Popsi popsi pupua, ajokoiran herkkua?

Huomenna on juhlakansa liikkeellä vapun aaton kunniaksi. Perinteiseen tapaan säätiedotus on luvannut juhlakansalle räntäsadetta, mutta ei anneta sen häiritä blogimaailmassa, vaan suunnataan katseemme jo tulevaan kesään ja lämpimiin säihin!

 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Majapuulla oli tammikuussa alennusmyynti, ja tuli tilattua lapsille vaatekankaita tavoitteena ommella kesävaatetta. Esikoinen valitsi itselleen ylärivissä näkyvät Päärynä- ja Taikurin apulaiset -kankaat. Keskimmäiselle valitsin samaa Päärynä-kangasta kuin esikoinen halusi ja lisäksi valitsin hänelle Sesse-kangasta. 

Kaavaan en tehnyt muita muutoksia kuin pidensin helmaa parilla sentillä. Peruspertsaa, ja suhteellisen nopeaa ommeltavaa, jos vain on aikaa ommella...

Esikoisen päärynäpaidan kanssa kävi tosin pieni kämmi. Sain paidan valmiiksi ja siistin pääntien resoria nurjalta puolelta leikkaamalla ylimääräistä resorisuirua pois. Iloitsin jo paidan valmistumisesta, kunnes huomasin leikanneeni pääntien viereen reiän saksillani. Mietin ja pähkäilin jos jonkinlaista paikkaa siihen, ettei koko vaatetta tarvitsisi heittää menemään. No, paikka on aina paikka, enkä olisi saanut aikaiseksi siistiä sellaista, joten hautasin ajatuksen ennen kuin edes lähdin yrittämään. Onneksi reikä oli pystysuuntainen ja se meni pääntien reunan suuntaisesti, joten purin resorin pois, leikkasin pääntielle uuden linjan ja ompelin siihen uuden resorin. Pääntie leveni sentin tai puolitoista, mutta en lähtenyt syventämään sitä. Ja se on oikein hyvä noinkin!

Seuraavan paidan kankaat on jo leikattuna. Ehkäpä vapun kunniaksi ehdin jopa ommella, kun viikonlopussa on yksi ylimääräinen vapaapäivä. Työn alla oleva neuleprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti, enää puolet jäljellä. Sukkaa pukkaa, nättiä ja mielenkiintoista sellaista :-)

Hauskaa vappua kaikille blogini lukijoille! Toivottavasti vapunpäivänä on hyvä piknik-ilma!

PS. Otsikko on tietysti yhdistelmä Popsi popsi porkkanaa - ja Jänis istui maassa -lauluja. Ilmiselvästi, eikö vain? ;-)

Suojahuppu saumurille

Ostin saumurin viime kesänä, ja siitä lähtien minun on pitänyt ommella sille suojahuppu. Tänään sain aikaiseksi piirtää kaavat ja ommella sen.

Suojassa pölyltä ja roskilta

Kaavat: Oma

Kankaat: Eurokankaan palalaarista

En tiedä, mitä tuo kangas on. Puuvillaa kenties? Paksua ja aika jämäkkää kuitenkin. Löysin sen Eurokankaan palalaarista kuukausia sitten. Juuri sopivaa suojahuppumateriaalia. 

Kaavat piirsin omien mittailujeni perusteella. Olisihan tuo voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta eipähän tarvitse kauheasti pujotella, että koneen saa suojaan. Huppu koostuu neljästä osasta: etu- ja takakappaleesta ja kahdesta sivukappaleesta. Hupulle muodon tuovat sivukappaleet, jotka leikkasin saumurin muotoon. Alareunaan ompelin käänteen kahdella suoralla tikillä. Hyvä tuli!

Tämä oli välipalatyö. Olen ommellut lapsille vaatteita, mutta se etenee aika hitaasti, kun lasten hoito vie kaiken ajan ;-) Nytkin on pakko jo mennä, seuraavalla kerralla paremmin juttua!

Pipoja pesueelle

Kevät pääsi yllättämään lämpimillä säillään. Talvipukeutuminen alkoi olla liikaa ulkoleikkeihin, joten piti kaivaa esiin kevyempää vaatetusta. Sitten iski tänka på, kun keskimmäiselle ei ollutkaan ohuempaa pipoa. Ei ollut muuta ratkaisua kuin kaivella kangaslaatikkoa ja ommella hänelle sellainen.

Näiden ompelu oli yhtä nopeaa kuin kuvakollaasin koostaminen

Kaava: Kääntöpipo Elinan käsityöt -blogin ohjeen mukaan

Kankaat: Kettukangas Kestovaippakaupasta, Taikurin apulaiset - ja Sesse-kangas Majapuulta

Ompelin ensimmäisenä yläkuvissa näkyvän pipon, jossa toisella puolella oli Taikurin apulaisia ja toisella puolella Sesseä. Keskimmäisen päänympärys on aika tarkalleen 50 senttiä, joten ajattelin 48-senttisen pipon olevan passeli. No, eipä ollutkaan, vaan siitä tuli iso, joten ensimmäinen versio päätyi esikoisen käyttöön.

Seuraavaan pipoon tein kapeamman kaavan, jolla päänympärykseksi tuli 46 senttiä. Keskimmäinen toivoi omaan pipoonsa kettukangasta, jota oli jäänyt yli yöpukuprojektista. Toiselle puolelle valitsin Sesseä, koska en ole ommellut keskimmäiselle mitään todella tyttömäistä. Välillä on kiva saada nuoremmalle neidille jotain suloisen pinkkiä, vaikka hänen lempivärinsä onkin vihreä. Piposta tuli juuri sopivan kokoinen. Kyseisen pipon kuva on alarivissä vasemmalla puolella.

Koska siskot saivat uudet pipot, piti myös vauvalle ommella sellainen. Ei ole kiva pienimmänkään kulkea hiki päässä paksun talvipipon alla. Vauvan piposta on kuva alarivissä oikealla, ja siihen käytin kummallekin puolelle kettukangasta. Pipon ympärys on 42 senttiä, joka sopi oikein passelisti 45-senttiseen päähän, ja on siinä hieman venymisvaraakin jäljellä.

Näitä oli ihana ommella. Kaavojen piirtäminen oli nopeaa, ja ompelu sujuvaa. Taitaa olla pakko ommella ensi keväänä uudet pipot pienille!

PS. Kahden ensimmäisen pipon kaavan korkeus oli 22 cm, vauvan pipon kaavaan piirsin korkeutta 21 cm. Nämä eivät ole lörppäpipoja, mutta eivät ole myöskään täysin päätä nuolevat. Juuri sopivat omasta mielestäni.

Söpöstelyä

Mitä saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään tavallista vähemmän silmukoita, tavallista ohuemmat puikot, raitalankaa ja pitsiä? Tietenkin suloiset pitsisukat!

Lähestulkoon neon-väriset?

Malli: Hedera kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Zitron Trekking XXL

Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Täytyy myöntää, että sukkia aloittaessani hieman jännitti, miten mahtaa neulojan käydä. Olen tottunut neulomaan ohuista langoista sukkia 2,5 mm puikoilla ja  64 silmukalla. Tässä mallissa silmukoita luotiin vain 60 ja käytössä oli ohuemmat puikot. Hyvin kävi, neule venyi sen verran paljon, että seuraavan koon mukaan neulottuna sukista olisi tullut liian suuret.

Tykkään sukkien väristä tosi paljon! Tämä oli kerä, joka hyppäsi silmille Lankamaailman hyllyssä. Luulin, että siinä olisi ollut enemmän pinkkiä, mutta lanka olikin yllättävän oranssivoittoinen. Koska sukissa oli vähän silmukoita kerroksella, tuli raidoistakin suhteellisen paksuja. Olisikin mielenkiintoista neuloa samasta langasta toiset sukat esim. 64 silmukalla, johon olen tottunut, ja katsoa, millaisia raitoja sukkiin sitten muodostuisi.

Ihan ohjeen mukaan en neulonut näitä. Varren pituudesta nipistin sentin verran ja kantalapun neuloin ohjeistettua pidemmäksi. 5,5 sentin kantalappu kuulosti omaan korvaani tosi matalalta, vaikka itselläni ei olekaan erityisen rintava jalka. 6 sentin kantalapulla sukat menevät jalkaan, mutta tuskin ne olisivat pilalle menneet, vaikka kantalappuun olisi neulonut vielä pari kerrosta lisää. Kiilakavennusten ja jalkapöydän silmukoiden väliin jätin yhden oikean silmukan, koska en saanut neulottua kavennuksia muuten siististi.

Kantalapun reunan silmukoiden poimimiseen käytin uutta tekniikkaa, nimittäin nosta ja neulo -menetelmää. Siistiä jälkeä tuli, joskin jalkapöydän ja pohjan silmukoiden väliin jäi pienet reiät. 

Mallikerraltaan Hederat olivat aika tylsät neulottavat. Mallikerta on vain neljä kerrosta korkea, joten sitä sai tahkota ihan riittämiin. jalkaterää neuloessa tuli välillä fiilis, että eivätkö nämä ole koskaan sopivan pituiset. Raitalangan värien vaihtuminen toi sentään pientä mukavaa seurattavaa, yksivärisestä langasta neulottuna nämä olisivat olleet aika tylsät...

Päättelin sukat taas silmukoimalla. Olen vihdoinkin oppinut silmukoimaan sukatkin siististi, ja se on nykyään ehdottomasti suosikkini päättelytavoista.

Mahdankohan raaskia käyttää näitä ollenkaan, tuli näistä sen verran ihanat!

Yllättävän kivat

Aloin neuloa kärjestä alkaen Gjestalin Janne-langasta sukkia. Ihan vain siksi, kun löysin netistä kantapään ohjeen kärjestä aloitettaviin sukkiin ja halusin kokeilla sitä.

Ensin mietin, minkä jujun keksisin sukkiin, ettei tarvitsisi neuloa pelkkää sileää neuletta. Kokeilin muutamaa mallia, mutta mikään ei iskenyt. Purettuani sukan alun suunnilleen viidennen kerran luovutin ja jatkoin sileällä neuleella: varteen voisi keksiä jotain piristystä.

Pääsin kantapään kohtaan, ja aloin tavata ohjetta. Ensimmäisen version jalkaterästä tuli ihan liian lyhyt. Purin kantapään pois ja neuloin lisää pituutta. Toisessa versiossa jalkaterä oli vieläkin hitusen lyhyt. Lisäksi huomasin, että jalkapohjan ja jalkapöydän silmukoiden väliin jäi rumat reiät. En enää jaksanut yrittää kolmatta kertaa, vaan päätin suosiolla neuloa sukat varresta kärkeen.

Jälleen kerran jouduin pähkäilemään, millaiset sukat neuloisin, mitä kivaa niihin keksisin? Eräässä Facebookin neulontaryhmässä näin kuvan sukista, joissa oli neulottu resorin tilalle valepalmikkoa ja yhtä palmikoista oli jatkettu jalan ulkosyrjää pitkin. Varastin idean osittain näihin sukkiini.

Hyvän kuvan saaminen on vaikeaa, kun itse pitää toimia sekä mallina että kuvaajana ;-)

Malli: Perussukat 48 s 

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Neuloin alkuun tavallista resoria, ja aloitin sen jälkeen palmikkokuvion. Kantapää on tavallinen hollantilainen kantapää. Edellisissä sukissani neuloin kantapäähän 24 kerrosta. Näihin neuloin vain 20 kerrosta, kun halusin kokeilla, miten se vaikuttaa kantapään istuvuuteen. Ensimmäiset olivat ehkä hitusen lörpöt, nämä taas hitusen tiukat. Ehkä 22 kerrosta olisi siis sopivin kerrosmäärä? 

Neulominen oli jotenkin tahmeaa ja jähmeää, ja sen kyllä huomaa näihin sukkiin kulutetusta ajasta. Ehkä alun "ongelmat" veivät motivaation, tiedä häntä. Näitäkin piti valmistumisen jälkeen vielä purkaa, koska jalkaterä jäi hitusen lyhyeksi. Mutta hei! Nyt ne ovat valmiit, ihanan väriset ja lämpimät. Tykkään! Kannatti sinnikkäästi tehdä, vaikka mielessä ovatkin jo kutkuttaneet seuraavat työt ja mallit.

Seuraavaksi puikoille pääsee ohuempaa lankaa ja kenties tuttua ja turvallista Cookie A:ta. Taidan siirtyä sukkakirjojeni pariin selailemaan, mikä malli kiinnostaa eniten. Illan jatkoja, ja mukavaa kevään odotusta!

Muoks: Unohdin mainita, että sukissa palmikot ovat peilikuvina. Oikean jalan sukassa on vasemmalle kaartuva palmikko ja päinvastoin. Ja päättelyn tein silmukoimalla, sillä tavalla päättelystä tulee kaikista siistein.

Piihoset

Esikoinen sai lapasiinsa pöllöjä, keskimmäinen sai piihosia.

Perhoset ne vain lepattelevat

Malli: Peruslapaset, 36 s

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

"Pikku pikkuruiset" lapaset pienelle lapsukaiselle. Ovat olleet valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä, jopa päivä- ja yöunilla. Lapsi ei osaa vielä sanoa perhonen, joten nämä ovat piihosia. Kämmenen puolella on pöllölapasista tuttua pystyraitaa. Äiti on onnellinen, kun lapsikin on!

Neulominen meni tutulla neulo, pura ja neulo vähän lisää -kaavalla, mutta jouhevammin kuitenkin kuin edellinen työ. Oikeassa lapasessa piti purkaa kärkikavennukset ja neuloa muutama kerros lisää pituutta, koska ensimmäinen versio jäi hieman naftiksi pituudeltaan. Vasen lapanen onnistui lähes kertalaakista, joskin sitä piti valmistumisen jälkeen vielä vähän tuunata.

Perhosen alkuperäisen kaavion löysin Pinterestin kautta, ja se löytyy jälleen kerran Ravelrysta. Kuvio oli alkuperäisenä muutaman silmukan verran liian kapea näihin lapasiin, joten tuunasin sitä itse saadakseni lopputuloksesta leveämmän. Samalla perhosen korkeus lisääntyi parilla kerroksella, mikä oli myös eduksi lopputuloksen kannalta.

Peukaloissa on pari silmukkaa vähemmän kuin esikoisen lapasissa, joten raidoitus ei mennyt ihan yhtä nätisti kuin pöllöissä: yhden silmukan levyisten raitojen lisäksi peukaloissa on sekä keltaisella että vihreällä yksi kahden silmukan levyinen raita. 

Saatuani lapaset valmiiksi huomasin mittavirheen: vasemman käden lapasen varsi oli kaksi kerrosta lyhyempi kuin oikean käden lapasen varsi. Olin laiska ja poimin silmukat puikolle ja neuloin puuttuvat kaksi kerrosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut neuloa koko lapanen uudelleen. Ja ei, lapasten jättäminen varsiltaan eri pituisiksi ei tullut kyseeseen. Tuskin lapsi olisi virhettä huomannut, mutta itseäni se olisi häirinnyt jatkossakin...

Käsiala näissä lapasissa on mukavan tasainen, eikä lankajuoksut jääneet tälläkään kertaa kiristämään neuletta kasaan. Värit eivät ole kovinkaan tyttömäiset, mutta lapsukainen tykkää itse paljon vihreästä ja keltaisesta. (Ostettuani langat kysyin häneltä, ovatko ne kivan väriset. Vastaus oli, että vihreä on kiva, keltainen ei. Keltaisista perhosista hän oli kuitenkin hyvin innoissaan.) 

Puikoilla on jo kärjestä aloitettu villasukka. Nyt vain pitäisi keksiä jokin kiva malli, jolla jatkaa sitä. Pitsiä tai palmikkoa, kirjoneuletauko on nyt paikallaan. Olen jo jonkin verran selannut nettiä, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään "tuo on pakko toteuttaa"-mallia. Ehkä löydän sellaisen tänään illalla?

Pöllöilyä

Lupasin esikoiselle pari viikkoa sitten, että neulon hänelle lapaset ja hän saa valita langat. Kävimme lankamaailmassa, ja lapsukainen valitsi itselleen pinkkiä ja violettia lankaa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon kirjoneuleen neulomisen osalta, mutta menin kuitenkin tyhmänä kysymään, että neulotaanko raita- vai kuviolapaset. Kyllähän sen saattoi arvata jo ennen kysymistä, mitä lapsi valitsee. Niinpä piti äidin jälleen harjoitella kirjoneuletta. Ja kyllä kannatti!

Pöllö, istui puussa, ei oo pöllöllä hampaita suussa

Malli: Oma sovellus Novitan lapasohjeesta, 40 s

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

En ole koskaan purkanut mitään työtä niin paljon kuin näitä lapasia. Lopputulos on kuitenkin oikein mieluinen, joten mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Ensimmäinen lapanen onnistui hyvin peukaloon asti. Kun aloin neuloa peukaloa, huomasin, että lapastaulukon mukaan neulottu peukalokiila oli ihan liian kapea, eikä lapsi saanut hanskaa käteensä hyvällä tahdollakaan. Purin lapasen peukalokiilan loppuun asti, ja totesin, että kerran neulotusta langasta ei tule enää samanlaista jälkeä kuin neulomattomalla langalla, joten heitin koko tekeleen roskiin.

Seuraavaan lapaseen tein kiilalisäykset joka kolmannen kerroksen sijaan joka toisella kerroksella, lisäksi tein kahdet lisäykset enemmän, eli yhteensä peukaloon tuli neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen lapaseen. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja lapasesta tuli oikein bueno.

Kolmannen lapasen kohdalla olin jo niin harjaantunut kirjoneuleen neuloja, että se oli peukaloa vaille valmis alle vuorokaudessa aloittamisesta. No, ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaan pöllössä oli virhe. Mies ei sitä huomannut, eikä anoppi, mutta perfektionistina päätin purkaa virheeseen asti ja neuloa uudelleen. Virhe sijaitsi suunnilleen puolessa välissä kuviota, joten aika pitkä pätkä meni purkuun. 

Kaiken tuon jälkeen piti vielä vähän sekoilla peukaloiden kanssa. Toisena neulomaani oikean käden lapaseen tuli hieman pitkä peukalo. Ajattelin, että tyttö ei pitäisi siitä, joten neuloin vasemman käden lapaseen hieman lyhyemmän peukalon, ja pyysin lasta kokeilemaan lapasia käteensä. Tottahan toki hänen mielestään pidempi oli sittenkin parempi, joten taas piti purkaa. Koska lanka tietysti loppui kesken, jatkoin kerältä uudella langalla, viis siitä, että lankoja pitäisi päätellä muutama enemmän. Neuloin peukalon loppuun, päättelin langat ja totesin, että en ole tyytyväinen, koska päätellyt silmukat jäivät tosi löysiksi. Yritin kiristää niitä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten purin koko peukalon pois ja neuloin sen uudelleen. Ja jälleen kannatti, lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.

Siinä missä tammikuun lopulla olin sitä mieltä, että ei ikinä enää, niin nykyään kirjoneuleen neulominen on jopa ihan mukavaa. Ainakaan näissä lapasissa ei kiristä liikaa, eikä lankajuoksut toisaalta jääneet liian löysiksi niin että niiden sitomiset näkyisivät työn oikealla puolella. Hyvillä mielin aloitin eilen näiden valmistuttua heti perään toiset kirjoneulelapaset, tällä kertaa keskimmäisellemme.

Pöllön kuvion löysin Pinterestistä, ja se on myös Ravelryssa. Se sopi juuri sopivasti tuollaisiin n. 110-senttisiin lapasiin ilman, että olisi tarvinnut miettiä, mitä muuta kämmenselän puolelle keksisi. Tykkään näistä lapasista tosi paljon, ja näyttävät ne lapsellekin kelpaavan. Ulkoleikkeihin ne eivät välttämättä sovellu, mutta harrastusreissuille ne käyvät passelisti käsineiksi.

Huomenna on ystävänpäivä. Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!