Villaa vauvalle

Lämpöä piisaa, mutta se ei haittaa tikuttelua. Jos ei mitään suurta, niin ainakin jotain pientä olen saanut aikaiseksi.

Pienen pienelle vaavalle

Malli: Myssy, lapaset ja sukat oma malli

Lanka: Novita Wool

Puikot: Myssyyn 3,5 mm 40 cm pyöröpuikko, lapasiin ja sukkiin 3 mm 100 cm pyöröpuikko

Kuten kuvasta näkyy, myssy on ihan peruskypärämyssy, jonka ohje löytyy Novitan sivuilta useamman kerran ja lisäksi myös esim. Käspaikan sivuilta. Koska en jaksanut laskea tiheyksiä, niin valitsin ohjeen Novitan sivuilta, siellä kun oli silmukkamäärät ilmoitettu suoraan. Kooltaan myssy on 60-senttinen, eli menee passelisti loppukesän vauvalle, kun ilmat vain vähän viilenevät.

Lapaset neuloin Piipertäjän ohjeen mukaan, joskin muokkasin ohjetta niin, että varren joustinneuleen neuloin 2 oikein 2 nurin -neuleena ja päättelyn tein silmukoimalla. Vaikka silmukointi vaatiikin vähän keskittymistä ja miettimistä, niin sillä saa työt pääteltyä siististi, eikä sukkien tai lapasten päähän jää samanlaista "reikää" kuin mitä jää silloin, kun silmukat päättelee vetämällä langan niiden läpi.

Sukat ovat "omaa mallia". Aloin ensin neuloa junasukkia, mutta ohje alkoi ärsyttää jo varren kohdalla, ja kantapään jälkeen olin valmis purkamaan koko tekeleen. Ensinnäkin niistä tuli aivan valtavat (oikeasti, millainen räpylä 2 kk:n ikäisellä vauvalla on, vai ovatko ko. sukat kenties mallia varsi ulottuu nivusiin?), eikä kantapääkään onnistunut toivotunlaisesti. Niinpä purin sukan alun ja aloitin alusta. Yhteishyvän sivuilta löytyy ohje "makkara"varsisukkiin. Näin sellaisista kuvan eräässä fb-ryhmässä. En käynyt katsomassa ohjetta, vaan neuloin ihan fiilispohjalta. Makkaroiden alapuolelle lisäsin muutaman kerroksen joustinneuletta. 

Lapaset ja sukat neuloin magic loopina, kun tuntuu, etten osaa enää neuloa tavallisilla sukkapuikoilla siististi. Enpä olisi uskonut niin käyvän, kun aloitin ensimmäisen magic loop -sukkaparini.

Näitä pieniä asusteita on mukava neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti. Ja viime aikoina minua vaivannut kantapääkammokin hellitti otettaan, kun (vihdoinkin) sain kantapäät onnistumaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä. No ei vaiskaan, ei sukan kantapään takia ole vielä tullut kyyneleitä vuodatettua, mutta en myöskään ole pitkään pitkään aikaan edes harkinnut sukkien neulomista, koska ajatuskin kantapään neulomisesta on tökkinyt pahasti vastaan.

Nii-in, enää tarvitaan vauva, jolle pukea nämä(kin) päälle. Vielä muutama kuukausi, toivottavasti ei ole tulossa ennätyskuuma hellekesä!

Om-om-ommellaan

Sain jo useita kuukausia sitten lahjaksi useamman metrin trikookangasta. Värit eivät ehkä ole aivan minua tai lapsiani, joten olen pähkäillyt, mitä niistä oikein lähtisi ompelemaan. Eilen päätin leikata yhdestä kankaasta pienen t-paidan kaavat ja kokeilla, kuinka hyvin onnistun ompelemaan sellaisen.

Aikas onnistunut, vaikka itse sanonkin

Kaavat: MiniKrea, koko 50 (- 56) cm

Kangas: trikoo Jättirätistä

Olen ommellut tällä kaavalla aiemminkin. Silloin ompelin lapsille joustofroteesta pitkähihaiset paidat. Kaava on ns. helppokaava, ja tällainen "ompelutumpelokin" onnistuu lopputuloksessa.

Resorina käytin samaa kangasta kuin paitaan muutenkin. Minulla kun ei ole kotona kuin violettia resoria (ja sitä on oikeasti metrikaupalla, kuului kyseiseen kangaslahjaan), eikä se mielestäni sopinut yhteen tämän oranssin kankaan kanssa. 

Hihoihin olisi pitänyt lisätä sentti tai kaksi kääntövaraa, mutta innostuksissani unohdin moisen hienouden. Niinpä ompelin hihansuihin samalla tavalla resorin kuin pääntiehen, hihan suiden kääntäminen kun olisi ollut hankalampaa toteuttaa. Helman käänsin ohjeen mukaan.

Ompelin koko paidan kolmipistesiksakilla. En tiedä, olisiko tullut siistimpi lopputulos, jos viimeistelyt olisi ommellut suoralla ompeleella. Nyt ainakin joustoa löytyy ;-) Saumuriin en ole viitsinyt panostaa, koska ompelufiilis iskee niin harvoin. Ja ompelukoneessa on se hyvä puoli, ettei se leikkaa saumasta ylimääräistä pois. Jos tulee virhe, niin aina voi purkaa ja alkaa alusta.

Kaavassa on myös nappilistallinen versio paitaan, mutta en nyt alkanut tutkiskella eri kaavoja sen enempää, koska halusin tämän olevan tällainen nopeasti valmis -kokeilu. Ajattelin alunperin, että tästä olisi tullut sopiva paita nukelle, koska en lisännyt kaavaan saumanvaroja ollenkaan. No, meidän tyttöjen nukeille paita on liian iso, mutta he ovat vielä niin pieniä, että saattaapa tähän talouteen joku päivä joku isompikin nukke eksyä. Silloin on sille ainakin yksi paita jo valmiina odottamassa :-) Elävälle vauvalle tätä tuskin tulee puettua, koska pääntien nappilista tosiaan puuttuu, ja se tekee paidan pukemisesta vastasyntyneelle hankalaa.

Kankaan väri on muuten tässä kuvassa jotenkin kesympi kuin todellisuudessa. On nimittäin aika kirkas, sellainen huomioliivin oranssi väriltään oikeasti. Eiköhän tästä jotain vaatetta tule lapsille ommeltua, luonto kun ei anna periksi ostaa uutta kangasta, kun kaapissa on metritolkulla käyttämätöntä sellaista odottamassa. Eivätköhän ne ainakin kotipaitoina mene. Ja kun vanhat on käytetty, niin voin alkaa haaveilla Noshin, Metsolan ym. ihanista printtikankaista!

Ruutua ja raitaa

Kun perheessä on jo ennestään lapsia, tarvitsee tuleva lapsi aina vain vähemmän ja vähemmän tavaraa syntyessään. Halusin kuitenkin jotain ihan uutta kolmannelle lapsellemme. Kahdella ensimmäisellä on oma peittonsa, mutta koska nyt on luvattu eri sukupuolta, niin päätin neuloa tulokkaalle ihan oman peiton.

Ei ehkä ihan paras kuva kuitenkaan..

Malli: Peitto dominotekniikalla

Lanka: Novita Miami, n. 360 g

Puikot ja koukku: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm virkkuukoukku

Dominoneuletekniikka oli mukavan nopea tapa neuloa tällainen peitto. Ei palojen yhdistelemistä, ja vaikka langanpätkiä tulikin pääteltäväksi, niin päättelyurakkakin oli ohi parissa tunnissa. Lisäksi nyt peitossa ei ole reikiä, joihin pienen lapsen sormet jäisivät kiinni.

Lanka oli yllättävän paksua, odotin sen olevan ohuempaa. Yhdessä ruudussa on aloituskerroksessa 39 silmukkaa, tavoitteena oli 10 cm * 10 cm ruudut. Leveyssuunnassa ruutuja on vierekkäin kuusi, ja korkeussuunnassa kahdeksan. Täten peiton koko olisi ollut 60 cm * 80 cm.

Virkkasin reunaan kiinteillä silmukoilla kaksi kerrosta ruskealla ja kaksi kerrosta sinisellä langalla. Viimeisenä olevan vihreän raidan jätin yhden kerroksen korkuiseksi, koska kahden kerroksen korkuisena se olisi vienyt huomiota sinisesteä ja ruskeasta raidasta. Reunan virkkaus sai tosin aikaiseksi sen, että peitto kaipasi pientä pingotusta. Pingotuksen päätteeksi mittasin peiton kooksi 80 cm * 110 cm, eli ihan kunnon kokoinen vauvanpeitto tästä kehkeytyi.

Esikoinen sai muuten päättää, kulkevatko ruudut alaoikealta ylävasemmalle vai alavasemmalta yläoikealle. Hänen mielestään peitto näytti näin päin paremmalta. Saapa nähdä, kuka peittoa eniten käyttää, kun se kaivetaan kaapista esiin: vauva vai isosiskot.

PS. Alun perin olisin halunnut jotain muuta lankaa. Sellaista, joka kestää konepesun 60 asteessa. Lompakko kuitenkin ilmoitti, että liian kallista tulee, siksi piti "tyytyä" lankaan, jonka saa pestä pelkästään 40 asteessa. Onko kukaan teistä pessyt Miamia 60 asteessa? Miten kävi?

Väliaika-askartelua

Vähän isompien projektien välissä on hyvä neuloa jotain pienempää. Kuten "jokakeväiseen" perinteeseen kuuluu, piti lapsen kevätjuhlaesitykseen kehittää haluamallaan tavalla korvat ja häntä asusteeksi. Tässä ovat minun versioni niistä.

Olisi näistä paremmankin kuvan saanut otettua..

Malli: Oma

Lanka: korvissa Novitan 7 veljestä, hännässä Teeteen Kamena

Puikot: Korvissa 3,5 mm sukkapuikot, hännässä 2,5 mm sukkapuikot

Muut tarvikkeet: askarteluvanua

Eipä näistä oikein keksi sen kummempia sanottavia. Korviin loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen sileää ennen kuin aloitin lisäykset pyöreämmän muodon aikaansaamiseksi. Suuremmalla silmukkamäärällä muutama kerros sileää ja sen jälkeen nauhakavennuksia, kunnes silmukoita oli jäljellä puolet. Lopuksi päättelin korvat silmukoimalla. Vaaleanpunaiset osiot on tehty silmukoita jäljittelemällä jälkikäteen. Korvien sisään vanua ja sen jälkeen ompelin ne kiinni kaupasta ostettuun kuminauhaotsapantaan.

Korvista tuli ehkä vähän liian raskaat, kun pantaa pitää asetella päähän, että korvat jäävät pystyyn. Pitänee ottaa hieman rautalankaa ja pihdit mukaan esitykseen, että saan viime hetkellä viritellä jotain tukiasetelmia niihin, jos korvat tuppaavat lerpsahtamaan kesken kaiken..

Hännän neuloin luomalla muutaman silmukan, jonka jälkeen neuloin muutaman kerroksen sileää neuletta. Sen jälkeen nostin sivusta ja luontireunasta yhtä monta silmukkaa kuin alun perin olin luonut, ja jaoin silmukat neljälle puikolle. Sen jälkeen tasaisesti silmukoiden lisäyksiä ja sileää neuletta. Kun pituutta oli tarpeeksi, silmukoin neuleen kiinni ja kiinnitin hakaneulan, jolla hännän saa kiinni housuihin. Hännän sisällä on askarteluvanua samalla tavalla kuin korvissakin.

Oli muuten aika tikuttaminen tuossa hännässä. En osannut ajatella, että Kamenan neulominen ohuilla puikoilla on niin aikaa vievää. No, kaipa tuo menee tämän yhden kerran. Lavalla on niin paljon lapsia kerrallaan, että tuskin kukaan kiinnittää huomiota mihinkään yksittäiseen häntään tai korviin.. Jos nyt saisin toivoa, niin toivoisin, ettei ensi keväänä tarvitsisi keksiä kummankaan lapsen asuun mitään tällaisia, niin kivoilta ja hassuilta kuin ne saattavatkin ajatuksena tuntua..

Hui!

Sain sen valmiiksi! Ja suunnilleen ennätysajassa, olin varautunut paljon pidempään projektiin. Niin ja nyt siis puhun ristipistotaulustani.

Jätetään jotain salaisuudeksi..

Malli: Kastetaulu, Svarta fåret.

Kangas: Aidakangas, 5,4 ruutua sentillä

Tästä tuli nätti, vaikka itse sanonkin. Peitin nimen ja syntymäpäivän, jääköön taulun saajan "henkilöllisyys" salaisuudeksi.

Oli muuten osittain aika sillisalaattia, varsinkin tuo nallen sylissä oleva kukkakimppu ja nuo yläreunassa olevat kukkaköynnökset. Pisto yhdellä värillä sinne ja toisella tänne. Mutta vaiva kannatti, tykkään!

Otin hieman taiteilijan vapauksia työn toteutuksessa. Ensinnäkin kellonajan edessä oli ruotsinkielinen lyhenne kl. No, se ei tarkoita suomessa oikein mitään, eikä eteen olisi mahtunut klo-lyhennettä, joten jätin sen kokonaan pois. Eiköhän tuosta tajua, että kyse on kellonajasta. Toiseksi laskin perhosta pari riviä alemmas. Alkuperäisellä paikallaan se olisi ollut melkein kiinni nimessä. Nyt se näyttää mielestäni paremmalta ja jotenkin tasapainoisemmalta.

Työstä otettu valokuva ei ole kovinkaan kummoinen, kun ulkona on aika hämärää. Mutta eiköhän siitä selvää saa kuitenkin.

Oikeassa reunassa näkyvä siksak ei jää täysin valmiiseen työhön näkyviin. Siksakkasin kankaan reunat ennen kirjomisen aloittamista, jotta kangas ei rispaantuisi kauheasti. Yllättävän vähän reunasta loppujen lopuksi irtosi lankoja, eli ilman siksakkiakin olisin varmasti pärjännyt.

Seuraava etappi on viedä työ kehystäjälle. Tähän on käytetty sen verran paljon aikaa, että en tohdi pilata työtä yrittämällä kehystämistä itse.

Mukavaa, kun kerrankin on ihan aikuisten oikeasti täysin tyytyväinen työn lopputulokseen. Jos olisi tarvetta, niin ristipistotöitä voisi tehdä enemmänkin :-)

Lapsen kanssa lankakaupassa

Lauantait ovat vaarallisia päiviä lompakolle. Lapsilla on harrastuspäivä, ja se tarkoittaa sitä, että minulla ja esikoisella on viikoittain keskustakierrospäivä. Viime lauantaina päädyimme Anttilan lankaosastolle, ja tottakai sieltä tarttui jotain mukaan.

Lapsi sai vaikuttaa väreihin, ja tällaisia tuli valituksi. Toki äitikin sanoi oman mielipiteensä, mutta sitä tarvittiin lähinnä kolmannen värin valitsemiseen. Sininen ja vihreä ovat lapsen valitsemia, ja ruskea valittiin meidän kahden yhteistyöllä. Yhteensä lankoja tuli ostettua 650 g. Näin jälkeen päin ajatellen vähän liikaa projektiin nähden, mutta parempi olla liikaa kuin liian vähän. Olisi harmillista jatkaa työtä eri värierän langoilla.

Näitä on jo jonkin verran tikuteltu, mutta vielä on työtä jäljellä. Mitä näistä tulee, sen näette vähän myöhemmin!

Onnistumisia ja pieni pettymys

Peacock tail and leaf valmistui tänään.

Sormustesti läpäisty

Malli: Peacock tail and leaf kirjasta Knitted lace of Estonia

Lanka: Wetterhoff Uusi Veera

Puikot: 3 mm 80 cm pitsipyöröt

Malli oli tosi mukava neuloa, lanka oli helposti neuloutuvaa ja pehmeää, silmukointi ja nypyt onnistuivat hyvin, pingotuskin oli ok, kai. Kuulostaa ihan hyvin menneeltä neuleelta, eikö vain?

Jokin tässä jäi kuitenkin mättämään. Ensinnäkin nuo eyelet-row't, eli langankierroilla aikaansaadut reikäkerrokset. Kuvassa on huivin aloituspää, ja reikäkerros myötäilee kuviota muodostaen tuollaista pientä aaltokuviota. Huivin loppupäässä kyseinen reikäkerros on suora, ja tuo erilaisuus häiritsee. Mietin jo, että tein jonkun virheen pingotusvaiheessa, mutta kirjan kuvaa katsoessani toisessa päässä eyelet-row oli suora ja toisessa se vaikutti olevan aaltoileva (vaikutti siksi, että kuvissa huivin aloituspää on laskoksilla).

Lisäksi käsiala muuttui työn varrella, joten alkupään reunapitsi on paljon lyhyempi kuin loppupään reunapitsi. Ja pingotuskin meni jotenkin vähän vinoon niin, että huivin toinen reuna tuntuu olevan hieman toista pidempi ja koko huivi on vinksallaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietty jättää toisesta reunasta viimeinen kokonainen peacock-kuvio vähän vinoon, mutta kun sekin häiritsi omaan silmään.

Tietenkään tuollaista juuri pingotuksesta otettua huivia ei saisi katsoa liian kriittisesti, pitsi kun vähän vetäytyy ja hakee hetken muotoaan käytössä ennen asettumistaan normiuomiinsa. Ehkä fiilikset tämän suhteen siis paranevat, kun se on hetken aikaa käytössä ja löytää oman muotonsa. Ainakin tuo keskiosan pitsi on tosi kaunis!

Minulla oli alkuperäisenä ajatuksena antaa tämä huivi lahjaksi myöhemmin tänä vuonna, mutta eipä tällä lopputuloksella tuota kehtaa antaa kenellekään lahjaksi. Nähtäväksi jää, jääkö se itselle, vai lahjoitanko sen lapsille. Heille se varmasti kelpaa, joskin yhdestä huivista voi kahden lapsen kesken tulla tappelu...

 Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä malli aloittaa ura haapsalulaisten pitsihuivien parissa. Mallikerran oppi ulkoa, eikä nyppyjä ollut liikaa tai liian lähellä toisiaan. Mitoista sen verran, että neuloin huiviin ohjeessa mainitun 32 mallikerran sijasta 41 mallikertaa, jolloin huiville tuli pituutta n. 160 cm. Olisi varmaan jäänyt aika paljon ohjeessa annetusta 142 sentistä, jos olisin jättänyt mallikertojen määrän tuohon 32:een.

Olisi ollut hienoa kirjoittaa tästä positiivisempi postaus, mutta näillä mennään. Kun oma pää ei ole tyytyväinen lopputulokseen, niin on hankala valehdella muutakaan. Pistetään tämä neuleplääh vaikka niiden kuuluisien raskaushormonien piikkiin, eikös joo? ;-)