Nimittäin kävin kangaskaupassa katsomassa kangasta päiväpeitettä varten. Kankaista mitään tietämättömänä ajattelin, että fleece ei olisi kovinkaan joustava kangas. Kangaskaupan täti katsoi pitkään, kävelytti fleecekankaiden viereen ja näytti, että kyllä se vaan venyy ja paukkuu joka suuntaan.
Kaupan täti ehdotti fleecen tilalle pellavaa. Ei kuulemma veny eikä vanu, ja sopisi parhaiten luonnonkuidun seuraksi (Gjestal Cortina kun on 100-prosenttista villaa). Ajatus kuulosti oikein hyvältä, mutta hinta oli omaan makuuni vähän liian korkea, 15 € metriltä. Eihän siinä mitään, jos kangasta tarvitsisi metrin, mutta kun sitä pitäisi ostaa kaksi metriä. En kyllä tullut ajatelleeksi, että siihen menisi niin paljon rahaa.
Mutta kaipa sitä pitää taipua ja ostaa kalliimpaa kangasta. Peitteen ruudut on nimittäin neulottu paksuilla puikoilla ja pingotettu, joten neule ei ole kovinkaan tiivistä, jolloin se tuppaa venymään ja vanumaan. Sellaisenaan se ei siis pelitä päiväpeitteenä (tai minään muunakaan) ja melko vähäisen ompelukokemuksen vuoksi en halua ommella yhteen kahta venyvää materiaalia. Siinä menisi vain hermot ;-D
Aloitin myös sukkia. Sain neljä raitaa neulottua, eli kaikki langat työhön kiinni. Viidennen raidan kohdalla langat olivat niin toisiinsa kietoutuneita, että oli pakko purkaa tekele ja kehittää jonkinlainen langanohjain. Tekele ei ole vielä päässyt tositoimiin, mutta alla kuin kuitenkin kuva siitä. Aina ei välttämättä tarvitse ostaa varta vasten suunniteltuja tarvikkeita, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti