristeilyllä. Toki olisi voinut matkustaa jonnekin kauemmas, mutta käytimme rahat matkan sijaan kodin sisustamiseen.

Aloitimme tämän sisustusprojektin jo pääsiäisenä olohuoneen seinän tapetoinnilla. Loman alussa tapetoitiin jäljelle jääneet seinät. Ja toki uudet tapetit tarvitsivat uuden seinäkellon, kattovalaisimet, sohvan ja matot. Melko täydellistä. Tietenkään vanhat koristetyynyjen päälliset eivät enää sopineet olohuoneemme lookiin, koska valko-sini-kelta-punaiset tyynyt eivät yksinkertaisesti istu valkoiseen ja harmaaseen värimaailmaan.

Meillä on keittiössä ikkunassa Muumi-lasitaulu ja seinällä Muumi-aiheinen kehystetty juliste. Mikäpä olisi siis parempi valinta olohuoneen koristetyynyn päällisten kankaaksi kuin Muumi-kangas?

Muumipeikosta kuoriutui arkajalka?

Kaava: blogimaailman kätköistä

Kangas: paksumpi Muumipeikko-sarjakuvapuuvilla Finlaysonilta

Finlaysonilla oli sopivasti alennusmyynti meneillään, kun aloin etsiä mieluisaa kangasta. Kävin myymälässä alen viimeisenä päivänä ja kaikista aletuotteista sai vielä kymmenen prosenttia lisäalennusta jo alennetuista hinnoista. Kangas ei maksanut kuin reilut 11 euroa metriltä ja ostin sitä 1,9 metriä, jotta sain mahdollisuuden mallata kaavaa kankaalle.

Muumipappa-sarjakuvakankaassa olisi ollut mieluisammat kuvat, mutta se oli laadultaan ohuempaa, eikä olisi soveltunut käyttötarkoitukseensa niin hyvin.

Ompelin ylimmän kuvan tyynyn ensimmäisenä. Olin laskenut tarkkaan, mihin kohtaan sarjakuvan ruutu pitäisi sijoittaa, että kuva tulee keskelle tyynyä. Kaavaa sijoitellessani kävi kuitenkin moka ja kuva päätyi tyynyn alareunaan. Niinpä sijoitin keskimmäisen kuvan tyynyssä ruudun tyynyn yläreunaan, jotta yksi tyynyistä ei olisi erilainen kuin muut.

Ompelin tyynyihin vetoketjut ja sijoitin ne takapuolelle n. 15 cm korkeuteen yläreunasta. Päällisten koko on 45 cm * 45 cm, eli juuri sopiva 50 cm* 50 cm -kokoisille tyynyille.

Nämä ovat olleet varsinkin lapsille mieluisat, he haluavat usein nojailla Muumi-tyynyihin sohvalla istuessaan. Ja kyllä nämä meille vanhemmillekin ovat oikein mieluisat :-)

Joulupukin apulaisena, osa 1

Viime vuosina tapanani on ollut tehdä joitakin joululahjoja itse resurssien mukaan. Lapsemme sai jokin aika sitten lahjaksi Suomen lasten runotar -runokirjan. Siinä on mukavia runoja, jotka sopivat mielestäni hyvin lorupussin loruihin. Koska lähipiirissä ei ollut sopivaa lahjottavaa, jäi idea toteuttamatta silloin, kun se tuli mieleeni. Nyt minulla on pieni kummipoika, joten pääsin vihdoinkin toteuttamaan lorupussin. 

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa?

Kaava: Oma

Kankaat: Eurokangas

Ajatuksenani oli ommella pussi ihan erilaisesta kankaasta. Kangaskaupan täti näytti harkisemani kankaan lisäksi tätä metsäneläinaiheista kangasta, ja olin myyty. Tuo sopii loistavasti lorupussiin!

Pussin "etupuolelle" tulivat kettu ja orava, toiselle puolelle pääsivät pöllö ja etana. Kankaassa oli ihania vihreitä puita, mutta niitä en saanut mallattua pussiin, koska se olisi tarkoittanut suurta määrää giljotiinin käsittelyyn joutuneita eläimiä... 

Yläreunan nauhakujan etupuolelle ompelin kaksi napinläpeä. Pujotin niiden läpi nauhan johon sidoin Lorupussi-lätkän. Se oli mielestäni kätevin ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi ollut sitoa se pussin solmimisnauhoihin, Sydänkuvioinen puuvillanauha on myös Eurokankaasta. Aika söpöä, eikö vain?

Niin, miltä pussiin päässeet kortit näyttivät? Varmasti itse tehdyiltä, mutta kyllä niistä pitäisi selvän saada. Piirsin kortit 100-grammaiselle paperille, kirjoitin lorut taakse käsin ja lopuksi laminoin kortit. Se oli tarpeen, kummipoika oli nimittäin ollut kovinkin innokas maistelemaan kortteja!

Yhteiskuva

Kaikkia loruja en enää muista, mutta tässä yksi niistä: Sain lahjaksi leikkilaivan, / nyt pihalle meren kaivan. / Laivalla matkustan viidakkoon / ja suuri sankari oon. / Tuon äidille lahjaksi leijonan / ja siskolle apinan. / Ja isälle - mitähän? / No, vaikkapa pähkinän!

Toivottavasti tämä tuo iloa ja yhteisiä hetkiä kummipojalleni ja hänen vanhemmilleen! 

Onnistumisia

Tilasin käpyseltä keltaisen jerseyn ja mansikkakankaan lisäksi vielä yhtä kangasta, josta ompelin esikoiselle leggingsit. Hän on toivonut, että hänellä olisi yhteensopivia housuja ja paitoja. Mansikkapaita ja vihreät leggingsit sointuvat yhteen, eikö vain?

 Ruohonvihreää 

Kaava: McCall's M6785

Kankaat: Käpynen

Tänään ompelukone oli yhteistyökykyisellä tuulella, ja sain kaksoisneulan tikin oikein passeliksi ompelua varten. Koska nämä olivat melkein valmiit, kaksi vanhinta lasta olivat kerhossa ja nuorimmainen nukkui, sain ommella jotain muutakin! Pikasurautuksena tein nuorimmaiselle kolmiotuubihuivin kauluriksi.

Pikasurautus tosiaan!

Kaava: Pikku-Mamelin blogista

Kangas: Helikopteritrikoo Kangas-Mallasta

Tämä oli tosiaan pikasurautus! Ihan en päässyt kymmeneen minuuttiin, mutta eipä se kauheasti mennyt ylikään. Ja mikä parasta, tähän löytyi kangas omasta varastosta, ja sain kulutettua pienen palan jämäkangasta. Huivin kääntöaukon sulkeminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta google kertoi jälleen kerran vastauksen, ja opin samalla uuden ompeluun liittyvän taidon, nimittäin piilopiston. Nyt ei haittaa tuuli, kun haalarin alla on huivi suojaamassa kaulaa ja niskaa. Kaula-aukon leikkasin ensin 42-senttiseksi (saumanvaroineen), mutta pienensin sitä jälkeenpäin vielä parilla tai kolmella sentillä. Nyt se on oikein passeli meidän pienelle 1-vuotiaalle.

Huomaako muuten tekstistä, että tänään oli hyvä ompelupäivä? 

Suojahuppu saumurille

Ostin saumurin viime kesänä, ja siitä lähtien minun on pitänyt ommella sille suojahuppu. Tänään sain aikaiseksi piirtää kaavat ja ommella sen.

Suojassa pölyltä ja roskilta

Kaavat: Oma

Kankaat: Eurokankaan palalaarista

En tiedä, mitä tuo kangas on. Puuvillaa kenties? Paksua ja aika jämäkkää kuitenkin. Löysin sen Eurokankaan palalaarista kuukausia sitten. Juuri sopivaa suojahuppumateriaalia. 

Kaavat piirsin omien mittailujeni perusteella. Olisihan tuo voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta eipähän tarvitse kauheasti pujotella, että koneen saa suojaan. Huppu koostuu neljästä osasta: etu- ja takakappaleesta ja kahdesta sivukappaleesta. Hupulle muodon tuovat sivukappaleet, jotka leikkasin saumurin muotoon. Alareunaan ompelin käänteen kahdella suoralla tikillä. Hyvä tuli!

Tämä oli välipalatyö. Olen ommellut lapsille vaatteita, mutta se etenee aika hitaasti, kun lasten hoito vie kaiken ajan ;-) Nytkin on pakko jo mennä, seuraavalla kerralla paremmin juttua!

Ruutua ja raitaa

Kun perheessä on jo ennestään lapsia, tarvitsee tuleva lapsi aina vain vähemmän ja vähemmän tavaraa syntyessään. Halusin kuitenkin jotain ihan uutta kolmannelle lapsellemme. Kahdella ensimmäisellä on oma peittonsa, mutta koska nyt on luvattu eri sukupuolta, niin päätin neuloa tulokkaalle ihan oman peiton.

Ei ehkä ihan paras kuva kuitenkaan..

Malli: Peitto dominotekniikalla

Lanka: Novita Miami, n. 360 g

Puikot ja koukku: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm virkkuukoukku

Dominoneuletekniikka oli mukavan nopea tapa neuloa tällainen peitto. Ei palojen yhdistelemistä, ja vaikka langanpätkiä tulikin pääteltäväksi, niin päättelyurakkakin oli ohi parissa tunnissa. Lisäksi nyt peitossa ei ole reikiä, joihin pienen lapsen sormet jäisivät kiinni.

Lanka oli yllättävän paksua, odotin sen olevan ohuempaa. Yhdessä ruudussa on aloituskerroksessa 39 silmukkaa, tavoitteena oli 10 cm * 10 cm ruudut. Leveyssuunnassa ruutuja on vierekkäin kuusi, ja korkeussuunnassa kahdeksan. Täten peiton koko olisi ollut 60 cm * 80 cm.

Virkkasin reunaan kiinteillä silmukoilla kaksi kerrosta ruskealla ja kaksi kerrosta sinisellä langalla. Viimeisenä olevan vihreän raidan jätin yhden kerroksen korkuiseksi, koska kahden kerroksen korkuisena se olisi vienyt huomiota sinisesteä ja ruskeasta raidasta. Reunan virkkaus sai tosin aikaiseksi sen, että peitto kaipasi pientä pingotusta. Pingotuksen päätteeksi mittasin peiton kooksi 80 cm * 110 cm, eli ihan kunnon kokoinen vauvanpeitto tästä kehkeytyi.

Esikoinen sai muuten päättää, kulkevatko ruudut alaoikealta ylävasemmalle vai alavasemmalta yläoikealle. Hänen mielestään peitto näytti näin päin paremmalta. Saapa nähdä, kuka peittoa eniten käyttää, kun se kaivetaan kaapista esiin: vauva vai isosiskot.

PS. Alun perin olisin halunnut jotain muuta lankaa. Sellaista, joka kestää konepesun 60 asteessa. Lompakko kuitenkin ilmoitti, että liian kallista tulee, siksi piti "tyytyä" lankaan, jonka saa pestä pelkästään 40 asteessa. Onko kukaan teistä pessyt Miamia 60 asteessa? Miten kävi?

Väliaika-askartelua

Vähän isompien projektien välissä on hyvä neuloa jotain pienempää. Kuten "jokakeväiseen" perinteeseen kuuluu, piti lapsen kevätjuhlaesitykseen kehittää haluamallaan tavalla korvat ja häntä asusteeksi. Tässä ovat minun versioni niistä.

Olisi näistä paremmankin kuvan saanut otettua..

Malli: Oma

Lanka: korvissa Novitan 7 veljestä, hännässä Teeteen Kamena

Puikot: Korvissa 3,5 mm sukkapuikot, hännässä 2,5 mm sukkapuikot

Muut tarvikkeet: askarteluvanua

Eipä näistä oikein keksi sen kummempia sanottavia. Korviin loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen sileää ennen kuin aloitin lisäykset pyöreämmän muodon aikaansaamiseksi. Suuremmalla silmukkamäärällä muutama kerros sileää ja sen jälkeen nauhakavennuksia, kunnes silmukoita oli jäljellä puolet. Lopuksi päättelin korvat silmukoimalla. Vaaleanpunaiset osiot on tehty silmukoita jäljittelemällä jälkikäteen. Korvien sisään vanua ja sen jälkeen ompelin ne kiinni kaupasta ostettuun kuminauhaotsapantaan.

Korvista tuli ehkä vähän liian raskaat, kun pantaa pitää asetella päähän, että korvat jäävät pystyyn. Pitänee ottaa hieman rautalankaa ja pihdit mukaan esitykseen, että saan viime hetkellä viritellä jotain tukiasetelmia niihin, jos korvat tuppaavat lerpsahtamaan kesken kaiken..

Hännän neuloin luomalla muutaman silmukan, jonka jälkeen neuloin muutaman kerroksen sileää neuletta. Sen jälkeen nostin sivusta ja luontireunasta yhtä monta silmukkaa kuin alun perin olin luonut, ja jaoin silmukat neljälle puikolle. Sen jälkeen tasaisesti silmukoiden lisäyksiä ja sileää neuletta. Kun pituutta oli tarpeeksi, silmukoin neuleen kiinni ja kiinnitin hakaneulan, jolla hännän saa kiinni housuihin. Hännän sisällä on askarteluvanua samalla tavalla kuin korvissakin.

Oli muuten aika tikuttaminen tuossa hännässä. En osannut ajatella, että Kamenan neulominen ohuilla puikoilla on niin aikaa vievää. No, kaipa tuo menee tämän yhden kerran. Lavalla on niin paljon lapsia kerrallaan, että tuskin kukaan kiinnittää huomiota mihinkään yksittäiseen häntään tai korviin.. Jos nyt saisin toivoa, niin toivoisin, ettei ensi keväänä tarvitsisi keksiä kummankaan lapsen asuun mitään tällaisia, niin kivoilta ja hassuilta kuin ne saattavatkin ajatuksena tuntua..

Yksi ikuisuusprojekti valmis!

Vanhempi lapsemme sai jo aikaa sitten lahjaksi nuken sängyn. Lahjan antaja kertoi, ettei löytänyt sänkyyn sopivia vuodevaatteita. Lisäksi hän ajatteli, että osaisin itse tehdä nätimmän peiton ja tyynyn nukelle. Tänään sadepäivän kunniaksi sain kaivettua ompelukoneen esiin ja hurruutettua nukelle uudet vuodevaatteet.

Kauniita unia nukelle

Malli: Oma

Kankaat: Frotee ja flanelli

Peiton sisälle leikkasin vanhasta pyyhkeestä palan froteeta tuomaan peittoon vähän paksuutta. Kuvasta ei kauhean hyvin näy, että punavalkoraidallinen frotee itse asiassa näkyy tuosta flanellista läpi. Ei sattunut olemaan valkoista froteeta kotona, ja tuo punavalkoraidallinen pyyhe ei enää kummemmin palvellut pyyhkeenä. Niinpä se jouti käsityötarkoitukseen. Tähän kuvaan peittoa on taitettu toisesta reunasta, se on oikeasti sänkyä leveämpi. Jos se olisi tasan sängyn levyinen, ei se sopisi hyvin nuken päälle, vaan nukkeraukka joutuisi palelemaan.

Tyynyn täytteeksi laitoin polyestervanua. Esikoinen tykkäsi siitä työvaiheesta, koska hän pääsi auttamaan äitiä vanun laittamisessa tyynyn sisään. Ja kun nämä valmistuivat, piti päästä saman tien laittamaan nukke nukkumaan.

Kankaat leikkasin (taas) vapaalla kädellä. Tai siis, froteeta varten leikkasin kaavapaperista "kaavan", mutta se ehti kadota ennen kuin sain aikaiseksi leikata flanellin ja ommella kankaat yhteen. Eikä sen puoleen, flanelli on sen verran ryppyistä huonon säilytyksen vuoksi, että tuskin siitä olisi saanut suoraa kappaletta kaavankaan kanssa.. Eipä se kuitenkaan tunnu lasta haittaavan, että äiti teki vähän huolettomammin. Kyllä ne peitoksi ja tyynyksi tunnistaa, eikä kummassakaan ole senttikaupalla vinouksia ;-)

Tämä on muuten ensimmäinen kesä blogin historiassa, kun neulominen ei ole tyssännyt kesään ja helteisiin. Taitaa vähäinen vapaa-aika tehdä tehtävänsä, kun kesälläkin jaksaa ottaa puikot käteen ja helteistä huolimatta tikutella villaa.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille, palataan astialle kun on taas jotain kerrottavaa!

Pienen pientä

Emilyn sukkien valmistuttua piti hetken aikaa mietiskellä, mitä haluaisin neuloa seuraavaksi. Mietiskelyaikana valmistui tällaisia pienen pieniä juttuja jämälangoista.

Jämälankojen hyötykäyttöä

Malli: Kirjanmerkki ja pitsikukkasia

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Kirjanmerkistä löytyy Sagittariasta ja Sagittaria Stolesta tuttua pitsikuviota. Kokeilin kirjanmerkkiin tärkkäystä vesisokeriseoksella, johon tuli 1 dl vettä ja 1 dl sokeria. Oli todella tahmaista hommaa, eikä tärkki edes pitänyt.. Kirjanmerkkejä oli kaksi muutakin, mutta koska ne onnistuivat huonommin kuin tuo kuvassa oleva, jätin ne pois kuvasta.

Pitsikukkaset tein Novitan pitsikukkakehikolla. Niiden takana on tavalliset hiuspinnit, joten niistä sai mukavat hiuskoristeet vanhemmalle lapselle. Neiti pyytää välillä itsekin, että tehdään pitsikukka..

Uudet sukat ovat jo puikoilla, ja kävinpä ostamassa kasan Lanettia, tarkoituksena neuloa jotain pehmeää serkkuvauvalle. Niistä sitten seuraavalla kerralla!

Minäkin osasin!

Kuten olen joskus ehkä blogissani maininnut, en ole kovin kaksinen ompelija. Tämän työn kanssa taisin ylittää itseni!

Nallekuosinen puikkopussi

Malli: oma, mallia otettu Villilangan ohjeesta

Kangas: Flanelli

Muut tarvikkeet: Novita 7 veljestä

Käsityöpakiksi ostamani työkalupakki toimi alkuun mainiosti puikkojen säilytyspaikkana. Sitten taapero pääsi puikkojen kimppuun pariin otteeseen, ja ennen niin siistisit olleet puikot olivatkin yhtäkkiä sikinsokin ja sekaisin. Kun puikkoja alkoi olla risoissa alkuperäispakkauksissa, pakastepusseissa ja laatikon pohjalla aloin miettiä vaihtoehtoista säilytysratkaisua. Sain idean Neuleaddiktion blogista ja ohjeeseen mallia Villilangan blogista. Kiitos teille!

Kangas oli jo valmiina kaapissa, ostin sen ennen taaperon syntymää, kun vielä uskoin jaksavani kestovaippailua. No, kestovaipat eivät toimineet ihan hyvin kuin olisin toivonut, joten ne saivat jäädä ja kangans unohtui vaatehuoneen kätköihin. Tähän tarkoitukseen se sopi kuin nenä päähän, vaikka kuosi onkin hieman lapsellinen. Miksi kuitenkaan ostaa uutta, kun tarjolla on jotain jo ennestään hankittua? Kiinnitysnauhaan käytetty 7 veljestäkin löytyi lankavaraston kätköistä. Tätä työtä varten en siis ostanut mitään uutta.

Puikkopussissa on tällä hetkellä kahdeksat sukkapuikot ja yhdeksät suorat puikot. Lisäksi toiseen reunaan jäi suuremmat säilytyspussit esim. pyöröpuikoille tai säilytytilaa kaipaaville pikkutavaroille.

Nyt vaan täytyy pitää pussi taaperon ulottumattomissa, että puikot pysyisivät jatkossa siististi järjestyksessä ;-)

PS. Reunat eivät mene ihan viivasuoraan, allekirjoittanut kun ei jaksanut millintarkasti piirrellä ja leikata, vaan leikkasin kappaleet vähän sinne päin..

Käsitöitä kai nämäkin

Taaperon hiiriasu

Asu: Vaatteet Lindex, häntä  Novita 7 veljestä

Hännän ja korvien malli: oma

Tarvikkeet: 7 veljestä lankaa, nappi, silkkilankaa, harmaata ja vaaleanpunaista kartonkia, kuminauhaa

Osallistun taaperon kanssa erääseen joulunäytelmään, jossa taapero esittää hiirtä. Ohjeistuksena oli, että vaatteiden tulee olla harmaat, häntä voi olla esim. naru ja otsalla tulee olla hiiren korvat. Ja häntää ei saa kiinnittää hakaneulalla. 

Hetken aikaa pähkäilin, mistä kummasta tekisin hiirelle hännän, ja miten sen saisi kiinni housuihin. Loppujen lopuksi keksin itselleni helpon tavan toteuttaa sen. Aloitus 8-tekniikalla 8 silmukalla, jonka jälkeen lisäykset parin kerroksen välein, kunnes silmukoita oli yhteensä 16. Hännän yläpäähän neuloin napinläven ja päättelin työn kolmen puikon päättelyllä. Sen jälkeen ompelin resorin taitteen alle napin ja kiinnitin hännän housuihin. Silkkilangan ompelin parilla tikillä kiinni häntään, ettei se vaan putoa esityksen lomassa minnekään.

Korvat on leikattu harmaasta ja vaaleanpunaisesta kartongista ja ne on liimattu kiinni kuminauhaan (leikkasin korvat niin, että niihin jäi taakse päin taite, jonka avulla korvat sai helposti liimattua). Toivottavasti korvat pysyvät pelkän liiman avulla kiinni kuminauhassa. Voisihan ne tietty vielä niitata kiinni, mutta niitit näkyisivät ikävästi vaaleanpunaiselta pohjalta.

Nyt kun esiintymisasu on valmis, voi äitikin keskittyä jännittämiseen. Toivottavasti esitys menee hyvin, ilman suurempia huutoja ja kiukkuja. Äidit kyllä osaavat käyttäytyä, mutta lapsista ei koskaan tiedä ;-)