Perinteen pelastus

Muistatteko vielä, kuinka viime jouluna haaveilin, että tekisin perinteen ja neuloisin joka jouluksi lapsille lahjaksi villasukat? No, sehän tyssäsi jo heti näin toisena jouluna. Vauva syntyi syksyllä, aika meni kuin siivillä ja hups, yhtäkkiä olikin joulukuun puoliväli. En enää siinä vaiheessa ehtinyt edes miettiä sukkien neulomista, kun muutenkin kaikki lahjajutut olivat levällään kuin Jokisen eväät. Sitten kävin kylässä ystäväni luona, ja kuinka kävikään?

Ystäväni isoäiti oli neulonut lapsillemme villasukat! Perinne sai sittenkin jatkoa, vaikka sukat eivät olleetkaan minun itseni neulomat. Nämä ovat vielä vähän isot, mutta ehkä vuoden päästä ihan sopivat. Ensi vuonna minulla toivon mukaan on taas aikaa joulukuussa neuloa jokaiselle lapsellemme joululahjavillurit. Aikaisemmin ei uskalla, etteivät jää pieneksi ennen kuin he saavat ne käyttöönsä.

Onko teillä jo uudenvuoden lupauksia tehtynä? Itse en ole moisia tehnyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin luvata, että opettelen ensi vuonna neulomaan kirjoneuletta niin, että se luonnistuu ilman hampaiden kiristelyä. Olisi nimittäin hienoa osata sekin tekniikka, kun aika moni muu juttu jo luonnistuu.

Vuoden viimeisiä tunteja viedään jo kovaa kyytiä, 12 tunnin päästä olemme jo vuodessa 2015. Toivon kaikille blogini lukijoille oikein antoisaa vuoden vaihteen juhlintaa ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!

PS. Tunnetusti lupaukset ovat tehty rikottaviksi, joten kukaan älköön tulko vaatimaan minua vuoden päästä tilille äsken tekemästäni lupauksesta! ;-)