Hyvää joulua!

Vielä on kuusen alla kovinkin tyhjää. Huomenna nähdään, kuka on ollut kiltti ja kuka on ollut tuhma.

"Joulumaa on muutankin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä."

Rauhallista joulua kaikille Sukkien maa -blogin lukijoille!

Jämälanka, sitähän mulla riittää

Mieheni etsi tässä päivänä eräänä meidän vanhaa digiboksia vaatehuoneesta. Siinä etsimisen lomassa silmiin osui jämälankalaatikko, ja pakkohan se oli avata ja tarkistaa jämälankojen tilanne. Ei ehkä olisi pitänyt, vastaan tuli ihan liikaa pieniä nöttösiä, joille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Oli siellä pari isompaa kerääkin, ja tässä on ensimmäinen työn tulos.

Vauvalle

Malli: Vauvan kypärämyssy

Lanka: Lanett

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Aloitin työn neulomisen ihan summamutikassa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt mitata ja laskea vaikka ja kuinka ennen työn aloittamista. Kuitenkin eräässä kuvatekstissä sanottiin, että työssä on 32 silmukkaa, ja isommassa suunnikkaassa 32 kerrosta, jolloin hatun kooksi tulee n. 36 - 40 cm. No, tuo 40 cm alkaa olla hieman nafti meidän vauvalle, joten valitsin hieman suuremman silmukkamäärän 40 silmukkaa ja suunnikkaaseen 40 kerrosta.

Hieman epäilytti, minkä mallinen myssystä tulee, kun en yhtään mittaillut ja laskeskellut, mutta kyllä se suurinpiirtein siltä näyttää, miltä pitääkin. Ja on sopivan kokoinen meidän vauvalle (kyllä siitä vähän kasvuvaraa löytyy, mutta ei se mikään hullun suuri ole).

Tämän neulominen oli melko tylsää, pelkkää ainaoikeaa lisäyksillä ja kavennuksilla höystettynä. Pienempi myssy tietysti valmistuu nopeammin. En minä ehkä tästä isompaa myssyä alkaisi tällä tekniikalla neuloa, ainakaan näin ohuesta langasta.

Solmimisnauhoja varten poimin työn reunasta 3 silmukkaa ja neuloin niillä ainaoikeinneuletta 17 cm. Ainaoikeinneuleen hyvä puoli on, että se joustaa, eli nauhat saavat käytön myötä varmaan lisäpituutta, jos tuo 17 senttiä on liian lyhyt kunnon rusetin tekoon.

Enää puuttuu hieman leudommat säät, pienihän paleltuu näin ohuen myssyn kanssa näillä pakkasilla. Harmi, että emme harrasta pitkiä automatkoja, sellaisiin tämä myssy sopisi mitä parhaiten.

Annoin pikkusormen, se vei koko käden

Lehmushuivi onnistui niin hyvin, että allekirjoittaneen piti tilata uutta huivilankaa!

Kyseinen lanka on Teeteen Kamenaa, joka on (jälleen kerran) uusi tuttavuus minulle. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaista se on neuloa.

Joulukuu on ollut blogin osalta hieman hiljaiseloa. Olen kyllä neulonut lähes päivittäin, mutta mitään "esittelykelpoista" en ole saanut valmiiksi ja blogikuntoon. Toivottavasti siihen tulee muutos lähipäivinä. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä ei ole villasukat, vaikka niitä tuleekin neulottua ylivoimaisesti eniten..

Kiitos äiti!

Edellisessä postauksessa taisin mainitakin, että mielessäni oli neuloa Vilait, mutta en ehtinyt lankakauppaan, koska nuorempi lapsemme päätti syntyä samana päivänä. Onnekseni äitini riensi apuun ja lahjoitti minulle kerällisen ohutta sukkalankaa. Kiitos!

Joulunpunaista

Malli: Vilai kirjasta Sock Innovation

Lanka: Opal Uni

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Mitähän näistä nyt sanoisin? Malli on ainakin melko aikaavievä neulottava. Mallikerta on 35 silmukkaa leveä ja 28 kerrosta korkea, joten ei sitä ihan heti ulkoa oppinut. Jos totta puhutaan, niin ihan viimeisilläkin riveillä allekirjoittanut sai vielä mennä välillä silmukka kerrallaan kaaviota tuijottaen. Kuvio on kyllä looginen, kaavion puolet ovat toistensa peilikuvia, joten kyllähän sitä varmaan olisi päättelemälläkin päässyt pitkälle.

Jalkaterän pituuden mittaaminen oli myös jotenkin hankalaa. Uskoin neuloneeni jalkaterästä oikean pituisen, mutta kärkikavennuksia tehdessäni huomasin, että ohjeen mukaan neulottuna sukista olisi tullut liian isot. Koska en todellakaan halunnut purkaa, päättelin silmukat kun niitä oli jäljellä 26, kun taas ohjeessa käskettiin tehdä kavennuksia kunnes jäljellä on 18 silmukkaa. Eipä tuota "virhettä" huomaa, yhtä hyvin sukat istuvat nytkin jalkaan. Plus että nyt sukkien kuvio päättyy nätisti mallikerran loppuun eikä keskelle mallikertaa :-)

Lanka oli ihan uusi tuttavuus, en ole koskaan ennen neulonut (tai edes törmännyt missään kaupassa tai nettikaupassa) mitään siitä. Koostumus on perussukkalankaa, 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Lanka neuloutui hyvin, ja sukat tuntuvat jalassa mukavilta, vaikka etukäteen ajattelin niiden kutittavan samalla tavalla kuin esim. 7 veljestä. 

Vaikka kuvio ei ollutkaan maailman mukavin neulottava, niin lopputulos on ihan mukava. Ei nämä taida suosikkilistalle päästä, eivätkä nämä ole missään nimessä Eunicen veroiset, mutta eiköhän näistä ihan mukavat käyttösukat tule. Ja vaikka joskus tulisikin neulottua toiset samanlaiset itselle, niin en ehkä neuloisi näitä lahjasukiksi. Olisi nimittäin ikävää, kun lahjan saaja huomaisi sukat ihan liian isoiksi, kun olisin mitannut jalkaterän pituuden jälleen kerran väärin.. Opalia sen sijaan voisin käyttää toisenkin kerran sukkalankana, varsikin jos se osoittautuu näiden sukkien myötä kulutusta kestäväksi langaksi :-)

Äidille edellä, tyttärelle perässä

Niinhän siinä kävi, että Lehmus-huivin valmistuttua kuului tyttären suusta päättäväisellä äänellä lausuttu "äiti neuloo minulle huivin". Ja äitihän neuloi kun kerran käskettiin :-)

Pitäisi pysyä hyvin kaulassa

Malli: Avaimenreikäkaulaliina

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 3 mm sukkapuikot

En tiedä, tarkoittiko lapsi huivilla samanlaista pitsihuivia kuin äidillään, mutta tällä kertaa valmistui lapsen kannalta käytännöllisempi asuste. Tosin kaulaan kokeiltaessa huivia ei ole saanut sitoa niin kuin se kuuluisi sitoa, vaan se on joka kerta jäänyt hartioille avoimena roikkumaan. Lapsi on kuitenkin tyytyväinen, joten äitikin tykkää.

Huivi oli nopea neuloa, valmista tuli parissa päivässä (ja siinä välissä ehti synnyttää ja viettää vauvan kanssa hetken verran aikaa sairaalassa). Ainaoikeaneule joustaa, joten kauliina sopii lapselle varmasti pidemmänkin aikaa. Leveyttä huivilla on 7,5 cm ja pituutta avaimenreiästä toiseen 26 cm. Värin lapsi sai valita itse, tarjolla oli kyseinen beige (minusta ennemminkin vaalean harmaa) ja vaaleanpunainen lankakerä.

Tällä hetkellä minulla ei ole tiedossa uusia neuleprojekteja. Tarkoituksena oli hakea sukkalankaa ja neuloa Cookie A:n Vilait, mutta suunnitelmat menivät sattumalta uusiksi. Kyllä ne sukat vieläkin houkuttelevat, mutta projektin aloitus lykkääntyi nyt tuntemattomaan ajankohtaan. Toivottavasti palaillaan pian uusien töiden parissa, siihen asti antoisaa joulun odotusta lukijoille! :-)

Tikuttelua

Tässä on todellakin työ, jonka en uskonut valmistuvan ennen vauvan syntymää. Lienenkö nopea neuloja vai vauvalla liian lokoisaa masussa? Kumpi lie, huivi kuitenkin valmistui ja vauvan syntymää odotetaan edelleen.

Ohuen ohutta

Malli: Lehmus-huivi suorakaiteen muotoisena

Lanka: Drops Lace

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Olen jo aiemmin katsellut Lehmus-huivin mallia ja tykännyt siitä paljon. Olen kuitenkin huono käyttämään kolmiohuiveja, ne ovat jotenkin epäkäytännöllisiä kaulahuiveja, enkä ole ainakaan vielä oppinut käyttämään hartiahuiveja.. Aloin neuloa ensin Ilona Korhosen Elsa B. -pitsihuivia Neulekirja-kirjasta, mutta ohje oli jokseenkin hankala ainakin minun taidoillani. Koska en löytänyt muuta mieluisaa suorakaiteen muotoisen huivin ohjetta, päätin soveltaa kolmiohuivin kuviota suorakaiteen muotoon.

Mallikuvio oli melko yksinkertainen ja neuloiminen suhteellisen nopeaa, kun mallikerran oli oppinut ulkoa. Vaihtelua toi se, että joka toinen mallikerta alkoi eri kohdasta, joten pientä tarkkuutta vaadittiin, että kaksi "eri mallikertaa" tulivat vuorotellen. Huivin alussa, sivuilla ja lopussa on ainaoikea-neuletta kehystämässä lehtikuviota.

Lanka oli aivan ihanaa, kunhan sen ohuuteen tottui alun kangertelujen jälkeen. Lacessa juoksevuus on 800 m/100 g, joten alkuun ainakin itsestä tuntui kuin olisi hämähäkin seittiä neulonut. Lopputulos oli kuitenkin toivotunlainen, ohut ja lämmin. Eikä kutita ollenkaan, aivan loistavaa kaulahuivilankaa siis ;-)

Pingottamattomana huivin koko oli noin 20 cm * 100 cm. Pingottamisen myötä huivin lopulliseksi kooksi tuli 29 cm * 143 cm. Arvoin neuloessani, kuinka pitkän neuloisin siitä. Vaihtoehdoy pyörivät 90 ja 120 senttimetrin välillä. Loppujen lopuksi ajattelin metrin kohdalla, että on parempi lopettaa ja saada huivi valmiiksi, kuin jatkaa ja huomata työn jäävän kesken vauvan syntymän vuoksi. Lopputulos on ihan passelin pituinen huivi, ei se tuosta ainakaan 10 senttiä pidempi olisi saanut ollakaan. Lankaa jäi vielä jonkun verran, ehkä viidesosa vyyhdistä.

Salamalla otetut kuvat eivät ole tällä kertaa kaikista parhaimpia, mutta niissä tulee mukavasti langan oikea väri esiin. Ajattelin tilausta tehdessäni, että väri olisi enemmän vaaleanpunainen, mutta olisiko tuo lähinnä vanha roosa? Kuitenkin, sävyerosta huolimatta tykkäsin väristä, ja lopputulos vasta mieluisa onkin!

Jos jossain vaiheessa tulee tarvetta suorakaiteen muotoiselle huiville, on tämä malli helppo kääntää pitkän sivun suuntaiseksi. Silloinhan kerroksella on ainakin Lacella neulottuna tosi paljon silmukoita, mutta kerroksia on vähän.. Ja voisihan sitä tietysti käyttää hieman paksumpaa lankaakin.

Sadepäivän välityö

Pari viime viikkoa on mennyt huiviprojektin parissa. Huivi on vielä pingottumassa, ja tänään valmistui sadepäivän ratoksi taaperolle lupaamani villasukat.

 Pinkkiä

Malli: perussukka, 36 s

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Lanka on samaa kuin Molly-pipossa ja siihen sopivissa lapasissa. Näiden neulomisesta ei ole sen kummempaa kerrottavaa, yksi sukka valmistui aamulla ja toinen iltapäivällä. Voi olla, että aikaa olisi mennyt enemmänkin, mutta taapero oli työnjohtajana komentamassa äitiä neulomaan ;-) Taisi olla tyttö innoissaan, kun sai jotain itselleen..

Mitat on otettu suurinpiirtein Novitan sukkataulukosta, joskin neuloin kantalapun pari kerrosta lyhyemmäksi ja jalkaterän sentin verran lyhyemmäksi kuin mitä taulukossa oli ilmoitettuna. Nyt sukat ovat sopivan kokoiset, taulukon mukaan tehtynä ne olisivat olleet hieman isot. Kärkiin neuloin nauhakavennukset, koska ne istuvat mukavasti pieneen jalkaan.

Alla vielä pari poseerauksen taidonnäytettä by 2-vuotias. Tottakai kummastakin sukasta piti ottaa oma lähikuvansa, kun lapsi huomasi, että nyt kuvataan kasvojen sijaan jalkoja.

Vasen jalka

Oikea jalka