keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Perinteen pelastus

Muistatteko vielä, kuinka viime jouluna haaveilin, että tekisin perinteen ja neuloisin joka jouluksi lapsille lahjaksi villasukat? No, sehän tyssäsi jo heti näin toisena jouluna. Vauva syntyi syksyllä, aika meni kuin siivillä ja hups, yhtäkkiä olikin joulukuun puoliväli. En enää siinä vaiheessa ehtinyt edes miettiä sukkien neulomista, kun muutenkin kaikki lahjajutut olivat levällään kuin Jokisen eväät. Sitten kävin kylässä ystäväni luona, ja kuinka kävikään?


Ystäväni isoäiti oli neulonut lapsillemme villasukat! Perinne sai sittenkin jatkoa, vaikka sukat eivät olleetkaan minun itseni neulomat. Nämä ovat vielä vähän isot, mutta ehkä vuoden päästä ihan sopivat. Ensi vuonna minulla toivon mukaan on taas aikaa joulukuussa neuloa jokaiselle lapsellemme joululahjavillurit. Aikaisemmin ei uskalla, etteivät jää pieneksi ennen kuin he saavat ne käyttöönsä.

Onko teillä jo uudenvuoden lupauksia tehtynä? Itse en ole moisia tehnyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin luvata, että opettelen ensi vuonna neulomaan kirjoneuletta niin, että se luonnistuu ilman hampaiden kiristelyä. Olisi nimittäin hienoa osata sekin tekniikka, kun aika moni muu juttu jo luonnistuu.

Vuoden viimeisiä tunteja viedään jo kovaa kyytiä, 12 tunnin päästä olemme jo vuodessa 2015. Toivon kaikille blogini lukijoille oikein antoisaa vuoden vaihteen juhlintaa ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!

PS. Tunnetusti lupaukset ovat tehty rikottaviksi, joten kukaan älköön tulko vaatimaan minua vuoden päästä tilille äsken tekemästäni lupauksesta! ;-)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Paitani mun

Uskaltauduin ompelemaan itselleni paidan. Tämä taitaa olla uusi suosikkini.

Onpa se vinkurasti päällä tässä kuvassa
Kaavat: Onion 5003 hitusen muokattuna
Kankaat: Kestovaippakauppa

Viime kerralla kankaita tilatessani selailin Kestovaippakaupan kaavatarjontaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin ommella itselleni mekon. Mekkoon menevä kangasmäärä on kuitenkin niin suuri, joten päätin aloittaa jostain vähän pienemmästä. Löysin kaavan peruspitkähihaiseen, ja lisäksi ostoskoriin siirtyi tuollaista kukkakangasta, joka oli sopivasti alennuksessa.

Piirsin kaavat niin kuin ne olivat kaava-arkilla. Hieman saumurilla suurruttelua ja eikun paita päälle. Ja ei. Pussitti selästä. Aluksi ajattelin, että olkoon tuollainen, hyvä se on silti. Nukuin yön yli, ja aamulla, kun vauva oli päiväunilla, päätin kokeilla osaisinko muokata kaavaa sopivammaksi. Eihän minulla ollut mitään menetettävää: joko minulle jäisi pussittava paita, jota en pitäisi tai voisin saada paremmin päälle istuvan paidan.

Otin kaavan esiin ja piirsin vyötärön kapeimpaan kohtaan poikkiviivan. Määritin kapeimman kohdan silmämääräisesti, koska en jaksanut alkaa hienostella ja mittailla tarkasti. Poikkiviivalle merkitsin sentin päähän kaavan reunasta pisteen ja piirsin uuden vyötärölinjan. Jälleen ihan vapaalla kädellä sen enempää mittailematta ja määrittelemättä. Sitten jälleen vähän saumurointia, ja voilá, heti toimi paljon paremmin!

Kaava siis kapeni vyötäröltä yhteensä neljä senttimetriä. Enää ei pussita, ja oon niin onnellinen. Osasin! 

Pääntie oli alkuperäisessä kaavassa melko pieni. Ensin ajattelin laittaa siihen resorin. Seuraavaksi mietin, että leikkaisin kaavasta suikaleen pois, asettaisin ommellun paidan päälle ja leikkaisin kaavan mukaan pääntietä avarammaksi, jonka jälkeen ompelisin siihen resorin. Loppupeleissä päädyin kokeilemaan uutta tekniikkaa, nimittäin aukileikkauksia. Eihän minulla ollut edelleenkään mitään hävittävää. Käänsin pääntien kaksi senttiä nurjalle puolelle, tein aukileikkauksia mututuntumalla ja kaksoisneulasin 1,5 sentin päästä reunasta. Ja hienosti onnistui :) Nyt kaula-aukko on omasta mielestäni hyvä, ei liian avara eikä liian pieni. Vielä jäi avartamisen varaa sentin verran.

Seuraavaan paitaan voisin lisätä helmaan ja hihoihin pituutta sentin tai kaksi, silloin saisin enemmän kääntövaraa. Nyt käänsin maltillisesti 1,5 senttiä. Jos olisin käänytänyt 2,5 senttiä, jotka oli merkitty kaavaan kääntövaroiksi, olisi hihoista ainakin tullut hieman naftit. Nyt ne ovat sopivat.

Kuvassa paita näyttää pussittavan kainaloiden alta. Oikeasti niin ei ole, paita on vain vähän huonosti päälläni. Kävin jo selailemassa kangaskauppojen sivuja ja etsimässä jotain kivaa paitakangasta ihan itselleni. Näitä nimittäin haluan enemmänkin!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pienelle vauvalleni

Eräänä päivä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimittäin halu neuloa villasukat. Perheen pienin ei ole saanut vielä paljon mitään äidin itse tekemää vaatetta tai asustetta, joten päätin neuloa sukat juuri hänelle.

Jotain pikaisesti neulottua
Malli: Perussukka 48 silmukkaa, ranskalainen kantapää
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa sukkapuikoilla perussukkaa. Vaikka magic loop onkin kätevä tekniikka, on välillä ihanaa posottaa menemään yhtä sukkaa kerrallaan, koska silloin valmista vaan tulee niin paljon nopeammin. 

Koska halusin jonkun jujun sukkiin, neuloin niihin yksinkertaista kirjoneulekuviota fiiliksen mukaan. Näistä tuli ihan kivat ainakin omasta mielestäni. Kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, todellisuudessa sininen väri ei ole noin dominoiva..

En ole mielestäni kummoinenkaan kirjoneuleen neuloja, siksi yksinkertainen kuvio lyhyillä lankajuoksuilla. Ensimmäinen sukka valmistui puolessa vuorokaudessa, toiseen meni reipas vuorokausi. Kasvuvaraa jäi muutama sentti, mikä on ihan hyvä, koska pienet vauvat kasvavat niin kauheaa vauhtia.

Seuraavalla kerralla voin kehittää jotain vähän monimutkaisempaa kuviota, vaikka kahden silmukan lankajuoksuilla! Vaikka todistetusti pidemmätkin lankajuoksut onnistuvat, on niiden neulominen aina jotenkin hankalampaa. Näissä nyt valmistuneissa sukissa ei ainakaan kirjoneule jäänyt kiristämään, vaan tuli tasaista jälkeä.

Olen tyytyväinen!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kielletty hedelmä?

Tästä kankaasta piti alunperin tulla leggingsit lapselle. Se oli kuitenkin hieman liian joustavaa ja ohutta ollakseen mutu-tuntumallani hyvää housukangasta, joten sille piti keksiä uusi käyttötarkoitus. Lapsi tilasi heti kankaista mekon, ja kun kaavat olivat jo valmiiksi piirrettyinä, niin päädyin ompelemaan kisumekon kaavoilla toisen mekon lapsukaiselle.

Anteeksi huono kuvan laatu!
Kaavat: Minikrea 50220 muunneltuna
Kankaat: Omenakangas Kestovaippakaupasta, resori Majapuulta

Tästä on vaikea sanoa, tykkäänkö vai en. Omalla tavallaan kuosi on hieno, tavallaan taas kauhean levottoman tuntuinen, kun omenia on niin paljon ja kumpaankin suuntaan. Resorivalintaani olen tyytyväinen. Mekon tilaaja olisi halunnut mustat resorit, mutta mielestäni ruskea sopi paremmin, koska omenissakin on ruskeaa.

Luulisi muuten, että kuvion kohdistaminen on tällaisessa kankaassa helppoa: omenat menevät suorissa riveissä ja niitä on tiheästi. En tiedä, mikä oli, mutta mielestäni kuvion kohdistaminen vaatteissa ei ole koskaan ollut niin hankalaa kuin nyt. Nuo rivit eivät vain suostuneet menemään suoraan kaavan reunan kanssa. No, eivät ne pahasti vinkuroi, ihan vähän vaan. Ja jos ei kerrota kenellekään muulle, niin ehkä siihen ei kiinnitetä sen enempää huomiota. Kun onhan tuossa kuitenkin tosi paljon hedelmiä silmiä kierouttamaan.

Kuvassa muuten näkyy, miten hihat ovat juuri ja juuri sopivan pituiset. Seuraavat vaatteet ompelen jo seuraavassa koossa. Ne voivat olla vaikka kaapissa odottamassa siihen asti, että kelpaavat tyttösen käyttöön.

Tämä on varmaan jouluisin vaate, mihin pääsemme tänä vuonna. Olen ompelijana vielä niin noviisi, etten ole vielä ymmärtänyt jouluvaatteiden ihanuutta, ja sitä, miksi pitäisi ostaa kallista kangasta ja ommella niistä lapsille vaatteita, joita he käyttävät vain hetken aikaa jouluaattoa odotellessa (ja ehkä muutaman päivän sen jälkeen). Mahtaakohan joulukangasvimma iskeä minuun ensi vuonna? Jos iskee, annako sille periksi, vai pidänkö pääni? Mikä jännitysnäytelmä meitä odottaakaan ensi vuonna!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Leg-leg-leggingsit

Esikoinen on jo pidempään ollut vailla sopivia leggingsejä. Nyt pärjätään taas hetken aikaa, kun kaapista löytyy kahdet uudet sopivan kokoiset pöksyt.

Nää olis niinku farkkuleggingsit
Kaava: McCalls M6785
Kankaat: Lillestoffin farkkutrikoo Kestovaippakaupasta

Perusleggingsit peruskäyttöön. Allekirjoittanutta vähän jännitti näitä ommellessa, kun en sen enempää mittaillut tyttöä ennen kankaiden leikkaamista. Kuten yleensä, uusia kaavoja kokeillessa eniten mietityttää, sopiiko valmis vaate päälle hyvin. Ja kun vaatteen saaja on välillä hieman tarkka vaatteistaan, jännitti myös, saavatko nämä täystyrmäyksen vai eivät.

Hyvin kävi! Tyttö totesi heti, että hyvät ovat ja tarvitaan toisetkin. Hän nimittäin tiesi, että olin leikannut ja saumuroinut kahdet housut, kun kangasta oli riittävästi. Ensimmäisenä iltana piti mennä nukkumaankin uudet housut jalassa. Kasvuvaraa näihin jäi pari senttiä, jospa siis menisivät vaikka kevääseen asti.

Kaava oli mielestäni hyvä. Siinä oli tarpeeksi kääntövaraa lahkeissa ja vyötäröllä. Saumanvaratkin (1,5 cm) oli valmiiksi piirretyissä kaavoissa. Kavensin saumanvaroja yli puolella sentillä, koska käytin saumuria. Täysleveillä saumanvaroilla olisi housuista tullut liian leveät. Ihan kaikkia kaavamerkintöjä en ymmärtänyt, mutta mitä pienistä kun ei pienetkään meistä: kaipa ne olivat jotain kohdistusmerkkejä tmv., ja ihan hyvät pöksyt tuli vajavaisella ymmärtämiselläkin. Miinusta kaavassa oli paperin laatu. Ensinnäkin se oli tosi ohutta (tarkoitus olisi varmaan ollut leikata kaava irti suoraan paperista eikä jäljentää sitä uudelle paperille), lisäksi kaava-arkki oli taiteltu niin omituisesti, etten enää saanut sitä takaisin alkuperäiseen pakkaukseensa.. No, ei kai Ameriikassakaan ihan kaikkea voida osata ;-)

Eurokankaassa on tällä viikolla loppuviikon ajan kaikki kankaat ja matot 20 prosentin alennuksessa. Olisin kovasti halunnut käydä ostoksilla, mutta kolmen pienen lapsen kanssa se ei ole kovinkaan helppoa, varsinkaan kun emme omista sisarusrattaita. Jäi siis shoppailureissu tekemättä. Lohdutukseksi laitoin tänään tilauksen Kestovaippakauppaan. Nyt odottelemme kielet pitkänä kangaspakettia, jossa on jotain sekä äidille että lapsille. Miten mahtaa käydä, kun alan ommella itselleni paitaa: heitänkö sillä vesilintua, vai istuuko kaavan mukainen paita sittenkin päälleni? Sen saatte tietää ehkä seuraavalla kerralla!

PS. Minulle on jäänyt jonkinlainen neulontajumi päälle. Näin kun vapaa-aikaa on tosi vähän, valmistuu ommeltavat jutut paljon nopeammin. Siksi blogissani ei ole muita käsitöitä nähtykään vähään aikaan.. Koittakaa kestää, kyllä minä vielä neulomisen pariin palaan.