Eihän se huivin toinen pää onnistunut, joten allekirjoittanut päätti lahjoittaa huivin roskiksen jumalalle ja aloittaa koko projektin alusta vähän eri lähestymistavalla.
Hullua vai ei? Itse sanoisin, että hullua. Todella hullua. Varsinkin näillä aikaresursseilla, kun omaa aikaa on "todella" vähän.
Kuitenkin, olen suunnitellut antavani huivin lahjaksi, ja olisi harmittanut ihan älyttömästi antaa huivi, jossa on niin räikeä virhe, että sitä ei voi olla huomaamatta, vaikka ei olisi ikinä kuullut neulomisesta.
Nyt siis kohti uusia seikkailuja, toivottavasti seuraava kerta toden sanoo. Kolmatta kertaa ei nimittäin tule.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Mä neulon vielä tämän kerroksen..
Välillä olisi hienoa, jos lapsille voisi sanoa, että äiti neuloo tämän jutun loppuun, puuhataan sitten sen jälkeen. Mutta eihän pienet lapset ymmärrä sellaista asennetta, se on kuulkaas heti tai heti kiukuttelun kera.
Se ei tietty ole ongelma suurimman osan aikaa, mutta nyt on sellainen neuleongelma käsissä, että mieli tekisi vain neuloa ja neuloa, kunnes ongelma on ratkaistu. Neuloin nimittäin Sagittaria Stolea. Aloitin ohjeen mukaisesti neulomalla ensin toisen pään, sitten keskiosan (joka on erilainen kuin huivin päät). Aloitin huivin toisen pään neulomisen, ja kappas kappas, se olikin ihan eri näköinen kuin ensimmäinen pää. Keskiosan ja pään liitoskohta oli ihan eri näköinen, ja tietysti oikean näköinen oli toinen, juuri aloittamani huivin pää.
Malttamattomana tietysti purin ensimmäiseksi neulotun pään ennen kuin sain jälkimmäisen pään valmiiksi. Purkamisen jälkeen laskin silmukat, 78. Viisi silmukkaa on siis kadonnut matkan varrella jonnekin. Koska huivin jälkimmäinen pää on vielä kesken, en pääse ratkaisemaan ongelmaa, ennen kuin se on valmis. Ja neulomaan en pääse ennen kuin lapset ovat päiväunilla, vaikka hirmuisesti tekisi mieli saada huivin jälkimmäinen pää valmiiksi, että pääsisin ratkaisemaan kadonneiden silmukoiden tapausta. Hieman nimittäin jännittää, saanko ensimmäisestä liitoskohdasta yhtä siistin kuin jälkimmäisestä.
Niinpä niin, hullua on helppo pitää jännityksessä. Pitää vain laittaa varpaat, sormet ja kaikki muukin ristiin menevä ristiin ja toivoa, että saan jossain välissä pitkän neulomispätkän (= kummatkin lapset yhtä aikaa päiväunilla) ja liitoskohdan onnistumaan. Pääsisipä jo neulomaan!
Se ei tietty ole ongelma suurimman osan aikaa, mutta nyt on sellainen neuleongelma käsissä, että mieli tekisi vain neuloa ja neuloa, kunnes ongelma on ratkaistu. Neuloin nimittäin Sagittaria Stolea. Aloitin ohjeen mukaisesti neulomalla ensin toisen pään, sitten keskiosan (joka on erilainen kuin huivin päät). Aloitin huivin toisen pään neulomisen, ja kappas kappas, se olikin ihan eri näköinen kuin ensimmäinen pää. Keskiosan ja pään liitoskohta oli ihan eri näköinen, ja tietysti oikean näköinen oli toinen, juuri aloittamani huivin pää.
Malttamattomana tietysti purin ensimmäiseksi neulotun pään ennen kuin sain jälkimmäisen pään valmiiksi. Purkamisen jälkeen laskin silmukat, 78. Viisi silmukkaa on siis kadonnut matkan varrella jonnekin. Koska huivin jälkimmäinen pää on vielä kesken, en pääse ratkaisemaan ongelmaa, ennen kuin se on valmis. Ja neulomaan en pääse ennen kuin lapset ovat päiväunilla, vaikka hirmuisesti tekisi mieli saada huivin jälkimmäinen pää valmiiksi, että pääsisin ratkaisemaan kadonneiden silmukoiden tapausta. Hieman nimittäin jännittää, saanko ensimmäisestä liitoskohdasta yhtä siistin kuin jälkimmäisestä.
Niinpä niin, hullua on helppo pitää jännityksessä. Pitää vain laittaa varpaat, sormet ja kaikki muukin ristiin menevä ristiin ja toivoa, että saan jossain välissä pitkän neulomispätkän (= kummatkin lapset yhtä aikaa päiväunilla) ja liitoskohdan onnistumaan. Pääsisipä jo neulomaan!
perjantai 4. tammikuuta 2013
Joulu jatkukoon?
Sain eilen myöhästyneenä joululahjana Debbie Stollerin Stitch'n bitch - Sankarineulojan käsikirjan. En ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan kirjaan, mutta nopealla selailulla tämä on todella kattava paketti erilaisia tekniikkaohjeita ja upeita neulemalleja. Lisäksi sain Novitan pitsikukkakehikon, josta nyt ei valitettavasti ole kuvaa.
Kirjan tekniikkaosiossa on kerrottu kuvallisten ohjeiden kanssa mm. erilaisia napiläpejä, pitsineuleita, pompuloita, kirjoneuletta, intarsiaa ja nauhoja. Ohjeet ovat hyviä aloitteleville neulojille, mutta varmasti sieltä löytyy uutta opittavaa myös kokeneemmille neuloosin uhreille.
Neuleohjeet ovat upeita, ja niistä tekisi mieli neuloa useampikin, mieluusti saman tien. Harmi vain, että aikaa on rajallisesti. Yksi malli oli ylitse muiden, ainakin lyhyen selailun perusteella, toivottavasti ehdin neuloa itselleni siitä kesäpaidan ennen kuin kesä on taas mennyt :-D
Taidanpa poistua tietokoneen äärestä ja syventyä tarkemmin tähän "neulonnan pikkujättiläiseen". Kuulumisiin!
Harharetki
Vietin muutan päivän Sagittaria Stole -tauon ja neuloin elämäni ensimmäiset magic loop -sukat.
Tarkoituksella eriväriset
Malli: Perussukat magic loopilla, koko 1,5 - 2 v.
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4 mm 80 cm pyöröpuikot
Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen magic loopia kohtaan, kun aloitin neulomaan sukkia. Johtunee kaikenlaisista varoituksista, joita Morgan-Oakes oli kirjoittanut ohjeen lomaan.. "Varo ylimääräisiä langankiertoja, joista tulee työhön lisäsilmukoita", "työhön saattaa tulla ikävän näköinen löysempien silmukoiden muodostama raita puikkojen vaihtumiskohtaan" jne. Ja kuten sanotaan, pessimisti ei pety, ja olin ihan varma, että niin minulle käy, saan aikaiseksi vain omituisen muotoiset raidalliset sukat.
Onneksi kuitenkin kokeilin tekniikkaa. Ei nimittäin tullut löysien silmukoiden muodostamia raitoja, eikä ylimääräisiä silmukoitakaan tullut kuin kaksi kertaa, ja nekin onneksi tuohon mustaan sukkaan, josta virheet huomaa paljon huonommin kuin punaisesta sukasta. Sukat ovat tarkoituksella eriväriset, jotta a- ja b-sukan erottaminen oli helpompaa neulomisvaiheessa.
Tykkäsin tekniikassa siitä, että sukkien aloituksesta tuli paljon siistimpi kuin sukkapuikoilla neulottaessa. Tosin se johtuu varmaankin siitä, että minut on opetettu jakamaan silmukat puikoille samalla kun neulon ensimmäistä kerrosta. Jos jakaisin silmukat ennen ensimmäisen kerroksen neulomista, niin ehkä aloituskohtakin olisi silloin siistimpi?
Näin yksien sukkien kokemuksella en tosin ymmärrä, että miten magic loop poistaa toisen sukan syndrooman? Tietenkään ei tarvitse aloittaa toista kertaa ihan alusta, että saa sukkaparin valmiiksi, mutta ei tämä mikään kaksi sukkaa yhden sukan ajassa -metodi kuitenkaan ole. Itsestä ainakin tuntui, että sukkaparin neulomiseen meni todella kauan, kun ottaa huomioon, että kyseisissä sukissa jalkaterän pituus on suunnilleen 13 cm.. Ehkä useamman sukkaparin neulominen nopeuttaa hommaa?
Kaiken kaikkiaan magic loop oli oikein toimiva tapa neuloa sukat, ja sitä tulee hyödynnettyä varmasti jatkossakin. Aikaisemmin neulomani Vilait olisi ollut helpompi neuloa magic loopilla, harmi etten ollut tutustunut tekniikkaan jo silloin.
Tähän loppuun vielä kiitokset lahjan antajalle kirjasta, tästä on iloa vielä pitkäksi aikaa! :-)
maanantai 31. joulukuuta 2012
Kuin lapsi karkkikaupassa
Tekisi nimittäin mieli tehdä niin montaa eri neuletyötä, että ei enää tiedä mistä aloittaisi.
Tilaamastani Teeteen Kamenasta aloin neuloa Sagittaria Stolea, ja se onkin jo ihan hyvällä mallilla. Neljän kerroksen mallikerta on vaan melko tylsää neulottavaa pidemmän päälle, joten pitäisikö aloittaa joku toinen työ huivin rinnalle? Yleensä en neulo kahta työtä yhtä aikaa, koska jompi kumpi töistä jää väkisinkin huomiotta ja valmistuminen venyy. Jos aloitan toisen työn, mikä se olisi? Sukkamalleja on ainakin 5, mitä haluaisin neuloa. Toisaalta jostain mielen syövereistä putkahti esiin tiimalasikantapää, jämälangoilla voisi opetella sen neulomista, jos sen vaikka saisi joku kaunis kerta saisi onnistumaan kauniisti..
Ongelmahan on pelkästään positiivinen, kun tekemistä olisi enemmän kuin ehtii tehdä. Vuoden viimeisenä päivänä ei enää ehdi tehdä ihmeitä, mutta uusi vuosi tuo uudet kujeet. Ehkä allekirjoittanutkin tietää huomenna, mitä haluaa seuraavaksi neuloa.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille menestyksekästä vuotta 2013!
Tilaamastani Teeteen Kamenasta aloin neuloa Sagittaria Stolea, ja se onkin jo ihan hyvällä mallilla. Neljän kerroksen mallikerta on vaan melko tylsää neulottavaa pidemmän päälle, joten pitäisikö aloittaa joku toinen työ huivin rinnalle? Yleensä en neulo kahta työtä yhtä aikaa, koska jompi kumpi töistä jää väkisinkin huomiotta ja valmistuminen venyy. Jos aloitan toisen työn, mikä se olisi? Sukkamalleja on ainakin 5, mitä haluaisin neuloa. Toisaalta jostain mielen syövereistä putkahti esiin tiimalasikantapää, jämälangoilla voisi opetella sen neulomista, jos sen vaikka saisi joku kaunis kerta saisi onnistumaan kauniisti..
Ongelmahan on pelkästään positiivinen, kun tekemistä olisi enemmän kuin ehtii tehdä. Vuoden viimeisenä päivänä ei enää ehdi tehdä ihmeitä, mutta uusi vuosi tuo uudet kujeet. Ehkä allekirjoittanutkin tietää huomenna, mitä haluaa seuraavaksi neuloa.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille menestyksekästä vuotta 2013!
perjantai 28. joulukuuta 2012
Neulontajoululahja
Joulupukki toi allekirjoittaneelle uuden neulemallikirjan :-)
Sain lahjaksi Melissa Morgan-Oakesin Neulo kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjan. Lisäksi paketissa oli kaksi kerää ohutta sukkalankaa ja pitkät pyöröpuikot.
Kirjan ehdoton plussa on sukkien kokotaulukko sekä miesten, naisten että lasten sukille. Ovat ne ehkä vähän yläkanttiin, mutta eivät läheskään niin pahasti kuin mitä esim. Novitan taulukoissa on. Kunhan tämän kirjan mitoista vähentää puolisen senttiä, niin mitta on varmastikin ihan passeli.
Kirjasta löytyi myös muutama sukkamalli, mitkä on "pakko" neuloa. Toiset ovat kannessakin näkyvät Emilyt, ja toisen mallin nimi on Kulta-aika. To-do-lista sen kuin kasvaa siis. Lisäksi kirjassa oli mukavaa, että siellä oli malleja, joita voi neuloa Dropsin Fabelilla, jonka paksuiselle langalle tuntuu löytyvän melko vähän pintakuviomalleja. Yleisesti ottaen mallit tuntuntuivat olevan melko yksinkertaisia, vaikka joissakin kuvauksissa mainitaankin, että "sukkien rakenne on hyvä olla hallussa ennen haastavan mallineuleen neulomista"
En ole koskaan neulonut sukkia magic loop -menetelmällä, joten ehkä en kuitenkaan aloita saamistani hienoista sukkalangoista, vaan teen ensin testisukat vanhasta Novitan Nallesta, jota minulta löytyy sopivasti kaapista.. Eipä ainakaan harmita, jos tekniikka ei tunnukaan omalta tai jos sukat epäonnistuvat :-)
Sain lahjaksi Melissa Morgan-Oakesin Neulo kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjan. Lisäksi paketissa oli kaksi kerää ohutta sukkalankaa ja pitkät pyöröpuikot.
Kirjan ehdoton plussa on sukkien kokotaulukko sekä miesten, naisten että lasten sukille. Ovat ne ehkä vähän yläkanttiin, mutta eivät läheskään niin pahasti kuin mitä esim. Novitan taulukoissa on. Kunhan tämän kirjan mitoista vähentää puolisen senttiä, niin mitta on varmastikin ihan passeli.
Kirjasta löytyi myös muutama sukkamalli, mitkä on "pakko" neuloa. Toiset ovat kannessakin näkyvät Emilyt, ja toisen mallin nimi on Kulta-aika. To-do-lista sen kuin kasvaa siis. Lisäksi kirjassa oli mukavaa, että siellä oli malleja, joita voi neuloa Dropsin Fabelilla, jonka paksuiselle langalle tuntuu löytyvän melko vähän pintakuviomalleja. Yleisesti ottaen mallit tuntuntuivat olevan melko yksinkertaisia, vaikka joissakin kuvauksissa mainitaankin, että "sukkien rakenne on hyvä olla hallussa ennen haastavan mallineuleen neulomista"
En ole koskaan neulonut sukkia magic loop -menetelmällä, joten ehkä en kuitenkaan aloita saamistani hienoista sukkalangoista, vaan teen ensin testisukat vanhasta Novitan Nallesta, jota minulta löytyy sopivasti kaapista.. Eipä ainakaan harmita, jos tekniikka ei tunnukaan omalta tai jos sukat epäonnistuvat :-)
tiistai 25. joulukuuta 2012
11.11.2012
11.11.2012 sain tietää, että lapsemme saavat ensimmäisen serkun ensi vuoden aikana. Halusin muistaa tulevaa serkkuvauvaa ja vanhempiaan jotenkin, joten neuloin perheelle joululahjaksi Sepe-nallen.
Pehmoinen kaveri
Malli: Sepe-nalle
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot
Sepe oli ensimmäinen neulomani lelu. Työ oli suhteellisen nopea, koska silmukkamäärät olivat pieniä ja kerroksia oli suhteellisen vähän. Lisäksi ommeltavia saumoja oli vähän ja nekin vähät olivat lyhyitä. Vanua tähän työhön meni muutama kymmenen grammaa, mitään tarkkaa määrää minulla ei ole tiedossa. Tiedän vain, että hankkimastani 500 gramman vanupussista jäi todella paljon vanua jäljelle, eli blogissa saattaa tulevaisuudessa näkyä muitakin pehmoeläimiä..
Korkeutta nallella on noin 32 cm. Valitsin nallen väriksi luonnonvalkoisen, koska siihen oli helpompi löytää yhteensopivia värejä housuja varten. Kasvojen kirjailut on tehty Novita Nallella.
Tuleva isoäiti on innoissaan uudesta lapsenlapsesta, ja täytyy myöntää, että serkkujen äitikin odottaa jo, millainen pienokainen maailmaan tupsahtaakaan :-) Toivottavasti nalle tuo iloa omistajilleen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)