Nyt huivittaa

Edellisinä vuosina syksy on lähtenyt käyntiin lähinnä villasukkia neulomalla. Tänä vuonna on eri fiilikset, koska allekirjoittanutta huivittaa ihan hirmuisesti.

Nettiä selailemalla löytää mitä ihanampia huivimalleja. To do -lista olisi varmasti kilometrin pituinen, jos pitäisin sellaista. Pitää kiertää lankakaupat kaukaa, ettei tule ostettua mitään varuiksi.. Neuleinnostus on varmasti yksi parhaista asioista syksyssä :-)

Sukkien neulominen sen sijaan tuntuu tökkivän. Paksulla langalla tulee ihan siistiä jälkeä, mutta ohuemmasta langasta neuloessa tuntuu, ettei mikään onnistu. Kerrosten vaihtumiskohdasta tulee rumaa, kantapää epäonnistuu joka kerta jne. Ehkäpä minulla on sukkayliannostus?

Olisipa minulla jotain valmista teille esiteltäväksi, mutta ikävä kyllä ei ole. Koitetaan saada siihen muutos aikaiseksi!

Syksy tekee tuloaan

Taas on pitkä kesä takana, ja jos Mambaa on uskominen, niin vielä on kesää jäljellä ;-) Tämä kesä oli ensimmäinen pitkään pitkään aikaan (ellei jopa ikinä), kun allekirjoittaneen tuli neulottua tasaisesti pahimpia helleviikkoja lukuun ottamatta. Kyseinen työ ei tosin ole vielä valmis, joten siitä lisää myöhemmin.

Eilen meillä oli "vain vauva"-päivä, joten minulla oli hyvin aikaa neuloa lankalaatikon jämälangoista villasukat serkkuvauvalle. Pienet sukat olivat hyvä päivän projekti, koska ne tosiaan valmistuivat 12 tunnissa.

Samaa turkoosia kuin edellisissä sukissa

Malli: Perussukka 32 silmukkaa

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Nämä ovat toisinto näistä sukista. Varret tosin saattavat olla hieman pidemmät. Ei tullut mitattua niitä, neuloin vain fiiliksen mukaan sopivan pituisen tuntuiset varret. Tuo kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, sukat näyttävät keskenään eri kokoisilta, vaikka todellisuudessa ne ovat ihan identtiset.

Kantalapun neuloin hieman eri tavalla. Kun useimmissa ohjeissa neuvotaan nostamaan ensimmäinen silmukka nurin silmukoiden poimimisen helpottamiseksi, niin näissä sukissa neuloin kummassakin reunassa yhdellä silmukalla ainaoikeaa. Poimimisvaiheessa kantalapusta oli helppo poimia joka toinen silmukka. Nyt ei tullut ikävän näköisiä reikiä kantalapun reunaan, niitä kun tuntui ainakin keväällä tulevan jokaisiin sukkiin, vaikka kuinka yritin saada reunasilmukat tarpeeksi kireiksi.

Kesän neuleprojektin lisäksi työn alla on yksi ompeluprojekti. Sitä olen tosin tehnyt jo viikko kaupalla, ompelu kun ei ole vahvinta osaamistani tai suurin inspiraation lähde :-D Saapa siis nähdä, kumpi työn alla olevista jutuista pääsee ensin esittelyyn.

Yksi ikuisuusprojekti valmis!

Vanhempi lapsemme sai jo aikaa sitten lahjaksi nuken sängyn. Lahjan antaja kertoi, ettei löytänyt sänkyyn sopivia vuodevaatteita. Lisäksi hän ajatteli, että osaisin itse tehdä nätimmän peiton ja tyynyn nukelle. Tänään sadepäivän kunniaksi sain kaivettua ompelukoneen esiin ja hurruutettua nukelle uudet vuodevaatteet.

Kauniita unia nukelle

Malli: Oma

Kankaat: Frotee ja flanelli

Peiton sisälle leikkasin vanhasta pyyhkeestä palan froteeta tuomaan peittoon vähän paksuutta. Kuvasta ei kauhean hyvin näy, että punavalkoraidallinen frotee itse asiassa näkyy tuosta flanellista läpi. Ei sattunut olemaan valkoista froteeta kotona, ja tuo punavalkoraidallinen pyyhe ei enää kummemmin palvellut pyyhkeenä. Niinpä se jouti käsityötarkoitukseen. Tähän kuvaan peittoa on taitettu toisesta reunasta, se on oikeasti sänkyä leveämpi. Jos se olisi tasan sängyn levyinen, ei se sopisi hyvin nuken päälle, vaan nukkeraukka joutuisi palelemaan.

Tyynyn täytteeksi laitoin polyestervanua. Esikoinen tykkäsi siitä työvaiheesta, koska hän pääsi auttamaan äitiä vanun laittamisessa tyynyn sisään. Ja kun nämä valmistuivat, piti päästä saman tien laittamaan nukke nukkumaan.

Kankaat leikkasin (taas) vapaalla kädellä. Tai siis, froteeta varten leikkasin kaavapaperista "kaavan", mutta se ehti kadota ennen kuin sain aikaiseksi leikata flanellin ja ommella kankaat yhteen. Eikä sen puoleen, flanelli on sen verran ryppyistä huonon säilytyksen vuoksi, että tuskin siitä olisi saanut suoraa kappaletta kaavankaan kanssa.. Eipä se kuitenkaan tunnu lasta haittaavan, että äiti teki vähän huolettomammin. Kyllä ne peitoksi ja tyynyksi tunnistaa, eikä kummassakaan ole senttikaupalla vinouksia ;-)

Tämä on muuten ensimmäinen kesä blogin historiassa, kun neulominen ei ole tyssännyt kesään ja helteisiin. Taitaa vähäinen vapaa-aika tehdä tehtävänsä, kun kesälläkin jaksaa ottaa puikot käteen ja helteistä huolimatta tikutella villaa.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille, palataan astialle kun on taas jotain kerrottavaa!

Keskeneräistä työtä ei näytetä herroille tai hulluille

Sovitaan kuitenkin, että ette kuulu kumpaankaan, koska nyt aion päivittää keskeneräisen työn "valmiina" työnä.

Mökillä paistoi aurinko

Malli: Shapely boyfriend

Lanka: Drops Big Fabel

Puikot: 5 mm 80 cm ja 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot, 5 mm ja 4,5 mm sukkapuikot

Jes, se valmistui sittenkin tämän kevään aikana! :-) Nappeja en tosin saanut kiinnitettyä kaikkia, kun oli kiire kuvaamaan uutta tekelettä. Oltiin nimittäin mökillä, eikä mukana ollut sopivan kokoista neulaa. Niinpä kiinnitin yhden napin nopsaan, että saatiin otettua kuva jossain paremmassa miljöössä kuin omalla kotiparvekkeella.

Kriteereinä mallia valittaessa oli raglanneuletakki ylhäältä alas neulottuna, kunnolliset ohjeet ja kunnollinen määrä nappeja. Kunnollisilla ohjeilla tarkoitan tarkkoja silmukka- ja kerrosmääriä, en mitään epämääräistä "luo x-määrä silmukoita, ala neuloa, kokeile työtä päällesi työn edetessä" tyylisiä ohjeita. Ja nappeja halusin työhön tosiaan enemmän kuin yksi tai kaksi, tässä niitä on seitsemän.

Ohje oli mukavan selkeä, ja siitä ihana, että kertakaan ei tarvinnut tarttua mittanauhaan. Toisaalta se saattaa olla myös miinus, kun ohje on kirjoitettu kerros kerrokselta: silloin on tärkeää, että kerrostiheys osuu kohdilleen annetun tiheyden kanssa..

Tätä työtä tuli kyllä purettua oikein urakalla. Kuten edellisistä postauksista on saanut lukea, sain tämän lähes valmiiksi, ja totesin, ettei olekaan hyvä. Purin koko työn kainaloihin asti ja aloitin uudelleen. Ja hyvä niin. Purku-urakan jälkeen neuloin ensin hihat ja sitten lopun neuletakin. Niin ja pääntien päättelynkin purin kahteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen päättelyyn.

En neulonut takista ihan niin pitkää kuin siitä olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa. Jätin viimeisestä sileän neuleen osuudesta 15 kerrosta neulomatta ja neuloin helman joustinneuleeseen viisi kerrosta enemmän. Hihoissa kun oli 15 kerrosta joustinta, joten ajattelin että takki näyttäisi paremmalta, jos helmassa on yhtä leveä joustin (ohjeen mukaan helmaan olisi neulottu vain kymmenen kerroksen joustin).

Työn kastelu muuten oli juuri oikea ratkaisu, vaikka märkänä näyttikin, että takki venyy ja paukkuu ja siitä tulee sittenkin säkki. Lopputulos oli juuri oikean kokoinen takki. Neuloin tätä M-kokoisena, mutta rinnanympärys on lähempänä S-kokoa, koska neuletiheys oli valitsemallani langalla tiheämpi kuin esimerkkilangalla.

Tämä oli omasta mielestäni opettava työ, tätä neuloessani tein monia pieniä oivalluksia. Ja kun kuvasta katsoo, niin hyvinhän tuo neule näytti onnistuvan. Visio oli saada aikaiseksi kotikäyttöön sopiva takki, mutta kyllähän tuon kelpaa julkisillekin paikoille pukea päälleen. Ihoa vasten Big Fabel ei kyllä ole mitenkään pumpulinpehmeää, mutta mielestäni kuitenkin huomattavasti pehmeämpää kuin Novitan seiskaveikka. Ei tuo ainakaan itseäni sen suuremmin ole kutittanut. Ja väri on ihan mua :-D

Täytyy sanoa, että tykkään ehdottomasti! Miltähän samainen takki näyttäisi harmaasta langasta neulottuna...?

Muistin jälleen kerran...

... miksi ei pitäisi neuloa itselle koskaan mitään villasukkia tai huivia suurempaa. Kauhea vaiva ja lopputuloksena on työ, joka ei kuitenkaan ole hyvä. Pussittaa tai kiristää, on liian pitkä tai liian lyhyt. Reunat kääntyy ihan miten sattuu, eikä takki näytä auki ollessaan yhtään samalta kuin ohjeen kuvissa.

Tai sitten vika on omassa vartalon mallissa.

Ja sitten mies tulee ja sanoo, että ihan hyvältä näyttää, ja minä mielessäni puhisen, että etkö hyvä ihminen näe, miten tämä ja tuo ja nuo kymmenen muutakin juttua on huonosti?!?

Neuletakki on siis valmis. Tai no, valmis ja valmis, langat on päättelemättä eikä siihen ole vielä nappeja, mutta neulontaosuus on valmis. Ja äh, ei se nyt vaan inspaa ollenkaan. Yläosa tuntuu liian isolta ja alaosa taas liian pieneltä. Tekisi mieli tehdä takille jotain, mutta mitä? Tykkäisin jostain taikatempusta, jolla sen saisi "simsalabim" sanomalla juuri sellaiseksi, kuin kuvittelin sen olevan. Harmi vaan, ettei sellaista taikaa taida olla.

Voisihan sen tietty tehdä loppuun, eli päätellä, kiinnittää napit, kastella ja antaa kuivua muotoonsa. Jospa se auttaisi. Jos vaan jaksaisi, ja inspaisi. Ehkä sitten syksyllä ;-)

Sulo Vilen

Niinhän siinä kävi, että piti kotiuttaa tämä ihanuus, kun kerran halvalla sai :-)

Tilausta tehdessäni luulin langan olevan kirkkaanpunaista, siltä nettikaupan pieni väriruutu nimittäin näytti. Langan kotiutuessa yllätys oli positiivinen, kun lanka osoittautuikin tummemmaksi. Suunnitelmat on jo valmiit tätä vyyhtiä varten, mutta siitä sitten myöhemmin :-)

Riskibisnestä

Miehelläni on suunnilleen sata paria villasukkia, ja lähes kaikki niistä on harmaita jonkunvärisillä raidoilla. Mummon neulomia, parhaita mahdollisia siis :-) Itselleni osui silmiin kaupassa turkoosi 7 veljestä, ja siitä muotoutui miehelle kuviosukat. Aika riskibisnestä siis, kirkkaanväriset kuviosukat. Syksyllä nähdään sukkien kohtalo, pääsevätkö käyttöön vai jäävätkö mummon sukkien varjoon ;-)

 Juuri sellainen turkoosi, jota olin etsinyt

Malli: Fitz-sukat kirjasta Neulekirja

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Malli oli yksinkertainen neuloa, sen oppi yhden mallikerran aikana ulkoa. Tein sukkiin tavallisen hollantilaisen kantapään sijaan ranskalaisen kantapään ja kärkeen nauhakavennukset. Sukissa oli mukavaa, kun kuvio jatkui kantalappuunkin :-)

Vaikka mallikerta olikin helppo ja kaavio oli virheetön, niin silti ohje oli "taattua" Neulekirja-laatua. Ohjeessahan käsketään aloittamaan kantapään käännökset nurjalla puolella. En ole vielä koskaan törmännyt yhteenkään toiseen kantapään ohjeeseen, jossa käännökset aloitettaisiin nurjalta puolelta. Eikös hollantilaisessa kantapäässä päädytä neulomaan nurjaa puolta, jos käännökset aloittaa nurjalla?

Päädyin katsomaan Ravelrysta erratan kyseisiin sukkiin. Siellä ohjeistettiin jättämään varren viimeisen mallikerran viimeinen kerros neulomatta, jotta kantalapussa palmikonkierrot osuvat oikeaan kerrokseen. Hmmm, jos kaaviossa on parillinen määrä kerroksia, ja ensimmäinen kerros neulotaan nurjana, niin eikös silloin viimeinen kerros ole oikea? Eli errataa noudattamalla olisin taas päätynyt aloittamaan kantapään käännökset nurjalla kerroksella. Niinpä jätin kantalapussa mallikerran viimeisen kerroksen neulomatta ja aloitin käännökset oikealla puolella. 

Tietysti olisin voinut kokeilla onneani ja tehdä ohjeen mukaan. Onko joku teistä neulonut kyseiset sukat ihan ohjeen mukaisesti?

Neuleinto alkaa tältä keväältä jo vähän laantua, vaikka kovasti tuleekin selailtua erilaisia pitsihuivin malleja. Ehkä sellaiset pitäisi kuitenkin jättää syksyn projekteiksi, kun on tuo neuletakkikin vielä kesken...

Mukavaa kevään ja kesän odotusta kaikille lukijoille, ehkä palaamme vielä kevään aikana asiaan!

PS. Dropsin langoissa on toukokuun ajan 35 prosentin alennus, eli nyt jos koska kannattaa tilata syksyksi lankaa ;-)