Eikä tullut edes kiire, osa 2

Esikoisen jumppaesitykseen kuuluu seuran kautta tilattu t-paita ja mustat housut. Ihan peruspertsaa siis.

Huonot housut!

Kaava: McCall's M6785

Kangas: Lillestoffin jeanstrikoo Kestovaippakaupasta

Piti räiskäistä kuva salamalla, kun luonnonvalo ei enää eilen kuvaa ottaessani riittänyt. Siksi housut näyttävät mustien sijasta harmaalta. Ovat oikeasti paljon tummemmat, vaikka eivät ne tietysti pikimustat ole. Toivottavasti ei tule noottia pöksyjen väristä...

Miksi en sitten valinnut täysin mustaa kangasta? Koska esitys on vain yhtenä päivänä ja se kestää muutaman minuutin. Housuja taas voi käyttää myöhemmin vaikka kuinka paljon, joten halusin kankaan, joka toimisi housuissa. Ei minulla tästä(kään) kankaasta ole mitään suurempia kokemuksia, mutta se tuntuu sopivan napakalta pöksymateriaalilta. Jospa ei heti tulisi kauheita polvipusseja.

Eipä näiden ompelusta ole sen kummempia sanottavia. Koko on 4-vuotiaan, ja vyötäröllä on 2-senttinen kuminauha. Kaava on juuri sopiva mitoitukseltaan lapsellemme, joten kaavaa on mukava käyttää. Kyseiseen kaavapakettiin kuuluu myös muutama paitakaava, mutta niitä en ole päässyt vielä hyödyntämään. To do -listalle ne kyllä ovat jo päässeet.

Tarkoitukseni on suunnata tänään lankakauppaan. Sukkaa pukkaa, tai ainakin ajatus olisi neuloa sukat kärjestä aloittaen hieman erilaista kantapäätä kokeillen. Ja lapsille pitäisi neuloa lapaset "hienosteluhanskoiksi" esim. kaupunkireissuille. Ompelupuolella on odottamassa t-paitakankaita tulevaa kesää varten, ja on minulla suunnitelmissa ommella pari pitkähihaista vauvallekin. Tekemistä siis riittää, ja se on hyvä!

Ei tullut edes kiire, osa 1

Lapsemme harrastavat jumppaa, ovat harrastaneet sitä jo muutaman vuoden. Ihan harrastustasolla ilman kilpailutavoitteita, hyvän mielen vuoksi. He saavat osallistua seuran kauden päätösnäytöksiin, kuten kaikki muutkin seuran jäsenet. Esiintymisiä varten tarvitaan esiintymisasuja, ja tässä on tämänkertainen asu nuoremmalle jumppajallemme.

Vielä ei pukeuduta lycravoimistelupukuihin

Kaavat: Paita Minikrea 50220 ja leggingsit Onion 20034

Kankaat: Talvitrikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Olen ihan ihastunut tuohon talvitrikooseen. Se on siis kangasta, jonka nurja puoli on harjattu. Se on ihanan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Värinä oranssi ei ehkä ole ihan ykkösvalinta omassa värimaailmassa tai lasten mielessä, mutta nyt ei väriä valittu omien mieltymysten mukaan vaan siihen saatiin voimisteluseuralta ohjeet.

Ompelin paidan koossa 92/98. 86/92 olisi varmasti mennyt päälle, mutta ajattelin vaatteen käyttöikää ja siksi ompelin sen kokoa isompana. Alkuperäisen kaavan mukaan hihansuihin olisi kuulunut resorit, mutta totetutin huolittelun tällä kertaa lisäämällä kaavaan 1,5 sentin kääntövaran. Helmassa on pituutta pari senttiä tavallista kaavaa enemmän. Ihan peruspertsaa, suhteellisen nopeaa ja todella helppoa.

Jos tämä postaus olisi ollut pelkästään leggingseistä, olisin ehkä valinnut otsikoksi "Onnistunut epäonnistuminen". Kun saimme tietää, mitä esiintymisvaatteiksi tarvitaan, ei minulla ollut tarpeeksi pientä leggingskaavaa. Tiesin kankaista, että löydän haluamani kankaat Kestovaippakaupasta, ja siellä on mukava määrä kaavojakin, joten katsoin sieltä pikaisella selauksella pienten leggareiden kaavan ja tilasin sen. Olisin halunnut Minikrean kaavan, mutta koska sitä ei ollut varastossa sillä hetkellä, päädyin tilaamaan Onion kaavat. Kun sain kaavan kotiin, huomasin, että se olikin 3/4-pituisille housuille, ja esiintymisessä tarvitaan pitkät housut.

Piirsin kaavan, lisäsin vyötärölle vähän enemmän kääntövaraa kuminauhakujaa varten ja vertasin housujen pituutta lapsen jalan pituuteen. Koska taapero käyttää suurimmaksi osaksi 86-senttisiä housuja, ja piirsin kaavan 92-senttisenä, riitti lahkeen pituus juuri sopivasti nilkkaan asti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sentti pituuteen ei olisi tehnyt pahaa, mutta tuskin kukaan kyseistä "puuttuvaa senttiä" huomaa, kun lavalla on samaan aikaan muutama kymmenen lasta ja aikuista. Lapsi itse sanoi housuja kokeillessaan, että sopivat ovat. Ja itse hän sen parhaiten taitaa tietää, mikä tuntuu hyvältä päällä ja mikä ei :-) 

Jatkossa pystyn ottamaan huomioon, että lahje ei ole täyspitkä ja saan lisättyä siihen pituutta hieman reippaammin. Ellei sitten lapsukaiset hurahda tuollaisiin vajaamittaisiin lahkeisiin. Sellaiset olisivat ainakin kesäpöksyinä mainiot.

Eilen surruttelin esikoisen esiintymispöksyt valmiiksi. Niistä seuraavassa postauksessa, ehkä jo tänään!

Foxy

Muistatteko vielä tämän rakettipuvun? Lapsukaisemme on pitänyt sitä ahkerasti, todella ahkerasti. Jopa niin paljon, että siihen on tullut jo yhteen kohtaan kankaaseen kuluma, joka on melkein muuttunut reiäksi. Otin sen äidin päätösvaltaa käyttäen pois käytöstä, että saan sen vielä korjattua vauvan käyttöön, kun vauvalle sen alunperin ompelin. Ja koska keskimmäinen rakasti tuota pukua, piti hänelle ommella uusi yöpuku.

Niin monta pientä kettua

Kaava: Jalie 3244

Kankaat: Kestovaippakauppa, vetoketju Eurokankaasta

Tämä kaava on hassu: joka kerta kun ompelen tällaisen puvun, opin jotain uutta sen ompelemisesta. Tai siis, joka kerta jaksan lukea ohjetta hieman tarkemmin läpi, jolloin lopputulos on edellisiä versioita parempi. Ja silti joka kerta jää jotain pientä parantamisen varaa. Opettelu jatkukoon! Toki kyse on enää ihan pienistä jutuista, viimeistelyistä, jotka eivät näy päälle päin, kun puku on lapsella päällä.

Tuo kangas on ihanaa! Lapsi tykkää, äiti tykkää. Kuva ehkä vähän vääristää väriä, ketut ovat punaoransseja, eivät punaisia. Resoriksi piti laittaa alunperin punaoranssiraidallista resoria, mutta se ei tuntunut niin hyvältä materiaalilta kuin tuo punainen, siksi päädyin yksiväriseen resoriin.

Olen tyytyväinen kuvion kohdistukseen ja ompelujälkeen vetoketjun osalta, vaikka samalla olisin halunnut saada viimeiset loppusilaukset vetoketjun osalta onnistumaan hieman paremmin. Myös pääntien resorin ompelu onnistui hyvin, ompelujälki on siistiä myös työn nurjalla puolella. Ompelin pääntien resorin tuttuun tapaan kokonaan ompelukoneella. Olisin halunnut kokeilla sen saumurointia, jos olisin onnistunut siinä tällä kertaa, mutta aikataulu"ongelmien" myötä päätin tehdä tällä kertaa helpommalla tavalla. Jonossa on nimittäin ommeltavana vaatteita, joilla on oikeasti deadline! En osaa jättää yhtä työtä kesken ja aloittaa seuraavaa, siksi oli pakko saada tämä ommeltua valmiiksi ennen seuraavien aloittamista.

Esikoinen jo kysyi, koska ompelen hänelle oman kettupuvun. Lupasin ommella hänelle tällaisen, mutta ensin pitää saada alta ne työt, joita varten olen jo ostanut kankaat. Ja niitä on aika monta, kun innostuin tilaamaan kankaita Majapuun tammikuun alennusmyynnistä. Hups. Toisaalta, koko perhe hyötyy tästä harrastuksestani, joten älkäämme pitäkö ostoksiani huonoina. Niistä ompeluista seuraavalla kerralla, nauttikaahan talvesta ja lumesta!

PS. Pakko jo näin etukäteen hehkuttaa, KVK:n talvitrikoo on ihanaa!

Kuinka monet raitasukat yksi ihminen tarvitsee?

Villasukkainnostus jäi päälle, kun sain kirjoneulesukat neulottua. Minulla oli kotona violettia ja kirjavaa seiskaveikkaa, ja niistä sain itselleni jotain ihqua.

Raidat minulle tarjosi Biscuits and Jam

Malli: Perussukat 48 s, ranskalainen kantapää

Lanka: Novita 7 veljestä violetti ja nostalgia

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Olen katsellut blogeissa, kun neulojat ovat fiilispohjalla neuloneet eri paksuisia raitoja summa mutikassa sukkiin. Niistä on aina tullut tosi kivan näköisiä. Itse olen aina kokenut, että ajattelen liikaa kuvion lopputulosta, enkä osaa vain "antaa mennä". Siksi otinkin avukseni Random Stripe Generatorin. 

Tuo generaattori on mainio. Valitaan värit, kuinka paksut raidat on sallittuja ja sitten generoidaan. Jos ei ensimmäinen malli miellytä, niin annettujen raidan leveyksien perusteella tulee satoja eri vaihtoehtoja. Summamutikassa neulomista niin, että joku muu kuin itse päättää raitojen leveydet, täydellinen ratkaisu minulle!

Sukkien "oranssissa" langassa on sekaisin keltaista, punaista ja violettia, ja se sopii mielestäni täydellisesti violetin kanssa. Yksinään siitä tulee aika levotonta neulepintaa, mutta toisen langan kanssa se sopii hienosti raitalangaksi.

Kantalapun neuloin vahvistamattomana yhtä korkeaksi, kun vyötteen ohjeessa luki. En ole ihan varma, onko se pikkuisen liian korkea vai ei. Ainakin se on korkeampi kuin yleensä neulomani kantalaput. Eivät nämä kantapäästä mitenkään lörpötä, eli sinänsä korkeampi kantalappu ei haittaa. Taitaa olla kyse vain tottumisesta. Nytkin uudet sukat ovat jalkoja lämmittämässä, kun vauva nukkuu parvekkeella ja ikkunaluukku on auki..

Ovat nämä vaan ihanat, en voi muuta sanoa. Raitageneraattoria on kyllä pakko käyttää toistekin!

Harjoitelma

Tuumasta toimeen, vai kuinka se menikään? Edellisessä postauksessa puhuin kirjoneuleen opettelemisesta, ja tässä on ensimmäinen harjoitustyö valmiina.

Miestä ei vahingoitettu kuvaustilanteessa

Malli: Perussukat kirjoneulevarrella, 60/56 s

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Näistä jäi jotenkin ristiriitainen fiilis. Kirjoneuleosuus on sinänsä onnistunut, että lankajuoksut eivät kiristä ainakaan kovin paljoa missään kohtaa. Eikä kirjoneuleosuudessa ole virheitä! Silmukoita tuli kuitenkin varteen liikaa..

Kirjoneuleohjeita selaillessani olen törmännyt huomioon, että kirjoneuletöissä on yleensä enemmän silmukoita kuin tavallisessa sileässä neuleessa olisi. Niinpä loin varsiin 60 silmukkaa, ja kavensin varren lopussa pois neljä silmukkaa. Lopputuloksena tuli hieman lörpöttävät varret. 56 silmukkaa olisi ollut kuitenkin parempi määrä, varsinkin kun käsiala tuntui olevan jotenkin tavallista löysempi. Kyllä varret ylhäällä pysyvät, mutta niissä ei ole toivomaani napakkaa tuntua. Jalkaterän osalta mies kehui tuntumaa napakaksi, onneksi. Olin neulonut 1,5 sukkaa, kun huomasin varren "löysyyden", joten en enää jaksanut purkaa ja aloittaa alusta..

Kyllä näillekin varmasti käyttäjä löytyy. Seuraavalla kerralla olen viisaampi, enkä lisäile ylimääräisiä silmukoita. Jos seuraavaa kertaa edes tulee, kun kirjoneule ei vain tunnu olevan mun juttuni. Pässinpäänä voisin tietysti väkisin vääntää ja opetella, mutta toisaalta, tarvitseeko kaikkea mahdollista osata? Ehkä harrastuksessaan olisi parempi keskittyä niihin osa-alueisiin, joita on mukava tehdä?

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla, niistä tulee mulle jotain tosi hienoa! Ja surruttelinpa eilen paria paitaakin, eli ompelupuoleltakin on tulossa jotain uutta esiteltävää :-) 

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon käsityötuulet suotuisat teille kaikille!

Perinteen pelastus

Muistatteko vielä, kuinka viime jouluna haaveilin, että tekisin perinteen ja neuloisin joka jouluksi lapsille lahjaksi villasukat? No, sehän tyssäsi jo heti näin toisena jouluna. Vauva syntyi syksyllä, aika meni kuin siivillä ja hups, yhtäkkiä olikin joulukuun puoliväli. En enää siinä vaiheessa ehtinyt edes miettiä sukkien neulomista, kun muutenkin kaikki lahjajutut olivat levällään kuin Jokisen eväät. Sitten kävin kylässä ystäväni luona, ja kuinka kävikään?

Ystäväni isoäiti oli neulonut lapsillemme villasukat! Perinne sai sittenkin jatkoa, vaikka sukat eivät olleetkaan minun itseni neulomat. Nämä ovat vielä vähän isot, mutta ehkä vuoden päästä ihan sopivat. Ensi vuonna minulla toivon mukaan on taas aikaa joulukuussa neuloa jokaiselle lapsellemme joululahjavillurit. Aikaisemmin ei uskalla, etteivät jää pieneksi ennen kuin he saavat ne käyttöönsä.

Onko teillä jo uudenvuoden lupauksia tehtynä? Itse en ole moisia tehnyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin luvata, että opettelen ensi vuonna neulomaan kirjoneuletta niin, että se luonnistuu ilman hampaiden kiristelyä. Olisi nimittäin hienoa osata sekin tekniikka, kun aika moni muu juttu jo luonnistuu.

Vuoden viimeisiä tunteja viedään jo kovaa kyytiä, 12 tunnin päästä olemme jo vuodessa 2015. Toivon kaikille blogini lukijoille oikein antoisaa vuoden vaihteen juhlintaa ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!

PS. Tunnetusti lupaukset ovat tehty rikottaviksi, joten kukaan älköön tulko vaatimaan minua vuoden päästä tilille äsken tekemästäni lupauksesta! ;-)

Paitani mun

Uskaltauduin ompelemaan itselleni paidan. Tämä taitaa olla uusi suosikkini.

Onpa se vinkurasti päällä tässä kuvassa

Kaavat: Onion 5003 hitusen muokattuna

Kankaat: Kestovaippakauppa

Viime kerralla kankaita tilatessani selailin Kestovaippakaupan kaavatarjontaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin ommella itselleni mekon. Mekkoon menevä kangasmäärä on kuitenkin niin suuri, joten päätin aloittaa jostain vähän pienemmästä. Löysin kaavan peruspitkähihaiseen, ja lisäksi ostoskoriin siirtyi tuollaista kukkakangasta, joka oli sopivasti alennuksessa.

Piirsin kaavat niin kuin ne olivat kaava-arkilla. Hieman saumurilla suurruttelua ja eikun paita päälle. Ja ei. Pussitti selästä. Aluksi ajattelin, että olkoon tuollainen, hyvä se on silti. Nukuin yön yli, ja aamulla, kun vauva oli päiväunilla, päätin kokeilla osaisinko muokata kaavaa sopivammaksi. Eihän minulla ollut mitään menetettävää: joko minulle jäisi pussittava paita, jota en pitäisi tai voisin saada paremmin päälle istuvan paidan.

Otin kaavan esiin ja piirsin vyötärön kapeimpaan kohtaan poikkiviivan. Määritin kapeimman kohdan silmämääräisesti, koska en jaksanut alkaa hienostella ja mittailla tarkasti. Poikkiviivalle merkitsin sentin päähän kaavan reunasta pisteen ja piirsin uuden vyötärölinjan. Jälleen ihan vapaalla kädellä sen enempää mittailematta ja määrittelemättä. Sitten jälleen vähän saumurointia, ja voilá, heti toimi paljon paremmin!

Kaava siis kapeni vyötäröltä yhteensä neljä senttimetriä. Enää ei pussita, ja oon niin onnellinen. Osasin! 

Pääntie oli alkuperäisessä kaavassa melko pieni. Ensin ajattelin laittaa siihen resorin. Seuraavaksi mietin, että leikkaisin kaavasta suikaleen pois, asettaisin ommellun paidan päälle ja leikkaisin kaavan mukaan pääntietä avarammaksi, jonka jälkeen ompelisin siihen resorin. Loppupeleissä päädyin kokeilemaan uutta tekniikkaa, nimittäin aukileikkauksia. Eihän minulla ollut edelleenkään mitään hävittävää. Käänsin pääntien kaksi senttiä nurjalle puolelle, tein aukileikkauksia mututuntumalla ja kaksoisneulasin 1,5 sentin päästä reunasta. Ja hienosti onnistui :) Nyt kaula-aukko on omasta mielestäni hyvä, ei liian avara eikä liian pieni. Vielä jäi avartamisen varaa sentin verran.

Seuraavaan paitaan voisin lisätä helmaan ja hihoihin pituutta sentin tai kaksi, silloin saisin enemmän kääntövaraa. Nyt käänsin maltillisesti 1,5 senttiä. Jos olisin käänytänyt 2,5 senttiä, jotka oli merkitty kaavaan kääntövaroiksi, olisi hihoista ainakin tullut hieman naftit. Nyt ne ovat sopivat.

Kuvassa paita näyttää pussittavan kainaloiden alta. Oikeasti niin ei ole, paita on vain vähän huonosti päälläni. Kävin jo selailemassa kangaskauppojen sivuja ja etsimässä jotain kivaa paitakangasta ihan itselleni. Näitä nimittäin haluan enemmänkin!