Kesän juhliin

Huh, olipa tämä urakka! Enpä olisi uskonut, että voin käyttää kahden pienen mekon ompelemiseen kokonaiset kolme viikkoa ja että vielä iskisi stressi, saanko ne valmiiksi ennen määräaikaa...

Mitähän näistä nyt ajattelisi?

Kaava: Katariina Mekkotehdas-kirjasta

Kankaat: Puuvillakangas Fabriinasta

Ostin Mekkotehdas-kirjan jo kuukausia sitten. Aloin heti kirjan saatuani piirtää kaavoja esikoisen mekkoon, mutta ne tuntuivat olevan kovin leveitä ja lyhyitä, joten innostus lässähti heti alkuunsa ja kirja jäi pölyttymään kirjahyllyyn.

Muutamia viikkoja sitten kaivoin kirjan taas esiin ja katselin malleja. Katariina näytti mukavalta ja sopivalta tyttöjen mekoiksi kesän juhliin. Esikoinen valitsi kankaan itse Fabriinasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensin kangaskauppias soitti ja totesi, etten ollut huomannut alennuskoodia, joten mitä laitettaisiin lisäksi tilaukseen? Pyysin häntä laittamaan tilaamaani kangasta sen verran enemmän, mitä rahalla saa. Oli kyllä loistava päätös näin jälkikäteen sanottuna!

Vasemmanpuoleinen mekko on esikoisellemme. Piirsin kaavat koossa 110/116, vaikka se onkin pienempää kokoa kuin mitä hän muuten käyttää. Ompelin yläosan valmiiksi, ja huomasin, että se on liian leveä. Purin koko viritelmän, lyhensin kaarrokkeiden yläreunojen kuminauhoja 1,5 cm, pidensin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituuksia 2 cm ja ompelin mekon loppuun. Juuri passeli, ja kaiken sen purkamisen ja tuskailun arvoinen. Koko hommaan meni aikaa viikon verran.

Koska kokoa pienempi mekko sopi esikoiselle, valitsin koon samalla periaatteella nuoremmalle neidillemme. Ompelin mekon ihan ohjeiden mukaan, jälleen hihansuiden ja empirelinjan kuminauhoja pidentäen. Sain mekon valmiiksi, ja ei, se olikin pieni. Kyllä se lapsen päälle sopi, mutta oli se hieman naftin näköinen.

Koska ajattelin 98/104-kokoisen mekon olevan hänelle kuitenkin liian iso, piirsin kaavat välikoossa 92/98 (olihan minulla ylimääräistä kangasta, kuten yllä lukee) ja aloin ommella uudestaan. Pidensin pääntien kuminauhoja vastaamaan kirjassa annettuja pituuksia ja pidin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituudet samoina kuin pienemmässä mekossa. Ompelin ensimmäisen helmakappaleen kiinni etukappaleeseen, mallasin lapsen päälle ja ei, helma oli vieläkin liian lyhyt. Ei auttanut muu kuin piirtää uusi helmakaava 98/104-koon pituuden mukaan (onneksi kangasta oli edelleen runsaasti jäljellä) ja toivoa, että mekko olisi viimeinkin sopiva.

Eilen illalla mietin, mahtaako koko mekko valmistua, kun aikaa oli enää päivän verran ja lapsilla ei tunnetusti ole malttia odottaa, kun "äiti tekee ihan pikku hetken omia juttujaan". Hyvin kävi, keskimmäisen mekko on kuvassa vasemmalla. 

Lisäksi kaapista löytyy kolmas, lähes valmis 86/92-kokoinen mekko. Tosin mahtaako sille löytyä käyttäjää, kun se on ihan ohjeiden mukaan ommeltu? Blogeja lukiessa tuntuu, että jokainen on joutunut muokkaamaan kaavaa saadakseen siitä omalle lapselleen sopivan. 

Näistä jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis. Mekot ovat nätit, ne oli helppo ommella ja kirjan ohjeet ja kaavat olivat selkeät. Mutta tuo mittojen sun muiden mallaaminen, joka vei valtavan paljon aikaa: se vei iloa lopputuloksesta. Nyt pitäisi ommella näitä vino pino, kun vihdoinkin on mitat selvillä, mutta jaksaako tuota enää? Tuskin, ja kesän lopulla nämäkin saattavat olla jo pienet käyttäjilleen :-) Huomenna lähden kuitenkin hyvillä mielin kesän ensimmäisiin sukujuhliin, koska loppujen lopuksi nämä mekot olivat kaiken vaivansa arvoiset!