Suoraviivaisuutta ja näpertelyä

Kävimme eräänä päivänä läpi esikoisen vaatekaappia, ja sieltä löytyi useampi pari pieneksi jääneitä housuja. Ja kun samaan saumaan sattui osumaan Metsolan alennusmyynnit, niin pakkohan äidin oli tilata collegea ja ommella lapselle parit housut.

Lapsi sai valita kankaiden värit itse

Kaavat: Minikrea 30302 pienin muutoksin

Kankaat: Metsola, kuminauhat Eurokangas

Ei mennyt ihan kaikilta osin kuin Strömsössä. Ensinnäkin ajattelin kerrankin oikaista ja jättää esipesun pois. Leikkasin kaavat, ompelin housut ja pesin - lopputuloksena aika paljon aiottua pienemmät pöksyt. Ja yhdet pinkkien housujen kappaleet onnistuin leikkamaan ihan vinkuraan. Sovitaan, että ne olivat aloittelijan mokia, eikös vain?

Kuvassa näkyvät oranssit housut ovat ihan peruspöksyt ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Kaavasta poiketen lisäsin vyötärölle ja lahkeensuihin sentin verran enemmän kääntövaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Alkuperäisen ohjeen mukaan kuminauhat olisi pitänyt ommella kiinni lahkeen alareunaan ja kääntää sitten nurjalle puolelle ja ommella suoralla ompeleella kiinni lahkeeseen. Kuminauhakuja tuntui itsestäni järkevämmältä ratkaisulta, kun kuminauhan saa tarvittaessa vaihdettua helpommin.

Pinkeissä housuissa on paikkataskut, koska lapsi jäi oransseissa housuissa kaipamaan taskuja. Kyseisissä housuissa kun ei ole sivusaumoja ollenkaan, enkä halunnut kokeilla, onnistuisinko ompelemaan sivusaumalliset housut, joihin olisi saanut taskut siistimmin. Näihin olisi kuulemma pitänyt ommella vielä takataskutkin, mutta loppupeleissä ne jäivät toteutettaviksi seuraavissa housuissa.

Paikkataskujen ompelu oli yllättävää näpertelyä. En tiedä, miten tuollaiset pitäisi oikeaoppisesti toteuttaa, mutta itse aloitin silittämällä tukikankaan taskukappaleen nurjalle puolelle. Sitten huolittelin avoimeksi jääneen reunan kaksoisneulalla, käänsin saumanvarat nurjalle ja silitin ne ja vasta sen jälkeen pääsin ompelemaan ne kiinni lahkeisiin. Toinen tasku piti tosin purkaa pois housujen valmistuttua ja ommella uudelleen kiinni, koska se oli hieman väärässä kohdassa lahjetta.. Tuskin se olisi käyttäjää haitannut, mutta ompelijan silmään se näytti sen verran rumalta, että asialle oli pakko tehdä jotain.

Housujen yksinkertaisuudesta huolimatta olen tyytyväinen näihin töihin. En ole varma, olenko tähän mennessä ollut yhdessäkään työssä niin tyytyväinen huolitteluiden lopputulokseen kuin tällä kertaa. Lapsi tilasi jo kolmannet ja neljännetkin housut, mutta katsellaan ensin, pääsevätkö nämäkään kunnolla käyttöön ennen kuin alan leikata uusia housukankaita hänelle.. Ainakin tähän mennessä nämä ovat saaneet rauhassa tutustua käyttämättömien vaatteiden hiljaiseen arkeen.

Ajatukset alkavat vähitellen pyöriä ihan muissa maisemissa kuin käsitöissä. Laatikossa odottaa muutama kerä merinovillaa huiviksi muotoutumista, mahtaisiko siinä olla sopiva välipalakäsityö? Se jää nähtäväksi. Seuraavaan kertaan, nauttikaa nyt syksystä (?), vaikka moni varmasti kaipaakin kesän ihanan lämpimiä päiviä!