Viimeinen pari uunista ulos!

Vuoden toiseksi viimeistä päivää viedään ja tämä on näillä näkymin vuoden viimeinen postaukseni. Huomenna tuskin ehdin saada mitään valmiiksi ja tänne esille.

Pari viikkoa sitten esittelin kuopuksellemme neulomani lapaset. Silloin kirjoitin, että seuraavaksi on esikoisen lapasten vuoro. Tänään ne valmistuivat, ja tällaiset niistä tulivat.

Lapsemme, neulesuunnittelija

Malli: Peruslapaset peukalokiilalla, 36 silmukkaa

Lanka: Gjestal Janne ja Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Näitä lapasia varten kaivoin esiin jämälankalaatikkoni ja annoin lapsen valita värit. Sen verran rajoitin, että varret, kämmenosa, kämmenosan kärki ja peukalot saavat olla eri väriset, ei siis joka kerroksella vaihtuvia raitoja (tai raitoja ylipäätään) tai kirjoneuletta. Alle kouluikäinen on vielä niin pieni, että liian monta vaihtoehtoa aiheuttaa sen, ettei lapsi osaa enää valita ollenkaan. 

Valinnat osuivat lilaan ja keltaiseen Janneen ja violettiin ja punaiseen seiskaveikkaan. Ainakin pitäisi olla mieluiset, kun on itse suunnitellut työn värimaailman. Ja mahtuvat toppahanskojen sisään, se ehdittiin jo kokeilla.

Neulomisessa ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä, peukalokiilan jälkeen poimin jälleen silmukat ketjusilmukkaketjusta. Tällä tavalla tulee omasta mielestäni siisti lopputulos. Peukalokiilaan tein lisäykset viisi kertaa joka kolmannella kerroksella. Lapsi sai itse päättää, koska keltainen lanka vaihtuu punaiseen. Meni aika tasan kolmen värin kesken!

Näin keskellä pimeintä talvea onni on hyvä kuvankäsittelyohjelma. Hieman huonommassakin valossa otetusta kuvasta saa julkaisukelpoisen, kun saa säädettyä vähän valkotasapainoa, valon määrää ja kontrastia. Ei tarvitse kyttäillä päivän valoisinta hetkeä ja kuvata kaikkea ulkona, kun sisälläkin saa räpsittyä tarvittavat otokset.

Kulunut vuosi oli käsitöiden kannalta melko tuottelias, töitä taisi valmistua toiseksi eniten blogini historian aikana. Toivottavasti te muutkin olette tyytyväisiä harrastusvuoteenne, ja jatkukoon sama loistava tekemisen meininki ensi vuonnakin! Näillä sanoilla, palataan asiaan ensi vuoden puolella :-)

Joulupukin apulaisena, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin tänne, että haluaisin aloittaa uuden perinteen, nimittäin villasukat lapsille joululahjaksi. Viime vuonna tuo perinne meni heti mönkään, mutta tänä vuonna aikaa oli enemmän ja sain neulottua jokaiselle lapsellemme uudet sukat.

Violettia esikoiselle

Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerrallaan 2

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Tämä sukkamalli on nähty blogissani aiemminkin. Silloin neuloin ne Dropsin Fabelista. Koska sukat eivät silloin näyttäneet samalta kuin kirjassa, halusin neuloa nämä uudelleen ja kokeilla, teinkö jonkin virheen edellisissä sukissa. No, eivät nämä mielestäni vieläkään näytä samoilta, mutta on tuo kuvio silti nätti! Tosin se on melko joustamaton, joten muutama ylimääräinen silmukka kerrosta kohden on paikallaan. Neuloin sukat 42 silmukalla ja lapsemme ilmoitti, että ne ovat liian tiukat. Ilmeisesti varret puristavat (jos puristavat. En nähnyt lapsen kokeilevan sukkia, joten en tiedä, mikä niissä mättää). Omaan jalkaani kokeillessa ne menivät ainakin jalkaterän osalta omaan jalkaani. No, ehkäpä nämäkin vielä pääsevät käyttöön, tai toivottavasti lapsi suostuu edes kertomaan, mikä näissä mättää. Kovasti hän jo toivoi minulta sukkia, kun joulumuori neuloi huonot. Ei joulumuorikaan voi joka kerta onnistua?

Punaista keskimmäiselle

Malli: Perussukat neljän silmukan valepalmikolla

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Keskimmäisen lapsukaisemme sukat tuottivat eniten pähkäilyä ja päänvaivaa. Halusin niihin ehdottomasti jotain muutakin kuin sileää neuletta, mutta toisaalta vähäinen silmukkamäärä tuotti päänvaivaa. Monet neljällä silmukalla jaolliset kuviot olivatkin oikeasti kahdeksalla jaollisia, että ne olisivat jakautuneet kauniisti pääliosan ja kantalapun kesken. 40 silmukkaa kuulosti kuitenkin vähän paljolta 3-vuotiaan sukkiin, joten jouduin googlettelemaan aika pitkään ennen kuin keksin ratkaisun.

Neuloin näihin neljän silmukan valepalmikkoa, ja jaoin silmukat niin, että kantalappuun tuli 17 silmukkaa. Niin sain jalan pääliosan ja pohjan väliin kumpaankin reunaan nurjan silmukan.

En ole koskaan ollut valepalmikon suurin fani, vaikka sitä on monessa paikassa kovinkin ylistetty. Sukat kuitenkin valmistuivat suhteellisen nopeasti, ja olivat juuri sopivan kokoiset pienelle neidillemme. Hieman jännitti, menevätkö nämä lapselle jalkaan, vai ovatko ne liian tiukat. Tuomio oli, että ne ovat hyvät. Onneksi, muuten joulumuorille olisi sattunut kaksi hutia.

Kuopukselle sinistä

Malli: Perussukat, 36 s

Lanka: Sininen lanka Novita 7 veljestä, punainen Gjestal Jannea

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Niinpä niin, ei taaskaan täysin perussukkaa. Kuopuksellamme on melko rintava jalan malli, joten neuloin hänen sukkansa samalla silmukkamäärällä kuin keskimmäisellemme. 

Näihin sukkiin jaoin silmukat samalla tavalla kuin edellisiin, eli 17 silmukkaa kantalappuun ja loput pääliosaan. Silmukoita jäljittelemällä kirjoin kantalappuihin punaiset sydämet, joiden ruutupiirroksen suunnittelin itse. Kantalappuun piti tietenkin saada pariton määrä silmukoita, että sain sydämet keskelle kantalappuja.

Nämä eivät ihan tainneet päästä kivoimpien joululahjojen top 3 (tai edes top 5) -listalle, mutta ehkäpä nämä on mukava vetää jalkaan, jos ja kun ulkona lämpötila putoaa nollan alapuolelle. Tänään oli jo viileämpää kuin aattona, mutta mahtaako talvi vieläkään tulla tänne eteläiseen Suomeen?

Joulupukin apulaisena, osa 1

Viime vuosina tapanani on ollut tehdä joitakin joululahjoja itse resurssien mukaan. Lapsemme sai jokin aika sitten lahjaksi Suomen lasten runotar -runokirjan. Siinä on mukavia runoja, jotka sopivat mielestäni hyvin lorupussin loruihin. Koska lähipiirissä ei ollut sopivaa lahjottavaa, jäi idea toteuttamatta silloin, kun se tuli mieleeni. Nyt minulla on pieni kummipoika, joten pääsin vihdoinkin toteuttamaan lorupussin. 

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa?

Kaava: Oma

Kankaat: Eurokangas

Ajatuksenani oli ommella pussi ihan erilaisesta kankaasta. Kangaskaupan täti näytti harkisemani kankaan lisäksi tätä metsäneläinaiheista kangasta, ja olin myyty. Tuo sopii loistavasti lorupussiin!

Pussin "etupuolelle" tulivat kettu ja orava, toiselle puolelle pääsivät pöllö ja etana. Kankaassa oli ihania vihreitä puita, mutta niitä en saanut mallattua pussiin, koska se olisi tarkoittanut suurta määrää giljotiinin käsittelyyn joutuneita eläimiä... 

Yläreunan nauhakujan etupuolelle ompelin kaksi napinläpeä. Pujotin niiden läpi nauhan johon sidoin Lorupussi-lätkän. Se oli mielestäni kätevin ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi ollut sitoa se pussin solmimisnauhoihin, Sydänkuvioinen puuvillanauha on myös Eurokankaasta. Aika söpöä, eikö vain?

Niin, miltä pussiin päässeet kortit näyttivät? Varmasti itse tehdyiltä, mutta kyllä niistä pitäisi selvän saada. Piirsin kortit 100-grammaiselle paperille, kirjoitin lorut taakse käsin ja lopuksi laminoin kortit. Se oli tarpeen, kummipoika oli nimittäin ollut kovinkin innokas maistelemaan kortteja!

Yhteiskuva

Kaikkia loruja en enää muista, mutta tässä yksi niistä: Sain lahjaksi leikkilaivan, / nyt pihalle meren kaivan. / Laivalla matkustan viidakkoon / ja suuri sankari oon. / Tuon äidille lahjaksi leijonan / ja siskolle apinan. / Ja isälle - mitähän? / No, vaikkapa pähkinän!

Toivottavasti tämä tuo iloa ja yhteisiä hetkiä kummipojalleni ja hänen vanhemmilleen! 

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa...

Ja käsityöläisen neulomaan.

Ostin syksyllä kuopuksellemme uudet toppahanskat. Niitä ei ole vielä kauheasti tarvinnut käyttää, kun lämpömittari on pysytellyt sitkeästi nollan yläpuolella. Muutaman kerran olemme saaneet pukea lämpimämmät hanskat käteen, ja olen tullut siihen tulokseen, että kovemmilla pakkasilla nuo kovin lämpimiksi kehutut rukkaset eivät taida riitää pienellemme. Onneksi ne ovat reilun kokoiset, joten sinne mahtuu alle ohuet lapaset.

Värit passaavat hyvin yhteen

Malli: Peruslapaset peukalokiilalla Novitan lapastaulukon mukaan

Langat: Oranssi Gjestal Jannea, farkunsininen Novitan 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikko

Näistä tuli ainakin äidille mieluiset! Värit sopivat todella hyvin yhteen.

Neulomisen suhteen näissä ei ollut mitään sen kummempaa. Peukalokiilan neulomisen jälkeen poimin korvaavat silmukat virkatusta ketjusilmukkaketjusta, jolloin peukaloa neuloessa ei tarvinnut nostaa kuin kaksi silmukkaa. Hieman ne kaksi silmukkaa jäivät hassusti, mutta muuten lopputulos oli mielestäni paljon siistimpi kuin muilla kokeilemillani tavoilla.

Neuloin lapaset magic loopilla. Se vain on mielestäni paljon kätevämpi tapa kuin puikoilla neulominen. Ja kummastakin lapasesta, sukasta, hihasta, tai mitä ikinä neulookaan, tulee samanlainen. Ei tarvitse laskea kerroksia tai mittailla vähän väliä valmista neuletta. Ja mikä parasta, ei tule mitään toisen kappaleen syndroomaa.

Keskimmäiselle lapsellemme on jo lapaset valmiina, kun hän perii esikoisensa vanhat. Esikoinen sen sijaan tarvitsee itselleen uudet lapaset, joten se taitaa olla seuraava neuleprojektini. Langatkin on jo valittuna. Enää tarvitaan runsas määrä käsivoidetta, koska langat tuntuvat näin talvisin kuivattavan kädet ihan koppuroiksi..

PS. Langat näihin lapasiin löytyivät omista kätköistä. Käsityö parhaimmasta päästä siis, kun samalla sain käytettyä jämälankoja pois!

Ei oo pöllöllä hampaita suussa

Olette varmasti nähneet luonto-ohjelmissa videota pöllöistä? Yleensä ne tuijottavat tuiman näköisinä eteensä ja näyttävät viisailta (tai ei niin viisailta). Meillä on ollut tapana leikkimielisesti sanailla, että mikä pöllö näyttää miltäkin kissaltamme. Kun kannoin Eurokankaasta kotiin pöllökuosisen kankaan, sai se aikaan kilvoittelun siitä, mikä pöllö kuvastaa mitäkin kissaamme. Keskimmäinen lapsemme jopa intoutui väittämään kuopukselle ommeltua paitaa kissapaidaksi!

Pöllö poikineen

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Pöllökangas Eurokankaasta, resori Majapuulta.

Tämä on ihan peruspertsa. Muutin kaavaa leventämällä hihoja kahdella sentillä pyöriön alapuolelta. Pyöriöön en uskaltanut kajota, koska silloin olisi pitänyt etu- ja takakappaleitakin viilata vastaamaan hihan pyöriön pituutta. Kaavan mukaisilla hihoilla paita ei istunut lapsen päälle nätisti, koska hihat olivat aivan liian kireät. Leveämpien hihojen jälkeen istuvuus oli ihan erilainen, ja nyt tämä pääsee käyttöön.

Alunperin ajattelin ommella tämän paidan raglanhihaisena, ja hihojen piti olla yksiväriset. Ostin hihoja varten kangasta, mutta kotiin päästessäni huomasin, että joustocolleget olivat samassa hyllyssä trikoiden kanssa eikä yksivärinen kangas ollutkaan trikoota. Mietin, tuleeko paidasta liian kirjava, jos hihatkin ovat pöllökuosia, mutta sitten löysin eräästä blogista vastaavasta koirakuosisesta kankaasta ommellun paidan, joka ei mielestäni ollut liian kirjava. Niinpä päätin ommella yksivärisestä joustocollegesta paidan kaveriksi housut.

Kaava: Minikrea 20302

Kankaat: Joustocollege ja trikoo Eurokankaasta, resori Majapuulta

Joustocollegea oli hieman naftisti, jotta niistä olisi saanut ihan samanlaiset peruspöksyt kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nallepaidan mintun väriset peruscollarit. Olin jo aiemmin katsonut kaava-arkilta, että siinä oli kaavat myös housuihin, joissa on takana tuollainen kaareva leikkaus. Peruspertsa alkaa olla aika hyvin hallussa, joten oli mukava päästä kokeilemaan jotain vähän erilaista, joka siltikin oli oikeastaan ihan peruskauraa. Sen verran muutin kaavaa, että leikkasin tuon yläosan kaarevan kankaan taitteelta. Kaavan mukaan siihen olisi pitänyt tulla takasauma ylös asti.

Koska taakse oli jotain erilaista, halusin etupuolellekin jotain uutta. Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin kokeilemaan tuollaisia taskuja, joissa etukappaleesta leikattiin osa kankaasta pois ja taskun kangas näkyy tuolta alta. Taskut eivät ole kovinkaan isot, mutta eipä tuollainen alle puolitoistavuotias kauheasti taskuja tarvitse. Ne ovat lähinnä ulkonäöllinen seikka. Kankaasta jäi sopivasti tilkkuja jäljelle, ja sain saman pöllön kurkistamaan kummastakin taskusta.

Vyötärölle ja lahkeensuihin ompelin erilliset kuminauhakujat kaksinkerroin taitetusta kankaasta. Ompelu hoitui saumurilla, joten näissä housuissa on kaksoisneulaa käytetty vain taskujen ompeluun.

Olen tyytyväinen, kuinka hyvin nämä housut onnistuivat. Eniten jännitti resorilla kanttaaminen, resorin pätkä kun tuntui kovin lyhyeltä taskunsuun reunaan suhteutettuna. Hyvin se siihen kuitenkin venyi ja vanui, eivätkä taskut näytä liian pieniltä housuihin suhteutettuina. Ja nuo taskuista kurkkaavat pöllöt ilmeineen, aivan loistavat.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä jotain jouluista. Pitäkäähän peukkuja, että saan projektin valmiiksi ennen kuin joulu on jo ohi...

PS. Paidan etukappaleestakin löytyvä valkoinen nokka auki oleva pöllö on ilmiselvästi nuorin kissamme, Ja tuo huuhkaja on ilmetty vanhempi kollimme, joka kirjahyllyn päältä vartioi valtakuntaansa. Ja ei, tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!

Jos metsään haluat mennä nyt

Jos puhutaan ompelijaesikuvista, niin Mutturallan Annika on yksi ehdottomista suosikeistani. Useimmiten hänen luomuksensa aiheuttavat lähinnä vihertymistä allekirjoittaneen kasvo-osastolla, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää. Kun huomasin Majapuulle tulleen myyntiin upeaa Annikan suunnittelemaa kangasta, oli sitä pakko tilata kuopukselle.

Karhuja

Paidan kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ei voi kuosista sanoa muutakuin että se on upeaa! Tällaisesta on mukava ommella peruspertsaa, kun ei ole minkäänlaista tarvetta miettiä, että millä tavallista vaatetta piristäisi. Resorin osalta pohdin vaihtoehdoksi joko mustaa tai valkoista, ja päädyin loppujen lopuksi mustaan. Valkoinen resori olisi ehkä korostanut enemmän valkoisia karhuja, kun taas musta resori tuo esiin mustat karhut.

Lapsillamme on harvoin päällä mitään "mätsääviä" vaatteita, vaan päälle valikoituvat useimmiten käteen ensimmäisenä osuvat vaatteet. Lähipiiristäni löytyy myös vanhempia, jotka ovat paljon tarkempia vaatteiden kanssa: heidän lapsillaan on aina yhteensopivia vaatteita päällään. Olen yrittänyt viime aikoina ottaa heistä mallia, ja niinpä itse ommeltu paita vaatii kaverikseen itse ommellut housut.

Sävy sävyyn

Kaavat: Minikrea 20302

Kankaat: Majapuu

Klikattuani karhukankaan ostoskoriin selailin collegekankaista, josko niistä löytyisi sopivaa housukangasta karhupaidan kaveriksi. Ja mikä onni, tarjolla oli paitakankaasta löytyvää murrettua minttua joustocollegena. 

Minikrean kaavoissa on useimmiten ohjeena ommella kuminauha kiinni kankaaseen. Tässäkin kaavassa ohjeistettiin ompelemaan kuminauha kiinni kankaaseen ja sen jälkeen ompelemaan se taitteen alle. Kyseinen työskentelytapa tuntuu itsesäni jotenkin vieraalta, joten lisäsin sekä vyötärön että lahkeensuiden taitteisiin sentin verran enemmän käännösvaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Kuminauhan ompelemisessa kankaaseen kiinni on kyllä omat hyvät puolensa: nyt kuminauha tuntuu kääntyvän kaksin kerroin, kun housut pukee lapselle päälle. Kyllä sen saa suoristumaan, mutta hieman se vaatii venkslaamista, varsinkin kun lapsi ei osaa vielä seistä itse. 

Kyllä tuollaisella setillä mielestäni kelpaa mennä. Melkein täytyy lähteä katsastamaan vaatekaapin sisältö, että lapsukainen saa muillekin paidoille yhteensopivat housut!

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan

Kuopuksemme ei ole saanut viime aikoina uusia vaatteita, joten tällä kertaa jotain hänelle.

I want to ride my bicycle, I want to ride my bike!

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ostin tuon polkupyöräkankaan muistaakseni alkuvuodesta Majapuun alennusmyynneistä. Ajatuksenani oli ommella tästä olkanepillinen pienempää kokoa oleva paita. No, pari olkanepillistä paitaa tuli tehtyä, mutta tästä ei koskaan muodostunut sellaista. Tällä hetkellä kuopuksella on ihan riittävästi sopivan kokoisia vaatteita, joten suuntasin katseeni seuraavaan kokoon, niitä kun ei ole vasta kuin yksi paita ennestään.

Tämä oli ihanaa kangasta ommeltavaksi! Harmi, ettei tätä ole lisää esim. jossain muussa värissä. Paita valmistui suunnilleen ennätysajassa. Leikkasin kankaat perjantaina illalla, saumuroin paidan kasaan lauantaina ja tänään sunnuntaina ompelin huolittelut ompelukoneella. Tavallisesti ompeluaikaa on ehkä kerran viikossa, joten yleensä vaatteiden valmistumiseen menee paljon enemmän aikaa.

Tässä paidassa ei ole oikeastaan mitään, mikä olisi jäänyt työn valmistuttua harmittamaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia lisää, kiitos ;-)

Onnistumisia

Tilasin käpyseltä keltaisen jerseyn ja mansikkakankaan lisäksi vielä yhtä kangasta, josta ompelin esikoiselle leggingsit. Hän on toivonut, että hänellä olisi yhteensopivia housuja ja paitoja. Mansikkapaita ja vihreät leggingsit sointuvat yhteen, eikö vain?

 Ruohonvihreää 

Kaava: McCall's M6785

Kankaat: Käpynen

Tänään ompelukone oli yhteistyökykyisellä tuulella, ja sain kaksoisneulan tikin oikein passeliksi ompelua varten. Koska nämä olivat melkein valmiit, kaksi vanhinta lasta olivat kerhossa ja nuorimmainen nukkui, sain ommella jotain muutakin! Pikasurautuksena tein nuorimmaiselle kolmiotuubihuivin kauluriksi.

Pikasurautus tosiaan!

Kaava: Pikku-Mamelin blogista

Kangas: Helikopteritrikoo Kangas-Mallasta

Tämä oli tosiaan pikasurautus! Ihan en päässyt kymmeneen minuuttiin, mutta eipä se kauheasti mennyt ylikään. Ja mikä parasta, tähän löytyi kangas omasta varastosta, ja sain kulutettua pienen palan jämäkangasta. Huivin kääntöaukon sulkeminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta google kertoi jälleen kerran vastauksen, ja opin samalla uuden ompeluun liittyvän taidon, nimittäin piilopiston. Nyt ei haittaa tuuli, kun haalarin alla on huivi suojaamassa kaulaa ja niskaa. Kaula-aukon leikkasin ensin 42-senttiseksi (saumanvaroineen), mutta pienensin sitä jälkeenpäin vielä parilla tai kolmella sentillä. Nyt se on oikein passeli meidän pienelle 1-vuotiaalle.

Huomaako muuten tekstistä, että tänään oli hyvä ompelupäivä? 

Goljat

Tykkään selailla nettikangaskauppojen sivuja ja ihastella kauniita kankaita. Harvoin kuitenkaan tilaan mitään kuviotrikoita täydellä hinnalla vaan metsästän ennemminkin alennuskankaita. Nyt kuitenkin sorruin ja tilasin Käpyseltä parin yksivärisen trikoon lisäksi jotain kesäistä tulevaa talvea varten.

 Keskimmäiselle tunika...

... ja esikoiselle pitkähihainen

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Trikoo Käpyseltä, resori Majapuulta

Tämä osoittautui jollakin tapaa oikeaksi Goljatiksi ompelutaidoilleni. En ole ennen ommellut tuollaista liukasta kangasta, ja tikin säätäminen kohdilleen sekä saumurissa että ompelukoneessa oli kyllä työn takana. Tuntuu, että käytin tikin säätämiseen ainakin neljä kertaa niin paljon aikaa kuin mitä paitojen ompeluun meni, enkä edelleenkään ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Taidan olla liian itsekriittinen käsitöideni suhteen. Tai ehkä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu siitä, että olen oppinut tiettyjä asioita ompelemisesta, ja kerran onnistumisen jälkeen oletan asian onnistuvan jatkossakin. Tuohon odotukseen kun lisätään herkkämielinen saumuri ja ompelukone, joka pitää purkaa suunnilleen osiin, että alalangan kireyttä saa säädettyä, niin johan ollaan syvällä suossa, minä ja koneeni. Välillä kun olisi kiva vain istahtaa alas ja ommella sen sijaan, että istahdan alas ja käytän neljä tuntia vapaa-aikaani saadakseni ompelukoneiden tikit toimimaan...

En usko, että ompelemani vaatteet ovat sen huonompia kuin muidenkaan harrastajien ompelemat vaatteet: tunnun vain ajattelevan, että kaikki muut osaavat paljon paremmin kuin minä. Todellisuudessa on paljon ompelijoita, jotka ompelevat saumurillakin perussäädöillä niihin mitenkään koskematta (ja ai että kun minunkin koneeni toimisi niin!), eivätkä kaikki muutkaan osaa säätää kaksoisneulan tikkiä niin, että ompeleen jälki olisi täydellistä. Toisaalta pikkutarkkuus vie eteenpäin harrastuksessani, kun haluan oppia käyttämään koneitani niin, että lopputulos on itseäni miellyttävä. Ja kun opin sen, voin alkaa opetella armollisuutta itseäni kohtaan, että välillä kelpaa myös se ei niin täydellinen lopputulos.

Kangasta oli mukava leikata, ja metrin täysleveästä palasta riitti kangasta kahteen paitaan. Toivoin kankaan riittävän niin, että esikoinenkin olisi saanut tunikan, mutta siihen kangas ei kuitenkaan riittänyt, vaan esikoisen piti "tyytyä" tavalliseen pitkähihaiseen. Ompelukin oli helppoa, kunhan pääsin edes joten kuten koneideni kanssa yhteisymmärrykseen asioista. Ja tuo kuosi, superherkullinen! Kesäfiilistä syksyyn ja keskelle talvea :-)

Ihanainen aurinko

Päivänä eräänä keskimmäisemme valitsi vaatekaapista päälleen oranssit leggingsit ja samanvärisen paidan. Esikoisemme katseli hetken aikaa ja totesi, että hänkin tarvitsee keskenään sopivia housuja ja paitoja. Ajattelin keltaisten housujen sopivan pantteripaidan kanssa, joten tilasin Käpyseltä mm.ihanan aurinkoista jerseytä, joka muuttui esikoisemme housuiksi.

Kankaan sävyn nimi on auringon keltainen

Kaavat: McCall´s M6785

Kankaat: Käpynen

Perusleggingsit, joiden ompeluun voisi kuvitella menevän ihan maksimissaan tunnin verran. En uskalla edes ajatella, kuinka monta tuntia väänsin näiden kanssa, kun saumuri oli ihan eri mieltä siististä tikistä minun kanssani. Loppupeleissä luovutin ja osittain näissä on ei niin siistiä tikkiä.. 

Lopputulos on kuitenkin tärkein, eikö vain? Nämä ovat ihanat, näitä katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Harmi, ettei kankaan leveys riittänyt toisiin samanlaisiin housuihin. Näistä tulee aina kesä mieleen!

Ihanaa raitaa Noshilta

Ompelin keväällä kuopuksellemme pupupaidan. Koska en ollut täysin varma pääntien resorin istuvuudesta, jätin toisen paidan keskeneräiseksi odottamaan, että ensimmäinen paita olisi sopivan kokoinen pojallemme. Kuluneella viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin jälkimmäisenkin paidan valmiiksi.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Kaavat: Minikrea 50220 pienin muokkauksin, koko 80/86

Kankaat: Nosh

Muutin tähän paitaan pääntien resoria ja lisäsin siihen piilonepin lisäämällä nepin pääntien resorin taitteeseen. Lopputulos oli paljon parempi kuin pupupaidassa. Tuo pääntien resori on istuvuudeltaan edelleen kysymysmerkki, kun minulla ei ollut sille mitään valmista pituutta. No, onneksi se on helppo poistaa ja korvata lyhyemmällä kappaleella, jos siltä tuntuu. Merkitsen tähän itselleni myöhempää käyttöä varten, että pääntien resorin pituus oli tässä 39 cm, josta etukappaleen puolelle tuli 3 + 19,1 cm ja takakappaleeseen loput. Resorin pituuden laskin 0,75 kertoimella.

Pupupaidan myötä huomasin, että tämä kaava on pojallemme mallia makkarankuori. Onneksi meillä on kummipoikia ja lasten serkkuja, joille näitä meille sopimattomia vaatteita voi tarjota. Tämä vaate matkustaa lastemme nuorimmalle serkulle, toivottavasti se on mieluinen.

Blogissa on ollut viime aikoina todella hiljaista. Olen jo tehnyt joululahjoja, eikä niitä luonnollisesti voi julkaista täällä ennen joulupukin vierailua. Pukinkonttiin päätyy meiltä ainakin neulottuja lahjoja, ja saattaapa siellä olla joukossa jotain ommeltuakin.

Onneksi jouluun on vielä jonkin verran aikaa, ja seuraavaksi työlistalla on lahjojen lisäksi ainakin leggingsejä esikoiselle ja paidat kahdelle vanhimmalle. Niitä varten on jo ostettuna ihania kankaita, toivottavasti pääsen pian esittelemään kyseiset ihanuudet teillekin!

Räyh!

Syksy on täällä, kuten minäkin. Keväällä minulla meni sukset ristiin sekä saumurin että ompelukoneen kanssa. Kumpikin teki huonoa tikkiä, mutta en osannut korjata asiaa. Minulla ei ollut motivaatiota pähkäillä asiaa sen enempää. vaan jätin harrastukseni suosiolla tauolle. Jokin aika sitten (olisiko siitä nyt pari viikkoa) avasin ompelukoneen ja selvitin, miten saan alalankaa löysättyä ja kaksoisneulan tikin siistimmäksi. Saumurinkin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen, ja syksyn ensimmäisenä työnä valmistui pitkähihainen esikoisellemme.

Ei voisi muuvit mennä villimmäksi

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Jätti-Rätti

Kävin keväällä ostamassa ompelulankaa Katariina-mekkoihin Jätti-Rätistä. Aika usein tulee käytyä kangaskaupassa ostamassa vain ompelulankaa tai muita pikkutarvikkeita ja kankaat jäävät hyllyyn. Tuollakin kertaa kiertelin ja kaartelin hyllyjen välissä, mutta mitään mieluista ei löytynyt. Sitten silmiini osui tuo kissapetokangas. Jonkinlaista trikoota se on, joskin laadultaan se ei ihan yllä nettikangaskauppojen kankaiden tasolle. Kuosi ja värit ovat kuitenkin mitä ihanimmat!

Kaksoisneula ei tehnyt tämän kanssa vielä ihan parasta tikkiä. Hihoissa ja helmassa ylälanka oli liian löysällä, joten nurjalla puolella on nähtävissä aikamoista suttua. Pääntiessä taas tuli aika paljon hyppytikkejä, mutta mitäs pienistä kun eivät pienetkään minusta. Harvemmin vaatteita puetaan nurin päin päälle. Pääntien huolittelin alavaran kanssa, koska minulla ei ollut sopivan väristä resoria. Toimii niin oikein hyvin, ehkä jopa paremmin kuin resorilla!

Tästä tuli hieno! Edessä ovat vuoden pimeimmät ajat, joten on mukava saada väriä elämään lasten vaatteissa. Toivottavasti tyttö tulee pitämään tätä paitaa paljon päällään tulevina kuukausina. Pitänee ilmeisesti surauttaa toinen samanmoinen perään, koska pikkusisko ehti jo ilmoittaa, että hän haluaa samanlaisen pantteripaidan itselleen. Hänellä kun ei vielä ole tarpeeksi siskonsa vanhoja ja varta vasten hänelle hankittuja vaatteita ;-)

Unen tuloa odotellessa

Sain keväällä syntymäpäivälahjaksi neulekirjan ja rahaa lankaostoksia varten. Käytin rahat jo aikaa sitten Lankamaailmassa, ja ensimmäisestä kerästä kuoriutuivat sukat Cookie A:n mallilla. Uusi neulekirja jäi vielä hyllyyn "kypsymään". Olen nimittäin jotenkin hidas lämpiämään uusille sukkamalleille. Sukkia rakkaudella -kirjakin marinoitui kirjahyllyssä 2,5 vuotta ennen kuin uskaltauduin aloittamaan nämä sukat, joihin ihastuin heti kirjan ostettuani.

Ei oo horisontti ihan vaakatasossa...

Malli: Thelonious kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Austermann Step classic

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Ei mennyt kuten Strömsössä näiden sukkien neulominen. Vai pitäisikö sanoa, että koin (näidenkin kanssa) suurta luomisen tuskaa? 

Aloin neuloa näitä ensin eri värisellä langalla 2,25 mm puikoilla. Puolessa välissä vartta kokeilin sukkia, eivätkä ne menneet jalkaan, eivät millään. Hankkiuduin eroon koko työstä ja otin pienen aikalisän. Värin vaihto, suuremmat puikot ja uudella innolla työhön. Neuloin näitä aina iltaisin odottaessani, että vauvamme nukahtaisi yöunille.

Kantapäiden kohdalla, kiilakavennuksia neuloessani meinasi iskeä hermoromahdus. Ensin aloitin siirtymät väärin, lisäksi kiilakavennusten viereiset nurjat silmukat jäivät ihan kamalan näköisiksi. Purin, neuloin ja purin vähän lisää. Kokeilin yhtä sukkaa kerrallaan sukkapuikoilla ja lyhyellä pyöröpuikolla, mutta eihän se onnistunut siltikään. Lopulta palasin neulomaan kahta sukkaa kerrallaan pitkällä pyöröpuikolla ja siirsin kiilakavennukset silmukan verran pohjaa kohti. En silloin ollut täysin tyytyväinen työn jälkeen, mutta päätin antaa asian olla.

Pääsin kärkikavennuksiin asti, ja neuloin muutaman kerroksen. Sitten iski motivaation lopahdus. Sukat olivat keskeneräisinä viikkoja. Muutama päivä sitten eräänä aamuna, kun lapset nukkuivat ja olin toimettomana, kaivoin sukat pussista ja jatkoin neulomista. Tänään nämä valmistuivat ja ai että kun ovat ihanat! Mikähän näissäkin muka mätti aikaisemmin keväällä? Tänään on kesän lämpimin päivä, ja silti on pakko tallustella sukat jalassa, kun ne ovat niin hienot!

Olen tottunut neulomaan sukkiin lyhyemmät varret, joten näin pitkävartisten sukkien sopivuus omiin jalkoihin jännitti. Liekö mallin joustinneuleen ansiota, että sukat istuvat täydellisesti jalkaan? Mallikerta oli helppo oppia ulkoa, enemmän muistamista oli siirtymissä. Ohjeessa mainitut kymmenen silmukkamerkkiä olivat mielestäni liioittelua, itse neuloin nämä alkuun neljän ja loppuvaiheessa kahden silmukkamerkin kanssa. 

Päättelin nämä silmukoimalla. Se on nykyään mielestäni paras tapa päätellä sukat, lopputulos on paljon siistimpi kuin jos langan vetää loppujen silmukoiden läpi. 

En ole vähään aikaan ollut näin tyytyväinen työn lopputulokseen. Tästä fiiliksestä voisi pitää kiinni pidemmänkin aikaa!

Kesän juhliin

Huh, olipa tämä urakka! Enpä olisi uskonut, että voin käyttää kahden pienen mekon ompelemiseen kokonaiset kolme viikkoa ja että vielä iskisi stressi, saanko ne valmiiksi ennen määräaikaa...

Mitähän näistä nyt ajattelisi?

Kaava: Katariina Mekkotehdas-kirjasta

Kankaat: Puuvillakangas Fabriinasta

Ostin Mekkotehdas-kirjan jo kuukausia sitten. Aloin heti kirjan saatuani piirtää kaavoja esikoisen mekkoon, mutta ne tuntuivat olevan kovin leveitä ja lyhyitä, joten innostus lässähti heti alkuunsa ja kirja jäi pölyttymään kirjahyllyyn.

Muutamia viikkoja sitten kaivoin kirjan taas esiin ja katselin malleja. Katariina näytti mukavalta ja sopivalta tyttöjen mekoiksi kesän juhliin. Esikoinen valitsi kankaan itse Fabriinasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensin kangaskauppias soitti ja totesi, etten ollut huomannut alennuskoodia, joten mitä laitettaisiin lisäksi tilaukseen? Pyysin häntä laittamaan tilaamaani kangasta sen verran enemmän, mitä rahalla saa. Oli kyllä loistava päätös näin jälkikäteen sanottuna!

Vasemmanpuoleinen mekko on esikoisellemme. Piirsin kaavat koossa 110/116, vaikka se onkin pienempää kokoa kuin mitä hän muuten käyttää. Ompelin yläosan valmiiksi, ja huomasin, että se on liian leveä. Purin koko viritelmän, lyhensin kaarrokkeiden yläreunojen kuminauhoja 1,5 cm, pidensin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituuksia 2 cm ja ompelin mekon loppuun. Juuri passeli, ja kaiken sen purkamisen ja tuskailun arvoinen. Koko hommaan meni aikaa viikon verran.

Koska kokoa pienempi mekko sopi esikoiselle, valitsin koon samalla periaatteella nuoremmalle neidillemme. Ompelin mekon ihan ohjeiden mukaan, jälleen hihansuiden ja empirelinjan kuminauhoja pidentäen. Sain mekon valmiiksi, ja ei, se olikin pieni. Kyllä se lapsen päälle sopi, mutta oli se hieman naftin näköinen.

Koska ajattelin 98/104-kokoisen mekon olevan hänelle kuitenkin liian iso, piirsin kaavat välikoossa 92/98 (olihan minulla ylimääräistä kangasta, kuten yllä lukee) ja aloin ommella uudestaan. Pidensin pääntien kuminauhoja vastaamaan kirjassa annettuja pituuksia ja pidin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituudet samoina kuin pienemmässä mekossa. Ompelin ensimmäisen helmakappaleen kiinni etukappaleeseen, mallasin lapsen päälle ja ei, helma oli vieläkin liian lyhyt. Ei auttanut muu kuin piirtää uusi helmakaava 98/104-koon pituuden mukaan (onneksi kangasta oli edelleen runsaasti jäljellä) ja toivoa, että mekko olisi viimeinkin sopiva.

Eilen illalla mietin, mahtaako koko mekko valmistua, kun aikaa oli enää päivän verran ja lapsilla ei tunnetusti ole malttia odottaa, kun "äiti tekee ihan pikku hetken omia juttujaan". Hyvin kävi, keskimmäisen mekko on kuvassa vasemmalla. 

Lisäksi kaapista löytyy kolmas, lähes valmis 86/92-kokoinen mekko. Tosin mahtaako sille löytyä käyttäjää, kun se on ihan ohjeiden mukaan ommeltu? Blogeja lukiessa tuntuu, että jokainen on joutunut muokkaamaan kaavaa saadakseen siitä omalle lapselleen sopivan. 

Näistä jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis. Mekot ovat nätit, ne oli helppo ommella ja kirjan ohjeet ja kaavat olivat selkeät. Mutta tuo mittojen sun muiden mallaaminen, joka vei valtavan paljon aikaa: se vei iloa lopputuloksesta. Nyt pitäisi ommella näitä vino pino, kun vihdoinkin on mitat selvillä, mutta jaksaako tuota enää? Tuskin, ja kesän lopulla nämäkin saattavat olla jo pienet käyttäjilleen :-) Huomenna lähden kuitenkin hyvillä mielin kesän ensimmäisiin sukujuhliin, koska loppujen lopuksi nämä mekot olivat kaiken vaivansa arvoiset!

Taikurin apulaisia tulevalle taaperolle

Olen ostanut kangasvarastoon muutamaa kangasta vauvaa varten. Minulla ei ole bodyjen kaavoja, eikä niitä enää kannata ostaakaan, joten olen odottanut, että pääsisin ompelemaan kankaista paitoja. Tällä viikolla aloitin ensimmäisen niistä ja tänään sain sen valmiiksi.

Abrakadabra!

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Kyllä vaan, edelleen samalla vanhalla luottokaavalla ommeltua peruspertsaa. Koska tunnen itseni vieläkin melko aloittelijaksi ompelun saralla, en ole uskaltanut lähteä ompelemaan kauhean vaativia juttuja. Koittakaa jaksaa, kyllä minä tästä vielä rohkaistun!

Ompelin tämän paidan 1-vuotiaan koossa (80/86 cm). Koska pienillä taaperoilla on vielä hieman iso pää muuhun vartaloon verrattuna, halusin lisätä paitaan nepit olalle. Kaava-arkilla oli valmis kaava olan neppilistaan, ja piirsinkin sen alkuun. Tein kuitenkin virheen saumanvarojen kanssa, joten piirsin kaavan uudelleen ilman neppilistan lisäyksiä. Laskin itse olalle lisäpituutta 3,5 cm. Niistä 1,5 cm kohdistui näkyviin jäävälle osalle ja 2 cm taitteelle. Käänsin taitteet nurjalle puolelle, asettelin etu- ja takakappaleen päällekkäin 1,5 cm matkalta, neulasin hihan kiinni omalle paikalleen ja saumuroin sauman kiinni. Hieman saattoi jännittää, miten käy, mutta se onnistui ensi yrittämällä. 

Neppien kiinnittäminen oli jälleen kerran oma operaationsa. Aika hyvin sain vastakappaleet kohdikkain. Neppien kiinnittäminen ei ole suosikkihommaani. Siihen olisi kiva saada vinkki viitosia, että homma helpottuisi. 

Ensin ajattelin, että olisin ommellut kaikki kolme paitaa valmiiksi ja esitellyt ne täällä kaikki yhdellä kertaa. Pääntie jäi kuitenkin mietittymään, että pitääkö resorin pituutta vielä säätää vai ei. Siksi ajattelin tämän kappaleen valmistuttua ommella kaksi muuta pääntien resoria vaille valmiiksi ja kunhan vauva kasvaa ja saan varmuuden pääntien toimivuudesta, ompelen loput kaksi valmiiksi. Kuvassa neppiolan puolella etukappaleen resori on tuolla tavalla pystyssä. Päälle puettuna se asettuu kuitenkin nätisti takakappaleen päälle, koska olkapään muoto on luonnollisesti paljon pyöreämpi kuin vaatepuu.

Tietäisittepä muuten, miten suuri peitetikkikonehinku iski tänään! Ompelukone sotki kaksoisneulalla ommellessa langat sykkyrälle. Jouduin purkamaan ja purku-urakan aikana mietiskelin, kuinka siistiä jälkeä ja hienoa viimeistelyä peitetikkikoneella saisikaan aikaan. Harmi vain, että niiden hinnat ovat monta sataa euroa. Kauhistuttaa, että mitä jos innostus lopahtaakin heti koneen hankittuani? Sitä on tosin pöhköä miettiä. Eiköhän kunnon koneella ompelisi entistä enemmän? Onko teillä kokemusta peitetikkikoneesta? Oliko se hintansa arvoinen hankinta?

PS. Blogini on saanut uuden lukijan, tervetuloa seuraamaan käsityöharrastustani!

Leikkivä Lynx lynx

Keskimmäinen lapsemme on hassutteleva, iloinen pieni lapsi. Täynnä energiaa, kuten hänen ikäisensä ovat. Aina on aikaa hassuttelulle, kuten pienelle tasajalkaa hyppimisen kierrokselle kesken muistipelin pelaamisen tai juoksukisalle juuri ennen nukkumaan menoa. Mikäpä siis sopisi kankaaksi hänen paitaansa paremmin kuin tämä?

Lapset leikkivät lajista riippumatta

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh

Tämä on ihana! Keltaiset resorit sopivat kankaaseen kuin nyrkki suutarin silmään. Kangas oli lapsen itsensä valitsema, eikä olisi paremmin voinut valita. Itse ehdotin ensin samaa kangasta keltaisena, mutta neitonen halusikin äidin yllätykseksi vaaleanpunaista. Tosin viime aikoina muutkin vaaleanpunaiset jutut ovat olleet lemppareita, joten ehkä nyt on menossa vihreän ja keltaisen sijaan vaaleanpunainen kausi. Eikä se haittaa, pienelle neidille on mukavaa pukea vaaleanpunaista päälle :-)

Olisiko seuraavaksi aika esitellä jotain vauvalle ommeltua? Seuraava ompelutyö on viimeistelyjä vaille valmis. Itseäni alkaa jo jännittää, osasinko vai enkö osannutkaan...

Pulmu. Ei vaan Raita!

Esikoinen on venähtänyt kevään aikana hirmuisesti pituutta, ja nykyiset vaatteet alkavat käydä hänelle pieneksi. Ajattelin nyt keväällä ommella lapsille kesävaatetta, mutta tähän väliin piti ommella ainakin yksi pitkähihainen, ettei lapsukaisen tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa.

Kutsuisiko tätä vappuhuiskaksi, kun se melkein valmistui vappuna?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh, resorit Majapuu

Vähän allekirjoittanutta jännitti leikata raitakangas kappaleiksi ja alkaa ommella. En ole koskaan ennen ommellut raitakankaasta, koska en ole uskonut, että saisin kohdistettua etu- ja takakappaleiden raidat samalle korkeudelle.

Olin jo esipessyt kankaan, kun googletin raitakankaan kohdistamisen. Tuloksia ei löytynyt paljoa, mutta eräässä ompelemiseen liittyvässä vinkkikilpailussa oli mukana vinkki, että raitakangasta leikatessa kaava kannattaa piirtää kokonaan niin, ettei kangasta tarvitse leikata taitteelta. Lisäksi siinä mainittiin, että kohdistaminen on helpompaa esipesemättömässä kankaassa. No, esipesun kanssa olin jo mennyt metsään, joten päätin leikata kankaan taitteelta, koska se vain on helpompaa.

Onnekseni kankaassa nurja puoli on saman värinen kuin oikea puoli, jolloin raitojen kohdistaminen suoraan yhtä kappaletta kohden oli helppoa. Leikkasin ensin etukappaleen ja takakappaletta leikatessani kohdistin kainalon ja olkapään samalle kohdalle kuin etukappaleessa. Ja onnistuin vielä raitojen kohdistamisessa! (Myönnetään, etukappaleen toisen olan kohdalla on parin millin heitto etu- ja takakappaleen raitojen kohdistuksessa, mutta sitä ei käytössä kukaan huomaa, koska niiden välissä on hiha). 

Varastostani ei löytynyt yhtään täysin samanväristä resoria kuin mitä kankaassa on raitoja, joten valitsin siihen kirsikan väristä resoria. Ettei pääntie olisi näyttänyt tyhmältä, lisäsin myös hihoihin saman väristä resoria. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut.

Kuten kuvasta näkyy, on paidassa vielä jonkin verran kasvuvaraa. Valitsin kaavasta 6-vuotiaan koon 116/122. Tyttö käyttää tällä hetkellä 116-senttisiä vaatteita, joten pientä väljyyttä löytyy. Ei tosin niin paljoa, että paita olisi liian iso.

Ostin Noshilta samalla kertaa paria muutakin kangasta, yhtä keskimmäiselle ja toista vauvalle. Vauvalle alkaakin olla jo monen monta erilaista kuosia odottamassa vaatteiksi pääsyä. Lisäksi haluaisin ommella ainakin shortseja, t-paitoja, hameita ja mekkoja vanhemmille lapsille, ja vauva tarvitsisi paitojen lisäksi varmaan housujakin. Jos voisin (ja osaisin), ryhtyisin kokopäiväiseksi käsityöläiseksi. Vai menisikö harrastuksesta maku, jos se muuttuisi työksi?

Popsi popsi pupua, ajokoiran herkkua?

Huomenna on juhlakansa liikkeellä vapun aaton kunniaksi. Perinteiseen tapaan säätiedotus on luvannut juhlakansalle räntäsadetta, mutta ei anneta sen häiritä blogimaailmassa, vaan suunnataan katseemme jo tulevaan kesään ja lämpimiin säihin!

 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Majapuulla oli tammikuussa alennusmyynti, ja tuli tilattua lapsille vaatekankaita tavoitteena ommella kesävaatetta. Esikoinen valitsi itselleen ylärivissä näkyvät Päärynä- ja Taikurin apulaiset -kankaat. Keskimmäiselle valitsin samaa Päärynä-kangasta kuin esikoinen halusi ja lisäksi valitsin hänelle Sesse-kangasta. 

Kaavaan en tehnyt muita muutoksia kuin pidensin helmaa parilla sentillä. Peruspertsaa, ja suhteellisen nopeaa ommeltavaa, jos vain on aikaa ommella...

Esikoisen päärynäpaidan kanssa kävi tosin pieni kämmi. Sain paidan valmiiksi ja siistin pääntien resoria nurjalta puolelta leikkaamalla ylimääräistä resorisuirua pois. Iloitsin jo paidan valmistumisesta, kunnes huomasin leikanneeni pääntien viereen reiän saksillani. Mietin ja pähkäilin jos jonkinlaista paikkaa siihen, ettei koko vaatetta tarvitsisi heittää menemään. No, paikka on aina paikka, enkä olisi saanut aikaiseksi siistiä sellaista, joten hautasin ajatuksen ennen kuin edes lähdin yrittämään. Onneksi reikä oli pystysuuntainen ja se meni pääntien reunan suuntaisesti, joten purin resorin pois, leikkasin pääntielle uuden linjan ja ompelin siihen uuden resorin. Pääntie leveni sentin tai puolitoista, mutta en lähtenyt syventämään sitä. Ja se on oikein hyvä noinkin!

Seuraavan paidan kankaat on jo leikattuna. Ehkäpä vapun kunniaksi ehdin jopa ommella, kun viikonlopussa on yksi ylimääräinen vapaapäivä. Työn alla oleva neuleprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti, enää puolet jäljellä. Sukkaa pukkaa, nättiä ja mielenkiintoista sellaista :-)

Hauskaa vappua kaikille blogini lukijoille! Toivottavasti vapunpäivänä on hyvä piknik-ilma!

PS. Otsikko on tietysti yhdistelmä Popsi popsi porkkanaa - ja Jänis istui maassa -lauluja. Ilmiselvästi, eikö vain? ;-)

Suojahuppu saumurille

Ostin saumurin viime kesänä, ja siitä lähtien minun on pitänyt ommella sille suojahuppu. Tänään sain aikaiseksi piirtää kaavat ja ommella sen.

Suojassa pölyltä ja roskilta

Kaavat: Oma

Kankaat: Eurokankaan palalaarista

En tiedä, mitä tuo kangas on. Puuvillaa kenties? Paksua ja aika jämäkkää kuitenkin. Löysin sen Eurokankaan palalaarista kuukausia sitten. Juuri sopivaa suojahuppumateriaalia. 

Kaavat piirsin omien mittailujeni perusteella. Olisihan tuo voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta eipähän tarvitse kauheasti pujotella, että koneen saa suojaan. Huppu koostuu neljästä osasta: etu- ja takakappaleesta ja kahdesta sivukappaleesta. Hupulle muodon tuovat sivukappaleet, jotka leikkasin saumurin muotoon. Alareunaan ompelin käänteen kahdella suoralla tikillä. Hyvä tuli!

Tämä oli välipalatyö. Olen ommellut lapsille vaatteita, mutta se etenee aika hitaasti, kun lasten hoito vie kaiken ajan ;-) Nytkin on pakko jo mennä, seuraavalla kerralla paremmin juttua!

Pipoja pesueelle

Kevät pääsi yllättämään lämpimillä säillään. Talvipukeutuminen alkoi olla liikaa ulkoleikkeihin, joten piti kaivaa esiin kevyempää vaatetusta. Sitten iski tänka på, kun keskimmäiselle ei ollutkaan ohuempaa pipoa. Ei ollut muuta ratkaisua kuin kaivella kangaslaatikkoa ja ommella hänelle sellainen.

Näiden ompelu oli yhtä nopeaa kuin kuvakollaasin koostaminen

Kaava: Kääntöpipo Elinan käsityöt -blogin ohjeen mukaan

Kankaat: Kettukangas Kestovaippakaupasta, Taikurin apulaiset - ja Sesse-kangas Majapuulta

Ompelin ensimmäisenä yläkuvissa näkyvän pipon, jossa toisella puolella oli Taikurin apulaisia ja toisella puolella Sesseä. Keskimmäisen päänympärys on aika tarkalleen 50 senttiä, joten ajattelin 48-senttisen pipon olevan passeli. No, eipä ollutkaan, vaan siitä tuli iso, joten ensimmäinen versio päätyi esikoisen käyttöön.

Seuraavaan pipoon tein kapeamman kaavan, jolla päänympärykseksi tuli 46 senttiä. Keskimmäinen toivoi omaan pipoonsa kettukangasta, jota oli jäänyt yli yöpukuprojektista. Toiselle puolelle valitsin Sesseä, koska en ole ommellut keskimmäiselle mitään todella tyttömäistä. Välillä on kiva saada nuoremmalle neidille jotain suloisen pinkkiä, vaikka hänen lempivärinsä onkin vihreä. Piposta tuli juuri sopivan kokoinen. Kyseisen pipon kuva on alarivissä vasemmalla puolella.

Koska siskot saivat uudet pipot, piti myös vauvalle ommella sellainen. Ei ole kiva pienimmänkään kulkea hiki päässä paksun talvipipon alla. Vauvan piposta on kuva alarivissä oikealla, ja siihen käytin kummallekin puolelle kettukangasta. Pipon ympärys on 42 senttiä, joka sopi oikein passelisti 45-senttiseen päähän, ja on siinä hieman venymisvaraakin jäljellä.

Näitä oli ihana ommella. Kaavojen piirtäminen oli nopeaa, ja ompelu sujuvaa. Taitaa olla pakko ommella ensi keväänä uudet pipot pienille!

PS. Kahden ensimmäisen pipon kaavan korkeus oli 22 cm, vauvan pipon kaavaan piirsin korkeutta 21 cm. Nämä eivät ole lörppäpipoja, mutta eivät ole myöskään täysin päätä nuolevat. Juuri sopivat omasta mielestäni.