Goljat

Tykkään selailla nettikangaskauppojen sivuja ja ihastella kauniita kankaita. Harvoin kuitenkaan tilaan mitään kuviotrikoita täydellä hinnalla vaan metsästän ennemminkin alennuskankaita. Nyt kuitenkin sorruin ja tilasin Käpyseltä parin yksivärisen trikoon lisäksi jotain kesäistä tulevaa talvea varten.

 Keskimmäiselle tunika...

... ja esikoiselle pitkähihainen

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Trikoo Käpyseltä, resori Majapuulta

Tämä osoittautui jollakin tapaa oikeaksi Goljatiksi ompelutaidoilleni. En ole ennen ommellut tuollaista liukasta kangasta, ja tikin säätäminen kohdilleen sekä saumurissa että ompelukoneessa oli kyllä työn takana. Tuntuu, että käytin tikin säätämiseen ainakin neljä kertaa niin paljon aikaa kuin mitä paitojen ompeluun meni, enkä edelleenkään ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Taidan olla liian itsekriittinen käsitöideni suhteen. Tai ehkä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu siitä, että olen oppinut tiettyjä asioita ompelemisesta, ja kerran onnistumisen jälkeen oletan asian onnistuvan jatkossakin. Tuohon odotukseen kun lisätään herkkämielinen saumuri ja ompelukone, joka pitää purkaa suunnilleen osiin, että alalangan kireyttä saa säädettyä, niin johan ollaan syvällä suossa, minä ja koneeni. Välillä kun olisi kiva vain istahtaa alas ja ommella sen sijaan, että istahdan alas ja käytän neljä tuntia vapaa-aikaani saadakseni ompelukoneiden tikit toimimaan...

En usko, että ompelemani vaatteet ovat sen huonompia kuin muidenkaan harrastajien ompelemat vaatteet: tunnun vain ajattelevan, että kaikki muut osaavat paljon paremmin kuin minä. Todellisuudessa on paljon ompelijoita, jotka ompelevat saumurillakin perussäädöillä niihin mitenkään koskematta (ja ai että kun minunkin koneeni toimisi niin!), eivätkä kaikki muutkaan osaa säätää kaksoisneulan tikkiä niin, että ompeleen jälki olisi täydellistä. Toisaalta pikkutarkkuus vie eteenpäin harrastuksessani, kun haluan oppia käyttämään koneitani niin, että lopputulos on itseäni miellyttävä. Ja kun opin sen, voin alkaa opetella armollisuutta itseäni kohtaan, että välillä kelpaa myös se ei niin täydellinen lopputulos.

Kangasta oli mukava leikata, ja metrin täysleveästä palasta riitti kangasta kahteen paitaan. Toivoin kankaan riittävän niin, että esikoinenkin olisi saanut tunikan, mutta siihen kangas ei kuitenkaan riittänyt, vaan esikoisen piti "tyytyä" tavalliseen pitkähihaiseen. Ompelukin oli helppoa, kunhan pääsin edes joten kuten koneideni kanssa yhteisymmärrykseen asioista. Ja tuo kuosi, superherkullinen! Kesäfiilistä syksyyn ja keskelle talvea :-)