lauantai 27. helmikuuta 2016

Olemmeko me tavanneet joskus?

Huomaatteko jotain uutta blogissani?

Kun perustin blogini suunnilleen viisi vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?), käsityöni olivat lähinnä villasukkia. Blogin nimeä miettiessäni oli luonnollista, että siinä mainittiin sukat jollakin tavalla. Ensisijainen ajatukseni oli hieman erilainen kuin Sukkien maa, mutta kyseinen bloginimi oli jo varattu, enkä halunnut käyttää jo käytössä olevaa nimeä. Koska blogi piti saada perustaa juuri sillä hetkellä, eikä mieleen tullut mitään hienoa kuningasideaa, valikoitui blogin nimeksi ensimmäinen ajatus, joka ei vielä ollut käytössä.

Vuosien varrella käsityörepertuaarini on hieman laajentunut. En edelleenkään tee mitään kauhean hienostelevaa, mutta Sukkien maa ei ehkä enää ollut kovinkaan osuva nimi blogille, jossa esittelen lähinnä lastenvaateompeluksia. Mietiskelin asiaa tänään aamulla ja tulin tulokseen, että blogin nimi kaipaa muutosta. Saanen siis esitellä blogini uuden nimen, Surruttelua ja silmukoita.

Jälleen kerran minulla oli mielessäni hieman erilainen nimi, mutta kappas vain, se oli varattu. Ja vaikka kyseistä blogia olikin päivitetty viimeksi noin puoli vuosikymmentä sitten, en halunnut ottaa käyttöön jo käytössä olevaa nimeä. Tämä korvaava on yhtä hyvä, ellei näin jälkikäteen ajateltuna jopa hieman parempi kuin alkuperäinen ideani! Tärkein tavoite oli saada ilmaistua blogin nimessä, että kyseessä on ompeluun ja neulomiseen keskittyvä käsityöblogi.

Toki uuden nimen myötä piti saada myös muuten uutta ulkonäköä. Mietin vihreää ja oranssia ja lopulta vihreä vei voiton. Toki sain oranssinkin liitettyä mukaan, koska täysin vihreä oli ehkä hieman liian vihreä. Vihreä ja oranssi vain sopivat yhteen, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Vielä on itsellänikin totuteltavaa blogin uuden ulkoasun kanssa. Onpa tämä kiva -ajatus tulee ensimmäisenä mieleen, kun klikkaan blogin auki ja vastassa onkin jotain ihan erilaista kuin vielä eilen. Toivottavasti uudistus on myös teidän mieliinne!

PS. blogin osoite pysyy samana vanhana. Tuotoksiani voi siis edelleen ihailla osoitteessa sukkienmaa.blogspot.fi.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Autolla ajetaan varovarovasti

Onko teille joskus käynyt niin, että jokin kangas tai lanka ei tunnu ollenkaan omalta? Ja loppupeleissä kuitenkin haluaisit sitä tiettyä kangasta tai lankaa, mutta sitä ei ole enää myynnissä? Itselleni melkein kävi niin.

Hornula-autoja
Kaava: Minikrea 50222, koko 86/92
Kankaat: Formula-kangas ja resori Majapuulta, punainen jersey Käpyseltä

Olin katsellut aikaisemmin tuota autokangasta, mutta se ei sytyttänyt. Jokin aika sitten kävin läpi kuopuksen vaatteita, ja huomasin hänen laatikossaan punaiset housut, joihin tuo kangas sopisi kuin nyrkki suutarin silmään. Ainoa ongelma oli, ettei sitä enää ollut verkkokaupassa myynnissä. Aloin jo miettiä muita sopivia kankaita, mutta en tilannut mitään. Sitten tuli tammialet ja tämä kangas oli taas saatavilla Majapuun kaupassa. Ja vieläpä alennettuun hintaan, mikä onni!

Mietin, ompelenko tämän paidan kokonaan autokankaasta vai teenkö raglanhihaisen paidan punaisilla hihoilla. Lopulta jälkimmäinen vaihtoehto voitti, koska täten saan tehtyä toisenkin tällaisen paidan. Tämä on mielestäni jopa paremman näköinen näin kuin kokonaan autokankaasta tehtynä, koska tuo kuvio on niin leveä, ettei se olisi mahtunut paidan hihaan kokonaisena.

Yritin mallata kuvion keskelle etukappaletta, mutta en ihan onnistunut. Kuvio jäi sentin verran liikaa vasemmalle (miten niin vähän liian pikkutarkkaa?). Oli hieman haasteellista yrittää leikata ensimmäisenä etukappaletta keskeltä kangasta ja vasta sen jälkeen takakappaletta jäljelle jääneestä reunatilkusta. Takana en kohdistanut kuviota keskelle, koska silloin kangas ei olisi riittänyt kahteen paitaan.

Tuo autokangas on muuten ihanan tuntuista, tosi pehmeää ja sileäpintaista. Tykkään! 

Pääntien resorin ompelin kahteen kertaan. Ensimmäisen resorin leikkasin kaavan merkintöjen mukaan, ja siitä tuli hirmuisen leveä. Purin resorin pois ja leikkasin siitä ensimmäisen version saumanvarat pois leveydestä. On tuo vieläkin vähän leveä omaan makuuni, täytyy seuraavan paidan kanssa muistaa kaventaa kaavaa vielä muutaman millin verran.

Näitä raglanhihaisia paitoja saattaa näkyä jatkossa enemmänkin täällä, koska tuo paitamalli sopii kuopuksellemme paremmin kuin useimmiten ompelemani Minikrean suorahihainen malli. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon paitoja yksi pieni poika tarvitsee?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Housuja lapsille vol. x+1

Edellisellä kerralla lupailin pöksypostausta. Tässä näitä olisi, olkaa hyvät.

 Ai poseerata vai? Telkkari kiinnosti kameran kanssa heiluvaa äitiä enemmän.
Kaavat: McCall's M6785
Kankaat: Käpynen

Esikoisella oli leggingspula, koska häneltä oli salaperäisesti mennyt muutamat leggingsit rikki lyhyen ajan sisällä. Niinpä hän sai valita paria kangasta Käpyseltä, joista ompelin hänelle peruspöksyjä. Koska keskimmäisemme saa harvemmin mitään uutta, sai hänkin valita itselleen mieluisaa kangasta omia housujaan varten. Esikoinen valitsi ensin tätä punaista, ja nuorempi neitimme halusi sitä samaa väriä.

Tämä oli äidin mielestä hieman yllättävä valinta

Toiseksi väriksi esikoinen valitsi tuollaista jäämintun väristä jerseytä. Olin hieman yllättynyt värivalinnasta, olisin veikannut toiseksi valinnaksi ennemminkin jotain vihreää, keltaista tai oranssia. Mutta kuten kaikki Käpysen yksiväriset jerseyt, tämäkin on tosi kivan väristä. Käytin tässä samaa kaavaa kuin punaisissa, se on luottoleggingskaavani.

Kumpaakin, sekä punaista että sinistä kangasta jäi jäljelle. Punaista enemmän ja sille keksin jo seuraavan käyttökohteen ja sinistä vähemmän. Koska useimmista projekteista jää käteen jonkinlainen kangaspala, alkaa niitä olla minullakin jo aika paljon varastossa. Harmillisesti ne ovat useimmiten sen kokoisia, ettei niistä viitsi heittää roskiin, mutta toisaalta niille on hankalaa keksiä mieluisaa käyttötarkoitusta. Varsinkin kun jämäkankaat harvemmin sointuvat yhteen toisensa kanssa. Pyörittelin tuota sinistä kangasta käsissäni, kaivelin jämäkangaslaatikoita ja päätin ommella nuoremmallekin neidillemme toiset housut. Nähdessään ne esikoinen totesi, että pikkusiskolla on aina hienompia housuja ja hän haluaa samanalaiset kahden kankaan housut.

Nämä passaavat hyvin yhteen ilveskankaisen paidan kanssa

Sinistä kangasta ei ollut tarpeeksi yksivärisiin housuihin. Ensin ajattelin yhdistää tähän roosaa Taikurin apulaiset -kangasta, mutta tuo Noshin ilveskankaan pastelli taustaväri sopi paremmin yhteen pastellin sinisen kanssa. 

En halunnut, että ilveskankaan kuvio katkeaa keskellä edessä ja takana, joten siirsin sen osalta sauman housujen sivuun. Takapuolella leikkasin kankaat hieman kaarevasti niin, että sininen osa nousee ylemmäs kuin edessä. Sekä edessä että takana on keskellä tuo ilvespari. Lahkeeseen aplikoin lapsen toivomaan kohtaan ilvesparin kuvan. Se sopii mielestäni hyvin lahkeeseen ja yhdistää kankaat toisiinsa vielä paremmin. Kiinnitin aplikaation liimaharsolla ja tikkasin sen suoralla tikillä kiinni. Minulla ei ollut kotona irtirevittävää tukikangasta, enkä halunnut käyttää silitettävää tukikangasta, ettei aplikaation kohdasta tulisi kovin tönkköä: siksi ompelin tikkauksen suoralla tikillä. Siksakilla aplikaatio alkoi kupruilla.

Mietin tovin jos toisenkin, kehtaanko julkaista nuo viimeiset housut täällä. Väriyhdistelmä oli alkuun omasta mielestäni melko mielenkiintoinen, vaikka lapsi näihin tykästyikin heti. Loppujen lopuksi näissä oli aika monta itselleni hyvää oivallusta ja hienosti mennyttä yksityiskohtaa, että nämäkin pääsivät näytille. Eikä tuo väriyhdistelmäkään ole enää niin mahdoton, kuin mitä aluksi ajattelin. Jos käyttäjä on tyytyväinen, myös ompelija on tyytyväinen.

Arvatkaapa, mikä näissä lasten vaatteissa on parasta? Se, että yleensä ne suunnilleen revitään kädestä käyttöön, heti niiden valmistuttua. Mikäpä olisi parempi kiitos käsityöläiselle?

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kummipojalle

Novita toi kauppoihin tänä keväänä ihanat raitalangat. Toinen on oranssisävyinen ja toinen on sinisävyinen. Olin jo katsellut, että ne olivat tosi kivan värisiä, kun kummipoikani äiti totesi lapsen tarvitsevan uudet villasukat. Tarjouduin neulomaan ne (on mukavaa saada tehdä käsitöitä kummilapsille) ja kävin ostamassa sinisävyistä raitalankaa kaupasta.

Yks yhteen
Malli: Perussukat, 36 silmukkaa
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Raidat kulkevat näissä "väärään suuntaan", koska kerin langan kahdelle kerälle ja täten aloitin neulomaan kerän loppupäästä. Halusin raidat kulkemaan kummassakin sukassa samoin päin, siksi en aloittanut yhtä sukkaa kerän päältä ja toista kerän sisältä. Samalla tuli tarkastettua lanka mahdollisten solmujen varalta.

Sukkien suihin tuli valkoiset rannut, koska aloitin silmukoiden luomisen värien vaihtumiskohdasta raitojen kohdistumisen vuoksi. Eivätpä ne tuolla haittaa mielestäni ollenkaan, kun valkoisia raitoja on sukissa vähemmän kuin muita värejä.

Raitojen vaihtumiskohdassa lankaa on värjätty pieni matka kahta väriä päällekkäin. Siitä johtuen oranssin ja tummansinisen raidan vaihtumiskohdassa oli pieniä pätkiä lähinnä ruskeaa lankaa. Sen näkee kuvastakin, jos tarkkaan katsoo. Tämä ei siis ehkä ole pikkutarkkojen neulojien lankaa, jos parin silmukan levyiset eriväriset pätkät häiritsevät..

Näistä saa kyllä monen "näköisiä" sukkia, joissakin on enemmän oranssia, toisissa taas ehkä jompaa kumpaa sinistä, jolloin sukkien yleisilme muuttuu. Lanka oli pehmeää ja mukavaa neulottavaa, ihan erilaista kuin viimeksi ostamani harmaa 7 veljestä. Toivottavasti lankaa jäi jäljelle vielä toista sukkaparia varten. Haluaisin nimittäin tästä langasta sukat meidän kuopuksellemme.

Nämä sukat matkaavat ensi viikolla kummipojan käyttöön. Toivottavasti eivät ole liian isot, koska neuloin näihin vähän kasvunvaraa. Jään jännityksellä odottamaan palautetta ;-)

PS. Kiitos mummulle apulaisena toimimisesta! Oikean koon määrittäminen olisi pitänyt tehdä summamutikassa ilman mummua ja hänen mittanauhaansa.