Pöllöilyä

Lupasin esikoiselle pari viikkoa sitten, että neulon hänelle lapaset ja hän saa valita langat. Kävimme lankamaailmassa, ja lapsukainen valitsi itselleen pinkkiä ja violettia lankaa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon kirjoneuleen neulomisen osalta, mutta menin kuitenkin tyhmänä kysymään, että neulotaanko raita- vai kuviolapaset. Kyllähän sen saattoi arvata jo ennen kysymistä, mitä lapsi valitsee. Niinpä piti äidin jälleen harjoitella kirjoneuletta. Ja kyllä kannatti!

Pöllö, istui puussa, ei oo pöllöllä hampaita suussa

Malli: Oma sovellus Novitan lapasohjeesta, 40 s

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

En ole koskaan purkanut mitään työtä niin paljon kuin näitä lapasia. Lopputulos on kuitenkin oikein mieluinen, joten mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Ensimmäinen lapanen onnistui hyvin peukaloon asti. Kun aloin neuloa peukaloa, huomasin, että lapastaulukon mukaan neulottu peukalokiila oli ihan liian kapea, eikä lapsi saanut hanskaa käteensä hyvällä tahdollakaan. Purin lapasen peukalokiilan loppuun asti, ja totesin, että kerran neulotusta langasta ei tule enää samanlaista jälkeä kuin neulomattomalla langalla, joten heitin koko tekeleen roskiin.

Seuraavaan lapaseen tein kiilalisäykset joka kolmannen kerroksen sijaan joka toisella kerroksella, lisäksi tein kahdet lisäykset enemmän, eli yhteensä peukaloon tuli neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen lapaseen. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja lapasesta tuli oikein bueno.

Kolmannen lapasen kohdalla olin jo niin harjaantunut kirjoneuleen neuloja, että se oli peukaloa vaille valmis alle vuorokaudessa aloittamisesta. No, ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaan pöllössä oli virhe. Mies ei sitä huomannut, eikä anoppi, mutta perfektionistina päätin purkaa virheeseen asti ja neuloa uudelleen. Virhe sijaitsi suunnilleen puolessa välissä kuviota, joten aika pitkä pätkä meni purkuun. 

Kaiken tuon jälkeen piti vielä vähän sekoilla peukaloiden kanssa. Toisena neulomaani oikean käden lapaseen tuli hieman pitkä peukalo. Ajattelin, että tyttö ei pitäisi siitä, joten neuloin vasemman käden lapaseen hieman lyhyemmän peukalon, ja pyysin lasta kokeilemaan lapasia käteensä. Tottahan toki hänen mielestään pidempi oli sittenkin parempi, joten taas piti purkaa. Koska lanka tietysti loppui kesken, jatkoin kerältä uudella langalla, viis siitä, että lankoja pitäisi päätellä muutama enemmän. Neuloin peukalon loppuun, päättelin langat ja totesin, että en ole tyytyväinen, koska päätellyt silmukat jäivät tosi löysiksi. Yritin kiristää niitä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten purin koko peukalon pois ja neuloin sen uudelleen. Ja jälleen kannatti, lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.

Siinä missä tammikuun lopulla olin sitä mieltä, että ei ikinä enää, niin nykyään kirjoneuleen neulominen on jopa ihan mukavaa. Ainakaan näissä lapasissa ei kiristä liikaa, eikä lankajuoksut toisaalta jääneet liian löysiksi niin että niiden sitomiset näkyisivät työn oikealla puolella. Hyvillä mielin aloitin eilen näiden valmistuttua heti perään toiset kirjoneulelapaset, tällä kertaa keskimmäisellemme.

Pöllön kuvion löysin Pinterestistä, ja se on myös Ravelryssa. Se sopi juuri sopivasti tuollaisiin n. 110-senttisiin lapasiin ilman, että olisi tarvinnut miettiä, mitä muuta kämmenselän puolelle keksisi. Tykkään näistä lapasista tosi paljon, ja näyttävät ne lapsellekin kelpaavan. Ulkoleikkeihin ne eivät välttämättä sovellu, mutta harrastusreissuille ne käyvät passelisti käsineiksi.

Huomenna on ystävänpäivä. Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!