Pienen pientä

Emilyn sukkien valmistuttua piti hetken aikaa mietiskellä, mitä haluaisin neuloa seuraavaksi. Mietiskelyaikana valmistui tällaisia pienen pieniä juttuja jämälangoista.

Jämälankojen hyötykäyttöä

Malli: Kirjanmerkki ja pitsikukkasia

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Kirjanmerkistä löytyy Sagittariasta ja Sagittaria Stolesta tuttua pitsikuviota. Kokeilin kirjanmerkkiin tärkkäystä vesisokeriseoksella, johon tuli 1 dl vettä ja 1 dl sokeria. Oli todella tahmaista hommaa, eikä tärkki edes pitänyt.. Kirjanmerkkejä oli kaksi muutakin, mutta koska ne onnistuivat huonommin kuin tuo kuvassa oleva, jätin ne pois kuvasta.

Pitsikukkaset tein Novitan pitsikukkakehikolla. Niiden takana on tavalliset hiuspinnit, joten niistä sai mukavat hiuskoristeet vanhemmalle lapselle. Neiti pyytää välillä itsekin, että tehdään pitsikukka..

Uudet sukat ovat jo puikoilla, ja kävinpä ostamassa kasan Lanettia, tarkoituksena neuloa jotain pehmeää serkkuvauvalle. Niistä sitten seuraavalla kerralla!

Kuin rikkaruohot

Esikoisen jalkaterät tuntuvat kasvavan tällä hetkellä kuin rikkaruohot. Edelliset neulomani villasukat jäivät pieniksi aikoja sitten, ja mummun tuomat sukat ovat nyt ihan sopivan kokoiset. Ehkäistäkseni villasukkapulaa tikuttelin yhden sukan välityönä Sagittaria stolea neuloessani ja toinen sukka valmistui eilen.

Mieluisat

Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerralla 2

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Minulla ei ole sopivan pituisia 2,5 mm:n pyöröpuikkoja, joten sukat piti toteuttaa tällä kertaa tavallisten sukkapuikkojen kanssa. Jos vain joku kerta ehtisi kaupungille, niin voisi metsästää sopivat pyöröt, ja pääsisi neulomaan sukat taas magic loopina.

Mallineule ei ihan mennyt oikein, kun siihen livahti mukaan yksi ylimääräinen välikerros yhtä mallikertaa kohden. Liekö myös paksumpi lankavalinta vaikuttanut, että sukat näyttivät vähän erilaisilta kuin kirjan kannessa. Lapsi kuitenkin tykkää, joten se on pääasia. Nirkkoreunus teki sukista mukavan tyttömäiset, ja oli äidillekin vaihtelua joustinneuleeseen.

Vaikka kyseisen kirjan neulemallit eivät olekaan mitenkään monimutkaisia, ja monissa ohjeissa neulotaan ihan vain perussukat kirjavalla langalla, on mielestäni mukavaa, että kirjan malleja voi soveltaa lähes kaiken paksuisille langoille. 

Oli muuten hieman kiire äidillä neuloa jälkimmäinen sukka valmiiksi. Esikoinen ehti nimittäin aika monta päivää kulkea pelkästään toinen sukka jalassa, vaihdellen sukkaa jalasta toiseen :-D

Neulonta-aika on huvennut ihan olemattomiin, kun esikoinen päätti jättää päiväunet pois päiväjärjestyksestä vieden minulta päivän ainoan oman hetken. Siksi seuraava työ onkin jotain "pienen pientä". Jääkäämme odottamaan päivitystä!

1988

Tapasin parhaan ystäväni vuonna 1988, 25 vuotta sitten. Viime vuonna loppuvuodesta törmäsin netissä Sagittaria Stoleen, joka näytti huivilta, josta ystäväni tykkäisi. Ja vihdoin se on valmis annettavaksi :-) Huivin kanssa ystäväni saa vuosi 1988 -aiheisen kortin.

Vaikeuksien kautta voittoon

Malli: Sagittaria Stole

Lanka: Teetee Kamena

Puikot: 4 mm suorat puikot

Tästä tuli ihanan pehmoinen ja ohut huivi, kiitos tarpeeksi paksujen puikkojen ja kunnon pingotuksen. Lankaa kului vähän yli vyyhdillinen, mutta ei kuitenkaan 1,5 vyyhtiä. Minulla ei ole vaakaa, joten en voi kertoa tarkkaa grammamäärää. Pingoittamattomana huivin koko oli 124 cm * 32 cm. Pingotuksen jälkeen mittasin huivin kooksi 193 cm * 45 cm. 

Malli oli yllättävän nopea neuloa, ja keskiosan neljän kerroksen mallikerran oppi helposti ulkoa. Opin myös uuden tavan luoda silmukoita. Huivin ensimmäisen pään liitoskohta jäi edelleen vähän erinäköiseksi kuin jälkimmäisen pään liitoskohta, mutta se saattaa johtua ihan vain pingotuksestakin. Ero ei kuitenkaan ole häiritsevä, joten hyvillä mielin annan huivin saajalleen. 

Lanka oli mukavaa neulottavaa, joskin paksuusero oli välillä todella suurta. Lanka ei kuitenkaan halkeillut tai tuntunut karhealta. Kastuessaan se tietysti tuoksui voimakkaasti lampaalta, kun on kerran täyttä villaa..

En minä tällaista heti uudelleen alkaisi neuloa, kyllä kaksi samanlaista huivia putkeen riittää. Ohjeen jätän silti talteen, eihän sitä tiedä, vaikka sitä tarvitsisi tulevaisuudessa. Tähän loppuun voisi vielä sanoa, että ihana tästä tuli, vaikka usko meinasikin paikka paikoin loppua :-)

Hän, joka ei osta neulekirjoja

Olen oikeastaan aina ajatellut, ettei neulekirjoja kannata ostaa. Ihan vain siksi, että neulemallit menevät pois muodista, ja sen jälkeen kirjahyllyssä on kirja, jota katsellessa tuntee lähinnä häpeää, että joskus on voinutkin käyttää moisia vaatteita. Oikeasti, katsokaa vaikka näitä Dropsin malleja, hui kauheaa.

En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin netissä Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia -kirjaan. Kirjassa kerrotaan Haapsalun pitsien historiasta ja siihen on koottu Haapusalulaisia pitsineulemalleja. Tämän on pakko olla ajatonta, eikö vaan?

Malleista aika moni oli melko samanlaisia, samaa kuviota toistettiin vain eri malliin. Osa huiveista oli myös hassun lyhyitä. Lyhin taisi olla 120 cm, juuri ja juuri kaulahuiviksi sopiva. Onneksi huiveissa ei tiheydellä tai langan paksuudella oli kauheasti väliä, toisin kuin esim. puseroissa.

Pari mallia nousi heti esille, jotka olisi mukava neuloa, kunhan vain oikeanlainen lanka tulee vastaan. Mallit vaikuttivat melko yksinkertaisilta, kun selailin kaavioita. Aloituksetkin olivat ihan tuttuja, mm. silmukoiden luonti virkatuista ketjusilmukoista. Mukana tullutta dvd:tä en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta käsittääkseni se sisältää ohjevideoita.

Kirjaa myydään myös suomenkielisenä, tosin en m-uista kirjan nimeä tähän hätään.. Adlibriksestä ainakin löytyy, joten ei kuin etsimään, jos alkoi kiinnostaa :-)

:-)

Ei mulla muuta kuin että mä onnistuin!

Tällä kertaa huivin osien liitoskohdasta tuli sellainen kuin siitä pitikin tulla. Tästä on hyvä jatkaa. Otin myös 0,5 mm paksummat puikotkin käyttöön, jos vaikka tulisi valmista vähän nopeammin. Tavoite on saada huivi valmiiksi ystävänpäivään mennessä, eli tasan kuukausi aikaa.

Terkuin, onnellinen neuloja

Sulaa hulluutta?

Eihän se huivin toinen pää onnistunut, joten allekirjoittanut päätti lahjoittaa huivin roskiksen jumalalle ja aloittaa koko projektin alusta vähän eri lähestymistavalla.

Hullua vai ei? Itse sanoisin, että hullua. Todella hullua. Varsinkin näillä aikaresursseilla, kun omaa aikaa on "todella" vähän.

Kuitenkin, olen suunnitellut antavani huivin lahjaksi, ja olisi harmittanut ihan älyttömästi antaa huivi, jossa on niin räikeä virhe, että sitä ei voi olla huomaamatta, vaikka ei olisi ikinä kuullut neulomisesta.

Nyt siis kohti uusia seikkailuja, toivottavasti seuraava kerta toden sanoo. Kolmatta kertaa ei nimittäin tule.

Mä neulon vielä tämän kerroksen..

Välillä olisi hienoa, jos lapsille voisi sanoa, että äiti neuloo tämän jutun loppuun, puuhataan sitten sen jälkeen. Mutta eihän pienet lapset ymmärrä sellaista asennetta, se on kuulkaas heti tai heti kiukuttelun kera.

Se ei tietty ole ongelma suurimman osan aikaa, mutta nyt on sellainen neuleongelma käsissä, että mieli tekisi vain neuloa ja neuloa, kunnes ongelma on ratkaistu. Neuloin nimittäin Sagittaria Stolea. Aloitin ohjeen mukaisesti neulomalla ensin toisen pään, sitten keskiosan (joka on erilainen kuin huivin päät). Aloitin huivin toisen pään neulomisen, ja kappas kappas, se olikin ihan eri näköinen kuin ensimmäinen pää. Keskiosan ja pään liitoskohta oli ihan eri näköinen, ja tietysti oikean näköinen oli toinen, juuri aloittamani huivin pää.

Malttamattomana tietysti purin ensimmäiseksi neulotun pään ennen kuin sain jälkimmäisen pään valmiiksi. Purkamisen jälkeen laskin silmukat, 78. Viisi silmukkaa on siis kadonnut matkan varrella jonnekin. Koska huivin jälkimmäinen pää on vielä kesken, en pääse ratkaisemaan ongelmaa, ennen kuin se on valmis. Ja neulomaan en pääse ennen kuin lapset ovat päiväunilla, vaikka hirmuisesti tekisi mieli saada huivin jälkimmäinen pää valmiiksi, että pääsisin ratkaisemaan kadonneiden silmukoiden tapausta. Hieman nimittäin jännittää, saanko ensimmäisestä liitoskohdasta yhtä siistin kuin jälkimmäisestä.

Niinpä niin, hullua on helppo pitää jännityksessä. Pitää vain laittaa varpaat, sormet ja kaikki muukin ristiin menevä ristiin ja toivoa, että saan jossain välissä pitkän neulomispätkän (= kummatkin lapset yhtä aikaa päiväunilla) ja liitoskohdan onnistumaan. Pääsisipä jo neulomaan!