Taidan olla antihiiri

Tiedättehän tarinan kissasta, joka vei hiirelle takkikankaan ommeltavaksi, ja loppujen lopuksi hiiri ei saanut kankaasta aikaiseksi edes kukkaroa? Minulla on ollut vähän samanlainen ongelma, ainoastaan päinvastoin. Hello Kitty -kangasta kun on aina vain riittänyt ja riittänyt. Ensin valmistui mekko, sitten valmistui pipo ja vieläkin kangasta oli jäljellä johonkin pieneen työhön.. Tämä valmistui aamupäivän kokeilun tuloksena.

Kyllä se on ihan hameen mallinen

Tältä se näyttää, kun nukke seisoo...

...Ja se päällä pystyy myös istumaan!

 Kaava on täysin oma ja omien mittailujen tulosta. Nuken päällä se näyttää vähän tuollaiselta tasapaksulta pötköltä, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkee, kyllä siinä on ihan hameen muotoa.

Lopputulos on omasta mielestäni onnistunut ja olipa nuken omistajakin ihan tyytyväinen. Meillä tosin aika vähän vielä puetaan nukelle vaatteita ja leikitään "oikeita" leikkejä. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että nukkeparoilla on tosi vähän vaatteita, joita vaihtaa ja pukea. Pitäisi varmaankin rohkaistua enemmän kokeilemaan neulomalla ja ompelemalla. Kuka tietää, kuinka paljon saisi toimivia nuken vaatteita aikaiseksi?

Tällainen mekko on helppo toteuttaa, koska tähän ei tarvita sen kummempia kaavoja, muutama suorakulmion muotoinen suikale riittää. Ja tietysti sopivan levyistä kuminauhaa vyötärökaitaleeseen. Ajattelin ensin liittää hameen ohjeen tähän postaukseen, mutta ehkä se on parempi lisätä muiden vaateohjeiden joukkoon, josta sen löytää helpommin?

Kangasta jäi vieläkin jäljelle, tosin sellaisina maksimissaan 10 senttiä korkeina suiruina. Vieläkö niistä keksisi jotain tehtävää, esim. aplikoinnissa? Kuinka suuria paloja te muut ompelijat säilötte, vai heitättekö leikkuu"jätteet" saman tien menemään?

Seuraava postaus tulee olemaan pitkästä aikaa neulonta-aiheinen. Työ on jo valmis, ja kunhan jalkamalli tänään kotiutuu, niin pääsen ottamaan kuvia valmiista työstä. Lisää Sukkien maa -käsitöitä tiedossa siis jo tänään illalla!

Ajatukset ovat jo syksyn pääasiassa

En ole kovinkaan innokas lanka- ja kangasvaraston kasvattaja. Ostan tai tilaan tarvikkeita, kun minulla on suunnitelma valmiina ja tiedän suunnilleen kuinka paljon tarvitsen ja mitä. Ja jos jostain työstä jää lankaa tai kangasta ylimääräiseksi, alan heti miettiä, mitä jäljelle jääneistä materiaaleista voisi saada aikaiseksi. Liekö koulutuksellani tekemistä asian kanssa, tiedä häntä :-D

Kuitenkin, Hello Kitty -kangasta jäi mekosta jäljelle jonkin verran. Ajattelin ensin, että siitä saisi ommeltua vielä paidan. Tarkempi mittailu osoitti, että kangasta oli arvioimaani vähemmän, joten siitä piti keksiä jotain muuta. Esikoiselle ei ollut pipoa syksyksi, nyt on.

Ei ainakaan ole liian pieni

Kaavat: Makamarr

Kangas: Hello Kitty -kangas Kestovaippakaupasta

Tällä kaavalla tehtyjä pipoja on näkynyt tässä blogissa ennenkin. Tosin viime kerralla ompelin näitä ompelukoneella ja esikoisen piposta tuli liian pieni, joten se siirtyi lähes suoraan kuopuksen käyttöön.

Tällä kertaa piirsin kaavan 28 cm * 50 cm kokoiseksi. Saumurilla ommellessa päänympäryksestä lähti saumanvarojen muodossa kaksi senttiä, joten pipon ympärykseksi tuli 54 cm. Pituuttakin tuli hieman reippaasti, pipo jää tuolla tavalla kivasti lörpöttämään :-) Piirsin kaavan mututuntumalla, koska keksin ommella tämän iltamyöhällä, jolloin lapset olivat jo nukkumassa, enkä jaksanut odottaa seuraavaan päivään tarkkojen mittojen saamiseksi.

Ompelin pääli- ja vuorikankaan alareunoistaan yhteen kolmipistesiksakilla. Kaksoisneulalla olisi tullut siistimpi lopputulos, mutta toisaalta, jos alareunaa haluaa kääntää kaksin kerroin, niin silloin kolmepistesiksak on siistimmän näköinen kuin kaksoisneulan tikki nurjalta puolelta.

Tällaiset pipot ovat mukavia ommeltavia, kun ne valmistuvat alusta loppuun yhdessä illassa. Pitäisiköhän ostaa jotain kivaa kangasta ja ommella itsellekin pipo syksyä varten?

Hei kisu!

Kun lapsen antaa itse valita vaatteeseen kankaan, saattaa lopputulos olla jotain muuta kuin äiti olisi itse valinnut. Tällä kertaa lapsi iski silmänsä Kestovaippakaupan Hello Kitty -kankaaseen, ja tällainen mekko siitä saatiin aikaiseksi.

Olisko kannattanut katsoa, että toinenkin käsi on kokonaan kuvassa? 

Malli: Minikrea 30003

Kankaat: Kestovaippakauppa

Onnistuin! 

Hieman oli hakemista mekon yläosassa, että miten se pitää oikeasti ommella. Minikrealla kun tuntuu olevan periaate, että helppokaavoihin laitetaan ompeluohjeet tasan kolmessa kohdassa, ja ainakin tälle aloittelevalle ompelijalle tuotti hetkeksi päänvaivaa pähkäillä, miten mekko, tai oikeastaan mekon yläosa, oikeasti kuuluu ommella. Ensimmäinen kerta meni vikaan, mutta toisella kerralla meni oikein.

En tiedä, kuinka hyvin kuvasta näkyy, mutta etumuksessa etukappaleet menevät ristiin päällekkäin. Pääntiessä ei ole resoria, vaan huolittelu toteutui pääli- ja vuorikankaalla. Ohjeesta poiketen ompelin suoralla ompeleella tikkauksen pääntien reunaan. Muuten työ oli melko tuttua huttua, eikä ompeluun mennyt paljoakaan aikaa, kun sain yläosan valmiiksi.

Tilasin kangasta kaavassa mainitun pituuden verran. Sitä jäi yli ainakin yhden paidan verran, eli tulevaisuudessa tulette varmaan näkemään lisää Hello Kittyjä blogissani. Toisaalta mietin toisen tällaisen mekon ompelemista: hihat ja yläosa Hello Kitty -kuosia ja helma yksiväristä kangasta. Toisaalta jos yläosa olisikin yksiväristä kangasta ja helma värikästä? Pelkästään eri kankaita valitsemalla tästä saa monen näköisiä mekkoja. Kestovaippakauppaan oli tullut tosi kaunista Bambi-kangasta, toisaalta Majapuullakin olisi kaikkia ihanuuksia. Ihan tulisi valinnan vaikeus, jos haluaisin ommella toisen samanlaisen mekon!

Mekossa on vähän kasvuvaraa, että esikoinen voi käyttää mekkoa syksyllä esim. päiväkerhossa. Jos vain onnistun välttämään pysyvien tahrojen jämähtämisen mekkoon ennen kerhon alkua. Ainakin tänään mekko puettiin päälle heti heräämisen jälkeen, ja se päällä kuulemma ollaan koko päivä ulkona. Mutta niinhän se on, että paras palkinto työstä on tyytyväinen loppukäyttäjä!

"Jämä"kangasompelua

Jämälangat ja jämäkankaat, siinä kaksi "murheenkryyniä" käsityöharrastajalle. Useimmiten edellä mainittuja on sen verran, ettei niitä halua heittää turhina roskiin, toisaalta niitä on niin vähän, ettei niistä saa mitään suurempaa työtä ainakaan tehtyä. Vaikka olen ompeluharrastuksessani vasta ihan alussa, oli minulle kertynyt jo jämäkankaita. Niitä varten piti tilata vähän lisää kangasta, mutta tällaisia paitoja sain loppupeleissä aikaiseksi.

Toivottavasti vauva on poika, nämä eivät nimittäin ole kovinkaan tyttömäisiä paitoja..

Malli: Raglanhihaiset paidat Minikrea 50222 ja suorahihainen paita Minikrea 50220

Kankaat: Kaikki kankaat ja resorit Kestovaippakaupasta

Rakettikangasta ja Leppäkerttukangasta olette nähneet blogissani jo ennenkin. Täydennykseksi tilasin yksiväristä mariinia ja turkoosia trikoota. 

Rakettipaita on raglanihihainen paita. Kangasta riitti juuri sopivasta etu- ja takakappaleeseen, eikä jäljelle jäänyt kuin pieniä soiroja. Hyvin käytetty kankaan kappale siis. 

Leppäkerttupaidassa on etukappaleessa leppäkerttuja, muuten paita on turkoosia trikoota. Halusin paitaan punaiset resorit, koska ajattelin, että se yhdistää leppäkerttukuvion hyvin muuten yksiväriseen paitaan. Valitsin suorahihaisen mallin, koska se sopi mielestäni paremmin paitaan, jossa yksi kappaleista on eri värinen kuin muut.

Ylimmässä kuvassa näkyvä paita piti vielä ommella, koska paitoja varten tilatuista mariinista ja turkoosista kankaista jäi sopivasti ylimääräistä. Halusin kokeilla paitaan jotain uutta tekniikkaa, joten applikoin tummalle pohjalle turkoosista trikoosta numeron 10. Applikointi oli yllättävän yksinkertaista ja helppoa, kun ensin googletin ohjeet netistä. Liimaharso toi sopivasti jämäkkyyttä, jotta sain tikattua suorat ompeleet numeroiden reunoihin.

Olisin halunnut siksakata tiheällä siksakilla suoran ompeleen sijaan, mutta se veti kankaan laineille. Paidan nurjalle puolelle olisi varmaankin pitänyt silittää tukikangasta, että siksakkaus olisi onnistunut? Toisaalta paidasta olisi voinut tulla melko jäykkä, jos siihen olisi silittänyt sekä liimaharsoa, että tukikangasta? Hyvä tuo on noinkin, ainakin ensimmäiseksi applikoinniksi!

Ompelin kaikki paidat koossa 86/92, jotta saisin käytetty mahdollisimman paljon kangasta. Ei noita paljoa enää jäänyt jäljelle, pikkuhousuja saisi lopuista kankaista ehkä ommeltua.

Käsillä on jo seuraava ompeluhaaste, nimittäin mekkoviritelmä nro 2. Kesälomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, mahtaako mekko siis valmistua jo tällä viikolla? Se jää nähtäväksi!

Kuin mansikkaa monessa muodossa

Edellisen onnistuneen villasukka"kokeilun" innoittamana kaivoin esiin lisää jämälankoja ja neuloin toisetkin sukat. Tällä kertaa ne päätyivät kuopukselle, esikoinen kun sai jo sukat itselleen. Ne broken seed stitch -sukat siis.

Mansikkaa, mansikkajäätelöä ja mansikkasorbettia?

Malli: Perussukat hollantilaisella kantapäällä, 36 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Jämälankavarastostani löytyi useamman väristä 7 veljestä pieninä nöttösinä. Kerin niistä 7 gramman painoisia pikkukeriä, ja ajattelin neuloa lapselle moniraitaiset sukat. En tajunnutkaan, kuinka paljon sukan vartta niin pienellä kerällä saa neulottua, näihin sukkiin tuli yhdestä väristä 6,5 cm vartta. Koska kuopus on vielä aika pieni, niin 13-senttiset varret sukissa ovat kunnon saapassukkien varren pituiset. Mutta ei hätää, aina voi käyttää jäljelle jääneitä nöttösiä muiden sukkien raitoihin!

Nämä olivat mukavan nopea projekti, sain ne valmiiksi kolmessa päivässä. Ja lapselta meni n. 3 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen aikaa kadottaa sukat jemma-nimiseen paikkaan. Allekirjoittaneella ei oikeasti ole tällä hetkellä tietoa, mihin sukat ovat joutuneet. Täytynee kysyä mieheltä, onko hänellä näköhavaintoa näistä..

Pyrin neulomaan näihin pari senttiä kasvuvaraa, että menisivät vielä syksylläkin. Pienille lapsille on hankala neuloa sopivan kokoisia sukkia. Joko niistä tulee liian isot, sopivat tai liian pienet. Liian isot ovat tietysti huonot, koska ne jäävät esim. kengissä ruttuun. Sopivat taas jäävät todella nopeasti pieniksi ja pienet, niistä ei varmasti tarvitse kertoa, mikä mättää. En tiedä, onko näissä ihan sitä kahta senttiä kasvuvaraa, mutta vähän kuitenkin. 

Silmukointi onnistui tällä kertaa parhaiten, mitä olen sukkia päätellyt silmukoimalla. Jotenkin huivien ym. tasossa olevien kappaleiden silmukointi yhteen tuntuu helpommalta kuin sukkien silmukoiden, mutta harjoittelu tekee tässä(kin) mestarin, eikö vain? Ja vaikka silmukointi onkin vähän vaivalloisempaa kuin langan vetäminen loppujen silmukoiden läpi, on lopputulos kuitenkin monta kertaa siistimpi. Ja mitäpä ei käsityöläinen tekisi mahdollisuuksien rajoissa saadakseen lopputuloksesta edes hieman siistimmän? ;-)

Tänään olen päässyt jälleen piirtelemään kaavoja. Tilasin muutama päivä sitten parit kaavat lisää ja pari metriä kangasta. Luvassa on myös "jämä"kankaiden käyttöä, mutta niistä sitten myöhemmissä postauksissa. Nyt taidan valua sohvalle tuulettimen ääreen, on näet sen verran kuuma, että hiki tulee pelkkää ajatustyötä tehdessä. Ja taitaapa vichytölkillinenkin huudella jääkaapista allekirjoittaneen nimeä :-)

Paluu perusasioiden pariin

Broken seed stitch -sukkia neuloessani huomasin, että onnistun kiristämään puikkojen reunasilmukoita liikaa, jolloin sukkien sivuun muodostuu ikävät raidat. Viime viikolla olimme lähdössä mökille, ja nappasin mukaani lankavarastostani jämälankoja mukaan, ideana neuloa sukat itselleni. No, silloin oli liian kuuma neuloa, mutta illalla kotiin päästyäni loin silmukat puikolle tavoitteena löysin rantein neulotut sukat. Tällä kertaa ne onnistuivat!

Omat jalat ja itse otettu kuva

Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä, 64 s

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Ei sivuraitoja tai reikiä kantalapun reunassa, täysi onnistuminen siis :-) Silmukoita olisi voinut olla ehkä pari vähemmän, mutta hyvät nämä ovat näinkin. Koska langat olivat niitä, mitä kotona oli valmiina, ei värimaailma ole silmiä hivelevän kaunis. Hyvin nämä koti- tai saapassukkina kuitenkin menevät.

Puikkoina minulla oli näissä carbonz-hiilikuitupuikot. Tuntuma oli yllättävän muovinen, olin ajatellut, että puikot tuntuisivat jotenkin erilaisilta. Kaapeli oli taipuisa ja silmukat siirtyivät kaapelilta puikolle hyvin. Ja mikä parasta, kaapeli oli juuri sopivan pituinen, minulla kun ei tunnu kotona olevan kuin nuo yhdet 100-senttiset pyöröt. Tai no, nyt on kahdet, kun kävin tänään ostamassa paksumpia lankoja varten 3,5-milliset 100-senttiset puikot. Ne olivat tosin Prymin puikot, nuo Carbonzit kun ovat melko suolaisen hintaisia.

On mukavaa palata sukkien pariin. Pitkään siinä menikin, välissä tuli neulottua lastenvaatteita, tehtyä ristipistotöitä, innostuttua lasten vaatteiden ompelusta jne. Kaapissa on lähestulkoon avaamattomana Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Ehkä lähiaikoina tulee innostus neuloa sukat kyseisestä kirjasta, kuka tietää?

Hyvin nukutun yön jälkeen

Hyvin nukutun yön jälkeen eilen esittelemäni mekko ei tunnu enää yhtään niin epäonnistuneelta. Tottakai edellisessä postauksessa mainitsemani epäkohdat häiritsevät vieläkin, mutta aamuinen sovitustuokio osoitti, ettei mekko ihan mahdoton ole. Hihoissa tuntui olevan sen verran pituusvaraa, että voin halutessani purkaa resorit pois, kääntää päärmeet ja lisätä niihin kuminauhat. Sillä saa muutettua ainakin hihat mieluisammiksi!

Edelleenkään en ole käyttämässä kyseistä kaavaa uudelleen, mutta ilman rypytyksiä sillä voisi saada kivoja mekkoja aikaiseksi. Tosin en taida heti kokeilla uudelleen, koska tilasin tänään pari uutta kaavaa, ja toinen niistä oli mekkokaava.

Enää pitäisi löytää kankaat mekkoon. Miksi kaikki hienoimmat kankaat ovat nettikaupoissa ja maksavat paljon? Ja miksi postimaksujen pitää olla niin suuret? Jos kivan mekkokankaan saisi sanotaan vaikka 20 eurolla (ja siihen lisäksi ompelulankojen, resorin ym. aiheuttamat kulut), niin huonolla tuurilla pitää vielä maksaa lähes 10 euroa postimaksuja. Tulee aika paljon kalliimmaksi. Suuremman kangasmäärän tilaaminen tietysti alentaa yhden vaatteen postikuluja, mutta kun luonto ei anna periksi ostaa jotain ilman tarkempaa suunnitelmaa..

Sopivan nekkokankaan metsästys jatkuu. Sillä välin neulon sukkia, niistä lisää joskus myöhemmin. Nauttikaahan täysin rinnoin lämmöstä ja helteistä, kun niitä kerrankin piisaa!