Olipa kerran neuloja, joka neuloi neuletakkia. Työ alkoi hyvin, tiheys vastasi kerrosten osalta hyvin, silmukoiden osalta ei mennyt ihan kohdilleen. Mutta mitä pienistä, kun ei pienetkään meistä, valittu ohje oli muutenkin rinnanympäryksen osalta liian iso, joten vähän tiuhempi käsiala olisi vain hyvä juttu.
Neuloja neuloi takkia ahkerasti, ja ylhäältä aloitettu takki oli hyvä kainaloihin asti. Kuinkas sitten kävikään? Neuletiheys lähti lapasesta kuin auto vesiliirrossa, ja kun se oli ennen tiheämpi kuin ohjeessa mainittu, muuttui se harvemmaksi kuin ohjeessa mainittu. Ja kyllähän sen tietää, miten käy: takista tuli säkki. Tai no, ei säkki ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta liian suuri kuitenkin.
No, neulojapa ei alkuun välittänyt, vaan jatkoi sinnikkäästi neulomista, nimittäin nappilistojen ja pääntien joustinneuleen jälkeen takkia saattoi vasta kokeilla kunnolla ja todeta, onko se liian iso vai ei. Joten neuloja neuloi ja neuloi vain. Ja kun nappilistat ja pääntien joustinneuleet oli neulottu, niin totuus oli se, että säkki oli edelleen säkki.
Tänään neuloja kyllästyi ja päätti purkaa koko tekeleen kainaloihin asti. Jospa toisella kerralla käsiala pysyisi kurissa ja takista tulisi sopivampi. Leveyttä kun on helpompi lisätä kuin vähentää. Onneksi lanka on paksua ja kerroksia vähän, muuten olisi voinut tulla suru puseroon ja neule hautautua jonnekin kaapin perälle. Nyt ei harmita niin paljoa, äkkiäkös takin neuloo samaan pisteeseen kuin ennen, kunhan vain motivaatio pysyy yllä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti