Hitaasti, mutta varmasti

Ristipistotyö etenee tasaista tahtia eteenpäin. Mies piti talvilomaa viime viikolla, joten allekirjoittaneella oli lasten keskittyessä isiin mahdollisuus kirjoa keskellä päivääkin :-)

Työ koostuu omasta mielestäni kahdesta isommasta kokonaisuudesta ja kahdesta pienemmästä kokonaisuudesta. Lisäksi siinä on joitain pienen pieniä kirjottavia osuuksia. Nyt ensimmäinen kahdesta isosta kokonaisuudesta on valmis!

Hymyillä vai eikö hymyillä?

Tein nuo jälkipistot ihan ohjeen mukaan, ja nallesta tuli jokseenkin myrtsin näköinen.. vai onko vika katsojan silmissä?

Jos joku lukija osaisi kertoa, niin apu kelpaisi tässä välissä: olen käyttänyt työn tekemiseen ompelukehystä, mutta nyt kuvio on sen verran iso, ettei ompelukehystä voi käyttää, ellei kehyksen väliin laita kangasta, jota on kirjottu. Voiko kirjottua osuutta laittaa kehyksen väliin, vai kärsiikö muliinilanka siitä? Kehyksestä luopuminen tuntuu jotenkin hankalalta, kun olen tässä lyhyessä ajassa tottunut käyttämään sitä...

Peacock tail and leaf edistyy myös joutuisaa vauhtia. Ohjeen mukainen pituus on jo saavutettu, ja olen saanut neulottua siihen jo pari mallikertaa ylimääräistä. Vielä huivilla on vähän naftisti pituutta, mutta mallikerrat ovat onneksi nopeita neuloa. Jospa ensi viikon lopulla pääsisin kuvaamaan valmista huivia.

Tähän lopuksi haluan vielä toivottaa Minnalle tervetuloa lukijalistalleni! :-)

Terveisiä sairastuvalta

Olemme viettäneet jo lähes viikon sairastupaelämää, koska lapset ovat olleet kipeänä. Voin kertoa, että tämä sisällä lymyileminen on t-y-l-s-ä-ä.

Tylsyyden vastapainona on tietysti monta iltaa, jolloin lapset ovat nukahtaneet nopeasti ja äidillä on ollut koko ilta käsityöaikaa. Ja vastaavasti päivälläkin on ollut omia hetkiä, kun pienokaiset ovat olleet päiväunilla. Ja sen kyllä huomaa :D

Peacock tail and leafista ei ole kuvaa, mutta huivi edistyy huimaa vauhtia. Nyt siitä on valmiina 23 tai 24 mallikertaa 32:sta. Tosin ajattelin neuloa muutaman mallikerran enemmän saadakseni huiviin lisää pituutta. Ohjeen mukaan kun tekee, niin pituutta pitäisi olla 142 cm, ja minulla on vielä ohjeistettua ohuemmat puikot.

Iltaisin olen tehnyt ristipistotyötä, ja tällainen kaveri siihen on ainakin tulossa.

Ihan nallen näköinen se on

En muuten ollenkaan muistanut, että ristipistotyön tekeminen on näin hidasta. Kun alkuillasta ajattelee, että saa jonkun pienen kohdan tehtyä, vaikkapa jalan tai paidasta yhden värin kokonaan, niin yhtäkkiä huomaa, että on kulunut kolme tuntia aikaa, eikä tavoite ole vielä valmiina. Toivottavasti ei inspiraatio lässähdä ennen työn valmistumista, tuo nalle kun on vain yksi osa koko juttua. Kokonaisuudessaan tällä työllä on kokoa n. 18 cm * 24 cm.

Seuraavaan kertaan, sairastuvalta huudetaan äitiä järjestämään vesivärimaalaushetkeä. Pysykää te muut terveenä, että pääsette nauttimaan kauniista keväästä neljän seinän ulkopuolella!

Löysin ufon

Löysin (vai pitäisikö ennemmin sanoa jaksoin hakea esiin vaatehuoneesta) ufon.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Malli: Terttu-huivi

Lanka: TeeTee Alpakka, 190 g

Puikot: muistaakseni 3,5 mm pyöröt

Neuloin tämän huivin muistaakseni vuonna 2008, aikaisintaan 2009. Pingotus jotenkin epäonnistui ja langat jäivät päättelemättä, kun koko työ alkoi tökkiä vastaan. Lisäksi en todellakaan keksinyt, että miten käyttäisin ko. huivia, koska se oli jotenkin naftin kokoinen. Työ hautautui vaatehuoneeseen epämääräiseksi mytyksi.

Eilen kaivoin huivin esiin, koska minulla ei ollut mitään muutakaan käsityötekemistä. Kastelin huivin kunnolla ja pingotin sen sängylle. Tänään otin sen pois pingotuksesta ja päättelin langat. Vihdoinkin voin sanoa, että Terttu on valmis! Pingotettuna kokoa tällä huivilla on 180 cm * 87 cm. Korkeutta olisi saanut venytettyä lisää vielä muutaman sentin, mutta nuppineulatettuani yläreunan neljään kertaan päätin, että olkoon siinä.

En kyllä vieläkään tiedä, miten käyttäisin tätä. Kolmiohuiveista kun menee jotenkin iso osa hukkaan, kun yläreunan reunat ovat sellaiset ohuet lärpäkkeet. Kaulahuiviksi tuo taas on liian iso. Pitäisi varmaan hankkia huivineula, että olisi jotain mahdollisuuksia keksiä käyttöä tuolle. Mallissa ei ole mitään vikaa, se on oikein kaunis mielestäni. Ja lanka on lämmintä ja pehmeää! En vain (ainakaan vielä) koe itseäni kolmiohuivi-ihmiseksi.

Pingottamisesta täytyy sanoa, että se oli paljon helpompaa kuin suorakulmaisen huivin pingottaminen. Ei tarvinnut paljoa mittailla, sen kun iski nuppineulaa kiinni huivin reunaan. Suora reuna tietysti helpotti asiaa, pitsikuvioreunan pingottaminen lienee vaikeampaa. En tiedä, olisiko tullut lopussakaan mitattua, ellen olisi ollut kiinnostunut tietämään, kuinka suuri huivista loppujen lopuksi tuli.

Terttu-parka joutui takaisin vaatehuoneen pimeään odottamaan omistajansa kolmiohuiviarvostuksen parempia päiviä. Kuka tietää, ehkä sellainenkin vielä nähdään?

PS. Tätä neuloessani mies kysyi minulta kerran jos toisenkin, että pitääkö neuloa, jos ei kerran osaa? Taisi muutama ärräpää lentää, kun kerran jos toisenkin purin tätä, perfektionistina kun en halunnut jättää huiviin virheitä. Nykyään ei moista kysymystä onneksi tarvitse enää esittää, eli joko olen oppinut neulomaan tai sitten olen oppinut hillitsemään hermoni ;-)

Inspiraation paluu

Muutaman kuukauden neuletauon jälkeen allekirjoittanutta alkoi taas huvittaa ja huivittaa. Olin jo päättänyt, että neulon Knitted Lace of Estonia -kirjasta jonkin sopivan huivimallin, ja päädyin Peacock Tail and Leaves -huiviin. Ongelmaksi meinasi muodostua lankavalinta. Joko tarjolla oli "liian" paksuja lankoja tai sitten liian ohuita lankoja. Lopulta löysin mieluisan langan, ja tänään postinjakaja kotiutti nämä kaksi ihanaa vyyhtiä.

Kyseessä on siis Wetterhoffin Uusi Veera. Tuo kuva jotenkin vääristää mielestäni punaisen langan sävyä, se oli enemmän vadelman värinen kuin kirkkaan punainen. Juoksevuus on 900 m / 100 g, joten suht ohut lanka tässä on kyseessä. Toivottavasti neuletuntumakin on hyvä, kun en ole ennen käyttänyt ko. lankaa tai firman muita lankoja.

Plussaa muuten nopeasta toimituksesta! Tilasin langat lauantaina ja tänään tiistaina ne olivat kotiovella :) Jospa pääsisi tänään jo kerimään tuota vihreää lankaa!

Onnistumisen iloa

Jälleen kuvaton postaus, pahoitteluni.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, opin neulomaan siistejä nyppyjä, siis niitä haapsalulaisissa huiveissa olevia. Siitä innostuneena selailin huivikirjaani ja mietiskelin, minkä huivin haluaisikaan neuloa. Mutta voi pahus, mallivalikoima supistui huomattavasti, koska suuressa osassa huiveja pitäisi silmukoida, enkä osaa sitä.

Tuumasta toimeen. Minulla on useampikin kirja, jossa silmukointi on selitetty sekä kirjallisesti, että kuvien kanssa. Eihän siitä tullut mitään, koska jotenkin mallikuvat ja kirjalliset ohjeet eivät päässäni täsmänneet ollenkaan. Ei muuta kuin googlettamaan, löytyisikö muita ohjeita. Ja löytyihän sellainen, jonka tajusin. Siinä oli kirjojen ohjeisiin verrattuna se ero, että silmukat tiputettiin puikolta, kun lanka oli viety silmukan läpi kerran. Kirjojen ohjeissa kun silmukat tiputettiin vasta, kun lanka on viety silmukan läpi kahdesti.

Ensimmäiseen yritykseen tuli omituinen nurjien silmukoiden rivi (tämä siis kurjasta otetulla edessä oikein, puikolta, nurin, takana nurin, puikolta, oikein -hokemalla tehtynä). Sitten otin nettiohjeen käyttöön, ja jälki alkoi näyttää paremmalta. Oikeat silmukat pysyivät oikeina, mutta alempana olleen kappaleen silmukat kääntyivät näyttämään takareunastaan neulotuilta. Lopulta päädyin soveltamaan netistä löytämääni ohjetta omin päin, ja lopultakin onnistuin! Nyt näytti juuri siltä kuin pitäisikin, eli silmukointikerrosta ei enää huomannut muun neuleen seasta :-) tänään aamulla uskaltauduin kokeilemaan ohuimmalla varastosta löytyneellä langalla, ja silläkin se sujui. Jälleen yksi uusi tekniikka hallussa!

Niin, miksi minulla ei ole laittaa kuvaa niistä kymmenestä tekemästäni harjoituskappaleesta? Koska ne ovat nyt lasten aarteita pienessä mytyssä jossain päin lasten huonetta. Ne kun lähes revittiin käsistäni heti niiden valmistuttua. Pienet ovat pienten ilot :-D

Tekniikkaharjoituksia tekemässä

Neuletauko jäi tällä kertaa yllättävän lyhyeksi. Muistelusukat valmistuivat tammikuussa ja niiden jälkeen tuli totaalinen inspiraation ja motivaation puute. Parasta harrastuksessa (varsinkin tällaisessa ihan yksin omassa tahdissa toteutettavassa) on tietenkin se, että kiinnostuksen lopahtaessa voi hyvällä omallatunnolla pitää taukoa ja keskittyä johonkin ihan muuhun.

Olen nyt ehkä pari viikkoa pyöritellyt mielessäni haapsalulaisen huivin, erityisesti Triinun, neulomista. Kokeilin viime vuonna nyppyjen neulomista, ja se oli mielestäni sen verran hankalaa, että silloin hylkäsin ajatuksen nypyllisen huivin neulomisesta. Kun on nääs ihan eri asia neuloa nyppy ja neuloa siisti nyppy..

Keväällä ostin Addin pitsipuikot, kun ajattelin, että niissä olisi tarpeeksi terävät päät ja taipuisa kaapeli. Novitan puikoissa on myös mukavan terävä pää nyppyjen neulomista varten, mutta niissä kaapeli on huonompi, eikä nyppyjen lankalenkit tuntuneet kulkevan hyvin kaapelilta puikolle. En keväällä kuitenkaan kokeillut Addin puikkoja, kun olin jo kerran haudannut ajatuksen koko huivista.

Eilen kaivoin uudet puikkoni ja Tuomi-huivista ylijääneen Drops Lacen ja päätin kokeilla, onnistuvatko nypyt. No, eivät ne alkuun kovin kauniita olleet, joko lenkeistä tuli liian pitkiä ja nypyistä rumia, tai sitten jokin lenkki jäi poimimatta puikolle nurjalla puolella ja tuloksena oli nyppy, jossa roikkui ylimääräinen lankalenkki rumentamassa sitä. Muutaman nyppykerroksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja kun tänään aamulla kokeilin uudelleen, oli lähes kaikki nypyt sellaisia, joita itse sanoisin kauniiksi. Kuvaa minulla ei tosin tuosta harjoituskappaleesta ole..

Nyt pitäisi miettiä lankaa, mistä haluaisin neuloa huivin (vai haluanko sittenkään neuloa sellaista?). Kesä on tulossa, tulee kuuma, ja alkusyksystä perheemme pitäisi kasvaa uudella jäsenellä, jolloin on ihan turha edes haaveilla mistään rauhallisista neulehetkistä, joiden aikana saisi jotain jopa valmiiksi.

Drops Lacen olen sulkenut pois vaihtoehdoista, kuten kaikki muutkin silkkiä sisältävät langat. Viime syksynä nuo silkkilangat rikkoivat peukaloideni päät ja siitä ah niin ihanasta vaivasta olen saanut kärsiä koko talven. Nyt alkaa taas helpottaa, onneksi. Olisiko teillä ehdotuksia sopivista langoista? Kenties Wetterhoffia? Tai Ornaghi Filati Merino Oro, onko siitä kenelläkään kokemusta? Malabrigo Lace? Vaihtoehtoja on tietysti vaikka ja kuinka. Tietysti nuo haapsalulaiset kaipaavat ohutta lankaa, eli sen puolesta tuo Ornaghi voisi olla parasta, mutta sitä ei taida saada suomalaisista nettikaupoista. Ainakaan pikainen googletus ei tuonut osumia.

On minulla yksi toinenkin käsityöprojekti suunnitelmissa. Tilasin nimittäin nyt viikonloppuna pätkän aida-kangasta ja muliinilankoja, saapa nähdä millaisen ristipistotyön saan aikaiseksi, vai saanko ollenkaan :-)

Muistelusukat

Vuosi on vaihtunut, ja vuoden 2014 ensimmmäiset sukat ovat valmiit.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, työn alla oli jämälankasukat. Vai pitäisikö ennemminkin sanoa muistelusukat?

Kirjava langan kadotusta

Malli: Perussukat ranskalaisella kantapäällä

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot ja 2,5 mm sukkapuikot

Näihin sukkiin on käytetty lankalaatikosta kolmea eri Fabelia. Yksi niistä oli Fabel Printiä ja kaks Fabel Unicoloria, vaaleanpunaista ja vaalean harmaata. Fabel Printistä piti alun perin tulla lapsen neuletakki, mutta koska se oli aika kammottavan näköistä, siitä muodostui takin sijaan sukat. Vaaleanpunaista sävyä on nähty tämän blogin töistä esim. lapsen neuletakissa ja villasukissa. Vaaleanharmaata löytyy lapsen villahousuista ja kaulaliinasta. Aika montaa työtä on siis näiden lankojen kanssa tehty tai suunniteltu :-)

Tarkoituksena oli saada kirjava Fabel Print sulautumaan pieninä erinä kahden muun langan joukkoon. Koska Printissä oli pitkiä juoksuja vaaleanpunaista, halusin saada Printin ja Unicolorin erotettua. Niinpä kahden punasävyisen raidan välissä on aina ohut vaaleanharmaa raita. Ja mukavastihan se tuonne "katoaa".

Aloitin sukkien neulomisen magic loopina.Varsien puolessa välissä huomasin kuitenkin, että b-sukassa olisi magic loopina neulottuna vaihtunut kerroksen vaihtumiskohta sukan yhdeltä reunalta toiselle. Niinpä siirsin sukat tavallisille sukkapuikoille, jolloin sain kerroksen vaihtumiskohdan keskelle jalkapohjaa.

Näistä tuli muuten aika hienosti peilikuvasukat Printin osalta. Jaoin siis lankakerät puoliksi jo ennen kuin aloin neuloa sukkia. Toisen sukan varsi on vaaleanpunapainotteinen, toisessa sukassa se osuu jalkaterään. Ja nuo värilliset raidat menevät kantapään kohdillä peilikuvina yksiin.

Tarkoituksena oli neuloa vielä toiset jämälankasukat, mutta jotenkin innostus lopahti. Ehkä se johtui näiden sukkien kantapäistä, joita en taaskaan saanut onnistumaan. Mikähän siinäkin on, etteivät kantapäät onnistu nykyään millään, vaikka kuinka yrittää? No kuitenkin, kävin pikapikaa Lankamaailmassa ja mukaani tarttui pari kerää Gjestal Maijaa, tarkoituksena olisi neuloa lapaset. Mutta ehkäpä pieni neuletauko olisi nyt paikallaan?