Perinteitä luomassa?

Jos jokin juhlaan voi liittää sanan perinteet, niin jouluun. Eikö useimmiten haluta syödä oman perinteen mukaisia ruokia, käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät jokajouluiseen tapaan, perinteisessä joulusaunassa ja mitä kenenkin joulunviettotapoihin ikinä kuuluukaan?

Meidän perheellämme ei ole vielä paljoakaan omia jouluperinteitä. Edellisinä vuosina olemme viettäneet joulua perheidemme luona, ja ensimmäisen kotijoulumme vietimme vasta viime jouluna. Ei yhdessä joulussa vielä kaikkia vakiintuneita tapoja ehdi muodostaa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Tänä jouluna haluaisin aloittaa uuden lahjaperinteen. Haluaisin jatkossa nimittäin neuloa lapsille joululahjaksi villasukat. Tiedetään, tiedetään, jos tämä saa tuulta alleen, niin viimeistään kymmenen vuoden päästä lapset vinoilevat, miten "joka joulu lahjaksi tulee ne viho viimeiset villasukat, eikö äiti voisi jo vähitellen lopettaa moisen touhun?". Mutta ehkä he jossain vaiheessa oppivat taas arvostamaan ihan uusia sukkia, jotka saa joulun kunniaksi vetää saunan jälkeen jalkaan?

Tässä ovat tämän joulun lahjasukat näin ennen joulua esiteltyinä (lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he ymmärrä blogia tai sitä, että osa siinä näkyvistä vaatteista saattaisi olla heille).

Kirjavaa

Malli: Perussukat, pienemmissä 36 silmukkaa ja isommissa 40 silmukkaa

Lanka: Novitan 7 veljestä Nostalgia

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Minulle tuli jossain vaiheessa jonkinlainen sukkakammo. Yhdetkään sukat eivät tuntuneet onnistuvan, niissä oli kaikenlaisia vikoja. Näihin sukkiin päätin kokeilla magic loopia, ja sukat onnistuivat todella hyvin. Jopa kantalapun reunat onnistuivat siististi ilman reikiä! Minä 1 - Sukkafobia 0!

En ole ollenkaan pätkävärjättyjen lankojen ystävä. Tai muutenkaan kirjavat langat eivät ole ominta itseäni. Tuossa seiskaveikassa oli kuitenkin mukava väriyhdistelmä, punaista, keltaista ja violettia. Vähän kuin auringon laskussa. Neuloessa violetti tuntui olevan yllättävän hallitseva väri, mutta kyllä punainen ja keltainenkin esiin pääsivät. Tämä oli yllättävän mukavaa kirjavaa lankaa :-)

Tällä hetkellä allekirjoittanutta vaivaa neuleideoiden puuttuminen. Ihana lanka olisi jo katsottuna, mutta mitä siitä neuloisi, kas siinä pulma. Työn alla onkin siis ollut ompelun saralla lapsille raglanhihaiset paidat. Toivottavasti saan ne esittelyyn viikonlopun aikana.

PS. Enää 33 yötä jouluun!

Osaisiko joku auttaa?

Lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän mielestänne helpoin tapa mitata sukan jalkaterän pituutta, kun neulotte sukkia magic loopilla?

Nimim. onpas tämä hankalaa.

PS: Hyvää marraskuuta! Enää muutama viikko jouluun, sitä odotellessa :-)

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Huh, sain sittenkin korjattua katkenneen langan aiheuttaman ammottavan aukon Sagittaria stolestani. Tällainen siitä siis tuli:

Olipa tämän kuvaaminen hankalaa

Malli: Sagittaria Stole

Lanka: Teetee Kamena, 90 g

Puikot: 4 mm suorat puikot ja 4 mm 80 cm pyöröpuikot

On se vaan niin kaunis, vaikka itse sanonkin. Tykkään tästä huivimallista tosi paljon. Neuloin huivin 71 silmukalla. Pingottamattomalla huivilla oli pituutta suunnilleen metrin verran ja pingotuksen jälkeen 45 cm * 157 cm. Tosin huomasin pingotusta seuranneena päivänä, että huivi oli jo vetäytynyt muutaman sentin kapeammaksi, suunnilleen 40-senttiseksi. Pituutta en mitannut, joten voihan se olla hieman lyhyempikin kuin tuon yllä mainitsemani pituus. Kokoa on kuitenkin sen verran, että huivi toimii mainiosti myös hartiahuivina.

Tällä kertaa onnistuin pingottamisessa mielestäni paremmin kuin edellisellä kerralla, sillä huivin päät menevät tasaisemmassa linjassa. Ei tämäkään täydellinen ole, ehkä saan täydellisen kappaleen aikaiseksi seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee. Neulomisen aikana ehdin jo manata, etten enää koskaan neulo moista, mutta nyt valmista työtä katsellessa en ole enää niin varma..

Tällainen mahtaa olla muhkea Novitan Isoveli-langasta neulottuna, kun tuntuu, että ohuella langalla neulottunakin huivista löytyy muhkeutta, ainakin kaulan ympäri kiedottuna. Toimii siis hyvin lämpimänä kaulahuivina :-)

Voiko tätä enää pelastaa?

Niinpä niin. Sain Sagittaria Stolen valmiiksi, ja pingoittaessani sitä lanka napsahti poikki. (Onneksi) se katkesi huivin toisesta päästä, ei mistään keskeltä. Langanpäiden solmiminen ei enää taida onnistua, ne pääsivät karkaamaan sen verran paljon. Onko teillä muilla kokemusta jo pingotettuun neuleeseen neulomisesta, onnistuuko se? Tarkoituksenani olisi siis purkaa pää ja neuloa se uudelleen ja lopuksi pingottaa uudelleen neulottu pää uusiksi.

Toinen vaihtoehto on tietty heittää huivilla vesilintua, mutta siinä menisi monen viikon työ ihan hukkaan..

Ai että sieppaa.

Päivän pikatyö

Kuulun erääseen Facebook-ryhmään, ja siellä ihmeteltiin tänään, miten tällaisen pipon saa neulottua. Lähinnä kavennukset mietityttivät, että miten ne tehdään niin, että palmikot pysyvät siisteinä. Lankalaatikostani löytyi ylimääräistä lankaa, joten päätin kokeilla, onnistuisinko samantapaisen pipon neulomisessa.

Palmikoita vauvan pään lämmikkeeksi

Malli: Oma, n. vuoden ikäiselle lapselle

Lanka: Drops Big Fabel

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm sukkapuikot

Aikaa tähän tekeleeseen meni muutama tunti. Lyhyesti sanottuna kavennukset on ensin tehty nurjista silmukoista ja lopussa kavensin palmikoita. Päättelyn tein kolmen puikon päättelyllä. Tarkempi ohje löytyy sivupalkista.

Alkuun sain sovitettua pipoa kuopuksen päähän tasaiseen tahtiin, mutta päiväuniajan tultua kavennukset piti tehdä summa mutikassa. Ihan hyvin se kuitenkin istuu päähän, ja korvat menevät peittoon. Se on pääasia. Pipo ei ole ihan pään myötäinen, vaan päälaelle jää pieni "kumpu", vai miksi sitä nimittäisi? Jos  haluaa neuloa päänmyötäisen pipon, tulee palmikoita kaventaa aikaisemmin tai tiuhempaan tahtiin.

Kavennusten tekoa helpotti aikaisemmin neulomani Molly-pipo. Siinä oli mukana palmikon kaventamista, joten en ollut ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt pipon onnistumisesta, minä kun en ole mikään neulesuunnittelija todellakaan (kuten jotkut lukijoistani ehkä muistavat).

Ihan samanlainen tämä ei ole kuin Lekmerin pipo. Se johtuu tietenkin siitä, että Lekmerin pipossa tupsu peittää tosiasian, ettei palmikot ylety ylös asti, vaan kavennukset (tai ainakin suurin osa niistä) on tehty sileällä neuleella. Ja eikös tämä oivallus tehty sen jälkeen, kun pipo oli jo valmis, kuvattu ja ohje kirjoitettu? Onneksi tarkoituksenani ei edes ollut saada aikaiseksi esimerkin täydellistä kopiota.

Tämän hetken päätyönä on Kamenasta neulottu Sagittaria Stole. Siitä on yli puolet valmiina, tavoite on saada se valmiiksi lokakuun aikana. Oletteko te muut kyseisen huivin neuloneet huomanneet, että neulottaessa huivi kallistuu oikealle? Ainakin omani tuntuu tekevän niin, vaikka onko se mikään ihmekään, kun keskiosassa on pelkästään oikealle kallistuvia kavennuksia..

Minut on haastettu.

Sain haasteen Pitsitähden Katjalta. Olen ikävä ihminen, enkä aio laittaa haastetta eteenpäin, mutta vastaan kuitenkin kysymyksiin :-)

11 asiaa itsestäni:

1. Opin neulomaan 8-vuotiaana isoäitini opettamana.
2. En tykännyt peruskoulussa käsitöistä. Ekalla luokalla se oli vielä kivaa, sen jälkeen ei.
3. Olen 29-vuotias.
4. Minulla on siniset silmät.
5. Rakastan viikonloppuja.
6. Tykkään lukea klassikkoja.
7. Osaan soittaa pianoa.
8. Osaan aika monta lastenlaulua ja lasten lorua ulkoa.
9. Aurajuusto <3
10. Viihdyn enemmän kotona kuin reissussa.

Vastaukset 11 kysymykseen:

1.  Salainen haaveammattisi? Varmaankin se liittyisi jotenkin hevosiin ja hevostalouteen.
2. Miten keksit blogisi nimen? Alunperin olisin halunnut blogin nimeksi Sukkalaatikko, mutta se oli jo varattu. Sukkien maa oli ensimmäinen, joka tuli mieleen.
3. Paras elokuva ikinä? Enpä osaa sanoa. Hyviä on monia, enkä osaa sanoa niistä parasta.
4. Lempiväri? Vaaleanpunainen
5. Lempi vuodenaika? Kesä
6. Uskotko kohtaloon? Jos pitää vastata ehdoton kyllä tai ehdoton ei, niin valitsen kyllä.
7. Jos saisit yhden päivän olla joku toinen ihminen niin kuka olisit? Ehkäpä jompi kumpi lapsista. Olisi kiva kokea taas, millaista on olla pieni lapsi.
8. Uskotko horoskooppeihin? En
9. Lempi makeinen? Suklaa
10. Salainen paheesi? Eihän se ole enää salainen, jos sen kertoo kaikille :-D
11. Oletko aamu- vai iltaihminen? Aamuihminen.

Jos laittaisin haasteen eteenpäin, kysyisin haastetuilta seuraavaa:

1. Onnennumerosi?
2. Kenen julkkiksen kanssa et missään nimessä menisi naimisiin, ja miksi?
3. Minä viikonpäivänä synnyit?
4. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
5. Uggsit vai Kuomat?
6. Suosikkilastenohjelmasi lapsuudessasi?
7. Kummassa uit mieluummin, meressä vai järvessä?
8. Lempikukkasi?
9. Jos saisit matkustaa mihin vain, niin minne haluaisit mennä?
10. Kuinka monessa maassa olet käynyt?
11. Terveisesi sinut haastaneelle blogin pitäjälle :-)

Allekirjoittanut on kuitenkin hyvin tylsä ihminen, joka ei varta vasten jaksa etsiä 11 blogia, joilla olisi alle 200 lukijaa. Seuraan jo tarpeeksi montaa eri blogia, ja haastaminen vain haastamisen vuoksi ei mielestäni aja asiaa. Jotenkin ajattelen, että minun pitäisi aktiivisesti itsekin seurata haastamiani blogeja, varsinkin kun tässä kyseisessä haasteessa on niin paljon mietittävää, vastattavaa ja kysyttävää... Jos toiveen saisi esittää, niin olisi kivaa, jos Helin keittiön Heli ottaisi haasteen vastaan.

Pöllöilyä

Lasten ja miehen pipojen valmistuttua päätin, että pitää ommella jotain muutakin, kun kerran tuli ostettua uusi ompelukonekin. Selailin nettikaupoista kaavoja, ja päädyin ompelemaan lapsille yöpuvut.

Pöllöille pöllöjä? ;-D

Kaavat: Jalie pajamas

Kankaat: Pöllöneiti-kankaat ja pinkki resori Eurokankaasta

Kestovaippakaupan sivuilla puhutaan jumpsuitin kaavasta. Malliin kuuluu eteen taskut, joten periaatteessa kaavaa voi käyttää jumpsuitiinkin. Itse jätin taskut lisäämättä ja ompelin lapsille näistä yöpuvut. Tosin esikoinen on pitänyt omaa pukuaan nyt koko armaan päivän, taisi olla mieluinen hänelle :-)

Kaavat olivat selkeät, samoin ohjeet. Kuvalliset ohjeet olivat varsinkin hyvät, puvun olisi helposti saanut ommeltua pelkkien kuvien avulla. Kaavoihin oli lisätty kohdistusmerkkejä ompelemisen helpottamiseksi. Pääntien resorien kanssa meinasi mennä sormi suuhun, kun en alkuun tajunnut ollenkaan, miten se pitää ommella kiinni. Hetken pähkäiltyäni tajusin, eikä se ollutkaan ollenkaan hankalaa sen jälkeen.

Kangas oli kohdistamisen suhteen melko armollista, koska kuviot eivät mene kankaassa suorissa riveissä, vaan pöllöjä on limittäin. Hyvä niin, en nimittäin tullut kangasta ostaessani ajatelleeksi kuvioiden kohdistamista ollenkaan.

Näitä voikin jatkossa ommella joka kokoon, kyseissä kaavassa kun on kokoja aikuisiin asti.

Niin ja ei Sukkien maa ole ompelublogiksi muuttumassa. Vyyhdillinen Kamenaa on jo kerittynä, ja seuraavaksi pääsen huiviprojektin kimppuun :-)