Ei tullut edes kiire, osa 1

Lapsemme harrastavat jumppaa, ovat harrastaneet sitä jo muutaman vuoden. Ihan harrastustasolla ilman kilpailutavoitteita, hyvän mielen vuoksi. He saavat osallistua seuran kauden päätösnäytöksiin, kuten kaikki muutkin seuran jäsenet. Esiintymisiä varten tarvitaan esiintymisasuja, ja tässä on tämänkertainen asu nuoremmalle jumppajallemme.

Vielä ei pukeuduta lycravoimistelupukuihin

Kaavat: Paita Minikrea 50220 ja leggingsit Onion 20034

Kankaat: Talvitrikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Olen ihan ihastunut tuohon talvitrikooseen. Se on siis kangasta, jonka nurja puoli on harjattu. Se on ihanan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Värinä oranssi ei ehkä ole ihan ykkösvalinta omassa värimaailmassa tai lasten mielessä, mutta nyt ei väriä valittu omien mieltymysten mukaan vaan siihen saatiin voimisteluseuralta ohjeet.

Ompelin paidan koossa 92/98. 86/92 olisi varmasti mennyt päälle, mutta ajattelin vaatteen käyttöikää ja siksi ompelin sen kokoa isompana. Alkuperäisen kaavan mukaan hihansuihin olisi kuulunut resorit, mutta totetutin huolittelun tällä kertaa lisäämällä kaavaan 1,5 sentin kääntövaran. Helmassa on pituutta pari senttiä tavallista kaavaa enemmän. Ihan peruspertsaa, suhteellisen nopeaa ja todella helppoa.

Jos tämä postaus olisi ollut pelkästään leggingseistä, olisin ehkä valinnut otsikoksi "Onnistunut epäonnistuminen". Kun saimme tietää, mitä esiintymisvaatteiksi tarvitaan, ei minulla ollut tarpeeksi pientä leggingskaavaa. Tiesin kankaista, että löydän haluamani kankaat Kestovaippakaupasta, ja siellä on mukava määrä kaavojakin, joten katsoin sieltä pikaisella selauksella pienten leggareiden kaavan ja tilasin sen. Olisin halunnut Minikrean kaavan, mutta koska sitä ei ollut varastossa sillä hetkellä, päädyin tilaamaan Onion kaavat. Kun sain kaavan kotiin, huomasin, että se olikin 3/4-pituisille housuille, ja esiintymisessä tarvitaan pitkät housut.

Piirsin kaavan, lisäsin vyötärölle vähän enemmän kääntövaraa kuminauhakujaa varten ja vertasin housujen pituutta lapsen jalan pituuteen. Koska taapero käyttää suurimmaksi osaksi 86-senttisiä housuja, ja piirsin kaavan 92-senttisenä, riitti lahkeen pituus juuri sopivasti nilkkaan asti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sentti pituuteen ei olisi tehnyt pahaa, mutta tuskin kukaan kyseistä "puuttuvaa senttiä" huomaa, kun lavalla on samaan aikaan muutama kymmenen lasta ja aikuista. Lapsi itse sanoi housuja kokeillessaan, että sopivat ovat. Ja itse hän sen parhaiten taitaa tietää, mikä tuntuu hyvältä päällä ja mikä ei :-) 

Jatkossa pystyn ottamaan huomioon, että lahje ei ole täyspitkä ja saan lisättyä siihen pituutta hieman reippaammin. Ellei sitten lapsukaiset hurahda tuollaisiin vajaamittaisiin lahkeisiin. Sellaiset olisivat ainakin kesäpöksyinä mainiot.

Eilen surruttelin esikoisen esiintymispöksyt valmiiksi. Niistä seuraavassa postauksessa, ehkä jo tänään!