... miksi ei pitäisi neuloa itselle koskaan mitään villasukkia tai huivia suurempaa. Kauhea vaiva ja lopputuloksena on työ, joka ei kuitenkaan ole hyvä. Pussittaa tai kiristää, on liian pitkä tai liian lyhyt. Reunat kääntyy ihan miten sattuu, eikä takki näytä auki ollessaan yhtään samalta kuin ohjeen kuvissa.
Tai sitten vika on omassa vartalon mallissa.
Ja sitten mies tulee ja sanoo, että ihan hyvältä näyttää, ja minä mielessäni puhisen, että etkö hyvä ihminen näe, miten tämä ja tuo ja nuo kymmenen muutakin juttua on huonosti?!?
Neuletakki on siis valmis. Tai no, valmis ja valmis, langat on päättelemättä eikä siihen ole vielä nappeja, mutta neulontaosuus on valmis. Ja äh, ei se nyt vaan inspaa ollenkaan. Yläosa tuntuu liian isolta ja alaosa taas liian pieneltä. Tekisi mieli tehdä takille jotain, mutta mitä? Tykkäisin jostain taikatempusta, jolla sen saisi "simsalabim" sanomalla juuri sellaiseksi, kuin kuvittelin sen olevan. Harmi vaan, ettei sellaista taikaa taida olla.
Voisihan sen tietty tehdä loppuun, eli päätellä, kiinnittää napit, kastella ja antaa kuivua muotoonsa. Jospa se auttaisi. Jos vaan jaksaisi, ja inspaisi. Ehkä sitten syksyllä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti