Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun lapset tarvitsevat jouluesitysvaatteita. Tänä vuonna vanhemman lapsemme esiintymisasuun kuului pipo ja kaulaliina. Kotoa olisi kyllä löytynyt pipo jos toinenkin ja kaulaliinojakin aika monta erilaista, mutta ei saman väristä paria. Niinpä otin puikot esiin ja tikuttelin hänelle uuden pipon ja kaulaliinan.

Lämmintä ylle

Malli: pipon malli oma ja kaulaliina malli avaimenreikäkaulaliina

Lanka: Drops Big Fabel

Puikot: Pipoon 4 mm 40 cm pyöröpuikot ja 4 mm sukkaupuikot. Kaulaliinaan 4,5 mm sukkapuikot

Pipo on samaa mallia kuin syksyllä aiemmin neulomani vauvan palmikkopipo. Tähän laitoin enemmän silmukoita ja neuloin sen vähän pienemmillä puikoilla. Pituutta olisi voinut neuloa enemmän ennen kavennusten aloittamista, mutta hyvin lapsi pärjäsi pipon kanssa esityksessään.

Kaulahuivin neuloin 13 senttiä leveäksi. Tämä jää vakituiseen käyttöön, vanha kaulaliina kun on auttamattomasti liian kapea. Avaimenreikäkaulaliina toimii loistavasti lapsilla, ja on nopea neuloa. Suosittelen :-)

Allekirjoittaneella on ollut pienimuotoinen neuletauko meneillään. Sopivaa mallia ei ole tullut vastaan ja nekin sukat, jotka aloitin, on liian pienillä puikoilla ja kaipaisivat purkamista ja uudelleen aloittamista. Toivottavasti neuleinto löytyy taas pian, ettei blogi jää ihan unholaan.. No, lisää tekstiä pitäisi kyllä tulla vielä tänään ;-)

Ihanan pehmiää

Ompelin jokin aika sitten lapsille pöllöunihaalarit. Niiden ompeleminen oli mukava kokemus, kun en ole yläasteiän jälkeen ommellut muuta kuin verhojen käänteitä. Vaikka neulominen onkin ykköskäsityön asemassa, jäi onnistumisen myötä fiilis, että voisin ommella jotain muutakin.

Koska olen melko aloittelija, halusin löytää yksinkertaisen kaavan. Se löytyi selailun jälkeen I k a s y r ista. Yksinkertainen raglanhihaisen paidan ohje, ja kaavoissa riitti kokoja 10-vuotiaaseen asti. Ja kun Fabriinasta löytyi joustofroteeta alennushintaan, niin suunnitelma oli valmis.

Paitoja kaksin kappalein

Kaavat: Minikrea

Kankaat: Joustofrotee väreissä metsä ja vanha roosa, resorit samaa väriä

Näitä lisää, kiitos! Malli oli todella helppo. Ompelin nämä vielä kaikista helpoimmalla tavalla, enkä laittanut resoria helmaan ja hihansuihin. Ainakin vanhempi lapsista oli tyytyväinen paitaansa, eikä nuorempikaan vetänyt sitä heti päältään. Malliltaan nämä ovat vähän pidempiä, suunnilleen tunikapituisia.

Kaava itsessään oli siitä mukava, että siihen oli lisätty ideoita, miten kaavaa voi muokata eri näköisiksi vaatteiksi. Hihoista löytyi pituudet t-paitaan, 3/4-hihaiseen paitaan ja pitkähihaiseen paitaan. Kaavat löytyivät sekä pyöreään kaula-aukkoon että v-pääntiehen. Ja olipa mukana myös kaava rintataskulle.

Joustofrotee oli kankaana miellyttävää työstettävää. Se ei joustanut ihan niin paljoa kuin trikoo, ja onhan se ihanan pehmeää :-) Plussaa vielä mahdollisuudesta pestä paidat 60 asteessa.

Ompelublogeissa näkee useimmiten kuviollisia kankaita, ja kaikkia ihania luomuksia, joita niistä on tehty. Itse en ole vielä uskaltautunut tilaamaan sellaisia, ehkäpä seuraavalla kerralla? Yksivärisissä vaatteissa on kuitenkin oma hyvä puolensa kuviollisiin verrattuna: niitä on helppo yhdistää kuviollisiin vaatteisiin..

Perinteitä luomassa?

Jos jokin juhlaan voi liittää sanan perinteet, niin jouluun. Eikö useimmiten haluta syödä oman perinteen mukaisia ruokia, käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät jokajouluiseen tapaan, perinteisessä joulusaunassa ja mitä kenenkin joulunviettotapoihin ikinä kuuluukaan?

Meidän perheellämme ei ole vielä paljoakaan omia jouluperinteitä. Edellisinä vuosina olemme viettäneet joulua perheidemme luona, ja ensimmäisen kotijoulumme vietimme vasta viime jouluna. Ei yhdessä joulussa vielä kaikkia vakiintuneita tapoja ehdi muodostaa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Tänä jouluna haluaisin aloittaa uuden lahjaperinteen. Haluaisin jatkossa nimittäin neuloa lapsille joululahjaksi villasukat. Tiedetään, tiedetään, jos tämä saa tuulta alleen, niin viimeistään kymmenen vuoden päästä lapset vinoilevat, miten "joka joulu lahjaksi tulee ne viho viimeiset villasukat, eikö äiti voisi jo vähitellen lopettaa moisen touhun?". Mutta ehkä he jossain vaiheessa oppivat taas arvostamaan ihan uusia sukkia, jotka saa joulun kunniaksi vetää saunan jälkeen jalkaan?

Tässä ovat tämän joulun lahjasukat näin ennen joulua esiteltyinä (lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he ymmärrä blogia tai sitä, että osa siinä näkyvistä vaatteista saattaisi olla heille).

Kirjavaa

Malli: Perussukat, pienemmissä 36 silmukkaa ja isommissa 40 silmukkaa

Lanka: Novitan 7 veljestä Nostalgia

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Minulle tuli jossain vaiheessa jonkinlainen sukkakammo. Yhdetkään sukat eivät tuntuneet onnistuvan, niissä oli kaikenlaisia vikoja. Näihin sukkiin päätin kokeilla magic loopia, ja sukat onnistuivat todella hyvin. Jopa kantalapun reunat onnistuivat siististi ilman reikiä! Minä 1 - Sukkafobia 0!

En ole ollenkaan pätkävärjättyjen lankojen ystävä. Tai muutenkaan kirjavat langat eivät ole ominta itseäni. Tuossa seiskaveikassa oli kuitenkin mukava väriyhdistelmä, punaista, keltaista ja violettia. Vähän kuin auringon laskussa. Neuloessa violetti tuntui olevan yllättävän hallitseva väri, mutta kyllä punainen ja keltainenkin esiin pääsivät. Tämä oli yllättävän mukavaa kirjavaa lankaa :-)

Tällä hetkellä allekirjoittanutta vaivaa neuleideoiden puuttuminen. Ihana lanka olisi jo katsottuna, mutta mitä siitä neuloisi, kas siinä pulma. Työn alla onkin siis ollut ompelun saralla lapsille raglanhihaiset paidat. Toivottavasti saan ne esittelyyn viikonlopun aikana.

PS. Enää 33 yötä jouluun!

Osaisiko joku auttaa?

Lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän mielestänne helpoin tapa mitata sukan jalkaterän pituutta, kun neulotte sukkia magic loopilla?

Nimim. onpas tämä hankalaa.

PS: Hyvää marraskuuta! Enää muutama viikko jouluun, sitä odotellessa :-)

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Huh, sain sittenkin korjattua katkenneen langan aiheuttaman ammottavan aukon Sagittaria stolestani. Tällainen siitä siis tuli:

Olipa tämän kuvaaminen hankalaa

Malli: Sagittaria Stole

Lanka: Teetee Kamena, 90 g

Puikot: 4 mm suorat puikot ja 4 mm 80 cm pyöröpuikot

On se vaan niin kaunis, vaikka itse sanonkin. Tykkään tästä huivimallista tosi paljon. Neuloin huivin 71 silmukalla. Pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen metrin verran ja pingotuksen jälkeen 45 cm * 157 cm. Tosin huomasin pingotusta seuranneena päivänä, että huivi oli jo vetäytynyt muutaman sentin kapeammaksi, suunnilleen 40-senttiseksi. Pituutta en mitannut, joten voihan se olla hieman lyhyempikin kuin tuon yllä mainitsemani pituus. Kokoa on kuitenkin sen verran, että huivi toimii mainiosti myös hartiahuivina.

Tällä kertaa onnistuin pingottamisessa mielestäni paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä huivin päät menevät tasaisemmassa linjassa. Ei tämäkään täydellinen ole, ehkä saan täydellisen kappaleen aikaiseksi seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee. Neulomisen aikana ehdin jo manata, etten enää koskaan neulo moista, mutta nyt valmista työtä katsellessa en ole enää niin varma..

Tällainen mahtaa olla muhkea Novitan Isoveli-langasta neulottuna, kun tuntuu, että ohuella langalla neulottunakin huivista löytyy muhkeutta, ainakin kaulan ympäri kiedottuna. Toimii siis hyvin lämpimänä kaulahuivina :-)

Voiko tätä enää pelastaa?

Niinpä niin. Sain Sagittaria Stolen valmiiksi, ja pingoittaessani sitä lanka napsahti poikki. (Onneksi) se katkesi huivin toisesta päästä, ei mistään keskeltä. Langanpäiden solmiminen ei enää taida onnistua, ne pääsivät karkaamaan sen verran paljon. Onko teillä muilla kokemusta jo pingotettuun neuleeseen neulomisesta, onnistuuko se? Tarkoituksenani olisi siis purkaa pää ja neuloa se uudelleen ja lopuksi pingottaa uudelleen neulottu pää uusiksi.

Toinen vaihtoehto on tietty heittää huivilla vesilintua, mutta siinä menisi monen viikon työ ihan hukkaan..

Ai että sieppaa.

Päivän pikatyö

Kuulun erääseen Facebook-ryhmään, ja siellä ihmeteltiin tänään, miten tällaisen pipon saa neulottua. Lähinnä kavennukset mietityttivät, että miten ne tehdään niin, että palmikot pysyvät siisteinä. Lankalaatikostani löytyi ylimääräistä lankaa, joten päätin kokeilla, onnistuisinko samantapaisen pipon neulomisessa.

Palmikoita vauvan pään lämmikkeeksi

Malli: Oma, n. vuoden ikäiselle lapselle

Lanka: Drops Big Fabel

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm sukkapuikot

Aikaa tähän tekeleeseen meni muutama tunti. Lyhyesti sanottuna kavennukset on ensin tehty nurjista silmukoista ja lopussa kavensin palmikoita. Päättelyn tein kolmen puikon päättelyllä. Tarkempi ohje löytyy sivupalkista.

Alkuun sain sovitettua pipoa kuopuksen päähän tasaiseen tahtiin, mutta päiväuniajan tultua kavennukset piti tehdä summa mutikassa. Ihan hyvin se kuitenkin istuu päähän, ja korvat menevät peittoon. Se on pääasia. Pipo ei ole ihan pään myötäinen, vaan päälaelle jää pieni "kumpu", vai miksi sitä nimittäisi? Jos  haluaa neuloa päänmyötäisen pipon, tulee palmikoita kaventaa aikaisemmin tai tiuhempaan tahtiin.

Kavennusten tekoa helpotti aikaisemmin neulomani Molly-pipo. Siinä oli mukana palmikon kaventamista, joten en ollut ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt pipon onnistumisesta, minä kun en ole mikään neulesuunnittelija todellakaan (kuten jotkut lukijoistani ehkä muistavat).

Ihan samanlainen tämä ei ole kuin Lekmerin pipo. Se johtuu tietenkin siitä, että Lekmerin pipossa tupsu peittää tosiasian, ettei palmikot ylety ylös asti, vaan kavennukset (tai ainakin suurin osa niistä) on tehty sileällä neuleella. Ja eikös tämä oivallus tehty sen jälkeen, kun pipo oli jo valmis, kuvattu ja ohje kirjoitettu? Onneksi tarkoituksenani ei edes ollut saada aikaiseksi esimerkin täydellistä kopiota.

Tämän hetken päätyönä on Kamenasta neulottu Sagittaria Stole. Siitä on yli puolet valmiina, tavoite on saada se valmiiksi lokakuun aikana. Oletteko te muut kyseisen huivin neuloneet huomanneet, että neulottaessa huivi kallistuu oikealle? Ainakin omani tuntuu tekevän niin, vaikka onko se mikään ihmekään, kun keskiosassa on pelkästään oikealle kallistuvia kavennuksia..