Autolla ajetaan varovarovasti

Onko teille joskus käynyt niin, että jokin kangas tai lanka ei tunnu ollenkaan omalta? Ja loppupeleissä kuitenkin haluaisit sitä tiettyä kangasta tai lankaa, mutta sitä ei ole enää myynnissä? Itselleni melkein kävi niin.

Hornula-autoja

Kaava: Minikrea 50222, koko 86/92

Kankaat: Formula-kangas ja resori Majapuulta, punainen jersey Käpyseltä

Olin katsellut aikaisemmin tuota autokangasta, mutta se ei sytyttänyt. Jokin aika sitten kävin läpi kuopuksen vaatteita, ja huomasin hänen laatikossaan punaiset housut, joihin tuo kangas sopisi kuin nyrkki suutarin silmään. Ainoa ongelma oli, ettei sitä enää ollut verkkokaupassa myynnissä. Aloin jo miettiä muita sopivia kankaita, mutta en tilannut mitään. Sitten tuli tammialet ja tämä kangas oli taas saatavilla Majapuun kaupassa. Ja vieläpä alennettuun hintaan, mikä onni!

Mietin, ompelenko tämän paidan kokonaan autokankaasta vai teenkö raglanhihaisen paidan punaisilla hihoilla. Lopulta jälkimmäinen vaihtoehto voitti, koska täten saan tehtyä toisenkin tällaisen paidan. Tämä on mielestäni jopa paremman näköinen näin kuin kokonaan autokankaasta tehtynä, koska tuo kuvio on niin leveä, ettei se olisi mahtunut paidan hihaan kokonaisena.

Yritin mallata kuvion keskelle etukappaletta, mutta en ihan onnistunut. Kuvio jäi sentin verran liikaa vasemmalle (miten niin vähän liian pikkutarkkaa?). Oli hieman haasteellista yrittää leikata ensimmäisenä etukappaletta keskeltä kangasta ja vasta sen jälkeen takakappaletta jäljelle jääneestä reunatilkusta. Takana en kohdistanut kuviota keskelle, koska silloin kangas ei olisi riittänyt kahteen paitaan.

Tuo autokangas on muuten ihanan tuntuista, tosi pehmeää ja sileäpintaista. Tykkään! 

Pääntien resorin ompelin kahteen kertaan. Ensimmäisen resorin leikkasin kaavan merkintöjen mukaan, ja siitä tuli hirmuisen leveä. Purin resorin pois ja leikkasin siitä ensimmäisen version saumanvarat pois leveydestä. On tuo vieläkin vähän leveä omaan makuuni, täytyy seuraavan paidan kanssa muistaa kaventaa kaavaa vielä muutaman millin verran.

Näitä raglanhihaisia paitoja saattaa näkyä jatkossa enemmänkin täällä, koska tuo paitamalli sopii kuopuksellemme paremmin kuin useimmiten ompelemani Minikrean suorahihainen malli. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon paitoja yksi pieni poika tarvitsee?

Ei oo pöllöllä hampaita suussa

Olette varmasti nähneet luonto-ohjelmissa videota pöllöistä? Yleensä ne tuijottavat tuiman näköisinä eteensä ja näyttävät viisailta (tai ei niin viisailta). Meillä on ollut tapana leikkimielisesti sanailla, että mikä pöllö näyttää miltäkin kissaltamme. Kun kannoin Eurokankaasta kotiin pöllökuosisen kankaan, sai se aikaan kilvoittelun siitä, mikä pöllö kuvastaa mitäkin kissaamme. Keskimmäinen lapsemme jopa intoutui väittämään kuopukselle ommeltua paitaa kissapaidaksi!

Pöllö poikineen

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Pöllökangas Eurokankaasta, resori Majapuulta.

Tämä on ihan peruspertsa. Muutin kaavaa leventämällä hihoja kahdella sentillä pyöriön alapuolelta. Pyöriöön en uskaltanut kajota, koska silloin olisi pitänyt etu- ja takakappaleitakin viilata vastaamaan hihan pyöriön pituutta. Kaavan mukaisilla hihoilla paita ei istunut lapsen päälle nätisti, koska hihat olivat aivan liian kireät. Leveämpien hihojen jälkeen istuvuus oli ihan erilainen, ja nyt tämä pääsee käyttöön.

Alunperin ajattelin ommella tämän paidan raglanhihaisena, ja hihojen piti olla yksiväriset. Ostin hihoja varten kangasta, mutta kotiin päästessäni huomasin, että joustocolleget olivat samassa hyllyssä trikoiden kanssa eikä yksivärinen kangas ollutkaan trikoota. Mietin, tuleeko paidasta liian kirjava, jos hihatkin ovat pöllökuosia, mutta sitten löysin eräästä blogista vastaavasta koirakuosisesta kankaasta ommellun paidan, joka ei mielestäni ollut liian kirjava. Niinpä päätin ommella yksivärisestä joustocollegesta paidan kaveriksi housut.

Kaava: Minikrea 20302

Kankaat: Joustocollege ja trikoo Eurokankaasta, resori Majapuulta

Joustocollegea oli hieman naftisti, jotta niistä olisi saanut ihan samanlaiset peruspöksyt kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nallepaidan mintun väriset peruscollarit. Olin jo aiemmin katsonut kaava-arkilta, että siinä oli kaavat myös housuihin, joissa on takana tuollainen kaareva leikkaus. Peruspertsa alkaa olla aika hyvin hallussa, joten oli mukava päästä kokeilemaan jotain vähän erilaista, joka siltikin oli oikeastaan ihan peruskauraa. Sen verran muutin kaavaa, että leikkasin tuon yläosan kaarevan kankaan taitteelta. Kaavan mukaan siihen olisi pitänyt tulla takasauma ylös asti.

Koska taakse oli jotain erilaista, halusin etupuolellekin jotain uutta. Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin kokeilemaan tuollaisia taskuja, joissa etukappaleesta leikattiin osa kankaasta pois ja taskun kangas näkyy tuolta alta. Taskut eivät ole kovinkaan isot, mutta eipä tuollainen alle puolitoistavuotias kauheasti taskuja tarvitse. Ne ovat lähinnä ulkonäöllinen seikka. Kankaasta jäi sopivasti tilkkuja jäljelle, ja sain saman pöllön kurkistamaan kummastakin taskusta.

Vyötärölle ja lahkeensuihin ompelin erilliset kuminauhakujat kaksinkerroin taitetusta kankaasta. Ompelu hoitui saumurilla, joten näissä housuissa on kaksoisneulaa käytetty vain taskujen ompeluun.

Olen tyytyväinen, kuinka hyvin nämä housut onnistuivat. Eniten jännitti resorilla kanttaaminen, resorin pätkä kun tuntui kovin lyhyeltä taskunsuun reunaan suhteutettuna. Hyvin se siihen kuitenkin venyi ja vanui, eivätkä taskut näytä liian pieniltä housuihin suhteutettuina. Ja nuo taskuista kurkkaavat pöllöt ilmeineen, aivan loistavat.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä jotain jouluista. Pitäkäähän peukkuja, että saan projektin valmiiksi ennen kuin joulu on jo ohi...

PS. Paidan etukappaleestakin löytyvä valkoinen nokka auki oleva pöllö on ilmiselvästi nuorin kissamme, Ja tuo huuhkaja on ilmetty vanhempi kollimme, joka kirjahyllyn päältä vartioi valtakuntaansa. Ja ei, tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!

Jos metsään haluat mennä nyt

Jos puhutaan ompelijaesikuvista, niin Mutturallan Annika on yksi ehdottomista suosikeistani. Useimmiten hänen luomuksensa aiheuttavat lähinnä vihertymistä allekirjoittaneen kasvo-osastolla, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää. Kun huomasin Majapuulle tulleen myyntiin upeaa Annikan suunnittelemaa kangasta, oli sitä pakko tilata kuopukselle.

Karhuja

Paidan kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ei voi kuosista sanoa muutakuin että se on upeaa! Tällaisesta on mukava ommella peruspertsaa, kun ei ole minkäänlaista tarvetta miettiä, että millä tavallista vaatetta piristäisi. Resorin osalta pohdin vaihtoehdoksi joko mustaa tai valkoista, ja päädyin loppujen lopuksi mustaan. Valkoinen resori olisi ehkä korostanut enemmän valkoisia karhuja, kun taas musta resori tuo esiin mustat karhut.

Lapsillamme on harvoin päällä mitään "mätsääviä" vaatteita, vaan päälle valikoituvat useimmiten käteen ensimmäisenä osuvat vaatteet. Lähipiiristäni löytyy myös vanhempia, jotka ovat paljon tarkempia vaatteiden kanssa: heidän lapsillaan on aina yhteensopivia vaatteita päällään. Olen yrittänyt viime aikoina ottaa heistä mallia, ja niinpä itse ommeltu paita vaatii kaverikseen itse ommellut housut.

Sävy sävyyn

Kaavat: Minikrea 20302

Kankaat: Majapuu

Klikattuani karhukankaan ostoskoriin selailin collegekankaista, josko niistä löytyisi sopivaa housukangasta karhupaidan kaveriksi. Ja mikä onni, tarjolla oli paitakankaasta löytyvää murrettua minttua joustocollegena. 

Minikrean kaavoissa on useimmiten ohjeena ommella kuminauha kiinni kankaaseen. Tässäkin kaavassa ohjeistettiin ompelemaan kuminauha kiinni kankaaseen ja sen jälkeen ompelemaan se taitteen alle. Kyseinen työskentelytapa tuntuu itsesäni jotenkin vieraalta, joten lisäsin sekä vyötärön että lahkeensuiden taitteisiin sentin verran enemmän käännösvaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Kuminauhan ompelemisessa kankaaseen kiinni on kyllä omat hyvät puolensa: nyt kuminauha tuntuu kääntyvän kaksin kerroin, kun housut pukee lapselle päälle. Kyllä sen saa suoristumaan, mutta hieman se vaatii venkslaamista, varsinkin kun lapsi ei osaa vielä seistä itse. 

Kyllä tuollaisella setillä mielestäni kelpaa mennä. Melkein täytyy lähteä katsastamaan vaatekaapin sisältö, että lapsukainen saa muillekin paidoille yhteensopivat housut!

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan

Kuopuksemme ei ole saanut viime aikoina uusia vaatteita, joten tällä kertaa jotain hänelle.

I want to ride my bicycle, I want to ride my bike!

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ostin tuon polkupyöräkankaan muistaakseni alkuvuodesta Majapuun alennusmyynneistä. Ajatuksenani oli ommella tästä olkanepillinen pienempää kokoa oleva paita. No, pari olkanepillistä paitaa tuli tehtyä, mutta tästä ei koskaan muodostunut sellaista. Tällä hetkellä kuopuksella on ihan riittävästi sopivan kokoisia vaatteita, joten suuntasin katseeni seuraavaan kokoon, niitä kun ei ole vasta kuin yksi paita ennestään.

Tämä oli ihanaa kangasta ommeltavaksi! Harmi, ettei tätä ole lisää esim. jossain muussa värissä. Paita valmistui suunnilleen ennätysajassa. Leikkasin kankaat perjantaina illalla, saumuroin paidan kasaan lauantaina ja tänään sunnuntaina ompelin huolittelut ompelukoneella. Tavallisesti ompeluaikaa on ehkä kerran viikossa, joten yleensä vaatteiden valmistumiseen menee paljon enemmän aikaa.

Tässä paidassa ei ole oikeastaan mitään, mikä olisi jäänyt työn valmistuttua harmittamaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia lisää, kiitos ;-)

Goljat

Tykkään selailla nettikangaskauppojen sivuja ja ihastella kauniita kankaita. Harvoin kuitenkaan tilaan mitään kuviotrikoita täydellä hinnalla vaan metsästän ennemminkin alennuskankaita. Nyt kuitenkin sorruin ja tilasin Käpyseltä parin yksivärisen trikoon lisäksi jotain kesäistä tulevaa talvea varten.

 Keskimmäiselle tunika...

... ja esikoiselle pitkähihainen

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Trikoo Käpyseltä, resori Majapuulta

Tämä osoittautui jollakin tapaa oikeaksi Goljatiksi ompelutaidoilleni. En ole ennen ommellut tuollaista liukasta kangasta, ja tikin säätäminen kohdilleen sekä saumurissa että ompelukoneessa oli kyllä työn takana. Tuntuu, että käytin tikin säätämiseen ainakin neljä kertaa niin paljon aikaa kuin mitä paitojen ompeluun meni, enkä edelleenkään ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Taidan olla liian itsekriittinen käsitöideni suhteen. Tai ehkä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu siitä, että olen oppinut tiettyjä asioita ompelemisesta, ja kerran onnistumisen jälkeen oletan asian onnistuvan jatkossakin. Tuohon odotukseen kun lisätään herkkämielinen saumuri ja ompelukone, joka pitää purkaa suunnilleen osiin, että alalangan kireyttä saa säädettyä, niin johan ollaan syvällä suossa, minä ja koneeni. Välillä kun olisi kiva vain istahtaa alas ja ommella sen sijaan, että istahdan alas ja käytän neljä tuntia vapaa-aikaani saadakseni ompelukoneiden tikit toimimaan...

En usko, että ompelemani vaatteet ovat sen huonompia kuin muidenkaan harrastajien ompelemat vaatteet: tunnun vain ajattelevan, että kaikki muut osaavat paljon paremmin kuin minä. Todellisuudessa on paljon ompelijoita, jotka ompelevat saumurillakin perussäädöillä niihin mitenkään koskematta (ja ai että kun minunkin koneeni toimisi niin!), eivätkä kaikki muutkaan osaa säätää kaksoisneulan tikkiä niin, että ompeleen jälki olisi täydellistä. Toisaalta pikkutarkkuus vie eteenpäin harrastuksessani, kun haluan oppia käyttämään koneitani niin, että lopputulos on itseäni miellyttävä. Ja kun opin sen, voin alkaa opetella armollisuutta itseäni kohtaan, että välillä kelpaa myös se ei niin täydellinen lopputulos.

Kangasta oli mukava leikata, ja metrin täysleveästä palasta riitti kangasta kahteen paitaan. Toivoin kankaan riittävän niin, että esikoinenkin olisi saanut tunikan, mutta siihen kangas ei kuitenkaan riittänyt, vaan esikoisen piti "tyytyä" tavalliseen pitkähihaiseen. Ompelukin oli helppoa, kunhan pääsin edes joten kuten koneideni kanssa yhteisymmärrykseen asioista. Ja tuo kuosi, superherkullinen! Kesäfiilistä syksyyn ja keskelle talvea :-)

Ihanaa raitaa Noshilta

Ompelin keväällä kuopuksellemme pupupaidan. Koska en ollut täysin varma pääntien resorin istuvuudesta, jätin toisen paidan keskeneräiseksi odottamaan, että ensimmäinen paita olisi sopivan kokoinen pojallemme. Kuluneella viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin jälkimmäisenkin paidan valmiiksi.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Kaavat: Minikrea 50220 pienin muokkauksin, koko 80/86

Kankaat: Nosh

Muutin tähän paitaan pääntien resoria ja lisäsin siihen piilonepin lisäämällä nepin pääntien resorin taitteeseen. Lopputulos oli paljon parempi kuin pupupaidassa. Tuo pääntien resori on istuvuudeltaan edelleen kysymysmerkki, kun minulla ei ollut sille mitään valmista pituutta. No, onneksi se on helppo poistaa ja korvata lyhyemmällä kappaleella, jos siltä tuntuu. Merkitsen tähän itselleni myöhempää käyttöä varten, että pääntien resorin pituus oli tässä 39 cm, josta etukappaleen puolelle tuli 3 + 19,1 cm ja takakappaleeseen loput. Resorin pituuden laskin 0,75 kertoimella.

Pupupaidan myötä huomasin, että tämä kaava on pojallemme mallia makkarankuori. Onneksi meillä on kummipoikia ja lasten serkkuja, joille näitä meille sopimattomia vaatteita voi tarjota. Tämä vaate matkustaa lastemme nuorimmalle serkulle, toivottavasti se on mieluinen.

Blogissa on ollut viime aikoina todella hiljaista. Olen jo tehnyt joululahjoja, eikä niitä luonnollisesti voi julkaista täällä ennen joulupukin vierailua. Pukinkonttiin päätyy meiltä ainakin neulottuja lahjoja, ja saattaapa siellä olla joukossa jotain ommeltuakin.

Onneksi jouluun on vielä jonkin verran aikaa, ja seuraavaksi työlistalla on lahjojen lisäksi ainakin leggingsejä esikoiselle ja paidat kahdelle vanhimmalle. Niitä varten on jo ostettuna ihania kankaita, toivottavasti pääsen pian esittelemään kyseiset ihanuudet teillekin!

Räyh!

Syksy on täällä, kuten minäkin. Keväällä minulla meni sukset ristiin sekä saumurin että ompelukoneen kanssa. Kumpikin teki huonoa tikkiä, mutta en osannut korjata asiaa. Minulla ei ollut motivaatiota pähkäillä asiaa sen enempää. vaan jätin harrastukseni suosiolla tauolle. Jokin aika sitten (olisiko siitä nyt pari viikkoa) avasin ompelukoneen ja selvitin, miten saan alalankaa löysättyä ja kaksoisneulan tikin siistimmäksi. Saumurinkin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen, ja syksyn ensimmäisenä työnä valmistui pitkähihainen esikoisellemme.

Ei voisi muuvit mennä villimmäksi

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Jätti-Rätti

Kävin keväällä ostamassa ompelulankaa Katariina-mekkoihin Jätti-Rätistä. Aika usein tulee käytyä kangaskaupassa ostamassa vain ompelulankaa tai muita pikkutarvikkeita ja kankaat jäävät hyllyyn. Tuollakin kertaa kiertelin ja kaartelin hyllyjen välissä, mutta mitään mieluista ei löytynyt. Sitten silmiini osui tuo kissapetokangas. Jonkinlaista trikoota se on, joskin laadultaan se ei ihan yllä nettikangaskauppojen kankaiden tasolle. Kuosi ja värit ovat kuitenkin mitä ihanimmat!

Kaksoisneula ei tehnyt tämän kanssa vielä ihan parasta tikkiä. Hihoissa ja helmassa ylälanka oli liian löysällä, joten nurjalla puolella on nähtävissä aikamoista suttua. Pääntiessä taas tuli aika paljon hyppytikkejä, mutta mitäs pienistä kun eivät pienetkään minusta. Harvemmin vaatteita puetaan nurin päin päälle. Pääntien huolittelin alavaran kanssa, koska minulla ei ollut sopivan väristä resoria. Toimii niin oikein hyvin, ehkä jopa paremmin kuin resorilla!

Tästä tuli hieno! Edessä ovat vuoden pimeimmät ajat, joten on mukava saada väriä elämään lasten vaatteissa. Toivottavasti tyttö tulee pitämään tätä paitaa paljon päällään tulevina kuukausina. Pitänee ilmeisesti surauttaa toinen samanmoinen perään, koska pikkusisko ehti jo ilmoittaa, että hän haluaa samanlaisen pantteripaidan itselleen. Hänellä kun ei vielä ole tarpeeksi siskonsa vanhoja ja varta vasten hänelle hankittuja vaatteita ;-)

Taikurin apulaisia tulevalle taaperolle

Olen ostanut kangasvarastoon muutamaa kangasta vauvaa varten. Minulla ei ole bodyjen kaavoja, eikä niitä enää kannata ostaakaan, joten olen odottanut, että pääsisin ompelemaan kankaista paitoja. Tällä viikolla aloitin ensimmäisen niistä ja tänään sain sen valmiiksi.

Abrakadabra!

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Kyllä vaan, edelleen samalla vanhalla luottokaavalla ommeltua peruspertsaa. Koska tunnen itseni vieläkin melko aloittelijaksi ompelun saralla, en ole uskaltanut lähteä ompelemaan kauhean vaativia juttuja. Koittakaa jaksaa, kyllä minä tästä vielä rohkaistun!

Ompelin tämän paidan 1-vuotiaan koossa (80/86 cm). Koska pienillä taaperoilla on vielä hieman iso pää muuhun vartaloon verrattuna, halusin lisätä paitaan nepit olalle. Kaava-arkilla oli valmis kaava olan neppilistaan, ja piirsinkin sen alkuun. Tein kuitenkin virheen saumanvarojen kanssa, joten piirsin kaavan uudelleen ilman neppilistan lisäyksiä. Laskin itse olalle lisäpituutta 3,5 cm. Niistä 1,5 cm kohdistui näkyviin jäävälle osalle ja 2 cm taitteelle. Käänsin taitteet nurjalle puolelle, asettelin etu- ja takakappaleen päällekkäin 1,5 cm matkalta, neulasin hihan kiinni omalle paikalleen ja saumuroin sauman kiinni. Hieman saattoi jännittää, miten käy, mutta se onnistui ensi yrittämällä. 

Neppien kiinnittäminen oli jälleen kerran oma operaationsa. Aika hyvin sain vastakappaleet kohdikkain. Neppien kiinnittäminen ei ole suosikkihommaani. Siihen olisi kiva saada vinkki viitosia, että homma helpottuisi. 

Ensin ajattelin, että olisin ommellut kaikki kolme paitaa valmiiksi ja esitellyt ne täällä kaikki yhdellä kertaa. Pääntie jäi kuitenkin mietittymään, että pitääkö resorin pituutta vielä säätää vai ei. Siksi ajattelin tämän kappaleen valmistuttua ommella kaksi muuta pääntien resoria vaille valmiiksi ja kunhan vauva kasvaa ja saan varmuuden pääntien toimivuudesta, ompelen loput kaksi valmiiksi. Kuvassa neppiolan puolella etukappaleen resori on tuolla tavalla pystyssä. Päälle puettuna se asettuu kuitenkin nätisti takakappaleen päälle, koska olkapään muoto on luonnollisesti paljon pyöreämpi kuin vaatepuu.

Tietäisittepä muuten, miten suuri peitetikkikonehinku iski tänään! Ompelukone sotki kaksoisneulalla ommellessa langat sykkyrälle. Jouduin purkamaan ja purku-urakan aikana mietiskelin, kuinka siistiä jälkeä ja hienoa viimeistelyä peitetikkikoneella saisikaan aikaan. Harmi vain, että niiden hinnat ovat monta sataa euroa. Kauhistuttaa, että mitä jos innostus lopahtaakin heti koneen hankittuani? Sitä on tosin pöhköä miettiä. Eiköhän kunnon koneella ompelisi entistä enemmän? Onko teillä kokemusta peitetikkikoneesta? Oliko se hintansa arvoinen hankinta?

PS. Blogini on saanut uuden lukijan, tervetuloa seuraamaan käsityöharrastustani!

Leikkivä Lynx lynx

Keskimmäinen lapsemme on hassutteleva, iloinen pieni lapsi. Täynnä energiaa, kuten hänen ikäisensä ovat. Aina on aikaa hassuttelulle, kuten pienelle tasajalkaa hyppimisen kierrokselle kesken muistipelin pelaamisen tai juoksukisalle juuri ennen nukkumaan menoa. Mikäpä siis sopisi kankaaksi hänen paitaansa paremmin kuin tämä?

Lapset leikkivät lajista riippumatta

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh

Tämä on ihana! Keltaiset resorit sopivat kankaaseen kuin nyrkki suutarin silmään. Kangas oli lapsen itsensä valitsema, eikä olisi paremmin voinut valita. Itse ehdotin ensin samaa kangasta keltaisena, mutta neitonen halusikin äidin yllätykseksi vaaleanpunaista. Tosin viime aikoina muutkin vaaleanpunaiset jutut ovat olleet lemppareita, joten ehkä nyt on menossa vihreän ja keltaisen sijaan vaaleanpunainen kausi. Eikä se haittaa, pienelle neidille on mukavaa pukea vaaleanpunaista päälle :-)

Olisiko seuraavaksi aika esitellä jotain vauvalle ommeltua? Seuraava ompelutyö on viimeistelyjä vaille valmis. Itseäni alkaa jo jännittää, osasinko vai enkö osannutkaan...

Pulmu. Ei vaan Raita!

Esikoinen on venähtänyt kevään aikana hirmuisesti pituutta, ja nykyiset vaatteet alkavat käydä hänelle pieneksi. Ajattelin nyt keväällä ommella lapsille kesävaatetta, mutta tähän väliin piti ommella ainakin yksi pitkähihainen, ettei lapsukaisen tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa.

Kutsuisiko tätä vappuhuiskaksi, kun se melkein valmistui vappuna?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh, resorit Majapuu

Vähän allekirjoittanutta jännitti leikata raitakangas kappaleiksi ja alkaa ommella. En ole koskaan ennen ommellut raitakankaasta, koska en ole uskonut, että saisin kohdistettua etu- ja takakappaleiden raidat samalle korkeudelle.

Olin jo esipessyt kankaan, kun googletin raitakankaan kohdistamisen. Tuloksia ei löytynyt paljoa, mutta eräässä ompelemiseen liittyvässä vinkkikilpailussa oli mukana vinkki, että raitakangasta leikatessa kaava kannattaa piirtää kokonaan niin, ettei kangasta tarvitse leikata taitteelta. Lisäksi siinä mainittiin, että kohdistaminen on helpompaa esipesemättömässä kankaassa. No, esipesun kanssa olin jo mennyt metsään, joten päätin leikata kankaan taitteelta, koska se vain on helpompaa.

Onnekseni kankaassa nurja puoli on saman värinen kuin oikea puoli, jolloin raitojen kohdistaminen suoraan yhtä kappaletta kohden oli helppoa. Leikkasin ensin etukappaleen ja takakappaletta leikatessani kohdistin kainalon ja olkapään samalle kohdalle kuin etukappaleessa. Ja onnistuin vielä raitojen kohdistamisessa! (Myönnetään, etukappaleen toisen olan kohdalla on parin millin heitto etu- ja takakappaleen raitojen kohdistuksessa, mutta sitä ei käytössä kukaan huomaa, koska niiden välissä on hiha). 

Varastostani ei löytynyt yhtään täysin samanväristä resoria kuin mitä kankaassa on raitoja, joten valitsin siihen kirsikan väristä resoria. Ettei pääntie olisi näyttänyt tyhmältä, lisäsin myös hihoihin saman väristä resoria. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut.

Kuten kuvasta näkyy, on paidassa vielä jonkin verran kasvuvaraa. Valitsin kaavasta 6-vuotiaan koon 116/122. Tyttö käyttää tällä hetkellä 116-senttisiä vaatteita, joten pientä väljyyttä löytyy. Ei tosin niin paljoa, että paita olisi liian iso.

Ostin Noshilta samalla kertaa paria muutakin kangasta, yhtä keskimmäiselle ja toista vauvalle. Vauvalle alkaakin olla jo monen monta erilaista kuosia odottamassa vaatteiksi pääsyä. Lisäksi haluaisin ommella ainakin shortseja, t-paitoja, hameita ja mekkoja vanhemmille lapsille, ja vauva tarvitsisi paitojen lisäksi varmaan housujakin. Jos voisin (ja osaisin), ryhtyisin kokopäiväiseksi käsityöläiseksi. Vai menisikö harrastuksesta maku, jos se muuttuisi työksi?

Samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset

Olen tähän asti ommellut paitoja vain ja ainoastaan trikoosta. Vuoden ensimmäisinä päivinä halusin kokeilla jotain uutta materiaalia, joten ompelin kahdelle vanhimmalle lapselle "samistelu"paidat joustocollegesta. Eilen sain vihdoin ostettua puuttuvat napit ja paidat valmiiksi.

Pönöttää, tönöttää, olisko joku rennompi asento kuitenkin parempi?

Kaavat: Minikrea 50220 koossa 92/98 ja 110/116

Kankaat: Joustocollege ja resorit Kestovaippakaupasta

Napit: pinkit napit Eurokankaasta, vihreät napit Jätti-Rätistä

Nämä paidat ompelin "seuraavassa" vaatekoossa, koska kummallakin lapsella on jo aika paljon just sopivia vaatteita. Nuoremman lapsen vihreään paitaan ompelin hihansuihin leveät resorit. Esikoinen taas halusi oman paitansa hihoihin käännökset ja tikkauksen kaksoisneulalla.

Koska yksiväriset paidat osaavat olla aika tylsiä, lisäsin niihin valenappilistat tosimummon ohjeiden mukaisesti. Helppoa ja nopeaa, eikö vain? Ainakin helppoa, mutta nopeasta en tiedä. Listat kuitenkin onnistuivat hyvin ja ne piristävät mukavasti paitoja.

Nappien löytäminen oli yllättävän hankalaa. Eurokankaasta löytyi harmaan paidan pinkit napit, mutta siellä ei ollut sopivia oransseja nappeja. Sitten tuli muutaman päivän (tai viikon) tuumaustauko, kun yritin saada itseni lähtemään Jätti-Rättiin. Eilen otin auton alleni ja kurvasin toiselle puolelle kaupunkia ja höh, sielläkään ei ollut oransseja nappeja. Tai siis, oli niitä muutama erilainen malli, mutta ne olivat ihan liian valjun värisiä ja lisäksi kantanappeja. Pyörin nappihyllyn edessä ja mietin, että mitäs nyt? Varmasti kaupungista löytyy lisää nappikauppoja, mutta jaksanko tai ehdinkö kiertää niitä kaikkia oranssien nappien toivossa. En todellakaan, joten siirryin tarkastelemaan vihreitä nappeja. Ei sellaisiakaan, ainakaan pyöreänä, sopivan kokoisena ja oikean värisenä. Sitten silmiini osuivat nuo omppunapit. Niitä siis muutama ja kotiin kokeilemaan, miten ne sopiva paitaan.

Omppunapit ovat kuin Apple-nappeja, samannäköisiä kuin Applen logo. Pyörittelin niitä logon mukaisesti ja päinvastaisesti ja mietin, kummin päin ne kannattaisi ommella kiinni. Lapsi oli sitä mieltä, että päinvastoin kuin logo, mies taas totesi, että hän huomaa heti logon olevan väärinpäin. Lopulta päädyin ompelemaan napit logon mukaisesti. Arvoin myös kolmen ja neljän napin välillä. Kolme on ehkä vähän vähän, kun napit ovat aika pieniä, neljällä napilla lista taas näytti olevan liian täynnä. Vähemmän on enemmän, eikö vain, joten päädyin kolmeen nappiin.

Olette varmaan huomanneet, että ompelen paidat aina samoilla kaavoilla. Kenties tylsää, mutta miksi hankkia monen monta erilaista peruspaidan kaavaa, kun yhtä muokkaamalla saa tarpeen mukaisesti erilaisia paitoja aikaiseksi? Ja tietysti rahakin ratkaisee, kaavat kun eivät ole aivan ilmaisia. Itseäni lähinnä mietityttää samojen kaavojen käytössä, että toistaako blogini itseään, kun en käytä välillä esim. Ottobren kaavoja? Mitä mieltä te olette?

Ei tullut edes kiire, osa 1

Lapsemme harrastavat jumppaa, ovat harrastaneet sitä jo muutaman vuoden. Ihan harrastustasolla ilman kilpailutavoitteita, hyvän mielen vuoksi. He saavat osallistua seuran kauden päätösnäytöksiin, kuten kaikki muutkin seuran jäsenet. Esiintymisiä varten tarvitaan esiintymisasuja, ja tässä on tämänkertainen asu nuoremmalle jumppajallemme.

Vielä ei pukeuduta lycravoimistelupukuihin

Kaavat: Paita Minikrea 50220 ja leggingsit Onion 20034

Kankaat: Talvitrikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Olen ihan ihastunut tuohon talvitrikooseen. Se on siis kangasta, jonka nurja puoli on harjattu. Se on ihanan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Värinä oranssi ei ehkä ole ihan ykkösvalinta omassa värimaailmassa tai lasten mielessä, mutta nyt ei väriä valittu omien mieltymysten mukaan vaan siihen saatiin voimisteluseuralta ohjeet.

Ompelin paidan koossa 92/98. 86/92 olisi varmasti mennyt päälle, mutta ajattelin vaatteen käyttöikää ja siksi ompelin sen kokoa isompana. Alkuperäisen kaavan mukaan hihansuihin olisi kuulunut resorit, mutta totetutin huolittelun tällä kertaa lisäämällä kaavaan 1,5 sentin kääntövaran. Helmassa on pituutta pari senttiä tavallista kaavaa enemmän. Ihan peruspertsaa, suhteellisen nopeaa ja todella helppoa.

Jos tämä postaus olisi ollut pelkästään leggingseistä, olisin ehkä valinnut otsikoksi "Onnistunut epäonnistuminen". Kun saimme tietää, mitä esiintymisvaatteiksi tarvitaan, ei minulla ollut tarpeeksi pientä leggingskaavaa. Tiesin kankaista, että löydän haluamani kankaat Kestovaippakaupasta, ja siellä on mukava määrä kaavojakin, joten katsoin sieltä pikaisella selauksella pienten leggareiden kaavan ja tilasin sen. Olisin halunnut Minikrean kaavan, mutta koska sitä ei ollut varastossa sillä hetkellä, päädyin tilaamaan Onion kaavat. Kun sain kaavan kotiin, huomasin, että se olikin 3/4-pituisille housuille, ja esiintymisessä tarvitaan pitkät housut.

Piirsin kaavan, lisäsin vyötärölle vähän enemmän kääntövaraa kuminauhakujaa varten ja vertasin housujen pituutta lapsen jalan pituuteen. Koska taapero käyttää suurimmaksi osaksi 86-senttisiä housuja, ja piirsin kaavan 92-senttisenä, riitti lahkeen pituus juuri sopivasti nilkkaan asti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sentti pituuteen ei olisi tehnyt pahaa, mutta tuskin kukaan kyseistä "puuttuvaa senttiä" huomaa, kun lavalla on samaan aikaan muutama kymmenen lasta ja aikuista. Lapsi itse sanoi housuja kokeillessaan, että sopivat ovat. Ja itse hän sen parhaiten taitaa tietää, mikä tuntuu hyvältä päällä ja mikä ei :-) 

Jatkossa pystyn ottamaan huomioon, että lahje ei ole täyspitkä ja saan lisättyä siihen pituutta hieman reippaammin. Ellei sitten lapsukaiset hurahda tuollaisiin vajaamittaisiin lahkeisiin. Sellaiset olisivat ainakin kesäpöksyinä mainiot.

Eilen surruttelin esikoisen esiintymispöksyt valmiiksi. Niistä seuraavassa postauksessa, ehkä jo tänään!

Paitani mun

Uskaltauduin ompelemaan itselleni paidan. Tämä taitaa olla uusi suosikkini.

Onpa se vinkurasti päällä tässä kuvassa

Kaavat: Onion 5003 hitusen muokattuna

Kankaat: Kestovaippakauppa

Viime kerralla kankaita tilatessani selailin Kestovaippakaupan kaavatarjontaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin ommella itselleni mekon. Mekkoon menevä kangasmäärä on kuitenkin niin suuri, joten päätin aloittaa jostain vähän pienemmästä. Löysin kaavan peruspitkähihaiseen, ja lisäksi ostoskoriin siirtyi tuollaista kukkakangasta, joka oli sopivasti alennuksessa.

Piirsin kaavat niin kuin ne olivat kaava-arkilla. Hieman saumurilla suurruttelua ja eikun paita päälle. Ja ei. Pussitti selästä. Aluksi ajattelin, että olkoon tuollainen, hyvä se on silti. Nukuin yön yli, ja aamulla, kun vauva oli päiväunilla, päätin kokeilla osaisinko muokata kaavaa sopivammaksi. Eihän minulla ollut mitään menetettävää: joko minulle jäisi pussittava paita, jota en pitäisi tai voisin saada paremmin päälle istuvan paidan.

Otin kaavan esiin ja piirsin vyötärön kapeimpaan kohtaan poikkiviivan. Määritin kapeimman kohdan silmämääräisesti, koska en jaksanut alkaa hienostella ja mittailla tarkasti. Poikkiviivalle merkitsin sentin päähän kaavan reunasta pisteen ja piirsin uuden vyötärölinjan. Jälleen ihan vapaalla kädellä sen enempää mittailematta ja määrittelemättä. Sitten jälleen vähän saumurointia, ja voilá, heti toimi paljon paremmin!

Kaava siis kapeni vyötäröltä yhteensä neljä senttimetriä. Enää ei pussita, ja oon niin onnellinen. Osasin! 

Pääntie oli alkuperäisessä kaavassa melko pieni. Ensin ajattelin laittaa siihen resorin. Seuraavaksi mietin, että leikkaisin kaavasta suikaleen pois, asettaisin ommellun paidan päälle ja leikkaisin kaavan mukaan pääntietä avarammaksi, jonka jälkeen ompelisin siihen resorin. Loppupeleissä päädyin kokeilemaan uutta tekniikkaa, nimittäin aukileikkauksia. Eihän minulla ollut edelleenkään mitään hävittävää. Käänsin pääntien kaksi senttiä nurjalle puolelle, tein aukileikkauksia mututuntumalla ja kaksoisneulasin 1,5 sentin päästä reunasta. Ja hienosti onnistui :) Nyt kaula-aukko on omasta mielestäni hyvä, ei liian avara eikä liian pieni. Vielä jäi avartamisen varaa sentin verran.

Seuraavaan paitaan voisin lisätä helmaan ja hihoihin pituutta sentin tai kaksi, silloin saisin enemmän kääntövaraa. Nyt käänsin maltillisesti 1,5 senttiä. Jos olisin käänytänyt 2,5 senttiä, jotka oli merkitty kaavaan kääntövaroiksi, olisi hihoista ainakin tullut hieman naftit. Nyt ne ovat sopivat.

Kuvassa paita näyttää pussittavan kainaloiden alta. Oikeasti niin ei ole, paita on vain vähän huonosti päälläni. Kävin jo selailemassa kangaskauppojen sivuja ja etsimässä jotain kivaa paitakangasta ihan itselleni. Näitä nimittäin haluan enemmänkin!

Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla mopo!

Olipa pitkä bloggaustauko! Olemme eläneet pikkuvauvaelämää nyt muutaman viikon ajan, joten oma aika ja omat tekemiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Ensimmäinen ommellus lensi kohti vesilintua, kun se ei vain onnistunut ja allekirjoittanut ei jaksanut edes yrittää sen parantelua. Tänään sain valmiiksi ensimmäisen onnistuneen käsityön vauvan syntymän jälkeen, tällä kertaa jotain nykyiselle keskimmäiselle lapsellemme.

Perus-Pertsaa sunnuntain kunniaksi

Kaavat: Minikrea 50222 koossa 92/98

Kankaat: Trikoo Kangas-Malla, resori Metsola

Kuten kuvastakin näkyy, on paita vielä vähän iso lapsukaiselle. Yhtä pienempi koko olisi ollut juuri nyt passeli, mutta ajattelin, että paidalla olisi pidempi käyttöikä, kun tekisin sen nyt yhden koon isompana.

Alkuperäisessä kaavassa ei ole hihansuissa ollenkaan resoreja, vaan ne ovat käännetty ja huoliteltu tikkaamalla. Halusin kuitenkin paitaan jotain vähän erilaista, mitä ei edellisissä ommelluksissani ole ollut, joten leikkasin hihat hieman kaavaa lyhyempinä ja lisäsin hihansuihin resorit. Sopivat tuohon aika hyvin, eikö vain?

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan perushuttua, ei mitään sen kummempia kommervenkkejä. Saumurin langankireyksiä tosin pitäisi säätää, kun langoitin sen uudelleen ja langankireydet heittivät häränpyllyä, vaikka en säätönamiskoihin koskenutkaan. Toivottavasti vielä näen päivän, jolloin saumuri tekee samanlaista tikkiä kuin ennen uudelleenlangoittamista.

Selailin tänään kangaskauppojen sivuja ja etsin kangasta seuraavaa projektiani varten. En vain tiedä, mitä tilata ja mistä, kun kaikkialla on ihania kuoseja! Eikä valintaa helpota lapset, jotka huutavat suunnilleen jokaisen kankaan kohdalla "mulle, mulle!". Niin ja pitäisi varmaan hankkia lisää kaavojakin, ettei tarvitsisi aina ommella samalla kaavalla samanlaisia vaatteita.. Esikoinen ainakin tarvitsisi leggingsejä, ja jonkinlaisia tunikoitakin olisi kiva ommella. Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kaavoja metsästämään!

Mukavaa syksyn jatkoa lukijoilleni masentavista syysilmoista riippumatta!

PS. Jos tässä tekstissä on paljon hoono soomea, niin antakaa anteeksi. Ajatuksen kulku ei ole tällä äidillä tällä hetkellä parhaimmillaan.

"Jämä"kangasompelua

Jämälangat ja jämäkankaat, siinä kaksi "murheenkryyniä" käsityöharrastajalle. Useimmiten edellä mainittuja on sen verran, ettei niitä halua heittää turhina roskiin, toisaalta niitä on niin vähän, ettei niistä saa mitään suurempaa työtä ainakaan tehtyä. Vaikka olen ompeluharrastuksessani vasta ihan alussa, oli minulle kertynyt jo jämäkankaita. Niitä varten piti tilata vähän lisää kangasta, mutta tällaisia paitoja sain loppupeleissä aikaiseksi.

Toivottavasti vauva on poika, nämä eivät nimittäin ole kovinkaan tyttömäisiä paitoja..

Malli: Raglanhihaiset paidat Minikrea 50222 ja suorahihainen paita Minikrea 50220

Kankaat: Kaikki kankaat ja resorit Kestovaippakaupasta

Rakettikangasta ja Leppäkerttukangasta olette nähneet blogissani jo ennenkin. Täydennykseksi tilasin yksiväristä mariinia ja turkoosia trikoota. 

Rakettipaita on raglanihihainen paita. Kangasta riitti juuri sopivasta etu- ja takakappaleeseen, eikä jäljelle jäänyt kuin pieniä soiroja. Hyvin käytetty kankaan kappale siis. 

Leppäkerttupaidassa on etukappaleessa leppäkerttuja, muuten paita on turkoosia trikoota. Halusin paitaan punaiset resorit, koska ajattelin, että se yhdistää leppäkerttukuvion hyvin muuten yksiväriseen paitaan. Valitsin suorahihaisen mallin, koska se sopi mielestäni paremmin paitaan, jossa yksi kappaleista on eri värinen kuin muut.

Ylimmässä kuvassa näkyvä paita piti vielä ommella, koska paitoja varten tilatuista mariinista ja turkoosista kankaista jäi sopivasti ylimääräistä. Halusin kokeilla paitaan jotain uutta tekniikkaa, joten applikoin tummalle pohjalle turkoosista trikoosta numeron 10. Applikointi oli yllättävän yksinkertaista ja helppoa, kun ensin googletin ohjeet netistä. Liimaharso toi sopivasti jämäkkyyttä, jotta sain tikattua suorat ompeleet numeroiden reunoihin.

Olisin halunnut siksakata tiheällä siksakilla suoran ompeleen sijaan, mutta se veti kankaan laineille. Paidan nurjalle puolelle olisi varmaankin pitänyt silittää tukikangasta, että siksakkaus olisi onnistunut? Toisaalta paidasta olisi voinut tulla melko jäykkä, jos siihen olisi silittänyt sekä liimaharsoa, että tukikangasta? Hyvä tuo on noinkin, ainakin ensimmäiseksi applikoinniksi!

Ompelin kaikki paidat koossa 86/92, jotta saisin käytetty mahdollisimman paljon kangasta. Ei noita paljoa enää jäänyt jäljelle, pikkuhousuja saisi lopuista kankaista ehkä ommeltua.

Käsillä on jo seuraava ompeluhaaste, nimittäin mekkoviritelmä nro 2. Kesälomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, mahtaako mekko siis valmistua jo tällä viikolla? Se jää nähtäväksi!

Näen tähtiä, paljon tähtiä!

Pari peruspitkähihaista lisää syksyä ajatellen.

Violettia esikoiselle, keltaista kuopukselle

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Tähtitrikoo ja resori Kestovaippakaupasta

Peruspaitoja tarvitaan aina, eikö vain? Kuopukselle on tietysti jemmassa esikoisen vanhoja vaatteita vaikka kuinka paljon, mutta ei aina ole kivaa pukeutua jonkun toisen vanhoihin vaatteisiin. Siksi ompelin paidat kummallekin. Esikoinen valitsi violetin kankaan itse ja minä käytin auktoriteettiani valitessani kuopukselle keltaista. Hän on itse niin pieni vielä, että jos olisin kysynyt vaikka kolme kertaa, että mitä väriä tilataan, niin hän olisi varmasti näyttänyt joka kerta eri värin.

Näiden ompelussa ei ollut mitään sen kummempia kommervenkkejä. Kuvion kohdistus onnistui hienosti, jopa paremmin kuin rakettiyöpuvussa. Tosin keltaiseen paitaan piti leikata kaksi takakappaletta ja violettiin kaksi etukappaletta, koska ensimmäiset kappaleet menivät hassusti vinkuraan. Perfektionisti mikä perfektionisti, ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisistä töistä poiketen ompelin viimeistelyt kaksoisneulalla, kun sellainen on taas käytössäni. Kyllä sillä vain saa siistiä jälkeä aikaiseksi, vaikka ompeleet eivät ehkä ihan millilleen menekään suoraan. Saumat saumuroin ja resorit kiinnitin ompelukoneen kolmipistesiksakilla. Ehkä jonain päivänä alan käyttää saumuria myös resoreiden kiinnittämiseen, kuka tietää.

Vaikka ompelu-urani on vasta aluillaan, on mukavaa huomata, miten taidot karttuvat ja joka kerta jokin asia on helpompi kuin edellisellä kerralla. Toki ompeluun menee vieläkin paljon aikaa, näitä kahta paitaa työstin lähemmäs viikon. Ei minusta siis mitään vaatetehtailijaa tällä ompeluvauhdilla ole tulossa. 

Sovituskuvaa ei näistä paidoista ole tällä kertaa. Esikoinen ei välittänyt pukea paitaa päälleen ja pienemmälle oma paita on niin iso, ettei kuvasta olisi saanut minkäänlaista käsitystä istuvuudesta. Näille helteille ei vain kannata ommella juuri sopivan kokoista paitaa, jää vielä huonossa lykyssä kokonaan käyttämättä, koska jää pieneksi saman tien.

Luulenpa, että seuraavakin valmistuva työ on ommellus. Kangas on jo varattuna, vielä pitäisi kehittää kaavat jostain. Idea on jo valmiina, toivottavasti saan sen onnistumaan!

Lennä lennä leppäkerttu

Ompeluinto saa nyt jatkoa, tällä kertaa valmistui esikoiselle pitkähihainen.

Kun itse valitsee, tulee lopputuloksestakin mieluisa

Kaavat: Minikrea 50220

Kangas: Trikoo ja resori Kestovaippakaupasta

Olen tähän asti ommellut ainoalla omistamallani paitakaavalla raglanihihaisia paitoja. Muutama päivä sitten selailin Kestovaippakaupan sivuja, ja huomasin, että siellä oli nättejä kankaita alennuksessa. Tilasin jotain vauvalle ja esikoinen valitsi itselleen tuota turkoosia Leppäkerttu-kangasta. Koska halusin kokeilla jotain uutta, tilasin kankaiden lisäksi uuden paitakaavan.

Yllätys oli jonkinasteinen, kun avasin paitakaavapaketin, ja huomasin, että ohjeet olivat ainoastaan tanskaksi. Raglanihihaisen paidan paketissa oli englanninkieliset ohjeet, joiden kanssa paidan ompelu oli helppoa. No, sain minä tästäkin kaavat piirrettyä ja leikattua oikein ruotsinkielen taitojani käyttäen, mutta ompelua varten piti sukeltaa Internetin ihmeelliseen maailmaan ja hakea englanninkielinen ohje.

Hihojen ompelu etu- ja takakappaleseen oli mielestäni tässä mallissa hieman haasteellisempaa kuin raglanhihaisessa paidassa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kyllä sen saumoista läheltä tarkasteltuna huomaa, että ollaan oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta kukapa virheitä kyttää, ellei niitä itse mainosta ;-)

Olen "aina" ajatellut, että tuollaisten kapeiden resoreiden ompeleminen on hankalaa. No, tässä sitä oli ns. pakko kokeilla, ja se olikin yllättävän helppoa! Huolittelut ompelin kolmipistesiksakilla, koska omassa koneessani ei ole mahdollisuutta ommella kaksoisneulalla. Ainakin pitäisi ompeleen joustaa eikä ratketa käytössä. Olen itse asiassa tosi tyytyväinen, miten nuo resoreiden ompelut onnistuivat.

Nyt lapsi leppäkerttupaidan sisältä huutelee pelaamaan muumikimbleä, on siis aika lopettaa. Hauskaa juhannusta kaikille lukijoilleni, älkäähän pelleilkö vesillä! 

PS. Blogini löytyy nykyään blogilistalta, tervetuloa seuraamaan!

Ihanan pehmiää

Ompelin jokin aika sitten lapsille pöllöunihaalarit. Niiden ompeleminen oli mukava kokemus, kun en ole yläasteiän jälkeen ommellut muuta kuin verhojen käänteitä. Vaikka neulominen onkin ykköskäsityön asemassa, jäi onnistumisen myötä fiilis, että voisin ommella jotain muutakin.

Koska olen melko aloittelija, halusin löytää yksinkertaisen kaavan. Se löytyi selailun jälkeen I k a s y r ista. Yksinkertainen raglanhihaisen paidan ohje, ja kaavoissa riitti kokoja 10-vuotiaaseen asti. Ja kun Fabriinasta löytyi joustofroteeta alennushintaan, niin suunnitelma oli valmis.

Paitoja kaksin kappalein

Kaavat: Minikrea

Kankaat: Joustofrotee väreissä metsä ja vanha roosa, resorit samaa väriä

Näitä lisää, kiitos! Malli oli todella helppo. Ompelin nämä vielä kaikista helpoimmalla tavalla, enkä laittanut resoria helmaan ja hihansuihin. Ainakin vanhempi lapsista oli tyytyväinen paitaansa, eikä nuorempikaan vetänyt sitä heti päältään. Malliltaan nämä ovat vähän pidempiä, suunnilleen tunikapituisia.

Kaava itsessään oli siitä mukava, että siihen oli lisätty ideoita, miten kaavaa voi muokata eri näköisiksi vaatteiksi. Hihoista löytyi pituudet t-paitaan, 3/4-hihaiseen paitaan ja pitkähihaiseen paitaan. Kaavat löytyivät sekä pyöreään kaula-aukkoon että v-pääntiehen. Ja olipa mukana myös kaava rintataskulle.

Joustofrotee oli kankaana miellyttävää työstettävää. Se ei joustanut ihan niin paljoa kuin trikoo, ja onhan se ihanan pehmeää :-) Plussaa vielä mahdollisuudesta pestä paidat 60 asteessa.

Ompelublogeissa näkee useimmiten kuviollisia kankaita, ja kaikkia ihania luomuksia, joita niistä on tehty. Itse en ole vielä uskaltautunut tilaamaan sellaisia, ehkäpä seuraavalla kerralla? Yksivärisissä vaatteissa on kuitenkin oma hyvä puolensa kuviollisiin verrattuna: niitä on helppo yhdistää kuviollisiin vaatteisiin..