Viimeinen pari uunista ulos!

Vuoden toiseksi viimeistä päivää viedään ja tämä on näillä näkymin vuoden viimeinen postaukseni. Huomenna tuskin ehdin saada mitään valmiiksi ja tänne esille.

Pari viikkoa sitten esittelin kuopuksellemme neulomani lapaset. Silloin kirjoitin, että seuraavaksi on esikoisen lapasten vuoro. Tänään ne valmistuivat, ja tällaiset niistä tulivat.

Lapsemme, neulesuunnittelija

Malli: Peruslapaset peukalokiilalla, 36 silmukkaa

Lanka: Gjestal Janne ja Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Näitä lapasia varten kaivoin esiin jämälankalaatikkoni ja annoin lapsen valita värit. Sen verran rajoitin, että varret, kämmenosa, kämmenosan kärki ja peukalot saavat olla eri väriset, ei siis joka kerroksella vaihtuvia raitoja (tai raitoja ylipäätään) tai kirjoneuletta. Alle kouluikäinen on vielä niin pieni, että liian monta vaihtoehtoa aiheuttaa sen, ettei lapsi osaa enää valita ollenkaan. 

Valinnat osuivat lilaan ja keltaiseen Janneen ja violettiin ja punaiseen seiskaveikkaan. Ainakin pitäisi olla mieluiset, kun on itse suunnitellut työn värimaailman. Ja mahtuvat toppahanskojen sisään, se ehdittiin jo kokeilla.

Neulomisessa ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä, peukalokiilan jälkeen poimin jälleen silmukat ketjusilmukkaketjusta. Tällä tavalla tulee omasta mielestäni siisti lopputulos. Peukalokiilaan tein lisäykset viisi kertaa joka kolmannella kerroksella. Lapsi sai itse päättää, koska keltainen lanka vaihtuu punaiseen. Meni aika tasan kolmen värin kesken!

Näin keskellä pimeintä talvea onni on hyvä kuvankäsittelyohjelma. Hieman huonommassakin valossa otetusta kuvasta saa julkaisukelpoisen, kun saa säädettyä vähän valkotasapainoa, valon määrää ja kontrastia. Ei tarvitse kyttäillä päivän valoisinta hetkeä ja kuvata kaikkea ulkona, kun sisälläkin saa räpsittyä tarvittavat otokset.

Kulunut vuosi oli käsitöiden kannalta melko tuottelias, töitä taisi valmistua toiseksi eniten blogini historian aikana. Toivottavasti te muutkin olette tyytyväisiä harrastusvuoteenne, ja jatkukoon sama loistava tekemisen meininki ensi vuonnakin! Näillä sanoilla, palataan asiaan ensi vuoden puolella :-)

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa...

Ja käsityöläisen neulomaan.

Ostin syksyllä kuopuksellemme uudet toppahanskat. Niitä ei ole vielä kauheasti tarvinnut käyttää, kun lämpömittari on pysytellyt sitkeästi nollan yläpuolella. Muutaman kerran olemme saaneet pukea lämpimämmät hanskat käteen, ja olen tullut siihen tulokseen, että kovemmilla pakkasilla nuo kovin lämpimiksi kehutut rukkaset eivät taida riitää pienellemme. Onneksi ne ovat reilun kokoiset, joten sinne mahtuu alle ohuet lapaset.

Värit passaavat hyvin yhteen

Malli: Peruslapaset peukalokiilalla Novitan lapastaulukon mukaan

Langat: Oranssi Gjestal Jannea, farkunsininen Novitan 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikko

Näistä tuli ainakin äidille mieluiset! Värit sopivat todella hyvin yhteen.

Neulomisen suhteen näissä ei ollut mitään sen kummempaa. Peukalokiilan neulomisen jälkeen poimin korvaavat silmukat virkatusta ketjusilmukkaketjusta, jolloin peukaloa neuloessa ei tarvinnut nostaa kuin kaksi silmukkaa. Hieman ne kaksi silmukkaa jäivät hassusti, mutta muuten lopputulos oli mielestäni paljon siistimpi kuin muilla kokeilemillani tavoilla.

Neuloin lapaset magic loopilla. Se vain on mielestäni paljon kätevämpi tapa kuin puikoilla neulominen. Ja kummastakin lapasesta, sukasta, hihasta, tai mitä ikinä neulookaan, tulee samanlainen. Ei tarvitse laskea kerroksia tai mittailla vähän väliä valmista neuletta. Ja mikä parasta, ei tule mitään toisen kappaleen syndroomaa.

Keskimmäiselle lapsellemme on jo lapaset valmiina, kun hän perii esikoisensa vanhat. Esikoinen sen sijaan tarvitsee itselleen uudet lapaset, joten se taitaa olla seuraava neuleprojektini. Langatkin on jo valittuna. Enää tarvitaan runsas määrä käsivoidetta, koska langat tuntuvat näin talvisin kuivattavan kädet ihan koppuroiksi..

PS. Langat näihin lapasiin löytyivät omista kätköistä. Käsityö parhaimmasta päästä siis, kun samalla sain käytettyä jämälankoja pois!

Piihoset

Esikoinen sai lapasiinsa pöllöjä, keskimmäinen sai piihosia.

Perhoset ne vain lepattelevat

Malli: Peruslapaset, 36 s

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

"Pikku pikkuruiset" lapaset pienelle lapsukaiselle. Ovat olleet valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä, jopa päivä- ja yöunilla. Lapsi ei osaa vielä sanoa perhonen, joten nämä ovat piihosia. Kämmenen puolella on pöllölapasista tuttua pystyraitaa. Äiti on onnellinen, kun lapsikin on!

Neulominen meni tutulla neulo, pura ja neulo vähän lisää -kaavalla, mutta jouhevammin kuitenkin kuin edellinen työ. Oikeassa lapasessa piti purkaa kärkikavennukset ja neuloa muutama kerros lisää pituutta, koska ensimmäinen versio jäi hieman naftiksi pituudeltaan. Vasen lapanen onnistui lähes kertalaakista, joskin sitä piti valmistumisen jälkeen vielä vähän tuunata.

Perhosen alkuperäisen kaavion löysin Pinterestin kautta, ja se löytyy jälleen kerran Ravelrysta. Kuvio oli alkuperäisenä muutaman silmukan verran liian kapea näihin lapasiin, joten tuunasin sitä itse saadakseni lopputuloksesta leveämmän. Samalla perhosen korkeus lisääntyi parilla kerroksella, mikä oli myös eduksi lopputuloksen kannalta.

Peukaloissa on pari silmukkaa vähemmän kuin esikoisen lapasissa, joten raidoitus ei mennyt ihan yhtä nätisti kuin pöllöissä: yhden silmukan levyisten raitojen lisäksi peukaloissa on sekä keltaisella että vihreällä yksi kahden silmukan levyinen raita. 

Saatuani lapaset valmiiksi huomasin mittavirheen: vasemman käden lapasen varsi oli kaksi kerrosta lyhyempi kuin oikean käden lapasen varsi. Olin laiska ja poimin silmukat puikolle ja neuloin puuttuvat kaksi kerrosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut neuloa koko lapanen uudelleen. Ja ei, lapasten jättäminen varsiltaan eri pituisiksi ei tullut kyseeseen. Tuskin lapsi olisi virhettä huomannut, mutta itseäni se olisi häirinnyt jatkossakin...

Käsiala näissä lapasissa on mukavan tasainen, eikä lankajuoksut jääneet tälläkään kertaa kiristämään neuletta kasaan. Värit eivät ole kovinkaan tyttömäiset, mutta lapsukainen tykkää itse paljon vihreästä ja keltaisesta. (Ostettuani langat kysyin häneltä, ovatko ne kivan väriset. Vastaus oli, että vihreä on kiva, keltainen ei. Keltaisista perhosista hän oli kuitenkin hyvin innoissaan.) 

Puikoilla on jo kärjestä aloitettu villasukka. Nyt vain pitäisi keksiä jokin kiva malli, jolla jatkaa sitä. Pitsiä tai palmikkoa, kirjoneuletauko on nyt paikallaan. Olen jo jonkin verran selannut nettiä, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään "tuo on pakko toteuttaa"-mallia. Ehkä löydän sellaisen tänään illalla?

Pöllöilyä

Lupasin esikoiselle pari viikkoa sitten, että neulon hänelle lapaset ja hän saa valita langat. Kävimme lankamaailmassa, ja lapsukainen valitsi itselleen pinkkiä ja violettia lankaa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon kirjoneuleen neulomisen osalta, mutta menin kuitenkin tyhmänä kysymään, että neulotaanko raita- vai kuviolapaset. Kyllähän sen saattoi arvata jo ennen kysymistä, mitä lapsi valitsee. Niinpä piti äidin jälleen harjoitella kirjoneuletta. Ja kyllä kannatti!

Pöllö, istui puussa, ei oo pöllöllä hampaita suussa

Malli: Oma sovellus Novitan lapasohjeesta, 40 s

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

En ole koskaan purkanut mitään työtä niin paljon kuin näitä lapasia. Lopputulos on kuitenkin oikein mieluinen, joten mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Ensimmäinen lapanen onnistui hyvin peukaloon asti. Kun aloin neuloa peukaloa, huomasin, että lapastaulukon mukaan neulottu peukalokiila oli ihan liian kapea, eikä lapsi saanut hanskaa käteensä hyvällä tahdollakaan. Purin lapasen peukalokiilan loppuun asti, ja totesin, että kerran neulotusta langasta ei tule enää samanlaista jälkeä kuin neulomattomalla langalla, joten heitin koko tekeleen roskiin.

Seuraavaan lapaseen tein kiilalisäykset joka kolmannen kerroksen sijaan joka toisella kerroksella, lisäksi tein kahdet lisäykset enemmän, eli yhteensä peukaloon tuli neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen lapaseen. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja lapasesta tuli oikein bueno.

Kolmannen lapasen kohdalla olin jo niin harjaantunut kirjoneuleen neuloja, että se oli peukaloa vaille valmis alle vuorokaudessa aloittamisesta. No, ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaan pöllössä oli virhe. Mies ei sitä huomannut, eikä anoppi, mutta perfektionistina päätin purkaa virheeseen asti ja neuloa uudelleen. Virhe sijaitsi suunnilleen puolessa välissä kuviota, joten aika pitkä pätkä meni purkuun. 

Kaiken tuon jälkeen piti vielä vähän sekoilla peukaloiden kanssa. Toisena neulomaani oikean käden lapaseen tuli hieman pitkä peukalo. Ajattelin, että tyttö ei pitäisi siitä, joten neuloin vasemman käden lapaseen hieman lyhyemmän peukalon, ja pyysin lasta kokeilemaan lapasia käteensä. Tottahan toki hänen mielestään pidempi oli sittenkin parempi, joten taas piti purkaa. Koska lanka tietysti loppui kesken, jatkoin kerältä uudella langalla, viis siitä, että lankoja pitäisi päätellä muutama enemmän. Neuloin peukalon loppuun, päättelin langat ja totesin, että en ole tyytyväinen, koska päätellyt silmukat jäivät tosi löysiksi. Yritin kiristää niitä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten purin koko peukalon pois ja neuloin sen uudelleen. Ja jälleen kannatti, lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.

Siinä missä tammikuun lopulla olin sitä mieltä, että ei ikinä enää, niin nykyään kirjoneuleen neulominen on jopa ihan mukavaa. Ainakaan näissä lapasissa ei kiristä liikaa, eikä lankajuoksut toisaalta jääneet liian löysiksi niin että niiden sitomiset näkyisivät työn oikealla puolella. Hyvillä mielin aloitin eilen näiden valmistuttua heti perään toiset kirjoneulelapaset, tällä kertaa keskimmäisellemme.

Pöllön kuvion löysin Pinterestistä, ja se on myös Ravelryssa. Se sopi juuri sopivasti tuollaisiin n. 110-senttisiin lapasiin ilman, että olisi tarvinnut miettiä, mitä muuta kämmenselän puolelle keksisi. Tykkään näistä lapasista tosi paljon, ja näyttävät ne lapsellekin kelpaavan. Ulkoleikkeihin ne eivät välttämättä sovellu, mutta harrastusreissuille ne käyvät passelisti käsineiksi.

Huomenna on ystävänpäivä. Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!

Villaa vauvalle

Lämpöä piisaa, mutta se ei haittaa tikuttelua. Jos ei mitään suurta, niin ainakin jotain pientä olen saanut aikaiseksi.

Pienen pienelle vaavalle

Malli: Myssy, lapaset ja sukat oma malli

Lanka: Novita Wool

Puikot: Myssyyn 3,5 mm 40 cm pyöröpuikko, lapasiin ja sukkiin 3 mm 100 cm pyöröpuikko

Kuten kuvasta näkyy, myssy on ihan peruskypärämyssy, jonka ohje löytyy Novitan sivuilta useamman kerran ja lisäksi myös esim. Käspaikan sivuilta. Koska en jaksanut laskea tiheyksiä, niin valitsin ohjeen Novitan sivuilta, siellä kun oli silmukkamäärät ilmoitettu suoraan. Kooltaan myssy on 60-senttinen, eli menee passelisti loppukesän vauvalle, kun ilmat vain vähän viilenevät.

Lapaset neuloin Piipertäjän ohjeen mukaan, joskin muokkasin ohjetta niin, että varren joustinneuleen neuloin 2 oikein 2 nurin -neuleena ja päättelyn tein silmukoimalla. Vaikka silmukointi vaatiikin vähän keskittymistä ja miettimistä, niin sillä saa työt pääteltyä siististi, eikä sukkien tai lapasten päähän jää samanlaista "reikää" kuin mitä jää silloin, kun silmukat päättelee vetämällä langan niiden läpi.

Sukat ovat "omaa mallia". Aloin ensin neuloa junasukkia, mutta ohje alkoi ärsyttää jo varren kohdalla, ja kantapään jälkeen olin valmis purkamaan koko tekeleen. Ensinnäkin niistä tuli aivan valtavat (oikeasti, millainen räpylä 2 kk:n ikäisellä vauvalla on, vai ovatko ko. sukat kenties mallia varsi ulottuu nivusiin?), eikä kantapääkään onnistunut toivotunlaisesti. Niinpä purin sukan alun ja aloitin alusta. Yhteishyvän sivuilta löytyy ohje "makkara"varsisukkiin. Näin sellaisista kuvan eräässä fb-ryhmässä. En käynyt katsomassa ohjetta, vaan neuloin ihan fiilispohjalta. Makkaroiden alapuolelle lisäsin muutaman kerroksen joustinneuletta. 

Lapaset ja sukat neuloin magic loopina, kun tuntuu, etten osaa enää neuloa tavallisilla sukkapuikoilla siististi. Enpä olisi uskonut niin käyvän, kun aloitin ensimmäisen magic loop -sukkaparini.

Näitä pieniä asusteita on mukava neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti. Ja viime aikoina minua vaivannut kantapääkammokin hellitti otettaan, kun (vihdoinkin) sain kantapäät onnistumaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä. No ei vaiskaan, ei sukan kantapään takia ole vielä tullut kyyneleitä vuodatettua, mutta en myöskään ole pitkään pitkään aikaan edes harkinnut sukkien neulomista, koska ajatuskin kantapään neulomisesta on tökkinyt pahasti vastaan.

Nii-in, enää tarvitaan vauva, jolle pukea nämä(kin) päälle. Vielä muutama kuukausi, toivottavasti ei ole tulossa ennätyskuuma hellekesä!

Kuin kaksi marjaa

Kun vauvan villasukat olivat valmistuneet, tajusin, ettei meidän pienelle neidille ole lapasia kevääksi. Joten eikun neulomaan!

Oma maa mansikka?

Malli: Vauvan tumput, "oma malli"

Lanka: Novitan 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Selailin netistä erilaisia vauvan tumppujen ohjeita. Aloitin Piipertäjän ohjeella, mutta se ei tuntunut pelittävän näin paksulla langalla. Tai ainakaan se ei miellyttänyt omaa silmääni. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan alkuun ainaoikeinneuletta, sitten joustinneuletta ja lopuksi sileää neuletta. Kärkeen tein nauhakavennukset. Niin ja joustinneuletta varten kavensin työstä muutaman silmukan pois, ja lisäsin ne jälleen sileän neuleen osuudelle.

Ensin neuloin sileää neuletta 5 senttiä ennen kärkikavennuksia, kuten monessa ohjeessa oli ohjeistettu. Kokeilin niitä vauvan käteen,  ja ne olivat hieman naftit. Niinpä purin kavennukset ja neuloin sentin verran lisää pituutta. Nyt ne ainakin mahtuvat tämän kevään vauvan käsiin.

Mansikoiden vihreät kannat ja siemenet tein jälkikäteen silmukoita jäljittelemällä.

Mietin myös, että olisin neulonut lapaset kokonaan vaaleanpunaisella langalla ja olisin silmukoita jäljittelemällä kirjonut pienemmät mansikat niihin. Valitsemani tapa oli kuitenkin mielestäni parempi, mansikoista olisi tullut aika pienet, jos ne olisi tehnyt toisella tavalla.

 

Olen viime aikoina neulonut paljon lapsille, pitäisiköhän blogi nimetä lastenneuleblogiksi? Ei vaiskaan, haaveissa on neuloa itselleni neuletakki, kunhan vain oikea malli ja oikea lanka löytyvät. Malleja on helppo löytää, sopivan langan löytyminen tuntuukin olevan hankalampaa..

Kevättä odotellessa

Tajusin torstai-iltana, että eihän meidän esikoiselle ole sopivan kokoisia lapasia kevääksi. Perjantai-aamuna valitsin langat lankalaatikosta, ja tänään lapaset olivat valmiit.

Raitaa

Malli: Peruslapanen peukalokiilalla

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Mitat ja silmukkamäärät otin suoraan Novitan lapastaulukosta. Tai siis laskin tarvittavat silmukkamäärät ja pituudet kahden eri koon välistä. Olivat tosiaan nopeat neuloa, ja peukalokiilan silmukanlisäykset onnistuivat tällä kertaa ehkä parhaiten ikinä. Ihan peruskauraa siis.

Alunperin ajattelin neuloa lapasista ruskea-vihreäraidalliset, mutta sitten lankojen riittävyys alkoi mietityttää. Otin kolmanneksi väriksi vaaleanpunaista, ja koska sitä oli ylivoimaisesti eniten, tein vaaleanpunaisista raidoista paksummat kuin ruskeista ja vihreistä raidoista. Lankaa jäi vielä reilusti yli jokaisesta kerästä, joten ehkäpä neulon ensi keväänä toiset samanlaiset lapaset, hieman suurempina vain.

Lapselle on ihanaa neuloa, kun hän on niin innoissaan saadessaan jotain. Nämäkin lapaset suunnilleen revittiin käsistäni, kun sanoin viimeisen langanpätkän päättelyn jälkeen lapasten olevan valmiit :-) Tosin ne kastuivat melko nopeasti tiskikonetta tyhjentäessä, joten ei ne kauaa käsissä viipyneet.

Vielä kun tulisi kevät.. Tällä hetkellä tuntuu, että tänä vuonna hypätään talvesta suoraan kesään ja skipataan kevät kokonaan välistä.

Matchmaker, matchmaker, make me a match!

Ihastuin Molly-pipon kuvioon. Se oli yksinkertainen tehdä, ja siltikin mukavan näyttävä. En ole ennen ajatellut, että pipon kanssa pitää olla yhteensopivat hanskat, mutta tällä kertaa niin kävi. Tässä lopputulos, olkaa hyvät.

Lapaset Mollya mukaillen

Malli: Sekoitus Novitaa ja Mollya

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Näissä lapasissa varsin on tavallista 2 o 2 n -joustinneuletta. Käsiosassa on Mollysta tuttua pintaneuletta, jossa joka kolmas kerros neulotaan 1 o 1 n -joustinneuletta. Peukalokiilaan ja peukaloon neuloin pipossakin olevaa palmikkoa 1 silmukan palmikonkäännöillä. Muuten peukalot ovat sileää neuletta. 

Mietin kyllä hetken aikaa, olisiko peukalokiilaan ja peukaloon pitänyt neuloa myös toista pintaneuletta, mutta ajattelin palmikon tulevan paremmin esiin sileän neuleen keskeltä. 

Tässä vielä lähempää kuvaa peukalon palmikkoneuleesta:

Kyllä nyt kelpaa tämän tytön kulkea, nämä asusteet kun ovat just eikä melkein minua! :-)

Äidin paremmat sormikkaat

Sain joululahjaksi kaksi kerää lankaa ja tupsulapasten ohjeen. Jonkin matkaa neulottuani mieleeni tuli, että lanka sopisi paremmin sormikkaisiin, joten tupsulapasten sijasta neuloinkin tupsusormikkaat.

Tupsusormikkaat

Malli: Sekoitus Lankabaarin lapasohjetta ja omaa

Lanka: Sandnesin Mini Alpakka ja Crystal Palace Yarnsin Kid Merino

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Näistä tuli ihanan pehmeät! Ovat tosiaan neulottu kaksinkertaisella langalla, mutta ovat yhtä paksut kuin yhdellä langalla neulotut, tuo Kid Merino oli nimittäin lähes seitin ohutta. Värikin on oikein nätti, ja nuo tupsut ovat hieno lisä muuten melko tavallisen näköisiin hansikkaisiin. Otin sormikkaista useamman kuvan ja yritin valita niistä sen, jossa väri olisi lähimpänä luonnollista väriä. Hämärässä asunnossa hämärällä ilmalla on hankala saada hyviä kuvia.

Lankabaarin ohjetta noudatin pikkurillin hankaan asti, siitä eteenpäin sovelsin itse. Ja ihan hyvin tuli sovellettua ilman ohjetta. Neuloin siis ensimmäisenä pikkurillin, jonka jälkeen neuloin jäljellä jääneillä 1 kerroksen tasona sileää neuletta ennen muiden sormien neulomista. Tuli aika paljon paremmin istuvat somikkaat, kuin mitä aiemmin neulomani Knottyt ovat.

Mistä tuo nimitys äidin paremmat sormikkaat tulee? Siitä, että nämä eivät kestä ollenkaan konepesua, vaan vaativat käsipesun. Näitä ei siis ehkä ensimmäisenä vedä käteen taaperon kanssa ulkoilemaan lähtiessä. Nämä säästetään parempiin tilaisuuksiin!

Hrrrrr...

Kylmät ilmat ovat tehneet tuloaan eteläiseenkin Suomeen. Edellisinä talvina minulla on ollut käytössä kahdet ohuemmat hanskat päällekkäin, mutta nyt kun törmäsin tuplalapasten ohjeeseen, oli pakko neuloa itsellekin samanlaiset.

Tuplalapaset

Malli: Oma, tekniikka Tuplalapasista

Lanka: mustat lapaset Novita Isoveli, punaiset lapaset Novita 7 veljestä

Puikot: 4 mm sukkapuikot

Näistä tuli mielestäni hauskaset lapaset, tykkään tuosta mustan ja punaisen yhdistelmästä. Jos kummatkin lapaset olisi neulonut 7 veljeksestä, olisi lopputulos ollut ehkä hieman parempi, nyt lapasista tuli aika tönköt ainakin omaan makuuni. Mutta ovat ne ainakin lämpimät! Ja lämpöä tarvitaan, taaperon kanssa ulkoillessa kun ei varsinaisesti liiku mihinkään, ja jos liikkuu, niin hyvin verkkaisella tahdilla. Lämpimiä varusteita siis tarvitaan, vaikka ei kovin kylmä olisikaan.

Miten tuo oma malli sitten eroaa alkuperäisestä ohjeesta? Niissä on peukalokiilat. Ainakin omaan käteen peukalokiilattomat lapaset ovat aika kamalat, ne eivät tunnu istuvan käteen ollenkaan. Lisäksi poimin silmukat punaisiin lapasiin joustinneuleen viimeiseltä kerrokselta, ensimmäiseltä sileän neuleen kerrokselta ne olisi ollut mielestäni paljon vaikeampi poimia, varsinkin kun käänsin ohjeen mukaan lapasen nurinpäin ennen päälilapasen neulomista.

Kääntölapasia näistä ei tällä kertaa tullut, punaiset lapaset ovat hieman mustia isommat, joten ne menevät ainakin peukaloissa ikävästi kurttuun, kun lapaset kääntää toisin päin. Vaikka ei sen puoleen, tuo punainen on mielestäni paljon mukavampi väri kuin musta pimeänä ja synkkänä vuodenaikana ;-)

Tällaisia lapasia voisi neuloa vaikka joululahjaksi. Se taitaa kuitenkin jäädä ensi vuoteen, tälle vuodelle tuntuu olevan niin paljon käsitöitä to do -listalla, ettei lapasia saa mahdutettua siihen ennen joulua...

Hädässä perheenjäsen tunnetaan

Äitini halusi isäpuoleni kanssa muistaa tuttavapariskuntaansa talven tullen lämpimillä lapasilla. Koska aikaa oli vain viikko, ja neulottavana oli kahdet lapaset, lupasin auttaa äitiä ja neuloa toiset lapaset hänen puolestaan.

Miehen lapaset

Malli: Kevlar-lapaset

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Nämä olivat ensimmäiset lapaset pitkään aikaan, mitä olen neulonut. Tykkäsin. Mukava ja nopea malli (minulta neulomiseen meni 3 päivää), ja varsinkin lapasten varsi tuo mieleeni haarniskan. Lisäsin silmukoita kuusi, Novitan lapastaulukon mukaisesti 48:aan silmukkaan/kerros. Voisin neuloa tällaiset toistekin :-) Alun perin malli oli mitoitettu naisten keskikoko/miesten pieni -kokoon. Omalla käsialallani ohjeenmukaisista lapasista olisi tullut varmaan itselle sopivat, mutta miehelle hieman liian pienet lapaset.

Oma pesä joka sormelle

Palmikkosormikkaat

Malli: Knotty (Ravelry-linkki, vaatii rekisteröitymisen)

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Nämä sormikkaat tulivat vastaan jo aikaa sitten Ravelryssä. Nyt kun oikea lanka tuli vastaan, oli aika toteuttaa nämä hienot sormikkaat. 

Langalle erityismaininta purettavuudesta! Ensin ajattelin tehdä langasta sukat. No, purin varren alun ainakin neljään kertaan. Sitten siirryin näiden sormikkaiden pariin, ja aluksi piti vaihtaa suuremmat puikot pienempään. Oikean sormikkaan valmistumisen jälkeen vasen sormikas oli paljon parempi, joten eikun taas purkamaan. Lanka ei kuitenkaan mennyt nuhruiseksi tai mitään.

Palmikkokuvio oli mukava lisä näihin käsineisiin. Ohje oli yksinkertainen, vaikka olikin englanninkielinen. Sormienkaan neulominen ei ollut pienen pientä näperrystä (vaikkakin erinäisiä sormia sai purkaa ja neuloa pidemmäksi), koska silmukoita oli kuitenkin noin 20/sormi. Tällä perusmallilla voisi neuloa toisetkin sormikkaat, sitten kun uusille joskus tulee tarvetta..

Joten, hei hei Halosen käsineet, nyt on palmikkosormikkaiden valtakausi alkanut!