lauantai 30. elokuuta 2014

Haksahdinko blogivillitykseen?

Nyt on blogit kuulemma niitä täynnä, nimittäin Nurmilintuja. Tässä minun versioni.

Malli: Nurmilintu
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte
Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot

Olipa tämä mukavan nopea huivi neuloa, kun sai posottaa pitsiosuuksia lukuunottamatta pelkkää ainaoikeaa. Tai siis, neulotaanhan nuo pitsiosuudetkin ainaoikeana, mutta niissä piti olla vähän enemmän tarkkuutta mukana. Ja kun allekirjoittaneesta tuntuu, ettei viime aikoina keskittyminen ole ollut ihan huippuluokkaa, niin jotenkin pitsiosuuden muutaman silmukan toistot eivät jääneet mitenkään päähän, vaan kaaviota sai olla tuijottamassa koko ajan. Viimeiset kerrokset alkoivat tuntua aika pitkiltä, kun alussa silmukoita oli 4 ja lopussa 140 (mikä ei tietenkään ole mitenkään suuri silmukkamäärä kerrokselle huivissa), johtuen juuri tuosta muistamattomuusongelmasta.
Kuten kuvasta huomaa, en päätellyt huivia ohjeen mukaisesti, vaan neuloin päättelyn tavallisella huivipäättelyllä. Kokeilin kyllä picot-reunaa ensin, mutta se ei vain jotenkin luonnistunut. Päätin siis ottaa varman päälle ja käyttää tuttua ja turvallista menetelmää.

Pingotuksen kanssa meinasi aluksi mennä sormi suuhun, koska en katsonut ohjetta ja olin varma, että pitsiosuudet kuuluisivat olla suorassa. Puoli huivia pingotettuani piti ottaa neulat irti ja katsoa neuleohjetta, jolloin huomasin, että pitsiosuudet menevätkin hieman vinoon. Sen jälkeen alkoi pingotuskin sujua helpommin. Tuo päättelyreuna ei tosin pingottunut suoraksi, vaan sekin halusi päästä pienelle kaarteelle.

Huivin kokoa en muistanut mitata, mutta siitä tuli reilun kokoinen. Käyttämäni lanka oli hieman paksumpaa kuin ohjeessa mainittu Madelintoshin lanka, joten puikotkin piti valita sen mukaan vähän paksummiksi. Aloitin kyllä ensin neljän millin puikoilla, mutta työn jälki vaikutti jotenkin tönköltä, joten purin aloituksen ja vaihdoin isommat puikot työhön. Se kannatti, lopputuloksesta tuli mukavan laskeutuva ja ilmava!

Nyt on enää yksi ongelma: en osaa käyttää tämän mallisia huiveja. Mitä reunaa tässä kuuluu kietoa kaulan ympärille? Pitkää kaarevaa reunaa vai pitkää suoraa reunaa? Auttakaa naista mäessä, jookos? Tattis jo etukäteen! :-D


lauantai 23. elokuuta 2014

Suoraviivaisuutta ja näpertelyä

Kävimme eräänä päivänä läpi esikoisen vaatekaappia, ja sieltä löytyi useampi pari pieneksi jääneitä housuja. Ja kun samaan saumaan sattui osumaan Metsolan alennusmyynnit, niin pakkohan äidin oli tilata collegea ja ommella lapselle parit housut.

Lapsi sai valita kankaiden värit itse
Kaavat: Minikrea 30302 pienin muutoksin
Kankaat: Metsola, kuminauhat Eurokangas

Ei mennyt ihan kaikilta osin kuin Strömsössä. Ensinnäkin ajattelin kerrankin oikaista ja jättää esipesun pois. Leikkasin kaavat, ompelin housut ja pesin - lopputuloksena aika paljon aiottua pienemmät pöksyt. Ja yhdet pinkkien housujen kappaleet onnistuin leikkamaan ihan vinkuraan. Sovitaan, että ne olivat aloittelijan mokia, eikös vain?

Kuvassa näkyvät oranssit housut ovat ihan peruspöksyt ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Kaavasta poiketen lisäsin vyötärölle ja lahkeensuihin sentin verran enemmän kääntövaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Alkuperäisen ohjeen mukaan kuminauhat olisi pitänyt ommella kiinni lahkeen alareunaan ja kääntää sitten nurjalle puolelle ja ommella suoralla ompeleella kiinni lahkeeseen. Kuminauhakuja tuntui itsestäni järkevämmältä ratkaisulta, kun kuminauhan saa tarvittaessa vaihdettua helpommin.

Pinkeissä housuissa on paikkataskut, koska lapsi jäi oransseissa housuissa kaipamaan taskuja. Kyseisissä housuissa kun ei ole sivusaumoja ollenkaan, enkä halunnut kokeilla, onnistuisinko ompelemaan sivusaumalliset housut, joihin olisi saanut taskut siistimmin. Näihin olisi kuulemma pitänyt ommella vielä takataskutkin, mutta loppupeleissä ne jäivät toteutettaviksi seuraavissa housuissa.
Paikkataskujen ompelu oli yllättävää näpertelyä. En tiedä, miten tuollaiset pitäisi oikeaoppisesti toteuttaa, mutta itse aloitin silittämällä tukikankaan taskukappaleen nurjalle puolelle. Sitten huolittelin avoimeksi jääneen reunan kaksoisneulalla, käänsin saumanvarat nurjalle ja silitin ne ja vasta sen jälkeen pääsin ompelemaan ne kiinni lahkeisiin. Toinen tasku piti tosin purkaa pois housujen valmistuttua ja ommella uudelleen kiinni, koska se oli hieman väärässä kohdassa lahjetta.. Tuskin se olisi käyttäjää haitannut, mutta ompelijan silmään se näytti sen verran rumalta, että asialle oli pakko tehdä jotain.

Housujen yksinkertaisuudesta huolimatta olen tyytyväinen näihin töihin. En ole varma, olenko tähän mennessä ollut yhdessäkään työssä niin tyytyväinen huolitteluiden lopputulokseen kuin tällä kertaa. Lapsi tilasi jo kolmannet ja neljännetkin housut, mutta katsellaan ensin, pääsevätkö nämäkään kunnolla käyttöön ennen kuin alan leikata uusia housukankaita hänelle.. Ainakin tähän mennessä nämä ovat saaneet rauhassa tutustua käyttämättömien vaatteiden hiljaiseen arkeen.

Ajatukset alkavat vähitellen pyöriä ihan muissa maisemissa kuin käsitöissä. Laatikossa odottaa muutama kerä merinovillaa huiviksi muotoutumista, mahtaisiko siinä olla sopiva välipalakäsityö? Se jää nähtäväksi. Seuraavaan kertaan, nauttikaa nyt syksystä (?), vaikka moni varmasti kaipaakin kesän ihanan lämpimiä päiviä!

perjantai 8. elokuuta 2014

28 grammalla raitoja, kiitos!

Allekirjoittaneeseen on iskenyt jämälankojen tuhoamisvimma. Tähänkin työhön piti ostaa lisää lankaa, ja sitähän jäi yli, joten taitaa jämälankavarasto näyttää plus miinus nollaa tämän työn jälkeen.

Näissä ei ole mitään ihmeellistä
Malli: Perussukat 56 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Nämä ovat oikein perussukkien perussukat. Neuloin näihin vahvistetun hollantilaisen kantapään ja nauhakavennukset. 

Tarkoituksena oli tehdä raidat pelkästään tuosta ruosteen värisestä langasta, mutta se loppui kesken alkuunsa. Toisena värivaihtoehtona oli joko tuo ruskea tai kirkkaan vihreä, joten ajattelin, että ruskea sopisi paremmin ruosteen väriseen kuin vihreä. Ruskeaa oli vähän enemmän kuin ruosteenväristä, joten sitä jäi vielä ihan pienen pienet nöttöset jäljelle. Jos olisin neulonut ruskealla täysleveän raidan, niin lanka olisi mennyt kaikki, mutta halusin raitoihin symmetrisyyttä, kun väri piti vaihtaa kesken kaiken. Yhteensä raitalankaa on näissä sukissa suunnilleen 28 g.

Alkuun 100-senttinen pyöröpuikko tuntui hieman lyhyeltä, mutta työn edetessä neulominen alkoi sujua mallikkaammin, eikä tarvinnut enää pitää niin tarkasti silmällä, että sukan puolet pysyivät erillään toisistaan.

Oli muuten jokseenkin paljon hommaa tällaisissa miesten sukissa. Kun on viime aikoina neulonut vain vauvojen tai pienten lasten sukkia, niin näiden tekemiseen tuntui menevän ikuisuus. Esimerkiksi viimeksi neulomiini punaraidallisiin sukkiin meni aikaa kolme päivää, näihin meni viikko. Lisäksi näistä tuntui tulevan ihan lörpöttävät. Se tietysti johtuu sukkien koosta, ei niinkään käsialasta.

Olen tyytyväinen kantalapusta nostetuihin silmukoihin (jes, jälleen onnistuminen, koskahan tähän kyllästyy?) ja siihen, ettei puikkojen vaihtumiskohtaan tullut sitä ennen niin ominaista tiukkaa raitaa. Nämä jäävät miehelle, joten käyttäjäkokemuksia saan varmasti kuulla, kunhan villasukkakausi vain alkaa :-)

Taidan olla antihiiri

Tiedättehän tarinan kissasta, joka vei hiirelle takkikankaan ommeltavaksi, ja loppujen lopuksi hiiri ei saanut kankaasta aikaiseksi edes kukkaroa? Minulla on ollut vähän samanlainen ongelma, ainoastaan päinvastoin. Hello Kitty -kangasta kun on aina vain riittänyt ja riittänyt. Ensin valmistui mekko, sitten valmistui pipo ja vieläkin kangasta oli jäljellä johonkin pieneen työhön.. Tämä valmistui aamupäivän kokeilun tuloksena.

Kyllä se on ihan hameen mallinen

Tältä se näyttää, kun nukke seisoo...
...Ja se päällä pystyy myös istumaan!

 Kaava on täysin oma ja omien mittailujen tulosta. Nuken päällä se näyttää vähän tuollaiselta tasapaksulta pötköltä, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkee, kyllä siinä on ihan hameen muotoa.

Lopputulos on omasta mielestäni onnistunut ja olipa nuken omistajakin ihan tyytyväinen. Meillä tosin aika vähän vielä puetaan nukelle vaatteita ja leikitään "oikeita" leikkejä. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että nukkeparoilla on tosi vähän vaatteita, joita vaihtaa ja pukea. Pitäisi varmaankin rohkaistua enemmän kokeilemaan neulomalla ja ompelemalla. Kuka tietää, kuinka paljon saisi toimivia nuken vaatteita aikaiseksi?

Tällainen mekko on helppo toteuttaa, koska tähän ei tarvita sen kummempia kaavoja, muutama suorakulmion muotoinen suikale riittää. Ja tietysti sopivan levyistä kuminauhaa vyötärökaitaleeseen. Ajattelin ensin liittää hameen ohjeen tähän postaukseen, mutta ehkä se on parempi lisätä muiden vaateohjeiden joukkoon, josta sen löytää helpommin?

Kangasta jäi vieläkin jäljelle, tosin sellaisina maksimissaan 10 senttiä korkeina suiruina. Vieläkö niistä keksisi jotain tehtävää, esim. aplikoinnissa? Kuinka suuria paloja te muut ompelijat säilötte, vai heitättekö leikkuu"jätteet" saman tien menemään?

Seuraava postaus tulee olemaan pitkästä aikaa neulonta-aiheinen. Työ on jo valmis, ja kunhan jalkamalli tänään kotiutuu, niin pääsen ottamaan kuvia valmiista työstä. Lisää Sukkien maa -käsitöitä tiedossa siis jo tänään illalla!

tiistai 5. elokuuta 2014

Ajatukset ovat jo syksyn pääasiassa

En ole kovinkaan innokas lanka- ja kangasvaraston kasvattaja. Ostan tai tilaan tarvikkeita, kun minulla on suunnitelma valmiina ja tiedän suunnilleen kuinka paljon tarvitsen ja mitä. Ja jos jostain työstä jää lankaa tai kangasta ylimääräiseksi, alan heti miettiä, mitä jäljelle jääneistä materiaaleista voisi saada aikaiseksi. Liekö koulutuksellani tekemistä asian kanssa, tiedä häntä :-D

Kuitenkin, Hello Kitty -kangasta jäi mekosta jäljelle jonkin verran. Ajattelin ensin, että siitä saisi ommeltua vielä paidan. Tarkempi mittailu osoitti, että kangasta oli arvioimaani vähemmän, joten siitä piti keksiä jotain muuta. Esikoiselle ei ollut pipoa syksyksi, nyt on.

Ei ainakaan ole liian pieni
Kaavat: Makamarr
Kangas: Hello Kitty -kangas Kestovaippakaupasta

Tällä kaavalla tehtyjä pipoja on näkynyt tässä blogissa ennenkin. Tosin viime kerralla ompelin näitä ompelukoneella ja esikoisen piposta tuli liian pieni, joten se siirtyi lähes suoraan kuopuksen käyttöön.

Tällä kertaa piirsin kaavan 28 cm * 50 cm kokoiseksi. Saumurilla ommellessa päänympäryksestä lähti saumanvarojen muodossa kaksi senttiä, joten pipon ympärykseksi tuli 54 cm. Pituuttakin tuli hieman reippaasti, pipo jää tuolla tavalla kivasti lörpöttämään :-) Piirsin kaavan mututuntumalla, koska keksin ommella tämän iltamyöhällä, jolloin lapset olivat jo nukkumassa, enkä jaksanut odottaa seuraavaan päivään tarkkojen mittojen saamiseksi.

Ompelin pääli- ja vuorikankaan alareunoistaan yhteen kolmipistesiksakilla. Kaksoisneulalla olisi tullut siistimpi lopputulos, mutta toisaalta, jos alareunaa haluaa kääntää kaksin kerroin, niin silloin kolmepistesiksak on siistimmän näköinen kuin kaksoisneulan tikki nurjalta puolelta.

Tällaiset pipot ovat mukavia ommeltavia, kun ne valmistuvat alusta loppuun yhdessä illassa. Pitäisiköhän ostaa jotain kivaa kangasta ja ommella itsellekin pipo syksyä varten?

perjantai 1. elokuuta 2014

Hei kisu!

Kun lapsen antaa itse valita vaatteeseen kankaan, saattaa lopputulos olla jotain muuta kuin äiti olisi itse valinnut. Tällä kertaa lapsi iski silmänsä Kestovaippakaupan Hello Kitty -kankaaseen, ja tällainen mekko siitä saatiin aikaiseksi.

Olisko kannattanut katsoa, että toinenkin käsi on kokonaan kuvassa? 
Malli: Minikrea 30003
Kankaat: Kestovaippakauppa

Onnistuin! 

Hieman oli hakemista mekon yläosassa, että miten se pitää oikeasti ommella. Minikrealla kun tuntuu olevan periaate, että helppokaavoihin laitetaan ompeluohjeet tasan kolmessa kohdassa, ja ainakin tälle aloittelevalle ompelijalle tuotti hetkeksi päänvaivaa pähkäillä, miten mekko, tai oikeastaan mekon yläosa, oikeasti kuuluu ommella. Ensimmäinen kerta meni vikaan, mutta toisella kerralla meni oikein.

En tiedä, kuinka hyvin kuvasta näkyy, mutta etumuksessa etukappaleet menevät ristiin päällekkäin. Pääntiessä ei ole resoria, vaan huolittelu toteutui pääli- ja vuorikankaalla. Ohjeesta poiketen ompelin suoralla ompeleella tikkauksen pääntien reunaan. Muuten työ oli melko tuttua huttua, eikä ompeluun mennyt paljoakaan aikaa, kun sain yläosan valmiiksi.

Tilasin kangasta kaavassa mainitun pituuden verran. Sitä jäi yli ainakin yhden paidan verran, eli tulevaisuudessa tulette varmaan näkemään lisää Hello Kittyjä blogissani. Toisaalta mietin toisen tällaisen mekon ompelemista: hihat ja yläosa Hello Kitty -kuosia ja helma yksiväristä kangasta. Toisaalta jos yläosa olisikin yksiväristä kangasta ja helma värikästä? Pelkästään eri kankaita valitsemalla tästä saa monen näköisiä mekkoja. Kestovaippakauppaan oli tullut tosi kaunista Bambi-kangasta, toisaalta Majapuullakin olisi kaikkia ihanuuksia. Ihan tulisi valinnan vaikeus, jos haluaisin ommella toisen samanlaisen mekon!

Mekossa on vähän kasvuvaraa, että esikoinen voi käyttää mekkoa syksyllä esim. päiväkerhossa. Jos vain onnistun välttämään pysyvien tahrojen jämähtämisen mekkoon ennen kerhon alkua. Ainakin tänään mekko puettiin päälle heti heräämisen jälkeen, ja se päällä kuulemma ollaan koko päivä ulkona. Mutta niinhän se on, että paras palkinto työstä on tyytyväinen loppukäyttäjä!