Leikkivä Lynx lynx

Keskimmäinen lapsemme on hassutteleva, iloinen pieni lapsi. Täynnä energiaa, kuten hänen ikäisensä ovat. Aina on aikaa hassuttelulle, kuten pienelle tasajalkaa hyppimisen kierrokselle kesken muistipelin pelaamisen tai juoksukisalle juuri ennen nukkumaan menoa. Mikäpä siis sopisi kankaaksi hänen paitaansa paremmin kuin tämä?

Lapset leikkivät lajista riippumatta

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh

Tämä on ihana! Keltaiset resorit sopivat kankaaseen kuin nyrkki suutarin silmään. Kangas oli lapsen itsensä valitsema, eikä olisi paremmin voinut valita. Itse ehdotin ensin samaa kangasta keltaisena, mutta neitonen halusikin äidin yllätykseksi vaaleanpunaista. Tosin viime aikoina muutkin vaaleanpunaiset jutut ovat olleet lemppareita, joten ehkä nyt on menossa vihreän ja keltaisen sijaan vaaleanpunainen kausi. Eikä se haittaa, pienelle neidille on mukavaa pukea vaaleanpunaista päälle :-)

Olisiko seuraavaksi aika esitellä jotain vauvalle ommeltua? Seuraava ompelutyö on viimeistelyjä vaille valmis. Itseäni alkaa jo jännittää, osasinko vai enkö osannutkaan...

Pulmu. Ei vaan Raita!

Esikoinen on venähtänyt kevään aikana hirmuisesti pituutta, ja nykyiset vaatteet alkavat käydä hänelle pieneksi. Ajattelin nyt keväällä ommella lapsille kesävaatetta, mutta tähän väliin piti ommella ainakin yksi pitkähihainen, ettei lapsukaisen tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa.

Kutsuisiko tätä vappuhuiskaksi, kun se melkein valmistui vappuna?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh, resorit Majapuu

Vähän allekirjoittanutta jännitti leikata raitakangas kappaleiksi ja alkaa ommella. En ole koskaan ennen ommellut raitakankaasta, koska en ole uskonut, että saisin kohdistettua etu- ja takakappaleiden raidat samalle korkeudelle.

Olin jo esipessyt kankaan, kun googletin raitakankaan kohdistamisen. Tuloksia ei löytynyt paljoa, mutta eräässä ompelemiseen liittyvässä vinkkikilpailussa oli mukana vinkki, että raitakangasta leikatessa kaava kannattaa piirtää kokonaan niin, ettei kangasta tarvitse leikata taitteelta. Lisäksi siinä mainittiin, että kohdistaminen on helpompaa esipesemättömässä kankaassa. No, esipesun kanssa olin jo mennyt metsään, joten päätin leikata kankaan taitteelta, koska se vain on helpompaa.

Onnekseni kankaassa nurja puoli on saman värinen kuin oikea puoli, jolloin raitojen kohdistaminen suoraan yhtä kappaletta kohden oli helppoa. Leikkasin ensin etukappaleen ja takakappaletta leikatessani kohdistin kainalon ja olkapään samalle kohdalle kuin etukappaleessa. Ja onnistuin vielä raitojen kohdistamisessa! (Myönnetään, etukappaleen toisen olan kohdalla on parin millin heitto etu- ja takakappaleen raitojen kohdistuksessa, mutta sitä ei käytössä kukaan huomaa, koska niiden välissä on hiha). 

Varastostani ei löytynyt yhtään täysin samanväristä resoria kuin mitä kankaassa on raitoja, joten valitsin siihen kirsikan väristä resoria. Ettei pääntie olisi näyttänyt tyhmältä, lisäsin myös hihoihin saman väristä resoria. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut.

Kuten kuvasta näkyy, on paidassa vielä jonkin verran kasvuvaraa. Valitsin kaavasta 6-vuotiaan koon 116/122. Tyttö käyttää tällä hetkellä 116-senttisiä vaatteita, joten pientä väljyyttä löytyy. Ei tosin niin paljoa, että paita olisi liian iso.

Ostin Noshilta samalla kertaa paria muutakin kangasta, yhtä keskimmäiselle ja toista vauvalle. Vauvalle alkaakin olla jo monen monta erilaista kuosia odottamassa vaatteiksi pääsyä. Lisäksi haluaisin ommella ainakin shortseja, t-paitoja, hameita ja mekkoja vanhemmille lapsille, ja vauva tarvitsisi paitojen lisäksi varmaan housujakin. Jos voisin (ja osaisin), ryhtyisin kokopäiväiseksi käsityöläiseksi. Vai menisikö harrastuksesta maku, jos se muuttuisi työksi?

Popsi popsi pupua, ajokoiran herkkua?

Huomenna on juhlakansa liikkeellä vapun aaton kunniaksi. Perinteiseen tapaan säätiedotus on luvannut juhlakansalle räntäsadetta, mutta ei anneta sen häiritä blogimaailmassa, vaan suunnataan katseemme jo tulevaan kesään ja lämpimiin säihin!

 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Majapuulla oli tammikuussa alennusmyynti, ja tuli tilattua lapsille vaatekankaita tavoitteena ommella kesävaatetta. Esikoinen valitsi itselleen ylärivissä näkyvät Päärynä- ja Taikurin apulaiset -kankaat. Keskimmäiselle valitsin samaa Päärynä-kangasta kuin esikoinen halusi ja lisäksi valitsin hänelle Sesse-kangasta. 

Kaavaan en tehnyt muita muutoksia kuin pidensin helmaa parilla sentillä. Peruspertsaa, ja suhteellisen nopeaa ommeltavaa, jos vain on aikaa ommella...

Esikoisen päärynäpaidan kanssa kävi tosin pieni kämmi. Sain paidan valmiiksi ja siistin pääntien resoria nurjalta puolelta leikkaamalla ylimääräistä resorisuirua pois. Iloitsin jo paidan valmistumisesta, kunnes huomasin leikanneeni pääntien viereen reiän saksillani. Mietin ja pähkäilin jos jonkinlaista paikkaa siihen, ettei koko vaatetta tarvitsisi heittää menemään. No, paikka on aina paikka, enkä olisi saanut aikaiseksi siistiä sellaista, joten hautasin ajatuksen ennen kuin edes lähdin yrittämään. Onneksi reikä oli pystysuuntainen ja se meni pääntien reunan suuntaisesti, joten purin resorin pois, leikkasin pääntielle uuden linjan ja ompelin siihen uuden resorin. Pääntie leveni sentin tai puolitoista, mutta en lähtenyt syventämään sitä. Ja se on oikein hyvä noinkin!

Seuraavan paidan kankaat on jo leikattuna. Ehkäpä vapun kunniaksi ehdin jopa ommella, kun viikonlopussa on yksi ylimääräinen vapaapäivä. Työn alla oleva neuleprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti, enää puolet jäljellä. Sukkaa pukkaa, nättiä ja mielenkiintoista sellaista :-)

Hauskaa vappua kaikille blogini lukijoille! Toivottavasti vapunpäivänä on hyvä piknik-ilma!

PS. Otsikko on tietysti yhdistelmä Popsi popsi porkkanaa - ja Jänis istui maassa -lauluja. Ilmiselvästi, eikö vain? ;-)

Suojahuppu saumurille

Ostin saumurin viime kesänä, ja siitä lähtien minun on pitänyt ommella sille suojahuppu. Tänään sain aikaiseksi piirtää kaavat ja ommella sen.

Suojassa pölyltä ja roskilta

Kaavat: Oma

Kankaat: Eurokankaan palalaarista

En tiedä, mitä tuo kangas on. Puuvillaa kenties? Paksua ja aika jämäkkää kuitenkin. Löysin sen Eurokankaan palalaarista kuukausia sitten. Juuri sopivaa suojahuppumateriaalia. 

Kaavat piirsin omien mittailujeni perusteella. Olisihan tuo voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta eipähän tarvitse kauheasti pujotella, että koneen saa suojaan. Huppu koostuu neljästä osasta: etu- ja takakappaleesta ja kahdesta sivukappaleesta. Hupulle muodon tuovat sivukappaleet, jotka leikkasin saumurin muotoon. Alareunaan ompelin käänteen kahdella suoralla tikillä. Hyvä tuli!

Tämä oli välipalatyö. Olen ommellut lapsille vaatteita, mutta se etenee aika hitaasti, kun lasten hoito vie kaiken ajan ;-) Nytkin on pakko jo mennä, seuraavalla kerralla paremmin juttua!

Pipoja pesueelle

Kevät pääsi yllättämään lämpimillä säillään. Talvipukeutuminen alkoi olla liikaa ulkoleikkeihin, joten piti kaivaa esiin kevyempää vaatetusta. Sitten iski tänka på, kun keskimmäiselle ei ollutkaan ohuempaa pipoa. Ei ollut muuta ratkaisua kuin kaivella kangaslaatikkoa ja ommella hänelle sellainen.

Näiden ompelu oli yhtä nopeaa kuin kuvakollaasin koostaminen

Kaava: Kääntöpipo Elinan käsityöt -blogin ohjeen mukaan

Kankaat: Kettukangas Kestovaippakaupasta, Taikurin apulaiset - ja Sesse-kangas Majapuulta

Ompelin ensimmäisenä yläkuvissa näkyvän pipon, jossa toisella puolella oli Taikurin apulaisia ja toisella puolella Sesseä. Keskimmäisen päänympärys on aika tarkalleen 50 senttiä, joten ajattelin 48-senttisen pipon olevan passeli. No, eipä ollutkaan, vaan siitä tuli iso, joten ensimmäinen versio päätyi esikoisen käyttöön.

Seuraavaan pipoon tein kapeamman kaavan, jolla päänympärykseksi tuli 46 senttiä. Keskimmäinen toivoi omaan pipoonsa kettukangasta, jota oli jäänyt yli yöpukuprojektista. Toiselle puolelle valitsin Sesseä, koska en ole ommellut keskimmäiselle mitään todella tyttömäistä. Välillä on kiva saada nuoremmalle neidille jotain suloisen pinkkiä, vaikka hänen lempivärinsä onkin vihreä. Piposta tuli juuri sopivan kokoinen. Kyseisen pipon kuva on alarivissä vasemmalla puolella.

Koska siskot saivat uudet pipot, piti myös vauvalle ommella sellainen. Ei ole kiva pienimmänkään kulkea hiki päässä paksun talvipipon alla. Vauvan piposta on kuva alarivissä oikealla, ja siihen käytin kummallekin puolelle kettukangasta. Pipon ympärys on 42 senttiä, joka sopi oikein passelisti 45-senttiseen päähän, ja on siinä hieman venymisvaraakin jäljellä.

Näitä oli ihana ommella. Kaavojen piirtäminen oli nopeaa, ja ompelu sujuvaa. Taitaa olla pakko ommella ensi keväänä uudet pipot pienille!

PS. Kahden ensimmäisen pipon kaavan korkeus oli 22 cm, vauvan pipon kaavaan piirsin korkeutta 21 cm. Nämä eivät ole lörppäpipoja, mutta eivät ole myöskään täysin päätä nuolevat. Juuri sopivat omasta mielestäni.

Söpöstelyä

Mitä saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään tavallista vähemmän silmukoita, tavallista ohuemmat puikot, raitalankaa ja pitsiä? Tietenkin suloiset pitsisukat!

Lähestulkoon neon-väriset?

Malli: Hedera kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Zitron Trekking XXL

Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Täytyy myöntää, että sukkia aloittaessani hieman jännitti, miten mahtaa neulojan käydä. Olen tottunut neulomaan ohuista langoista sukkia 2,5 mm puikoilla ja  64 silmukalla. Tässä mallissa silmukoita luotiin vain 60 ja käytössä oli ohuemmat puikot. Hyvin kävi, neule venyi sen verran paljon, että seuraavan koon mukaan neulottuna sukista olisi tullut liian suuret.

Tykkään sukkien väristä tosi paljon! Tämä oli kerä, joka hyppäsi silmille Lankamaailman hyllyssä. Luulin, että siinä olisi ollut enemmän pinkkiä, mutta lanka olikin yllättävän oranssivoittoinen. Koska sukissa oli vähän silmukoita kerroksella, tuli raidoistakin suhteellisen paksuja. Olisikin mielenkiintoista neuloa samasta langasta toiset sukat esim. 64 silmukalla, johon olen tottunut, ja katsoa, millaisia raitoja sukkiin sitten muodostuisi.

Ihan ohjeen mukaan en neulonut näitä. Varren pituudesta nipistin sentin verran ja kantalapun neuloin ohjeistettua pidemmäksi. 5,5 sentin kantalappu kuulosti omaan korvaani tosi matalalta, vaikka itselläni ei olekaan erityisen rintava jalka. 6 sentin kantalapulla sukat menevät jalkaan, mutta tuskin ne olisivat pilalle menneet, vaikka kantalappuun olisi neulonut vielä pari kerrosta lisää. Kiilakavennusten ja jalkapöydän silmukoiden väliin jätin yhden oikean silmukan, koska en saanut neulottua kavennuksia muuten siististi.

Kantalapun reunan silmukoiden poimimiseen käytin uutta tekniikkaa, nimittäin nosta ja neulo -menetelmää. Siistiä jälkeä tuli, joskin jalkapöydän ja pohjan silmukoiden väliin jäi pienet reiät. 

Mallikerraltaan Hederat olivat aika tylsät neulottavat. Mallikerta on vain neljä kerrosta korkea, joten sitä sai tahkota ihan riittämiin. jalkaterää neuloessa tuli välillä fiilis, että eivätkö nämä ole koskaan sopivan pituiset. Raitalangan värien vaihtuminen toi sentään pientä mukavaa seurattavaa, yksivärisestä langasta neulottuna nämä olisivat olleet aika tylsät...

Päättelin sukat taas silmukoimalla. Olen vihdoinkin oppinut silmukoimaan sukatkin siististi, ja se on nykyään ehdottomasti suosikkini päättelytavoista.

Mahdankohan raaskia käyttää näitä ollenkaan, tuli näistä sen verran ihanat!

Yllättävän kivat

Aloin neuloa kärjestä alkaen Gjestalin Janne-langasta sukkia. Ihan vain siksi, kun löysin netistä kantapään ohjeen kärjestä aloitettaviin sukkiin ja halusin kokeilla sitä.

Ensin mietin, minkä jujun keksisin sukkiin, ettei tarvitsisi neuloa pelkkää sileää neuletta. Kokeilin muutamaa mallia, mutta mikään ei iskenyt. Purettuani sukan alun suunnilleen viidennen kerran luovutin ja jatkoin sileällä neuleella: varteen voisi keksiä jotain piristystä.

Pääsin kantapään kohtaan, ja aloin tavata ohjetta. Ensimmäisen version jalkaterästä tuli ihan liian lyhyt. Purin kantapään pois ja neuloin lisää pituutta. Toisessa versiossa jalkaterä oli vieläkin hitusen lyhyt. Lisäksi huomasin, että jalkapohjan ja jalkapöydän silmukoiden väliin jäi rumat reiät. En enää jaksanut yrittää kolmatta kertaa, vaan päätin suosiolla neuloa sukat varresta kärkeen.

Jälleen kerran jouduin pähkäilemään, millaiset sukat neuloisin, mitä kivaa niihin keksisin? Eräässä Facebookin neulontaryhmässä näin kuvan sukista, joissa oli neulottu resorin tilalle valepalmikkoa ja yhtä palmikoista oli jatkettu jalan ulkosyrjää pitkin. Varastin idean osittain näihin sukkiini.

Hyvän kuvan saaminen on vaikeaa, kun itse pitää toimia sekä mallina että kuvaajana ;-)

Malli: Perussukat 48 s 

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Neuloin alkuun tavallista resoria, ja aloitin sen jälkeen palmikkokuvion. Kantapää on tavallinen hollantilainen kantapää. Edellisissä sukissani neuloin kantapäähän 24 kerrosta. Näihin neuloin vain 20 kerrosta, kun halusin kokeilla, miten se vaikuttaa kantapään istuvuuteen. Ensimmäiset olivat ehkä hitusen lörpöt, nämä taas hitusen tiukat. Ehkä 22 kerrosta olisi siis sopivin kerrosmäärä? 

Neulominen oli jotenkin tahmeaa ja jähmeää, ja sen kyllä huomaa näihin sukkiin kulutetusta ajasta. Ehkä alun "ongelmat" veivät motivaation, tiedä häntä. Näitäkin piti valmistumisen jälkeen vielä purkaa, koska jalkaterä jäi hitusen lyhyeksi. Mutta hei! Nyt ne ovat valmiit, ihanan väriset ja lämpimät. Tykkään! Kannatti sinnikkäästi tehdä, vaikka mielessä ovatkin jo kutkuttaneet seuraavat työt ja mallit.

Seuraavaksi puikoille pääsee ohuempaa lankaa ja kenties tuttua ja turvallista Cookie A:ta. Taidan siirtyä sukkakirjojeni pariin selailemaan, mikä malli kiinnostaa eniten. Illan jatkoja, ja mukavaa kevään odotusta!

Muoks: Unohdin mainita, että sukissa palmikot ovat peilikuvina. Oikean jalan sukassa on vasemmalle kaartuva palmikko ja päinvastoin. Ja päättelyn tein silmukoimalla, sillä tavalla päättelystä tulee kaikista siistein.