Joulupukin apulaisena, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin tänne, että haluaisin aloittaa uuden perinteen, nimittäin villasukat lapsille joululahjaksi. Viime vuonna tuo perinne meni heti mönkään, mutta tänä vuonna aikaa oli enemmän ja sain neulottua jokaiselle lapsellemme uudet sukat.

Violettia esikoiselle

Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerrallaan 2

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Tämä sukkamalli on nähty blogissani aiemminkin. Silloin neuloin ne Dropsin Fabelista. Koska sukat eivät silloin näyttäneet samalta kuin kirjassa, halusin neuloa nämä uudelleen ja kokeilla, teinkö jonkin virheen edellisissä sukissa. No, eivät nämä mielestäni vieläkään näytä samoilta, mutta on tuo kuvio silti nätti! Tosin se on melko joustamaton, joten muutama ylimääräinen silmukka kerrosta kohden on paikallaan. Neuloin sukat 42 silmukalla ja lapsemme ilmoitti, että ne ovat liian tiukat. Ilmeisesti varret puristavat (jos puristavat. En nähnyt lapsen kokeilevan sukkia, joten en tiedä, mikä niissä mättää). Omaan jalkaani kokeillessa ne menivät ainakin jalkaterän osalta omaan jalkaani. No, ehkäpä nämäkin vielä pääsevät käyttöön, tai toivottavasti lapsi suostuu edes kertomaan, mikä näissä mättää. Kovasti hän jo toivoi minulta sukkia, kun joulumuori neuloi huonot. Ei joulumuorikaan voi joka kerta onnistua?

Punaista keskimmäiselle

Malli: Perussukat neljän silmukan valepalmikolla

Lanka: Gjestal Janne

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Keskimmäisen lapsukaisemme sukat tuottivat eniten pähkäilyä ja päänvaivaa. Halusin niihin ehdottomasti jotain muutakin kuin sileää neuletta, mutta toisaalta vähäinen silmukkamäärä tuotti päänvaivaa. Monet neljällä silmukalla jaolliset kuviot olivatkin oikeasti kahdeksalla jaollisia, että ne olisivat jakautuneet kauniisti pääliosan ja kantalapun kesken. 40 silmukkaa kuulosti kuitenkin vähän paljolta 3-vuotiaan sukkiin, joten jouduin googlettelemaan aika pitkään ennen kuin keksin ratkaisun.

Neuloin näihin neljän silmukan valepalmikkoa, ja jaoin silmukat niin, että kantalappuun tuli 17 silmukkaa. Niin sain jalan pääliosan ja pohjan väliin kumpaankin reunaan nurjan silmukan.

En ole koskaan ollut valepalmikon suurin fani, vaikka sitä on monessa paikassa kovinkin ylistetty. Sukat kuitenkin valmistuivat suhteellisen nopeasti, ja olivat juuri sopivan kokoiset pienelle neidillemme. Hieman jännitti, menevätkö nämä lapselle jalkaan, vai ovatko ne liian tiukat. Tuomio oli, että ne ovat hyvät. Onneksi, muuten joulumuorille olisi sattunut kaksi hutia.

Kuopukselle sinistä

Malli: Perussukat, 36 s

Lanka: Sininen lanka Novita 7 veljestä, punainen Gjestal Jannea

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Niinpä niin, ei taaskaan täysin perussukkaa. Kuopuksellamme on melko rintava jalan malli, joten neuloin hänen sukkansa samalla silmukkamäärällä kuin keskimmäisellemme. 

Näihin sukkiin jaoin silmukat samalla tavalla kuin edellisiin, eli 17 silmukkaa kantalappuun ja loput pääliosaan. Silmukoita jäljittelemällä kirjoin kantalappuihin punaiset sydämet, joiden ruutupiirroksen suunnittelin itse. Kantalappuun piti tietenkin saada pariton määrä silmukoita, että sain sydämet keskelle kantalappuja.

Nämä eivät ihan tainneet päästä kivoimpien joululahjojen top 3 (tai edes top 5) -listalle, mutta ehkäpä nämä on mukava vetää jalkaan, jos ja kun ulkona lämpötila putoaa nollan alapuolelle. Tänään oli jo viileämpää kuin aattona, mutta mahtaako talvi vieläkään tulla tänne eteläiseen Suomeen?

Joulupukin apulaisena, osa 1

Viime vuosina tapanani on ollut tehdä joitakin joululahjoja itse resurssien mukaan. Lapsemme sai jokin aika sitten lahjaksi Suomen lasten runotar -runokirjan. Siinä on mukavia runoja, jotka sopivat mielestäni hyvin lorupussin loruihin. Koska lähipiirissä ei ollut sopivaa lahjottavaa, jäi idea toteuttamatta silloin, kun se tuli mieleeni. Nyt minulla on pieni kummipoika, joten pääsin vihdoinkin toteuttamaan lorupussin. 

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa?

Kaava: Oma

Kankaat: Eurokangas

Ajatuksenani oli ommella pussi ihan erilaisesta kankaasta. Kangaskaupan täti näytti harkisemani kankaan lisäksi tätä metsäneläinaiheista kangasta, ja olin myyty. Tuo sopii loistavasti lorupussiin!

Pussin "etupuolelle" tulivat kettu ja orava, toiselle puolelle pääsivät pöllö ja etana. Kankaassa oli ihania vihreitä puita, mutta niitä en saanut mallattua pussiin, koska se olisi tarkoittanut suurta määrää giljotiinin käsittelyyn joutuneita eläimiä... 

Yläreunan nauhakujan etupuolelle ompelin kaksi napinläpeä. Pujotin niiden läpi nauhan johon sidoin Lorupussi-lätkän. Se oli mielestäni kätevin ratkaisu, toinen vaihtoehto olisi ollut sitoa se pussin solmimisnauhoihin, Sydänkuvioinen puuvillanauha on myös Eurokankaasta. Aika söpöä, eikö vain?

Niin, miltä pussiin päässeet kortit näyttivät? Varmasti itse tehdyiltä, mutta kyllä niistä pitäisi selvän saada. Piirsin kortit 100-grammaiselle paperille, kirjoitin lorut taakse käsin ja lopuksi laminoin kortit. Se oli tarpeen, kummipoika oli nimittäin ollut kovinkin innokas maistelemaan kortteja!

Yhteiskuva

Kaikkia loruja en enää muista, mutta tässä yksi niistä: Sain lahjaksi leikkilaivan, / nyt pihalle meren kaivan. / Laivalla matkustan viidakkoon / ja suuri sankari oon. / Tuon äidille lahjaksi leijonan / ja siskolle apinan. / Ja isälle - mitähän? / No, vaikkapa pähkinän!

Toivottavasti tämä tuo iloa ja yhteisiä hetkiä kummipojalleni ja hänen vanhemmilleen! 

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa...

Ja käsityöläisen neulomaan.

Ostin syksyllä kuopuksellemme uudet toppahanskat. Niitä ei ole vielä kauheasti tarvinnut käyttää, kun lämpömittari on pysytellyt sitkeästi nollan yläpuolella. Muutaman kerran olemme saaneet pukea lämpimämmät hanskat käteen, ja olen tullut siihen tulokseen, että kovemmilla pakkasilla nuo kovin lämpimiksi kehutut rukkaset eivät taida riitää pienellemme. Onneksi ne ovat reilun kokoiset, joten sinne mahtuu alle ohuet lapaset.

Värit passaavat hyvin yhteen

Malli: Peruslapaset peukalokiilalla Novitan lapastaulukon mukaan

Langat: Oranssi Gjestal Jannea, farkunsininen Novitan 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikko

Näistä tuli ainakin äidille mieluiset! Värit sopivat todella hyvin yhteen.

Neulomisen suhteen näissä ei ollut mitään sen kummempaa. Peukalokiilan neulomisen jälkeen poimin korvaavat silmukat virkatusta ketjusilmukkaketjusta, jolloin peukaloa neuloessa ei tarvinnut nostaa kuin kaksi silmukkaa. Hieman ne kaksi silmukkaa jäivät hassusti, mutta muuten lopputulos oli mielestäni paljon siistimpi kuin muilla kokeilemillani tavoilla.

Neuloin lapaset magic loopilla. Se vain on mielestäni paljon kätevämpi tapa kuin puikoilla neulominen. Ja kummastakin lapasesta, sukasta, hihasta, tai mitä ikinä neulookaan, tulee samanlainen. Ei tarvitse laskea kerroksia tai mittailla vähän väliä valmista neuletta. Ja mikä parasta, ei tule mitään toisen kappaleen syndroomaa.

Keskimmäiselle lapsellemme on jo lapaset valmiina, kun hän perii esikoisensa vanhat. Esikoinen sen sijaan tarvitsee itselleen uudet lapaset, joten se taitaa olla seuraava neuleprojektini. Langatkin on jo valittuna. Enää tarvitaan runsas määrä käsivoidetta, koska langat tuntuvat näin talvisin kuivattavan kädet ihan koppuroiksi..

PS. Langat näihin lapasiin löytyivät omista kätköistä. Käsityö parhaimmasta päästä siis, kun samalla sain käytettyä jämälankoja pois!

Ompelija ja surkeiden sattumusten sarja

Minulla oli jouluprojekti. Paino sanalla oli. Ei ole enää.

Keksin muutama viikko sitten, että haluaisin ommella koristetyynyihimme jouluiset päälliset. Kävelin kangaskauppaan, valitsin kankaan ja siirryimme myyjän kanssa leikkuupöydälle. Minulla oli visio, myyjällä oli oma visionsa. Lopputuloksena kävelin kaupasta ulos mukanani väärä määrä (lue: liian vähän) kangasta ja väärän pituiset vetoketjut (tämänkin asian huomasin vasta kotona, kun en siellä kaupassa saanut kyseisiä ketjuja käteeni).

Tulin kotiin, kastelin kankaan, mittailin ja pähkäilin. Totesin, etten saisi enää haluamani kokoisia tyynyjä, mutta yrittäisin ommella ne mahdollisimman suuriksi. Leikkasin kankaat, huolittelin, ompelin vetoketjut ja ensimmäisestä tyynystä loputkin saumat. Ei ollut hyvä, vaan vetoketju oli ihan liian lyhyt, meillä kun oli kangaskaupan myyjän kanssa ilmiselvästi eri visio siitä, miten koristetyynynpäällisiä ommellaan.

Kävelin uudelleen kauppaan ja ostin pidemmät vetoketjut. Palasin kotiin, purin kaiken siihen mennessä ompelemani. Koska ajattelin tehdä sarjatyötä, ompelin uudet pidemmät vetoketjut kolmeen kankaaseen kiinni. Ompelin ensimmäisen tyynyn valmiiksi asti, käänsin työn oikein päin, eikä vieläkään: kankaan vähyydestä johtuen vetoketju oli pakko sijoittaa ihan tyynyn yläreunaan, ja kun päällekkäin on muutama kerros kangasta ja jäykkää vetoketjua, arvaa varmaan vähemmänkin ommellut, etteivät kulmat enää käänny nätisti.

Purin jälleen sivu- ja pohjasauman ja mallailin. Jos olisin halunnut sijoittaa vetoketjun keskemmälle tyynyn takakappaletta, olisi päällisen korkeudesta lähtenyt jälleen pari senttiä, ja 43 senttiä korkea päällinen on vähän nafti 50-senttiselle tyynylle ainakin omasta mielestäni.

Siirsin kankaat jo mappi ö:hön, kunnes googletin ohjeita vetoketjun ompelemiseen haluamaani työhön ja löysin ilmeisesti ohjeen, jonka mukainen kangaskaupan myyjän visio oli. Mietin hetken aikaa ja ajattelin, että voisin vielä yrittää kolmannen kerran, vaikka lopputulos olisikin ei niin mieluinen. Katselin kankaita ja mietin, miten niitä pitäisi muokata. Tajusin, etten saa kohdistettua kuvioita etu- ja takakappaleista samalle korkeudelle, joten luovutin. Tänä jouluna kotonamme ei ole jouluisia tyynynpäällisiä. Ehkä ensi vuonna, jos vielä jaksan alkaa yrittää.

Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitäny heti alkuun miettiä vaihtoehtoista tapaa toteuttaa työ, eikä itsepäisesti tähdätä oman visioni mukaiseen lopputulokseen. Olisin saanut ainakin jonkinlaiset päälliset aikaiseksi. Ja ainakin opin, ettei ikinä milloinkaan kannata lähteä kangaskauppaan miettimättä tarkkaan, kuinka paljon kangasta tarvitsee. Jos alkaa selostaa vieraalle ihmiselle projektiaan tarkemmin, saattaa koko homma mennä pilalle...

Kiitosta kaupan asiakaspalvelu saa palautteen hoitamisesta. Asian tiimoilta otettiin yhteyttää nopeasti ja sainpa pieleen menneistä kaupoista hieman hyvittelyjäkin. Silti asiasta jäi hieman paha maku suuhun, enkä ole varma, haluanko jatkossa asioida kyseisessä kaupassa. Harmillinen juttu, kun se sattuu olemaan lähin kangaskauppamme ja sinne on ollut tähän asti helppo mennä asioimaan. Ja harmitti, etten saanut niitä päällisiä. Joulukoristelutkin tuntuvat vajavaisilta, kun olin jo ehtinyt mieltää, että sohvalla on jouluiset tyynyt tuollaisten ei mihinkään vuodenaikaan kuuluvien tyynyjen sijaan.

Jotta koko postaus ei menisi ihan synkistelyksi, olen pitkästä aikaa neulonut! Työ on melkein valmis, ja toinen samanlainen olisi vielä tehtävänä. Saapa nähdä, postaanko ne tänne yhdessä vai erikseen.

Yhdeksän yötä jouluun! Jouluvalmistelumme ovat jo hyvällä mallilla ja joulusiivoustakin olemme saaneet jo tehtyä. Lahjat on ostettu, ruoat on vielä laittamatta. Mahtavaa, joulu on pian täällä! Miten teidän muiden joulun odotus ja jouluvalmistelut ovat edenneet? Toivottavasti hyvin ja hyvillä mielin :-)

Ei oo pöllöllä hampaita suussa

Olette varmasti nähneet luonto-ohjelmissa videota pöllöistä? Yleensä ne tuijottavat tuiman näköisinä eteensä ja näyttävät viisailta (tai ei niin viisailta). Meillä on ollut tapana leikkimielisesti sanailla, että mikä pöllö näyttää miltäkin kissaltamme. Kun kannoin Eurokankaasta kotiin pöllökuosisen kankaan, sai se aikaan kilvoittelun siitä, mikä pöllö kuvastaa mitäkin kissaamme. Keskimmäinen lapsemme jopa intoutui väittämään kuopukselle ommeltua paitaa kissapaidaksi!

Pöllö poikineen

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Pöllökangas Eurokankaasta, resori Majapuulta.

Tämä on ihan peruspertsa. Muutin kaavaa leventämällä hihoja kahdella sentillä pyöriön alapuolelta. Pyöriöön en uskaltanut kajota, koska silloin olisi pitänyt etu- ja takakappaleitakin viilata vastaamaan hihan pyöriön pituutta. Kaavan mukaisilla hihoilla paita ei istunut lapsen päälle nätisti, koska hihat olivat aivan liian kireät. Leveämpien hihojen jälkeen istuvuus oli ihan erilainen, ja nyt tämä pääsee käyttöön.

Alunperin ajattelin ommella tämän paidan raglanhihaisena, ja hihojen piti olla yksiväriset. Ostin hihoja varten kangasta, mutta kotiin päästessäni huomasin, että joustocolleget olivat samassa hyllyssä trikoiden kanssa eikä yksivärinen kangas ollutkaan trikoota. Mietin, tuleeko paidasta liian kirjava, jos hihatkin ovat pöllökuosia, mutta sitten löysin eräästä blogista vastaavasta koirakuosisesta kankaasta ommellun paidan, joka ei mielestäni ollut liian kirjava. Niinpä päätin ommella yksivärisestä joustocollegesta paidan kaveriksi housut.

Kaava: Minikrea 20302

Kankaat: Joustocollege ja trikoo Eurokankaasta, resori Majapuulta

Joustocollegea oli hieman naftisti, jotta niistä olisi saanut ihan samanlaiset peruspöksyt kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nallepaidan mintun väriset peruscollarit. Olin jo aiemmin katsonut kaava-arkilta, että siinä oli kaavat myös housuihin, joissa on takana tuollainen kaareva leikkaus. Peruspertsa alkaa olla aika hyvin hallussa, joten oli mukava päästä kokeilemaan jotain vähän erilaista, joka siltikin oli oikeastaan ihan peruskauraa. Sen verran muutin kaavaa, että leikkasin tuon yläosan kaarevan kankaan taitteelta. Kaavan mukaan siihen olisi pitänyt tulla takasauma ylös asti.

Koska taakse oli jotain erilaista, halusin etupuolellekin jotain uutta. Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin kokeilemaan tuollaisia taskuja, joissa etukappaleesta leikattiin osa kankaasta pois ja taskun kangas näkyy tuolta alta. Taskut eivät ole kovinkaan isot, mutta eipä tuollainen alle puolitoistavuotias kauheasti taskuja tarvitse. Ne ovat lähinnä ulkonäöllinen seikka. Kankaasta jäi sopivasti tilkkuja jäljelle, ja sain saman pöllön kurkistamaan kummastakin taskusta.

Vyötärölle ja lahkeensuihin ompelin erilliset kuminauhakujat kaksinkerroin taitetusta kankaasta. Ompelu hoitui saumurilla, joten näissä housuissa on kaksoisneulaa käytetty vain taskujen ompeluun.

Olen tyytyväinen, kuinka hyvin nämä housut onnistuivat. Eniten jännitti resorilla kanttaaminen, resorin pätkä kun tuntui kovin lyhyeltä taskunsuun reunaan suhteutettuna. Hyvin se siihen kuitenkin venyi ja vanui, eivätkä taskut näytä liian pieniltä housuihin suhteutettuina. Ja nuo taskuista kurkkaavat pöllöt ilmeineen, aivan loistavat.

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä jotain jouluista. Pitäkäähän peukkuja, että saan projektin valmiiksi ennen kuin joulu on jo ohi...

PS. Paidan etukappaleestakin löytyvä valkoinen nokka auki oleva pöllö on ilmiselvästi nuorin kissamme, Ja tuo huuhkaja on ilmetty vanhempi kollimme, joka kirjahyllyn päältä vartioi valtakuntaansa. Ja ei, tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!

Jos metsään haluat mennä nyt

Jos puhutaan ompelijaesikuvista, niin Mutturallan Annika on yksi ehdottomista suosikeistani. Useimmiten hänen luomuksensa aiheuttavat lähinnä vihertymistä allekirjoittaneen kasvo-osastolla, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää. Kun huomasin Majapuulle tulleen myyntiin upeaa Annikan suunnittelemaa kangasta, oli sitä pakko tilata kuopukselle.

Karhuja

Paidan kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ei voi kuosista sanoa muutakuin että se on upeaa! Tällaisesta on mukava ommella peruspertsaa, kun ei ole minkäänlaista tarvetta miettiä, että millä tavallista vaatetta piristäisi. Resorin osalta pohdin vaihtoehdoksi joko mustaa tai valkoista, ja päädyin loppujen lopuksi mustaan. Valkoinen resori olisi ehkä korostanut enemmän valkoisia karhuja, kun taas musta resori tuo esiin mustat karhut.

Lapsillamme on harvoin päällä mitään "mätsääviä" vaatteita, vaan päälle valikoituvat useimmiten käteen ensimmäisenä osuvat vaatteet. Lähipiiristäni löytyy myös vanhempia, jotka ovat paljon tarkempia vaatteiden kanssa: heidän lapsillaan on aina yhteensopivia vaatteita päällään. Olen yrittänyt viime aikoina ottaa heistä mallia, ja niinpä itse ommeltu paita vaatii kaverikseen itse ommellut housut.

Sävy sävyyn

Kaavat: Minikrea 20302

Kankaat: Majapuu

Klikattuani karhukankaan ostoskoriin selailin collegekankaista, josko niistä löytyisi sopivaa housukangasta karhupaidan kaveriksi. Ja mikä onni, tarjolla oli paitakankaasta löytyvää murrettua minttua joustocollegena. 

Minikrean kaavoissa on useimmiten ohjeena ommella kuminauha kiinni kankaaseen. Tässäkin kaavassa ohjeistettiin ompelemaan kuminauha kiinni kankaaseen ja sen jälkeen ompelemaan se taitteen alle. Kyseinen työskentelytapa tuntuu itsesäni jotenkin vieraalta, joten lisäsin sekä vyötärön että lahkeensuiden taitteisiin sentin verran enemmän käännösvaraa ja ompelin niihin kuminauhakujat. Kuminauhan ompelemisessa kankaaseen kiinni on kyllä omat hyvät puolensa: nyt kuminauha tuntuu kääntyvän kaksin kerroin, kun housut pukee lapselle päälle. Kyllä sen saa suoristumaan, mutta hieman se vaatii venkslaamista, varsinkin kun lapsi ei osaa vielä seistä itse. 

Kyllä tuollaisella setillä mielestäni kelpaa mennä. Melkein täytyy lähteä katsastamaan vaatekaapin sisältö, että lapsukainen saa muillekin paidoille yhteensopivat housut!

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan

Kuopuksemme ei ole saanut viime aikoina uusia vaatteita, joten tällä kertaa jotain hänelle.

I want to ride my bicycle, I want to ride my bike!

Kaava: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Ostin tuon polkupyöräkankaan muistaakseni alkuvuodesta Majapuun alennusmyynneistä. Ajatuksenani oli ommella tästä olkanepillinen pienempää kokoa oleva paita. No, pari olkanepillistä paitaa tuli tehtyä, mutta tästä ei koskaan muodostunut sellaista. Tällä hetkellä kuopuksella on ihan riittävästi sopivan kokoisia vaatteita, joten suuntasin katseeni seuraavaan kokoon, niitä kun ei ole vasta kuin yksi paita ennestään.

Tämä oli ihanaa kangasta ommeltavaksi! Harmi, ettei tätä ole lisää esim. jossain muussa värissä. Paita valmistui suunnilleen ennätysajassa. Leikkasin kankaat perjantaina illalla, saumuroin paidan kasaan lauantaina ja tänään sunnuntaina ompelin huolittelut ompelukoneella. Tavallisesti ompeluaikaa on ehkä kerran viikossa, joten yleensä vaatteiden valmistumiseen menee paljon enemmän aikaa.

Tässä paidassa ei ole oikeastaan mitään, mikä olisi jäänyt työn valmistuttua harmittamaan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tällaisia lisää, kiitos ;-)