Hopoti hopoti hopoti hoi, varsa hypäten hirnuu!

Koska heppakankaasta ei tullut esikoiselle mekkoa, jäi kangasta yllin kyllin yli. Jäljelle jääneestä palasta tuli kuopukselle mekko. Tai tunika. Tai jotain.

 Tämä taitaa vaatia vähän sulattelua

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Heppakangas ja resori Kestovaippakaupasta

Ompelin mekon samalla kaavalla kuin edellisessä postauksessa esittelemäni t-paidan. Erona on, että koko on eri ja pidensin helmaa reilulla 10 sentillä, jotta saisin aikaiseksi mekon, tässä on pitkät hihat ja taakse lisäsin nappilistan.

Nappilistan lisääminen oli yllättävän helppoa. Toki ompelin ensin pari harjoituskappaletta jämäkankailla. Yksikin olisi riittänyt, mutta halusin vielä varmistaa, että nappilista onnistuu toistekin, ennen kuin menin leikkaamaan tuota heppakangasta. Nappien sijana laitoin mekkoon nepit, koska miehen mielestä ne ovat helpommat arkikäytössä.

Tavallaan olen työhön tyytyväinen, tavallaan en. Rypytykset onnistuivat hihojen yläreunassa ja pääntiessä hyvin, ja kuvion kohdistus oli helpompaa kuin t-paidan kohdalla. Nappilistan lisäksi sain pääntien kanttauksen ommeltua siististi, vaikka se vaatikin kaksi ompelukertaa. Mutta..

Ensinnäkin kaavasta johtuen etukappale on leveämpi kuin takakappale, koska muuten etukappaleeseen ei saisi rypytyksiä pääntiehen. Vai olenko ymmärtänyt rypyttämisen jotenkin ihan väärin, että kun yhdestä päästä rypyttää niin kankaan määrä vähenee toisessakin päässä? Kuitenkin, en huomannut moista "vikaa" t-paidassa, vaikka siinä on ihan sama epäkohta. Nyt kun huomasin sen, niin se häiritsee ihan älyttömästi. Omalla maalaisjärjelläni ajateltuna kappaleen yläreunan rypytys ei kavenna alareunaa, vaan sitä olisi tietenkin pitänyt rypyttää ennen päärmeen kääntämistä. Ja se vasta olisi tyhmältä varmaan näyttänyt, kun helmassa olisi ollut edessä pieniä ryppyjä ja takana ei.

Toiseksi nuo hihansuut eivät (tällä hetkellä) miellytä. Leikkasin niihin resorin kaavalla 0,8 * hihansuun ympärys, ja osa resorin pituudesta meni saumanvaroihin. Ajattelin, että resori olisi vetänyt hihansuita vähän suppuun, mutta ei, vaan ne jäivät tuolla tavalla suoriksi. Hihansuiden rypytys ja resori eivät tahtoneet toimia allekirjoittanutta miellyttääkseen yhteistyössä. Ai että häiritsee! Tai ehkä häiritsevin tekijä on hihojen leveys, tiedä häntä. Jokin niissä joka tapauksessa mättää.

Paidassa/mekossa on paljon hyvää, mutta nuo pari pientä seikkaa jäivät harmittamaan. Enpä tiedä, tuleeko kyseisen kaavan variaatiota käytettyä enää tämän jälkeen. Peruspaitoja toivon mukaan tulee tehtyä vielä monen monta! Tuota etukappaleen leveyttä ei huomaa, ellei oikein ala mallailla, mutta nuo hihat. Oi voi. Pitäisikö kuitenkin purkaa sivusaumat ja kaventaa hihoja? No jaa, tämä on tällä hetkellä muutenkin ihan liian iso kuopukselle, joten katsokaamme rauhassa, tuleeko mekolle käyttöä ja jos nuo hihat lasta häiritsevät, niin ehkä niille kannattaa tehdä jotain vasta sitten. Vai mitä sanotte? 

PS. Miehen mielestä tuo on ihan hyvän näköinen, ja kunhan itsekin katselen mekkoa päivän, pari päivää, viikon tai puoli vuotta, niin mitä luultavimmin hihatkaan eivät enää häiritse. Siihen ainakin tähdätään!

Ihahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa

Ei tullut esikoiselle jo luvattua mekkoa, vaan a-linjainen t-paita.

Monen monta pientä heppaa

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Trikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Alun perin olisin halunnut ommella lapselle tästä kankaasta singoallamekon. Omistamassani kaavassa on kuminauharypytys rinnan alla, ja kokeillessani sen toteuttamista jämäkankaalla, en saanut sitä onnistumaan. En siis uskaltanut leikata kankaita ja kokeilla uudelleen, josko onnistuisin sittenkin. Näytin esikoiselle kuvia suppeasta kaavavalikoimastani, ja hän valitsi ommeltavaksi yllä näkyvän paidan. Kaava on easy-kaavan toiselta puolelta, jossa on erilaisia variaatioita toteutettaviksi.

Itseäni vähän epäilytti, että millainen tuosta tulee, kaava-arkilla kun ei ole kuin piirretty kuva kyseisestä paidasta. Lisäksi rypytykset mietityttivät, koska en ollut ennen ommellut sellaisia. En tiedä, kuinka hyvin rypytykset tuosta kuvasta näkyvät, mutta niitä on hihoissa ja paidan etumuksessa. Hyvän mallin lapsi kuitenkin osasi valita, eivätkä rypytyksetkään olleet niin vaikeita, mitä etukäteen ajattelin niiden olevan. Jos olisin kaavoja piirtäessäni tajunnut lisätä helmaan pituutta, olisi tästä saanut mekonkin ommeltua. Seuraavalla kerralla sitten.

Hihansuihin pujotin pätkät kuminauhaa. Ne olisi voinut leikata vielä lyhyemmiksi, mutta koska paidan saaja on tarkka milloin mistäkin, niin jätin hihansuut tarkoituksella väljemmiksi, ettei paita jää käyttämättä sen takia, että hihat ovat liian kireällä lapsen mielestä.

Kuvion kohdistaminen oli jokseenkin hankalaa. Jos kankaan alareuna meni suorassa, niin sitten muu kangas oli ihan vinossa ja toisinpäin. Päädyin siihen, että vinossa oleva kankaan alareuna on pienempi paha. Suhteellisen suoraan nuo hepparivit menevät, onneksi. Tuo etukappaleen keskelle alas osuva iso heppa oli ihan tuuria, en mitenkään tarkoituksenmukaisesti leikannut kankaita sitä huomioon ottaen.

Paita oli oikein mukava kokeilu, kun olen tähän asti ommellut ihan peruspaitoja. Tiedä sitä, mitä tässä vielä oppii ompelemaan ajan myötä! Esikoinen ainakin tilasi jo tällä samalla mallilla pitkähihaisen paidan, jossa on rypytystä myös hihojen suissa. Ensin täytyy kyllä hetken aikaa katsella, kuinka ahkeraan käyttöön tämä kappale päätyy, a-linjaisia paitoja kun ei meidän kodissamme ole pahemmin nähty tähän mennessä..

Näen tähtiä, paljon tähtiä!

Pari peruspitkähihaista lisää syksyä ajatellen.

Violettia esikoiselle, keltaista kuopukselle

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Tähtitrikoo ja resori Kestovaippakaupasta

Peruspaitoja tarvitaan aina, eikö vain? Kuopukselle on tietysti jemmassa esikoisen vanhoja vaatteita vaikka kuinka paljon, mutta ei aina ole kivaa pukeutua jonkun toisen vanhoihin vaatteisiin. Siksi ompelin paidat kummallekin. Esikoinen valitsi violetin kankaan itse ja minä käytin auktoriteettiani valitessani kuopukselle keltaista. Hän on itse niin pieni vielä, että jos olisin kysynyt vaikka kolme kertaa, että mitä väriä tilataan, niin hän olisi varmasti näyttänyt joka kerta eri värin.

Näiden ompelussa ei ollut mitään sen kummempia kommervenkkejä. Kuvion kohdistus onnistui hienosti, jopa paremmin kuin rakettiyöpuvussa. Tosin keltaiseen paitaan piti leikata kaksi takakappaletta ja violettiin kaksi etukappaletta, koska ensimmäiset kappaleet menivät hassusti vinkuraan. Perfektionisti mikä perfektionisti, ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisistä töistä poiketen ompelin viimeistelyt kaksoisneulalla, kun sellainen on taas käytössäni. Kyllä sillä vain saa siistiä jälkeä aikaiseksi, vaikka ompeleet eivät ehkä ihan millilleen menekään suoraan. Saumat saumuroin ja resorit kiinnitin ompelukoneen kolmipistesiksakilla. Ehkä jonain päivänä alan käyttää saumuria myös resoreiden kiinnittämiseen, kuka tietää.

Vaikka ompelu-urani on vasta aluillaan, on mukavaa huomata, miten taidot karttuvat ja joka kerta jokin asia on helpompi kuin edellisellä kerralla. Toki ompeluun menee vieläkin paljon aikaa, näitä kahta paitaa työstin lähemmäs viikon. Ei minusta siis mitään vaatetehtailijaa tällä ompeluvauhdilla ole tulossa. 

Sovituskuvaa ei näistä paidoista ole tällä kertaa. Esikoinen ei välittänyt pukea paitaa päälleen ja pienemmälle oma paita on niin iso, ettei kuvasta olisi saanut minkäänlaista käsitystä istuvuudesta. Näille helteille ei vain kannata ommella juuri sopivan kokoista paitaa, jää vielä huonossa lykyssä kokonaan käyttämättä, koska jää pieneksi saman tien.

Luulenpa, että seuraavakin valmistuva työ on ommellus. Kangas on jo varattuna, vielä pitäisi kehittää kaavat jostain. Idea on jo valmiina, toivottavasti saan sen onnistumaan!

Edit

Huhhuh, olipa karmeaa jälkeä tuossa taaperon yöpuvun pääntiessä. Päädyin eilen illalla purkamaan koko tekeleen pois ja aloittamaan alusta. Oranssia resoria minulla ei ollut edelleenkään, joten piti paikata hihansuista tutulla punaisella. Ja uskokaa pois, kyllä kannatti!

 Tässä pääntie ennen uudelleen ompelua

Ja tässä uudelleen ompelemisen jälkeen

Valtava ero, eikö vain? Todella hävettää tuo ensimmäinen yritys. 

Ompelin punaisen resorin pääntiehen kokonaan ompelukoneella. Siten sain siihen leveämmät käännösvarat ja nurjalta puolelta reunan käännettyä kaksin kerroin. Koska onnistuin tuhoamaan kaksoisneulan käyttökelvottomaksi, ompelin pääntiehen kaksi suoraa ommelta vierekkäin. Kovin joustava ratkaisu se ei ole, mutta tuollaisessa vetoketjullisessa pääntiessä ei tarvitse venyttää resoria samalla tavalla kuin esim. tavallisissa puseroissa, joten eiköhän tuo käyttöä kestä.

Nyt on hjuva fiilis, kun sain työstä vihdoinkin sellaisen, kun halusin. Kyllä tätä veivattiinkin, uskokaa pois! Plussana onnistuneen työn lisäksi sain vielä pieniä oivalluksia, joiden myötä seuraavan kerran tällaista ommellessani olen viisaampi ja pääsen toivon mukaan hieman helpommalla. Lopuksi vielä sovituskuvaa tuosta jälkimmäisestä pääntiestä. Istuu paljon paremmin, vai mitä sanotte?

Pahoitteluni kuvien laadusta, ne ovat melko luokattomia tällä kertaa. Toivottavasti niistä kuitenkin saa käsityksen, millaisen muutoksen puku koki tämän päivän käsittelyn myötä.

Ei ole riemulla rajaa, kun saumurilla ajaa

Kyllä vaan, edellisessä postauksessani mainitsemani uusi lelu on saumuri. Kun muut tekivät juhannustaikoja, minä tein juhannusshoppailua netissä. Tässä ensimmäinen yhteistyömme tulos.

Katso äiti, vetoketju!

Malli: Jalie pajamas

Kangas: Rakettikangas ja resorit Kestovaippakaupasta

Miksi minusta tuntuukaan, että mitä useamman näitä yöpukuja ompelee, sitä vaikeampaa se on joka kerta? 

Kuvion kohdistaminen onnistui mielestäni hyvin, siihen olen tyytyväinen. Puvun kappaleet oli tosin helpompi leikata kohdistetusti, koska yksikään kappale ei ole taitteella, vaan takakappaleita, etukappaleita ja hihoja leikataan kaikkia kaksi kappaletta.

Tällä kertaa ompelin vetoketjun kiinni ensimmäisenä. Ensimmäisellä yrityksellä kohdistukset menivät päin metsää, mutta toisella kerralla ne onnistuivat paremmin.

Saumurilla ommeltavat osiot sujuivat kuin leikki, on se vaan hauskanen laite. Siistit saumat ja silleen, tiedättehän :-) Ei kyllä harmita rahan käyttäminen siihen, on aina mukavaa saada siistimpää jälkeä aikaiseksi.

Resori loppui kesken. Tai siis, allekirjoittanut tilasi sitä alunperinkin liian vähän. Kävin Eurokankaasta katsomassa, josko siellä olisi ollut oranssia resoria, että olisin saanut myös kädenteihin oranssit resorit, mutta Eurokankaan resori oli ainakin tällä kertaa niin löperön tuntuista, että en halunnut ostaa sitä. Piti siis käyttää hihoihin punaista resoria. No, tuskinpa tuollainen vajaa 2-vuotias paljoa asiasta välittää.

Pääntiehen en ole yhtään tyytyväinen. Ensinnäkin taisi olla virhe saumuroida resori kiinni pukuun. Se jätti resoria kääntäessä paljon pienemmän varan viimeistelyommelta varten. Seuraavalla kerralla ompelen pääntien resorin ehdottomasti alusta loppuun ompelukoneella. Pienemmästä varasta johtuen ompelin resorin viimeistelyn ainakin kymmenen kertaa. Ensin yritin pari kertaa kaksoisneulalla, ennen kuin onnistuin tavalla tai toisella katkaisemaan sen. Sitten yritin muutaman kerran kolmipistesiksakilla, mutta se sai pääntien aaltoilemaan ihan rumasti. Kolmanneksi ompelin pitkällä suoralla ompeleella ja lyhyellä suoralla ompeleella, mutta ei ei ei. Kolmas suora ommel onnistui jotenkuten, mutta en ole vieläkään tyytyväinen siihen. Suurin ongelma oli, että saumurisauma jäi näkymään nurjalla puolella, kun resorin reuna karkasi kerta toisensa jälkeen omille teilleen. Että kolmipistesiksaks voikin olla raivostuttava purettava..

Kunhan taas jossain vaiheessa tulee asiaa alan kauppaan, niin taidan ostaa uuden kaksoisneulan ja kokeilla uudelleen, jospa saisin tuon viimeistelyompeleen mieluisammaksi. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut työ, mutta opeteltavaa on vielä. Kärsimätön vai mikä, mutta olisi niiin kivaa onnistua joka kerta heti ensimmäisellä kerralla. Harjoittelu on nimittäin tylsää!

Ihan itse suunniteltua Baby bornille

Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, onnistuisinko neulomaan baby born -nukelle raglanhihaisen villatakin ylhäältä aloitettuna. Pari päivää sitten loin silmukat, ja tällainen siitä loppupeleissä tuli:

Nukelta oli kaikki vaatteet hukassa

Malli: Raglanhihainen ainaoikein-villatakki, oma malli

Lanka: Novita Isoveli

Puikot: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm sukkapuikot

Aika onnistunut, vaikka itse sanonkin! Tämä on versio numero kaksi, ensimmäisessä pääntie oli etukappaleiden osalta niin pöhkön näköinen, että katkaisin langan ja aloitin alusta. Lisäsin etukappaleisiin muutaman silmukan ja vähensin silmukoiden lisäyksiä, ja heti näytti paremmalta.

Neuloin takin ainaoikeinneuleena, koska silloin ei tarvitse pähkäillä joustinneuletta ja miten se vaikuttaa aloitussilmukoiden määrään. Lisäksi ainaoikeinneule tuo mukavaa vaihtelua, kun useimmiten tulee neulottua sileää neuletta. En lisäillyt neuleen reunoihin mitään, esim. virkkaamalla kiinteitä silmukoita tai rapuvirkkausta. Tuo toimii mielestäni parhaiten näin.

Kiinnitykseksi ajattelin ensin nappeja, mutta eihän minulla ole sellaisia kotona kuin silloin, kun niitä varta vasten ostan. Laiskuus iski, ja koska halusin saada tämän valmiiksi, pujotin kumpaankin etukappaleeseen pätkät lankaa kaksinkertaisena ja letitin neljällä "hännällä" narut letille. Toinen vaihtoehto olisi ollut virkata etukappaleen reunaan lenkit nappeja varten. Tai jos etukappaleita olisi pidentänyt vielä muutamalla silmukalla, niin sitten ne olisivat menneet niin paljon päällekkäin, että toiseen reunaan olisi voinut neuloa napinlävet. Monta mahdollisuutta pieniin muutoksiin siis. Tai sitten tästä voisi muokata mekon pitkillä tai lyhyillä hihoilla. Tosin poikanukelle ei varmaankaan voi mekkoa pukea..

Tästä voisi joku kaunis päivä yrittää neuloa sileäneuleellisen version. Ohjekin kun on tallessa ja minun muistiinpanoikseni yllättävän huolellisesti kirjattuna ylös. Mutta sitä ennen täytyy varmaan leikkiä mun uudella lelullani, josta taidatte kuulla seuraavassa postauksessa. Mukavaa kesän jatkoa siihen asti, helteitä odotellessa!

PS. Neuletakin ohje löytyy nyt sivupalkista :-)

Joulusukista juhannussukiksi

Ostin joskus viime syksynä (?) kaksi kerää Gjestalin Maijaa ideanani neuloa niistä kirjoneulelapaset. Innostus kuitenkin hiipui suunnilleen heti sen jälkeen, kun olin maksanut kerät, ja ne jäivät lipaston laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Muutama viikko sitten rohkaistuin jälleen kokeilemaan villasukkien neulomista, tavoitteenani oli neuloa sukat esikoiselle joululahjaksi. Malliksi valikoitui broken seed stitch.

Ei ehkä olisi pitänyt luottaa sukkataulukkoon

Malli: Broken seed stitch socks

Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 3 mm 100 cm pyöröpuikot

Jes, onnistuin kantapäässä, joka on tökkinyt niin pitkään vastaan. Tällä kertaa ei tullut reikiä kantalapun reunaan, uskon siis keksineeni, missä ennen kinnasi. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ranskalainen kantapää. Ei nykyään tule paljon muunlaisia kantapäitä sukkiin neulottuakaan.

Malli oli mukava neulottava, oli jotain seurattavaa koko ajan, että tulee aloitettua joka toinen kerros oikein joko oikealla tai nurjalla silmukalla. Kantapään käännösten jälkeen hämmennystä aiheutti hetken aikaa se, että langan väri vaihtui eri kohdassa kuin kerros, mutta kunhan pääsin hämmennyksestä yli, niin tämä oli tuttua juttua. Kärjessä on nauhakavennukset ja päättelynä silmukointi. Kyllä kannatti opetella sekin tekniikka, sukkien kärjistä tulee paljon siistimmät sillä tavalla.

Ei näistä kuitenkaan jouluksi tullut sukkia. Pähkäilin neuloessani, kuinka pitkät jalkateristä pitäisi neuloa. Esim. Novitan sukkataulukko ilmoitti koon 30 sukkien jalkaterän pituudeksi 20 cm. Kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjasta katsoin, että koon 28-29 sukkien jalkaterän pitäisi olla 19-senttiset ja koon 19 sukkien 19,5 senttiset. Novitan sukkataulukko taas ilmoitti, että sukissa olleella silmukkamäärällä kärkikavennusten pituus olisi 5 senttiä.

Neuloin jalkaterät 14,5 cm pitkiksi, ja ajattelin, että kärkikavennukset olisivat 4,5 cm. Viiteen senttiin en uskonut missään vaiheessa, koska omalla käsialallani naisten sukkiin tulee suuremmalla silmukkamäärällä 5 senttiä kärkikavennuksia. Metsään meni. Näistä tuli 18-senttiset, eli lapselle juuri nyt sopivat sukat. Olisi nämä tietysti voinut pakettiinkin laittaa, mutta olisivatko nämä mahtuneet jalkaan vielä puolen vuoden päästä? En uskaltanut ottaa riskiä, vaan lapsi sai sukat käyttöönsä heti tänään :-)

Aika monessa lähteessä muuten varoitellaan magic loopilla neulottaessa löysistä reunasilmukoista, joista jää raita valmiiseen työhön. Minulla ongelma on päinvastainen, reunasilmukat kiristyvät ja sukkiin jää sen takia sivuihin tuollaiset kinnaavat raidat. Täytynee seuraavissa sukissa kiinnittää erityistä huomiota, ettei niin kävisi. En tiedä, vaikuttaako silmukoiden kiristyminen sukkien pidettävyyteen, mutta ainakin kuvaaminen on hankalaa, kun ne tiukempien silmukoiden muodostamat raidat vetävät sukat ihan ryttyyn.

Kuopus harmistui, kun esikoinen sai jotain uutta, joten tänään illalla olen kerinyt jämälanka seiskaveikkoja. Jospa niistä neuloisi raitasukat pienemmälle, että kummallakin lapsella olisi uudet sukat kesän kunniaksi!