maanantai 13. kesäkuuta 2016

Vihdoin jotain valmista!

Kuopuksen t-paitapläjäyksen jälkeen iski ompelujumi. Ei vain kiinnostanut, joten annoin koneiden levätä ja keskityin kaikkeen muuhun. Muutaman viikon lepuuttelun jälkeen yritin ommella itselleni paitoja. Kävin ostamassa paikallisesta kangaskaupasta kankaat kolmeen paitaan. Kahden (epäonnistuneen) kokeilun jälkeen luovutin. Tai ainakin siirsin projektin "äidillekin vaatteita" johonkin toiseen ajankohtaan, jolloin jaksan taas pähkäillä, miksi kaava ei toimi haluamallani tavalla.

Tuli taas tauko, tosin lyhyempi kuin ensimmäisellä kerralla. Lämpimät säät saivat kuitenkin allekirjoittaneen toteamaan pienen vaatetusongelman perheessämme: esikoiselle ei ole lyhythihaisia mekkoja ollenkaan. Kaivoin esille jo aiemmin keväällä ostetun kankaan ja aloin töihin.

Taas kelpaa mennä
Kaavat: Onion 20034
Kankaat: Myllymuksut

Tilasin tämän kuumailmapallokankaan samalla kertaa, kun etsin kuopuksellemme t-paitakankaita. Kaava taas on lojunut kaapissa jo pidempään: ostin sen aikoinaan, kun halusin ommella tytölle mekkoja, mutta päädyin kaavan olevan liian haastava ihan aloittelijalle, joten se jäi käyttämättömänä odottamaan parempia aikoja.

Ehdotin tytölle, että olisin ommellut hänelle lyhythihaisen mekon Minikrean kaavalla, mutta esikoinen oli ehdoton, että hänen täytyy saada mekko, jossa on rypytyksiä. Eipä siinä kannattanut laittaa vastaan, vaan piirtää kaavat ja ryhtyä töihin.

Etukappaleen rypytyksessä kävi pieni virhe,joka mielestäni vaikuttaa mekon istuvuuteen. Samalla se sai pääntien lörpöttämään, enkä saanut pääntietä huoliteltua resorilla nätisti. Niinpä saumuroin pääntielle 5-millistä kuminauhaa ja sain sen asettumaan nätisti. Tosin pääntien kääntäminen aiheutti pääntielle ryppyjä, mutta 5-vuotiaamme mielestä ne sopivat mekkoon oikein hyvin. Toki olisin voinut purkaa koko mekon alkutekijöihin ja aloittaa alusta, mutta välillä on parempi katsoa pieniä virheitä läpi sormien ja antaa olla, eikö vain? Sitä paitsi ulkopuoliset eivät ole sanoneet virheistä mitään, joten ehkä itse katson taas vaatetta hieman liian kriittisin silmin.

Keskimmäisemme on hyvin tarkka tyttö: jos isosisko saa jotain, täytyy hänenkin saada samanlainen. Muuten mukavaa, mutta kun keskimmäiselle on jo aika paljon mekkoja, eikä hän tarvitsisi niitä enempää. Perhesovun säilymisen nimissä lupasin hänellekin mekon, tietenkin samalla kaavalla ommeltuna kuin isosiskollekin.

Tässä yhdistyi kaksi lemppariasiaa

Keskimmäisemme tykkää vihreästä väristä ja ketuista. Tässä on kummatkin, nappivalinta kankaaksi siis! Kankaan tilasin edellisen mekon tapaan Myllymuksuilta.

Tein etukappaleen rypytyksen eri tavalla, jolloin mekko istuu paremmin päälle eikä pääntie jäänyt lörpöttämään. Tämä onnistui mielestäni paremmin kuin esikoisen mekko. Olen myös tyytyväinen etukappaleen kaarrokkeeseen, jossa kuvio osuu hienosti yksiin mekon helman kuvion kanssa. Ja hihoissakin kuviot osuvat ainakin melkein kohdilleen etukappaleen kuvioiden kanssa. 

Esikoinen tilasi jo toisen samalla kaavalla ommellun mekon. Siinä pitää kuulemma olla kukkia. Olen selaillut nettikauppoja kukkakankaat mielessäni, ja yksi mielestäni sopiva vaihtoehto on tullut jo vastaan. Tosin kangasta voisi vaihtelun vuoksi etsiä jostain ihan kivijalkakaupastakin, sellaisissa kun ei ole tullut käytyä vähään aikaan. Kummasta tykkäätte ostaa kankaita mieluummin, nettiputiikeista vai kivijalkakaupoista, joissa pääsee hypistelemään kankaita ennen ostamista?