Valmis, färdig, finished, fertig!

Päiväpeite

Malli: Oma

Lanka: Gjestal Cortina

Puikot: 8 mm sukkapuikot

Muut tarvikkeet: puuvillakangasta

Vihdoin ja viimein voin sanoa päiväpeitteen valmistuneen :-)

Jokin aika sitten kirjoitin tänne blogiin, että kangaskaupan myyjä suositteli taustakankaaksi pellavakangasta, joka kuitenkin jäi sillä kertaa kauppaan. Muutama päivä kyseisen postauksen jälkeen olin lähdössä kaupungille ostamaan kyseistä kangasta, kun vähän ennen lähtöä silmiini osui vaatehuoneessamme keltainen lakana, joka oli liian kapea meidän parivuoteeseemme ja liian iso taaperon pinnasänkyyn. Se siis pääsi toteuttamaan itseään ihan uudella tavalla.

Täytyy sanoa, että joustava neule, joustamaton taustakangas, ompelukone ja minä emme olleet paras mahdollinen ryhmä. Reunojen yhteen ompelu sujui hyvin ilman ongelmia. Ajatuksenani oli ommella neulos kiinni taustakankaaseen ruutujen välistä lyhyen sivun suuntaisesti. Koska tiesin neuleen venyvän, en venyttänyt sitä mitenkään, vaan annoin ompelukoneen oman voiman siirtää työtä eteenpäin. No, lankahan olikin niin paksua, että ompelukoneen paininjalka työnsi neuletta eteenpäin, jolloin se kurtistui toiseen reunaan. Ensimmäinen poikkisauma meni ihan hyvin, toinen kurtistui vähän ja kolmas taas vähän enemmän. Siinä vaiheessa tajusin luovuttaa ja purin ompeleet (ja sekös oli hidasta puuhaa, neulettakin purkaa paljon nopeammin!).

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen työhön, varsinkin nuo ruutujen värit ovat ihanan pirteät keskellä pimeää talvea! Lisäksi lakanakangas tuo peitteelle toivomaani jämäkkyyttä, peite ei veny ja vanu kun sen nostaa ilmaan. Suuri plussa työlle olisi ollut se, että kappaleet olisi saanut enemmän kiinni toisiinsa, mutta siihen voin paneutua joskus myöhemmin, kun keksin keinon. Varmin tapa on varmaankin neuloa ruudut kiinni kankaaseen käsin..

Seuraava työ on jo aloitettu ja se on melkein puolivälissä, mikä on aika hyvin, koska siitä olisi tarkoitus muotoutua neulepaita itselleni. Ehkä sekin valmistuu vielä tämän vuoden puolella, saapa nähdä ;-)

Motivointibloggaus?

Muistatteko vielä tämän projektin? Se oli luulemaani huomattavasti suurempi työ, ja viime kevään jälkeen iski totaalinen motivaatiopula koko hommaan. Työtä kun tuntui vain riittävän ja riittävän, eikä valmista tullut koskaan.

No, työ on edelleen kesken. Vielä pitäisi harsia yhteen kaksi rivillistä ruutuja, päätellä kaikki miljoona langanpätkää ja ommella kiinni taustakankaaseen (jota en ole vielä hakenut kangaskaupasta). Todellisuudessa ruutujen yhteen harsiminen on aika nopeaa puuhaa, eikä siihen menisi kuin ehkä kaksi tai kolme päivää, että homma olisi siltä osin valmis.

Yksi motivaation syöjä on tainnut olla, että työn edistymistä on vaikea huomata. Aina on seuraava ruutu, joka pitäisi kiinnittää, ja aina jostain löytyy langanpätkä, joka on jäänyt päättelemättä. On siis vaikea nähdä metsää puilta ;-) Tänään oli siis pakko tehdä asialle jotain, ja niinpä näppäsin peitosta kuvan. Ja onhan se jo huomattavan pitkällä! Lisäksi siitä tulee aika paljon isompi kuin aluksi ajattelin.. Alkuperäinen idea oli, että ruudut olisivat olleet 10 cm * 10 cm. Pingotuksen jälkeen ne olivatkin 18 cm * 18 cm, joten peiton oikea koko tulee olemaan 90 cm * 162 cm. Eli onhan siinä hommaakin.

Lopuksi vielä äsken otettu kuva. Laatu on mitä on, kun kuva piti ottaa sisällä salamavalon avustuksella.. Ja ei, peite ei kapene keskeltä, vaikka se kuvassa näyttääkin siltä.

Kyllä tämä tästä vielä joku päivä valmistuu :-)

Yhdistelyä

Vaikka viimeiset päiväpeitteen ruudut ovat vielä pingottamatta, oli minun pakko päästä kokeilemaan ruutujen yhdistämistä toisiinsa. Se olikin mukavaa hommaa, ja nopeaa. Tarkoituksena on lähinnä harsia ne yhteen, koska ne kiinnitetään taustakankaaseen vielä ompelemalla. Vauvakin taisi tykätä, ainakin hän oli innoissaan auttamassa äitiä käsitöissä :-D Oma lankakerä ei ollut mitään, kun piti saada käsiin sama työ, mikä äidilläkin. Onneksi kissat eivät kiinnittäneet huomiota touhuumme, muuten siitä ei olisi tullut mitään.

Nyt pitäisi saada otettua itseään niskasta kiinni, että saisin loput 13 ruutua pingotettua ja pääsisin toden teolla ompelemaan peitettä kokoon. Sain kuitenkin vauvan mekon "hankalimman" (tai ainakin eniten aikaa vievän) osan yli, joten nyt on ollut taas motivaatiota neuloa sitäkin. Nyt on siis valinnan vaikeus, kumpaa tehdä. Tällä kertaa mekko taitaa viedä voiton!

Pingottaa, pingottaa..

Kuten kuvasta näkyy, osa päiväpeitteen ruuduista on päässyt pingotettaviksi. Onneksi eivät ole tuon isompia, ne ovat nimittäin jälleen kerran muistuttaneet, miksi en pidä pingottamisesta. Jotenkin liian tarkkaa puuhaa (varsinkin kun ei ole mahdollista pingottaa peitteen rivi kerrallaan, jolloin ruutujen koko ei välttämättä tarvitsisi olla ihan millin päälle). Hyvää asentoa on vaikea löytää, selkä puutuu. Ja sormensa lykkää vähän väliä neulaan, vaikka kuinka varoisi.

Mutta vaivaa kyllä kannattaa nähdä, ovat nuo niin paljon siistimpiä pingotuksen jälkeen kuin ennen sitä. Ja ovat kaikki saman kokoisia. Eikä niitä tarvitse päivittäin pingottaa, välillä voi pitää välipäivän, jos ei vain yksinkertaisesti huvita. Sitä paitsi, osa oransseista ruuduista on vielä neulomatta, kun on ollut mukavampia neuleita työn alla. Tämä pitää siis edelleen "välityön" kunniakasta paikkaa itsellään. Kuvassa olevat keltaiset ruudut ovat viimeiset pingotetut kyseisestä väristä. Valkoisten kanssa pääsin vasta alkuun (niissä on suurin työ, kun niitä on kaksinkertaisesti keltaisiin tai oransseihin ruutuihin verrattuna).

En ole päätellyt langanpätkiä, koska niitä voi kätevästi käyttää ruutujen yhdistämiseen. Joissakin ruuduissa on langanpätkiä keskellä ruutua, koska kaikki lanka piti käyttää hyödyksi ja neuloa niin pitkälle kuin vain pääsi. Onneksi niitä ei ole kuin muutama. Ja kyllä niitä ehtii päätellä, kun aikaa on vielä yllin kyllin elokuun puoleen väliin :-)

Kevät alkaa tehdä tuloaan, ja mieli alkaa siirtyä keväisten neuleiden pariin. En ole koskaan ollut puuvillalangan ylin ystävä, mutta ilmojen vähän lämmetessä pitää siirtyä vähän viileämpien materiaalien pariin. Lankaa on jo ostettuna, kuvia ja tekstiä tuotoksesta seuraa toivottavasti ennen kesän alkua ;-)

Mukavaa kevätpäivien odotusta, kuullaan taas!

Täällä on uusia lankoja!

Päiväpeitteen loput langat ovat nyt tulleet!

Keltainen lanka näytti nettikaupan sivuilla aika haalealta ja oranssi taas tummalta, joten vähän jännitti, kuinka suuri "tummuusero" niissä todellisuudessa on. Luonnossa keltainen lanka oli paljon tummempaa kuin verkkokaupan sivuilla, hyvä niin :-)

Valkoisista ruuduista on nyt neulottuna 18, kaiken kaikkiaan niitä tarvitaan 23. Keltaisia tai oransseja ruutuja en ole ehtinyt vielä aloittaa. Kaiken kaikkiaan peite edistyy hyvin, kun ottaa huomioon peiton valmistumisen takarajan, jonka päätin asettaa elokuun puoleen väliin (jonkinlaisen takarajan asettaminen taitaa olla yksi hyvä keino saada homma valmiiksi. Ilman takarajaa saattaisi tämä työ jäädä kesken syystä tai toisesta..). Tosin neulominen käy nopeasti, saapa nähdä kuinka kauan pingottamiseen ja yhteen liittämiseen menee aikaa.

Nyt tämä mamma lähtee neulomaan, kun siihen tuli vauvan päiväunien myötä mahdollisuus. Seuraavaan kertaan!

Päiväpeitteen tarkempi suunnitelma

Muutama päivä sitten lupasin, että lisään päiväpeitteen suunnitelman tänne, kunhan keksin, miten saan pdf-tiedoston liitettyä Bloggeriin. Tässä se nyt on. Kovin yksinkertainen se on, mutta ainakin näette, miten ajattelin sijoittaa ruudut toisiinsa nähden :-)

Nyt kun sain sukat valmiiksi, ja seuraavat sukat ovat vasta suunnittelun asteella, on minulla seuraavaksi aikaa taas paneutua ruutujen neulomiseen. Viidesosa valkoisista ruuduista on valmiina, ja lankaa pitäisi tilata lisää. Tavoitteena on, että peite olisi viimeistään elokuun puolessa välissä valmiina. Aikaa on siis noin puoli vuotta. Uskoisin, että tavoite täyttyy, ellei kesäkuumat vie halua neulomiseen ihan kokonaan.. Pitäkäähän siis peukut pystyssä, että onnistun!

Vastakohtien vaihtelua

Mies haki päiväpeitteen langat perjantaina postista. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tuo niin paksua ollutkaan. Totuus paljastui silmukoita luodessa puikolle. On nimittäin tosi paksua neulottavaa ohuen ohueen Heritageen verrattuna. Alkuun oli jopa kömpelöä neuloa paksua lankaa, mutta onneksi tässä työssä ei haittaa, vaikka käsiala ei olisikaan kaikista tasaisinta, ruudut kun pingotetaan ennen yhteen liittämistä.. Ja mikä parasta, ruutuja on nopea neuloa. Yhteen ruutuun menee aikaa noin puoli tuntia, eli näitä on mukava neuloa silloinkin, kun aikaa ei ole paljoa :-)

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä 15 cm * 15 cm kokoisia ruutuja. 17 silmukalla ruuduista tulee vähän leveämpiä, noin 16 - 17 cm, mutta meneehän niiden leveydestä osa ruutujen yhdistämiseen. Ruutuja on nyt valmiina muutama, ja langan menekki on selvinnyt. Seuraavaksi voisinkin tilata loput langat, että näkee, minkä sävyisiä keltainen ja oranssi ovat.

Puikoilla on myös toinen vaaleanpunaisista pitsisukista, joka tuntuu valmistuvan edeltäjäänsä nopeammin. Se johtunee lähestulkoon ulkoa opitusta mallikerrasta. Alkuun kun piti seurata lähestulkoon silmukka silmukalta neuleen etenemistä, nyt ei aina tarvitse luntata edes kerroksen alussa, miten se menee :-) Toivottavasti loppuviikosta olisi sukat valmiina, että saisin niistä kuvan tännekin.

Mikä parasta, näitä kahta työtä on mukava vaihdella keskenään. Kun ohut lanka ja pitsikuvio alkavat kyllästyttää, voi hetken neuloa sileää neuletta paksulla langalla. Sen jälkeen jaksaa taas sujuvasti neuloa pitsiä. Pitäisiköhän aina olla kaksi neuletta työn alla, ei pääsisi tylsyys iskemään? ;-)

Tämä siirtyy nyt neuleen pariin, kun vauvakin nukkuu päiväunia ja maassa on lähestulkoon rauha. Vielä hetki, niin kissatkin saavat ruuan jälkeisen sekopääkohtauksensa päätökseen ja sen jälkeen täällä onkin taas hetken aikaa ihanan rauhallista.

PS. Tavoitteena on lisätä päiväpeitteen tarkempi suunnitelma tähän blogiin, kunhan keksin, miten tähän saa lisättyä pdf-tiedostoja..

Päivitystä päiväpeiteprojektiin

Yön yli mietittyäni päätin suurentaa ruutujen kokoa 15 cm * 15 cm:iin, jolloin ruutujen määrä vähenee 91:stä 45:een. Vähemmän ruutuja, vähemmän saumoja ja suurempi mahdollisuus saada työ joskus valmiiksi.

Päädyin langankin osalta toiseen vaihtoehtoon, eli Gjestalin Cortinaan, vaikka se onkin hieman ohuempaa ja käsinpesua vaativaa. Peitteeseen tulee kuitenkin taustakangas, jonka vuoksi peitettä ei välttämättä voi pestä koneessa, vaikka lanka sen sallisikin. Lisäksi Cortinassa oli enemmän värivaihtoehtoja. Väreiksi valikoituivat valkoinen, keltainen ja oranssi. Valkoisella pohjalla on siis keltaisia ja oransseja vinoraitoja. Peitteeseen tulee 23 valkoista ruutua, 11 keltaista ruutua ja 11 oranssia ruutua. Kiitos väriehdotelmasta siskolle ;-)

Langoista tilasin 5 kerää valkoista. Niillä on hyvä aloittaa, ja jos se ei mene kaikki ruutuihin, voi valkoista lankaa käyttää ruutujen yhteenliittämiseen.

Tällä hetkellä tunne tästä projektista on hyvä. Hypistelin jo 8-millisiä sukkapuikkoja, tuntuivat aika jytyiltä, kun olen viime aikoina tikutellut 3-millisillä puikoilla. Osaankohan edes neuloa niin paksuilla puikoilla, kun en muista, koska viimeksi olisin käyttänyt yli 4-millisiä puikkoja?

Projekti, jonka valmistumisesta ei ole varmuutta

Kaikkea sitä saakin päähänsä. Keksin siis, että neulon vauvalle päiväpeitteen sänkyyn, koska hänellä ei ole sellaista.

Edessäni on siis urakka, johon kuuluu lankaa, sukkapuikot ja taustakangas. Tavoitteena 91 10*10 cm kokoista neliötä yhteen liitettyinä ja taustakankaaseen kiinni ommeltuina. Huhhuijaa, toivottavasti valmistuu ennen kuin vauva kasvaa ulos pinna-/juniorisängystään..

Haussa on nyt paksu villalanka, jota saa neulottua nopeasti. Ohut lanka ja ohuet puikot olisivat takuuvarma tuomio epäonnistumiseen tässä projektissa. Tällä hetkellä vaihtoehtoina ovat Sirdarin Big Softie ja Gjestalin Cortina. Big Softiessa miellyttää langan paksuus, 9 s ja 12 krs = 10*10 cm. Tosin ko. langassa on 49 % akryylia, kun taas hieman ohuempi (12 s = 10 cm) Cortina on täyttä villaa. Toisaalta Big Softien voi pestä pesukoneessa, kun taas Cortina pitäisi pestä käsin. Oih ja voih, onpa vaikeaa. Kaipa sitä täytyy kallistua Big Softien puoleen langan paksuuden ja eritoten langan konepestävyyden vuoksi. Vauvan kanssa kun on melkein takuuvarmaa, että peite pitää pestä jossain välissä.

Valmiita neulemalleja käytettäessä langan ostaminen on helppoa, koska menekki on yleensä mainittu. Nyt ei ole mitään hajua, kuinka paljon tuollainen työ vie lankaa. Pitänee siis tilata ensin muutama kerä yhtä väriä ja katsoa, kuinka monta ruutua yhdestä kerästä saa tehtyä. Kyseinen lanka kun on niin paksua, ettei siitä kyllä mitään muuta tule tehtyä, eikä säilytystilaa ole niin paljon, että voisi säilyttää lankakeriä tyhjän panttina..

Allekirjoittanut jää mielenkiinnolla odottamaan, koska saa peitteen valmiiksi. Jotta pääsisin edes alkuun, pitänee minun nyt siirtyä internetin mielenkiintoiseen maailmaan metsästämään lankaa ja tarpeeksi paksuja puikkoja. Kuulemiin seuraavaan kertaan!