Löysin ufon

Löysin (vai pitäisikö ennemmin sanoa jaksoin hakea esiin vaatehuoneesta) ufon.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Malli: Terttu-huivi

Lanka: TeeTee Alpakka, 190 g

Puikot: muistaakseni 3,5 mm pyöröt

Neuloin tämän huivin muistaakseni vuonna 2008, aikaisintaan 2009. Pingotus jotenkin epäonnistui ja langat jäivät päättelemättä, kun koko työ alkoi tökkiä vastaan. Lisäksi en todellakaan keksinyt, että miten käyttäisin ko. huivia, koska se oli jotenkin naftin kokoinen. Työ hautautui vaatehuoneeseen epämääräiseksi mytyksi.

Eilen kaivoin huivin esiin, koska minulla ei ollut mitään muutakaan käsityötekemistä. Kastelin huivin kunnolla ja pingotin sen sängylle. Tänään otin sen pois pingotuksesta ja päättelin langat. Vihdoinkin voin sanoa, että Terttu on valmis! Pingotettuna kokoa tällä huivilla on 180 cm * 87 cm. Korkeutta olisi saanut venytettyä lisää vielä muutaman sentin, mutta nuppineulatettuani yläreunan neljään kertaan päätin, että olkoon siinä.

En kyllä vieläkään tiedä, miten käyttäisin tätä. Kolmiohuiveista kun menee jotenkin iso osa hukkaan, kun yläreunan reunat ovat sellaiset ohuet lärpäkkeet. Kaulahuiviksi tuo taas on liian iso. Pitäisi varmaan hankkia huivineula, että olisi jotain mahdollisuuksia keksiä käyttöä tuolle. Mallissa ei ole mitään vikaa, se on oikein kaunis mielestäni. Ja lanka on lämmintä ja pehmeää! En vain (ainakaan vielä) koe itseäni kolmiohuivi-ihmiseksi.

Pingottamisesta täytyy sanoa, että se oli paljon helpompaa kuin suorakulmaisen huivin pingottaminen. Ei tarvinnut paljoa mittailla, sen kun iski nuppineulaa kiinni huivin reunaan. Suora reuna tietysti helpotti asiaa, pitsikuvioreunan pingottaminen lienee vaikeampaa. En tiedä, olisiko tullut lopussakaan mitattua, ellen olisi ollut kiinnostunut tietämään, kuinka suuri huivista loppujen lopuksi tuli.

Terttu-parka joutui takaisin vaatehuoneen pimeään odottamaan omistajansa kolmiohuiviarvostuksen parempia päiviä. Kuka tietää, ehkä sellainenkin vielä nähdään?

PS. Tätä neuloessani mies kysyi minulta kerran jos toisenkin, että pitääkö neuloa, jos ei kerran osaa? Taisi muutama ärräpää lentää, kun kerran jos toisenkin purin tätä, perfektionistina kun en halunnut jättää huiviin virheitä. Nykyään ei moista kysymystä onneksi tarvitse enää esittää, eli joko olen oppinut neulomaan tai sitten olen oppinut hillitsemään hermoni ;-)