perjantai 30. toukokuuta 2014

Om-om-ommellaan

Sain jo useita kuukausia sitten lahjaksi useamman metrin trikookangasta. Värit eivät ehkä ole aivan minua tai lapsiani, joten olen pähkäillyt, mitä niistä oikein lähtisi ompelemaan. Eilen päätin leikata yhdestä kankaasta pienen t-paidan kaavat ja kokeilla, kuinka hyvin onnistun ompelemaan sellaisen.

Aikas onnistunut, vaikka itse sanonkin
Kaavat: MiniKrea, koko 50 (- 56) cm
Kangas: trikoo Jättirätistä

Olen ommellut tällä kaavalla aiemminkin. Silloin ompelin lapsille joustofroteesta pitkähihaiset paidat. Kaava on ns. helppokaava, ja tällainen "ompelutumpelokin" onnistuu lopputuloksessa.

Resorina käytin samaa kangasta kuin paitaan muutenkin. Minulla kun ei ole kotona kuin violettia resoria (ja sitä on oikeasti metrikaupalla, kuului kyseiseen kangaslahjaan), eikä se mielestäni sopinut yhteen tämän oranssin kankaan kanssa. 

Hihoihin olisi pitänyt lisätä sentti tai kaksi kääntövaraa, mutta innostuksissani unohdin moisen hienouden. Niinpä ompelin hihansuihin samalla tavalla resorin kuin pääntiehen, hihan suiden kääntäminen kun olisi ollut hankalampaa toteuttaa. Helman käänsin ohjeen mukaan.

Ompelin koko paidan kolmipistesiksakilla. En tiedä, olisiko tullut siistimpi lopputulos, jos viimeistelyt olisi ommellut suoralla ompeleella. Nyt ainakin joustoa löytyy ;-) Saumuriin en ole viitsinyt panostaa, koska ompelufiilis iskee niin harvoin. Ja ompelukoneessa on se hyvä puoli, ettei se leikkaa saumasta ylimääräistä pois. Jos tulee virhe, niin aina voi purkaa ja alkaa alusta.
Kaavassa on myös nappilistallinen versio paitaan, mutta en nyt alkanut tutkiskella eri kaavoja sen enempää, koska halusin tämän olevan tällainen nopeasti valmis -kokeilu. Ajattelin alunperin, että tästä olisi tullut sopiva paita nukelle, koska en lisännyt kaavaan saumanvaroja ollenkaan. No, meidän tyttöjen nukeille paita on liian iso, mutta he ovat vielä niin pieniä, että saattaapa tähän talouteen joku päivä joku isompikin nukke eksyä. Silloin on sille ainakin yksi paita jo valmiina odottamassa :-) Elävälle vauvalle tätä tuskin tulee puettua, koska pääntien nappilista tosiaan puuttuu, ja se tekee paidan pukemisesta vastasyntyneelle hankalaa.

Kankaan väri on muuten tässä kuvassa jotenkin kesympi kuin todellisuudessa. On nimittäin aika kirkas, sellainen huomioliivin oranssi väriltään oikeasti. Eiköhän tästä jotain vaatetta tule lapsille ommeltua, luonto kun ei anna periksi ostaa uutta kangasta, kun kaapissa on metritolkulla käyttämätöntä sellaista odottamassa. Eivätköhän ne ainakin kotipaitoina mene. Ja kun vanhat on käytetty, niin voin alkaa haaveilla Noshin, Metsolan ym. ihanista printtikankaista!

torstai 22. toukokuuta 2014

Ruutua ja raitaa

Kun perheessä on jo ennestään lapsia, tarvitsee tuleva lapsi aina vain vähemmän ja vähemmän tavaraa syntyessään. Halusin kuitenkin jotain ihan uutta kolmannelle lapsellemme. Kahdella ensimmäisellä on oma peittonsa, mutta koska nyt on luvattu eri sukupuolta, niin päätin neuloa tulokkaalle ihan oman peiton.

Ei ehkä ihan paras kuva kuitenkaan..
Malli: Peitto dominotekniikalla
Lanka: Novita Miami, n. 360 g
Puikot ja koukku: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm virkkuukoukku

Dominoneuletekniikka oli mukavan nopea tapa neuloa tällainen peitto. Ei palojen yhdistelemistä, ja vaikka langanpätkiä tulikin pääteltäväksi, niin päättelyurakkakin oli ohi parissa tunnissa. Lisäksi nyt peitossa ei ole reikiä, joihin pienen lapsen sormet jäisivät kiinni.

Lanka oli yllättävän paksua, odotin sen olevan ohuempaa. Yhdessä ruudussa on aloituskerroksessa 39 silmukkaa, tavoitteena oli 10 cm * 10 cm ruudut. Leveyssuunnassa ruutuja on vierekkäin kuusi, ja korkeussuunnassa kahdeksan. Täten peiton koko olisi ollut 60 cm * 80 cm.

Virkkasin reunaan kiinteillä silmukoilla kaksi kerrosta ruskealla ja kaksi kerrosta sinisellä langalla. Viimeisenä olevan vihreän raidan jätin yhden kerroksen korkuiseksi, koska kahden kerroksen korkuisena se olisi vienyt huomiota sinisesteä ja ruskeasta raidasta. Reunan virkkaus sai tosin aikaiseksi sen, että peitto kaipasi pientä pingotusta. Pingotuksen päätteeksi mittasin peiton kooksi 80 cm * 110 cm, eli ihan kunnon kokoinen vauvanpeitto tästä kehkeytyi.

Esikoinen sai muuten päättää, kulkevatko ruudut alaoikealta ylävasemmalle vai alavasemmalta yläoikealle. Hänen mielestään peitto näytti näin päin paremmalta. Saapa nähdä, kuka peittoa eniten käyttää, kun se kaivetaan kaapista esiin: vauva vai isosiskot.

PS. Alun perin olisin halunnut jotain muuta lankaa. Sellaista, joka kestää konepesun 60 asteessa. Lompakko kuitenkin ilmoitti, että liian kallista tulee, siksi piti "tyytyä" lankaan, jonka saa pestä pelkästään 40 asteessa. Onko kukaan teistä pessyt Miamia 60 asteessa? Miten kävi?

tiistai 20. toukokuuta 2014

Väliaika-askartelua

Vähän isompien projektien välissä on hyvä neuloa jotain pienempää. Kuten "jokakeväiseen" perinteeseen kuuluu, piti lapsen kevätjuhlaesitykseen kehittää haluamallaan tavalla korvat ja häntä asusteeksi. Tässä ovat minun versioni niistä.

Olisi näistä paremmankin kuvan saanut otettua..
Malli: Oma
Lanka: korvissa Novitan 7 veljestä, hännässä Teeteen Kamena
Puikot: Korvissa 3,5 mm sukkapuikot, hännässä 2,5 mm sukkapuikot
Muut tarvikkeet: askarteluvanua
Eipä näistä oikein keksi sen kummempia sanottavia. Korviin loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen sileää ennen kuin aloitin lisäykset pyöreämmän muodon aikaansaamiseksi. Suuremmalla silmukkamäärällä muutama kerros sileää ja sen jälkeen nauhakavennuksia, kunnes silmukoita oli jäljellä puolet. Lopuksi päättelin korvat silmukoimalla. Vaaleanpunaiset osiot on tehty silmukoita jäljittelemällä jälkikäteen. Korvien sisään vanua ja sen jälkeen ompelin ne kiinni kaupasta ostettuun kuminauhaotsapantaan.

Korvista tuli ehkä vähän liian raskaat, kun pantaa pitää asetella päähän, että korvat jäävät pystyyn. Pitänee ottaa hieman rautalankaa ja pihdit mukaan esitykseen, että saan viime hetkellä viritellä jotain tukiasetelmia niihin, jos korvat tuppaavat lerpsahtamaan kesken kaiken..

Hännän neuloin luomalla muutaman silmukan, jonka jälkeen neuloin muutaman kerroksen sileää neuletta. Sen jälkeen nostin sivusta ja luontireunasta yhtä monta silmukkaa kuin alun perin olin luonut, ja jaoin silmukat neljälle puikolle. Sen jälkeen tasaisesti silmukoiden lisäyksiä ja sileää neuletta. Kun pituutta oli tarpeeksi, silmukoin neuleen kiinni ja kiinnitin hakaneulan, jolla hännän saa kiinni housuihin. Hännän sisällä on askarteluvanua samalla tavalla kuin korvissakin.

Oli muuten aika tikuttaminen tuossa hännässä. En osannut ajatella, että Kamenan neulominen ohuilla puikoilla on niin aikaa vievää. No, kaipa tuo menee tämän yhden kerran. Lavalla on niin paljon lapsia kerrallaan, että tuskin kukaan kiinnittää huomiota mihinkään yksittäiseen häntään tai korviin.. Jos nyt saisin toivoa, niin toivoisin, ettei ensi keväänä tarvitsisi keksiä kummankaan lapsen asuun mitään tällaisia, niin kivoilta ja hassuilta kuin ne saattavatkin ajatuksena tuntua..

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hui!

Sain sen valmiiksi! Ja suunnilleen ennätysajassa, olin varautunut paljon pidempään projektiin. Niin ja nyt siis puhun ristipistotaulustani.

Jätetään jotain salaisuudeksi..
Malli: Kastetaulu, Svarta fåret.
Kangas: Aidakangas, 5,4 ruutua sentillä

Tästä tuli nätti, vaikka itse sanonkin. Peitin nimen ja syntymäpäivän, jääköön taulun saajan "henkilöllisyys" salaisuudeksi.

Oli muuten osittain aika sillisalaattia, varsinkin tuo nallen sylissä oleva kukkakimppu ja nuo yläreunassa olevat kukkaköynnökset. Pisto yhdellä värillä sinne ja toisella tänne. Mutta vaiva kannatti, tykkään!

Otin hieman taiteilijan vapauksia työn toteutuksessa. Ensinnäkin kellonajan edessä oli ruotsinkielinen lyhenne kl. No, se ei tarkoita suomessa oikein mitään, eikä eteen olisi mahtunut klo-lyhennettä, joten jätin sen kokonaan pois. Eiköhän tuosta tajua, että kyse on kellonajasta. Toiseksi laskin perhosta pari riviä alemmas. Alkuperäisellä paikallaan se olisi ollut melkein kiinni nimessä. Nyt se näyttää mielestäni paremmalta ja jotenkin tasapainoisemmalta.

Työstä otettu valokuva ei ole kovinkaan kummoinen, kun ulkona on aika hämärää. Mutta eiköhän siitä selvää saa kuitenkin.

Oikeassa reunassa näkyvä siksak ei jää täysin valmiiseen työhön näkyviin. Siksakkasin kankaan reunat ennen kirjomisen aloittamista, jotta kangas ei rispaantuisi kauheasti. Yllättävän vähän reunasta loppujen lopuksi irtosi lankoja, eli ilman siksakkiakin olisin varmasti pärjännyt.

Seuraava etappi on viedä työ kehystäjälle. Tähän on käytetty sen verran paljon aikaa, että en tohdi pilata työtä yrittämällä kehystämistä itse.

Mukavaa, kun kerrankin on ihan aikuisten oikeasti täysin tyytyväinen työn lopputulokseen. Jos olisi tarvetta, niin ristipistotöitä voisi tehdä enemmänkin :-)