Taitamaton vai perfektionisti?

Viime aikoina on tuntunut, etten osaa enää neuloa. Tai siis, osaan neuloa, noin 8-vuotiaan vasta-alkajan tasoisesti.  Kahdesta samanlaisesta kappaleesta tuntuu tulevan työ toisensa perään erikokoisia, vaikka kuinka lasken ja merkitsen muistiin. Ja entä kantalapun reunat sitten? Ihan kuin en enää osaisi tehdä siistiä kantapäätä. Vai onko se vain omaa kriittisyyttä perfektionismin vuoksi? Varmaan kumpaakin. Niistä huolimatta vauva sai uudet sukat, ensimmäiset varta vasten hänelle neulotut.

Tyttömäistä raitaa

Malli: Perussukka 32 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Näiden neulomisesta ei ole sen kummempaa kirjoitettavaa. 8 senttimetrin varsi, 3,5 senttimerin kantalappu, ranskalainen kantapää ja nauhakavennukset. Kerroksen vaihtumiskohta on sukan sivussa. Aloitin toisen sukankantalapun oikealla kerroksella ja toisen nurjalla, joten sukat ovat toistensa peilikuvat. Jalkaterällä on pituutta suunnilleen 12 cm, vastaavat siis kokoa 22. Olivat nopeat neuloa, aikaa meni alle vuorokausi.

Nämä ovat vielä vähän isot vauvalle, mutta hyvä niissä on olla hieman kasvuvaraa, etteivät jää heti pieniksi. Jos hyvin käy ja kevät tulee, saa nämä pukea vaunupäiväunille toppatöppösten sijaan. Vaikka näissä tuntuukin olevan yhtä jos toista vikaa (kun niitä lähestulkoon suurennuslasin kanssa etsii), ovat nämä silti ehkä parhaiten onnistuneet vauvan sukat, jotka olen neulonut.
 Kiitos siitä taitaa kuulua Melissa Morgan-Oakesille, jonka kirjasta sain hyvät mitat pienten lasten sukkiin :-)