tiistai 29. huhtikuuta 2014

Lapsen kanssa lankakaupassa

Lauantait ovat vaarallisia päiviä lompakolle. Lapsilla on harrastuspäivä, ja se tarkoittaa sitä, että minulla ja esikoisella on viikoittain keskustakierrospäivä. Viime lauantaina päädyimme Anttilan lankaosastolle, ja tottakai sieltä tarttui jotain mukaan.


Lapsi sai vaikuttaa väreihin, ja tällaisia tuli valituksi. Toki äitikin sanoi oman mielipiteensä, mutta sitä tarvittiin lähinnä kolmannen värin valitsemiseen. Sininen ja vihreä ovat lapsen valitsemia, ja ruskea valittiin meidän kahden yhteistyöllä. Yhteensä lankoja tuli ostettua 650 g. Näin jälkeen päin ajatellen vähän liikaa projektiin nähden, mutta parempi olla liikaa kuin liian vähän. Olisi harmillista jatkaa työtä eri värierän langoilla.

Näitä on jo jonkin verran tikuteltu, mutta vielä on työtä jäljellä. Mitä näistä tulee, sen näette vähän myöhemmin!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Onnistumisia ja pieni pettymys

Peacock tail and leaf valmistui tänään.

Sormustesti läpäisty
Malli: Peacock tail and leaf kirjasta Knitted lace of Estonia
Lanka: Wetterhoff Uusi Veera
Puikot: 3 mm 80 cm pitsipyöröt

Malli oli tosi mukava neuloa, lanka oli helposti neuloutuvaa ja pehmeää, silmukointi ja nypyt onnistuivat hyvin, pingotuskin oli ok, kai. Kuulostaa ihan hyvin menneeltä neuleelta, eikö vain?

Jokin tässä jäi kuitenkin mättämään. Ensinnäkin nuo eyelet-row't, eli langankierroilla aikaansaadut reikäkerrokset. Kuvassa on huivin aloituspää, ja reikäkerros myötäilee kuviota muodostaen tuollaista pientä aaltokuviota. Huivin loppupäässä kyseinen reikäkerros on suora, ja tuo erilaisuus häiritsee. Mietin jo, että tein jonkun virheen pingotusvaiheessa, mutta kirjan kuvaa katsoessani toisessa päässä eyelet-row oli suora ja toisessa se vaikutti olevan aaltoileva (vaikutti siksi, että kuvissa huivin aloituspää on laskoksilla).

Lisäksi käsiala muuttui työn varrella, joten alkupään reunapitsi on paljon lyhyempi kuin loppupään reunapitsi. Ja pingotuskin meni jotenkin vähän vinoon niin, että huivin toinen reuna tuntuu olevan hieman toista pidempi ja koko huivi on vinksallaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietty jättää toisesta reunasta viimeinen kokonainen peacock-kuvio vähän vinoon, mutta kun sekin häiritsi omaan silmään.

Tietenkään tuollaista juuri pingotuksesta otettua huivia ei saisi katsoa liian kriittisesti, pitsi kun vähän vetäytyy ja hakee hetken muotoaan käytössä ennen asettumistaan normiuomiinsa. Ehkä fiilikset tämän suhteen siis paranevat, kun se on hetken aikaa käytössä ja löytää oman muotonsa. Ainakin tuo keskiosan pitsi on tosi kaunis!

Minulla oli alkuperäisenä ajatuksena antaa tämä huivi lahjaksi myöhemmin tänä vuonna, mutta eipä tällä lopputuloksella tuota kehtaa antaa kenellekään lahjaksi. Nähtäväksi jää, jääkö se itselle, vai lahjoitanko sen lapsille. Heille se varmasti kelpaa, joskin yhdestä huivista voi kahden lapsen kesken tulla tappelu...
 Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä malli aloittaa ura haapsalulaisten pitsihuivien parissa. Mallikerran oppi ulkoa, eikä nyppyjä ollut liikaa tai liian lähellä toisiaan. Mitoista sen verran, että neuloin huiviin ohjeessa mainitun 32 mallikerran sijasta 41 mallikertaa, jolloin huiville tuli pituutta n. 160 cm. Olisi varmaan jäänyt aika paljon ohjeessa annetusta 142 sentistä, jos olisin jättänyt mallikertojen määrän tuohon 32:een.

Olisi ollut hienoa kirjoittaa tästä positiivisempi postaus, mutta näillä mennään. Kun oma pää ei ole tyytyväinen lopputulokseen, niin on hankala valehdella muutakaan. Pistetään tämä neuleplääh vaikka niiden kuuluisien raskaushormonien piikkiin, eikös joo? ;-)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hitaasti, mutta varmasti

Ristipistotyö etenee tasaista tahtia eteenpäin. Mies piti talvilomaa viime viikolla, joten allekirjoittaneella oli lasten keskittyessä isiin mahdollisuus kirjoa keskellä päivääkin :-)

Työ koostuu omasta mielestäni kahdesta isommasta kokonaisuudesta ja kahdesta pienemmästä kokonaisuudesta. Lisäksi siinä on joitain pienen pieniä kirjottavia osuuksia. Nyt ensimmäinen kahdesta isosta kokonaisuudesta on valmis!

Hymyillä vai eikö hymyillä?

Tein nuo jälkipistot ihan ohjeen mukaan, ja nallesta tuli jokseenkin myrtsin näköinen.. vai onko vika katsojan silmissä?

Jos joku lukija osaisi kertoa, niin apu kelpaisi tässä välissä: olen käyttänyt työn tekemiseen ompelukehystä, mutta nyt kuvio on sen verran iso, ettei ompelukehystä voi käyttää, ellei kehyksen väliin laita kangasta, jota on kirjottu. Voiko kirjottua osuutta laittaa kehyksen väliin, vai kärsiikö muliinilanka siitä? Kehyksestä luopuminen tuntuu jotenkin hankalalta, kun olen tässä lyhyessä ajassa tottunut käyttämään sitä...

Peacock tail and leaf edistyy myös joutuisaa vauhtia. Ohjeen mukainen pituus on jo saavutettu, ja olen saanut neulottua siihen jo pari mallikertaa ylimääräistä. Vielä huivilla on vähän naftisti pituutta, mutta mallikerrat ovat onneksi nopeita neuloa. Jospa ensi viikon lopulla pääsisin kuvaamaan valmista huivia.

Tähän lopuksi haluan vielä toivottaa Minnalle tervetuloa lukijalistalleni! :-)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Terveisiä sairastuvalta

Olemme viettäneet jo lähes viikon sairastupaelämää, koska lapset ovat olleet kipeänä. Voin kertoa, että tämä sisällä lymyileminen on t-y-l-s-ä-ä.

Tylsyyden vastapainona on tietysti monta iltaa, jolloin lapset ovat nukahtaneet nopeasti ja äidillä on ollut koko ilta käsityöaikaa. Ja vastaavasti päivälläkin on ollut omia hetkiä, kun pienokaiset ovat olleet päiväunilla. Ja sen kyllä huomaa :D

Peacock tail and leafista ei ole kuvaa, mutta huivi edistyy huimaa vauhtia. Nyt siitä on valmiina 23 tai 24 mallikertaa 32:sta. Tosin ajattelin neuloa muutaman mallikerran enemmän saadakseni huiviin lisää pituutta. Ohjeen mukaan kun tekee, niin pituutta pitäisi olla 142 cm, ja minulla on vielä ohjeistettua ohuemmat puikot.

Iltaisin olen tehnyt ristipistotyötä, ja tällainen kaveri siihen on ainakin tulossa.

Ihan nallen näköinen se on

En muuten ollenkaan muistanut, että ristipistotyön tekeminen on näin hidasta. Kun alkuillasta ajattelee, että saa jonkun pienen kohdan tehtyä, vaikkapa jalan tai paidasta yhden värin kokonaan, niin yhtäkkiä huomaa, että on kulunut kolme tuntia aikaa, eikä tavoite ole vielä valmiina. Toivottavasti ei inspiraatio lässähdä ennen työn valmistumista, tuo nalle kun on vain yksi osa koko juttua. Kokonaisuudessaan tällä työllä on kokoa n. 18 cm * 24 cm.

Seuraavaan kertaan, sairastuvalta huudetaan äitiä järjestämään vesivärimaalaushetkeä. Pysykää te muut terveenä, että pääsette nauttimaan kauniista keväästä neljän seinän ulkopuolella!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Löysin ufon

Löysin (vai pitäisikö ennemmin sanoa jaksoin hakea esiin vaatehuoneesta) ufon.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Malli: Terttu-huivi
Lanka: TeeTee Alpakka, 190 g
Puikot: muistaakseni 3,5 mm pyöröt

Neuloin tämän huivin muistaakseni vuonna 2008, aikaisintaan 2009. Pingotus jotenkin epäonnistui ja langat jäivät päättelemättä, kun koko työ alkoi tökkiä vastaan. Lisäksi en todellakaan keksinyt, että miten käyttäisin ko. huivia, koska se oli jotenkin naftin kokoinen. Työ hautautui vaatehuoneeseen epämääräiseksi mytyksi.

Eilen kaivoin huivin esiin, koska minulla ei ollut mitään muutakaan käsityötekemistä. Kastelin huivin kunnolla ja pingotin sen sängylle. Tänään otin sen pois pingotuksesta ja päättelin langat. Vihdoinkin voin sanoa, että Terttu on valmis! Pingotettuna kokoa tällä huivilla on 180 cm * 87 cm. Korkeutta olisi saanut venytettyä lisää vielä muutaman sentin, mutta nuppineulatettuani yläreunan neljään kertaan päätin, että olkoon siinä.

En kyllä vieläkään tiedä, miten käyttäisin tätä. Kolmiohuiveista kun menee jotenkin iso osa hukkaan, kun yläreunan reunat ovat sellaiset ohuet lärpäkkeet. Kaulahuiviksi tuo taas on liian iso. Pitäisi varmaan hankkia huivineula, että olisi jotain mahdollisuuksia keksiä käyttöä tuolle. Mallissa ei ole mitään vikaa, se on oikein kaunis mielestäni. Ja lanka on lämmintä ja pehmeää! En vain (ainakaan vielä) koe itseäni kolmiohuivi-ihmiseksi.

Pingottamisesta täytyy sanoa, että se oli paljon helpompaa kuin suorakulmaisen huivin pingottaminen. Ei tarvinnut paljoa mittailla, sen kun iski nuppineulaa kiinni huivin reunaan. Suora reuna tietysti helpotti asiaa, pitsikuvioreunan pingottaminen lienee vaikeampaa. En tiedä, olisiko tullut lopussakaan mitattua, ellen olisi ollut kiinnostunut tietämään, kuinka suuri huivista loppujen lopuksi tuli.

Terttu-parka joutui takaisin vaatehuoneen pimeään odottamaan omistajansa kolmiohuiviarvostuksen parempia päiviä. Kuka tietää, ehkä sellainenkin vielä nähdään?

PS. Tätä neuloessani mies kysyi minulta kerran jos toisenkin, että pitääkö neuloa, jos ei kerran osaa? Taisi muutama ärräpää lentää, kun kerran jos toisenkin purin tätä, perfektionistina kun en halunnut jättää huiviin virheitä. Nykyään ei moista kysymystä onneksi tarvitse enää esittää, eli joko olen oppinut neulomaan tai sitten olen oppinut hillitsemään hermoni ;-)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Inspiraation paluu

Muutaman kuukauden neuletauon jälkeen allekirjoittanutta alkoi taas huvittaa ja huivittaa. Olin jo päättänyt, että neulon Knitted Lace of Estonia -kirjasta jonkin sopivan huivimallin, ja päädyin Peacock Tail and Leaves -huiviin. Ongelmaksi meinasi muodostua lankavalinta. Joko tarjolla oli "liian" paksuja lankoja tai sitten liian ohuita lankoja. Lopulta löysin mieluisan langan, ja tänään postinjakaja kotiutti nämä kaksi ihanaa vyyhtiä.


Kyseessä on siis Wetterhoffin Uusi Veera. Tuo kuva jotenkin vääristää mielestäni punaisen langan sävyä, se oli enemmän vadelman värinen kuin kirkkaan punainen. Juoksevuus on 900 m / 100 g, joten suht ohut lanka tässä on kyseessä. Toivottavasti neuletuntumakin on hyvä, kun en ole ennen käyttänyt ko. lankaa tai firman muita lankoja.

Plussaa muuten nopeasta toimituksesta! Tilasin langat lauantaina ja tänään tiistaina ne olivat kotiovella :) Jospa pääsisi tänään jo kerimään tuota vihreää lankaa!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Onnistumisen iloa

Jälleen kuvaton postaus, pahoitteluni.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, opin neulomaan siistejä nyppyjä, siis niitä haapsalulaisissa huiveissa olevia. Siitä innostuneena selailin huivikirjaani ja mietiskelin, minkä huivin haluaisikaan neuloa. Mutta voi pahus, mallivalikoima supistui huomattavasti, koska suuressa osassa huiveja pitäisi silmukoida, enkä osaa sitä.

Tuumasta toimeen. Minulla on useampikin kirja, jossa silmukointi on selitetty sekä kirjallisesti, että kuvien kanssa. Eihän siitä tullut mitään, koska jotenkin mallikuvat ja kirjalliset ohjeet eivät päässäni täsmänneet ollenkaan. Ei muuta kuin googlettamaan, löytyisikö muita ohjeita. Ja löytyihän sellainen, jonka tajusin. Siinä oli kirjojen ohjeisiin verrattuna se ero, että silmukat tiputettiin puikolta, kun lanka oli viety silmukan läpi kerran. Kirjojen ohjeissa kun silmukat tiputettiin vasta, kun lanka on viety silmukan läpi kahdesti.

Ensimmäiseen yritykseen tuli omituinen nurjien silmukoiden rivi (tämä siis kurjasta otetulla edessä oikein, puikolta, nurin, takana nurin, puikolta, oikein -hokemalla tehtynä). Sitten otin nettiohjeen käyttöön, ja jälki alkoi näyttää paremmalta. Oikeat silmukat pysyivät oikeina, mutta alempana olleen kappaleen silmukat kääntyivät näyttämään takareunastaan neulotuilta. Lopulta päädyin soveltamaan netistä löytämääni ohjetta omin päin, ja lopultakin onnistuin! Nyt näytti juuri siltä kuin pitäisikin, eli silmukointikerrosta ei enää huomannut muun neuleen seasta :-) tänään aamulla uskaltauduin kokeilemaan ohuimmalla varastosta löytyneellä langalla, ja silläkin se sujui. Jälleen yksi uusi tekniikka hallussa!

Niin, miksi minulla ei ole laittaa kuvaa niistä kymmenestä tekemästäni harjoituskappaleesta? Koska ne ovat nyt lasten aarteita pienessä mytyssä jossain päin lasten huonetta. Ne kun lähes revittiin käsistäni heti niiden valmistuttua. Pienet ovat pienten ilot :-D