Ihanaa raitaa Noshilta

Ompelin keväällä kuopuksellemme pupupaidan. Koska en ollut täysin varma pääntien resorin istuvuudesta, jätin toisen paidan keskeneräiseksi odottamaan, että ensimmäinen paita olisi sopivan kokoinen pojallemme. Kuluneella viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin jälkimmäisenkin paidan valmiiksi.

Raitaa, raitaa, enemmän raitaa

Kaavat: Minikrea 50220 pienin muokkauksin, koko 80/86

Kankaat: Nosh

Muutin tähän paitaan pääntien resoria ja lisäsin siihen piilonepin lisäämällä nepin pääntien resorin taitteeseen. Lopputulos oli paljon parempi kuin pupupaidassa. Tuo pääntien resori on istuvuudeltaan edelleen kysymysmerkki, kun minulla ei ollut sille mitään valmista pituutta. No, onneksi se on helppo poistaa ja korvata lyhyemmällä kappaleella, jos siltä tuntuu. Merkitsen tähän itselleni myöhempää käyttöä varten, että pääntien resorin pituus oli tässä 39 cm, josta etukappaleen puolelle tuli 3 + 19,1 cm ja takakappaleeseen loput. Resorin pituuden laskin 0,75 kertoimella.

Pupupaidan myötä huomasin, että tämä kaava on pojallemme mallia makkarankuori. Onneksi meillä on kummipoikia ja lasten serkkuja, joille näitä meille sopimattomia vaatteita voi tarjota. Tämä vaate matkustaa lastemme nuorimmalle serkulle, toivottavasti se on mieluinen.

Blogissa on ollut viime aikoina todella hiljaista. Olen jo tehnyt joululahjoja, eikä niitä luonnollisesti voi julkaista täällä ennen joulupukin vierailua. Pukinkonttiin päätyy meiltä ainakin neulottuja lahjoja, ja saattaapa siellä olla joukossa jotain ommeltuakin.

Onneksi jouluun on vielä jonkin verran aikaa, ja seuraavaksi työlistalla on lahjojen lisäksi ainakin leggingsejä esikoiselle ja paidat kahdelle vanhimmalle. Niitä varten on jo ostettuna ihania kankaita, toivottavasti pääsen pian esittelemään kyseiset ihanuudet teillekin!

Räyh!

Syksy on täällä, kuten minäkin. Keväällä minulla meni sukset ristiin sekä saumurin että ompelukoneen kanssa. Kumpikin teki huonoa tikkiä, mutta en osannut korjata asiaa. Minulla ei ollut motivaatiota pähkäillä asiaa sen enempää. vaan jätin harrastukseni suosiolla tauolle. Jokin aika sitten (olisiko siitä nyt pari viikkoa) avasin ompelukoneen ja selvitin, miten saan alalankaa löysättyä ja kaksoisneulan tikin siistimmäksi. Saumurinkin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen, ja syksyn ensimmäisenä työnä valmistui pitkähihainen esikoisellemme.

Ei voisi muuvit mennä villimmäksi

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Jätti-Rätti

Kävin keväällä ostamassa ompelulankaa Katariina-mekkoihin Jätti-Rätistä. Aika usein tulee käytyä kangaskaupassa ostamassa vain ompelulankaa tai muita pikkutarvikkeita ja kankaat jäävät hyllyyn. Tuollakin kertaa kiertelin ja kaartelin hyllyjen välissä, mutta mitään mieluista ei löytynyt. Sitten silmiini osui tuo kissapetokangas. Jonkinlaista trikoota se on, joskin laadultaan se ei ihan yllä nettikangaskauppojen kankaiden tasolle. Kuosi ja värit ovat kuitenkin mitä ihanimmat!

Kaksoisneula ei tehnyt tämän kanssa vielä ihan parasta tikkiä. Hihoissa ja helmassa ylälanka oli liian löysällä, joten nurjalla puolella on nähtävissä aikamoista suttua. Pääntiessä taas tuli aika paljon hyppytikkejä, mutta mitäs pienistä kun eivät pienetkään minusta. Harvemmin vaatteita puetaan nurin päin päälle. Pääntien huolittelin alavaran kanssa, koska minulla ei ollut sopivan väristä resoria. Toimii niin oikein hyvin, ehkä jopa paremmin kuin resorilla!

Tästä tuli hieno! Edessä ovat vuoden pimeimmät ajat, joten on mukava saada väriä elämään lasten vaatteissa. Toivottavasti tyttö tulee pitämään tätä paitaa paljon päällään tulevina kuukausina. Pitänee ilmeisesti surauttaa toinen samanmoinen perään, koska pikkusisko ehti jo ilmoittaa, että hän haluaa samanlaisen pantteripaidan itselleen. Hänellä kun ei vielä ole tarpeeksi siskonsa vanhoja ja varta vasten hänelle hankittuja vaatteita ;-)

Unen tuloa odotellessa

Sain keväällä syntymäpäivälahjaksi neulekirjan ja rahaa lankaostoksia varten. Käytin rahat jo aikaa sitten Lankamaailmassa, ja ensimmäisestä kerästä kuoriutuivat sukat Cookie A:n mallilla. Uusi neulekirja jäi vielä hyllyyn "kypsymään". Olen nimittäin jotenkin hidas lämpiämään uusille sukkamalleille. Sukkia rakkaudella -kirjakin marinoitui kirjahyllyssä 2,5 vuotta ennen kuin uskaltauduin aloittamaan nämä sukat, joihin ihastuin heti kirjan ostettuani.

Ei oo horisontti ihan vaakatasossa...

Malli: Thelonious kirjasta Sukkia rakkaudella

Lanka: Austermann Step classic

Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Ei mennyt kuten Strömsössä näiden sukkien neulominen. Vai pitäisikö sanoa, että koin (näidenkin kanssa) suurta luomisen tuskaa? 

Aloin neuloa näitä ensin eri värisellä langalla 2,25 mm puikoilla. Puolessa välissä vartta kokeilin sukkia, eivätkä ne menneet jalkaan, eivät millään. Hankkiuduin eroon koko työstä ja otin pienen aikalisän. Värin vaihto, suuremmat puikot ja uudella innolla työhön. Neuloin näitä aina iltaisin odottaessani, että vauvamme nukahtaisi yöunille.

Kantapäiden kohdalla, kiilakavennuksia neuloessani meinasi iskeä hermoromahdus. Ensin aloitin siirtymät väärin, lisäksi kiilakavennusten viereiset nurjat silmukat jäivät ihan kamalan näköisiksi. Purin, neuloin ja purin vähän lisää. Kokeilin yhtä sukkaa kerrallaan sukkapuikoilla ja lyhyellä pyöröpuikolla, mutta eihän se onnistunut siltikään. Lopulta palasin neulomaan kahta sukkaa kerrallaan pitkällä pyöröpuikolla ja siirsin kiilakavennukset silmukan verran pohjaa kohti. En silloin ollut täysin tyytyväinen työn jälkeen, mutta päätin antaa asian olla.

Pääsin kärkikavennuksiin asti, ja neuloin muutaman kerroksen. Sitten iski motivaation lopahdus. Sukat olivat keskeneräisinä viikkoja. Muutama päivä sitten eräänä aamuna, kun lapset nukkuivat ja olin toimettomana, kaivoin sukat pussista ja jatkoin neulomista. Tänään nämä valmistuivat ja ai että kun ovat ihanat! Mikähän näissäkin muka mätti aikaisemmin keväällä? Tänään on kesän lämpimin päivä, ja silti on pakko tallustella sukat jalassa, kun ne ovat niin hienot!

Olen tottunut neulomaan sukkiin lyhyemmät varret, joten näin pitkävartisten sukkien sopivuus omiin jalkoihin jännitti. Liekö mallin joustinneuleen ansiota, että sukat istuvat täydellisesti jalkaan? Mallikerta oli helppo oppia ulkoa, enemmän muistamista oli siirtymissä. Ohjeessa mainitut kymmenen silmukkamerkkiä olivat mielestäni liioittelua, itse neuloin nämä alkuun neljän ja loppuvaiheessa kahden silmukkamerkin kanssa. 

Päättelin nämä silmukoimalla. Se on nykyään mielestäni paras tapa päätellä sukat, lopputulos on paljon siistimpi kuin jos langan vetää loppujen silmukoiden läpi. 

En ole vähään aikaan ollut näin tyytyväinen työn lopputulokseen. Tästä fiiliksestä voisi pitää kiinni pidemmänkin aikaa!

Kesän juhliin

Huh, olipa tämä urakka! Enpä olisi uskonut, että voin käyttää kahden pienen mekon ompelemiseen kokonaiset kolme viikkoa ja että vielä iskisi stressi, saanko ne valmiiksi ennen määräaikaa...

Mitähän näistä nyt ajattelisi?

Kaava: Katariina Mekkotehdas-kirjasta

Kankaat: Puuvillakangas Fabriinasta

Ostin Mekkotehdas-kirjan jo kuukausia sitten. Aloin heti kirjan saatuani piirtää kaavoja esikoisen mekkoon, mutta ne tuntuivat olevan kovin leveitä ja lyhyitä, joten innostus lässähti heti alkuunsa ja kirja jäi pölyttymään kirjahyllyyn.

Muutamia viikkoja sitten kaivoin kirjan taas esiin ja katselin malleja. Katariina näytti mukavalta ja sopivalta tyttöjen mekoiksi kesän juhliin. Esikoinen valitsi kankaan itse Fabriinasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensin kangaskauppias soitti ja totesi, etten ollut huomannut alennuskoodia, joten mitä laitettaisiin lisäksi tilaukseen? Pyysin häntä laittamaan tilaamaani kangasta sen verran enemmän, mitä rahalla saa. Oli kyllä loistava päätös näin jälkikäteen sanottuna!

Vasemmanpuoleinen mekko on esikoisellemme. Piirsin kaavat koossa 110/116, vaikka se onkin pienempää kokoa kuin mitä hän muuten käyttää. Ompelin yläosan valmiiksi, ja huomasin, että se on liian leveä. Purin koko viritelmän, lyhensin kaarrokkeiden yläreunojen kuminauhoja 1,5 cm, pidensin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituuksia 2 cm ja ompelin mekon loppuun. Juuri passeli, ja kaiken sen purkamisen ja tuskailun arvoinen. Koko hommaan meni aikaa viikon verran.

Koska kokoa pienempi mekko sopi esikoiselle, valitsin koon samalla periaatteella nuoremmalle neidillemme. Ompelin mekon ihan ohjeiden mukaan, jälleen hihansuiden ja empirelinjan kuminauhoja pidentäen. Sain mekon valmiiksi, ja ei, se olikin pieni. Kyllä se lapsen päälle sopi, mutta oli se hieman naftin näköinen.

Koska ajattelin 98/104-kokoisen mekon olevan hänelle kuitenkin liian iso, piirsin kaavat välikoossa 92/98 (olihan minulla ylimääräistä kangasta, kuten yllä lukee) ja aloin ommella uudestaan. Pidensin pääntien kuminauhoja vastaamaan kirjassa annettuja pituuksia ja pidin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituudet samoina kuin pienemmässä mekossa. Ompelin ensimmäisen helmakappaleen kiinni etukappaleeseen, mallasin lapsen päälle ja ei, helma oli vieläkin liian lyhyt. Ei auttanut muu kuin piirtää uusi helmakaava 98/104-koon pituuden mukaan (onneksi kangasta oli edelleen runsaasti jäljellä) ja toivoa, että mekko olisi viimeinkin sopiva.

Eilen illalla mietin, mahtaako koko mekko valmistua, kun aikaa oli enää päivän verran ja lapsilla ei tunnetusti ole malttia odottaa, kun "äiti tekee ihan pikku hetken omia juttujaan". Hyvin kävi, keskimmäisen mekko on kuvassa vasemmalla. 

Lisäksi kaapista löytyy kolmas, lähes valmis 86/92-kokoinen mekko. Tosin mahtaako sille löytyä käyttäjää, kun se on ihan ohjeiden mukaan ommeltu? Blogeja lukiessa tuntuu, että jokainen on joutunut muokkaamaan kaavaa saadakseen siitä omalle lapselleen sopivan. 

Näistä jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis. Mekot ovat nätit, ne oli helppo ommella ja kirjan ohjeet ja kaavat olivat selkeät. Mutta tuo mittojen sun muiden mallaaminen, joka vei valtavan paljon aikaa: se vei iloa lopputuloksesta. Nyt pitäisi ommella näitä vino pino, kun vihdoinkin on mitat selvillä, mutta jaksaako tuota enää? Tuskin, ja kesän lopulla nämäkin saattavat olla jo pienet käyttäjilleen :-) Huomenna lähden kuitenkin hyvillä mielin kesän ensimmäisiin sukujuhliin, koska loppujen lopuksi nämä mekot olivat kaiken vaivansa arvoiset!

Taikurin apulaisia tulevalle taaperolle

Olen ostanut kangasvarastoon muutamaa kangasta vauvaa varten. Minulla ei ole bodyjen kaavoja, eikä niitä enää kannata ostaakaan, joten olen odottanut, että pääsisin ompelemaan kankaista paitoja. Tällä viikolla aloitin ensimmäisen niistä ja tänään sain sen valmiiksi.

Abrakadabra!

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Majapuu

Kyllä vaan, edelleen samalla vanhalla luottokaavalla ommeltua peruspertsaa. Koska tunnen itseni vieläkin melko aloittelijaksi ompelun saralla, en ole uskaltanut lähteä ompelemaan kauhean vaativia juttuja. Koittakaa jaksaa, kyllä minä tästä vielä rohkaistun!

Ompelin tämän paidan 1-vuotiaan koossa (80/86 cm). Koska pienillä taaperoilla on vielä hieman iso pää muuhun vartaloon verrattuna, halusin lisätä paitaan nepit olalle. Kaava-arkilla oli valmis kaava olan neppilistaan, ja piirsinkin sen alkuun. Tein kuitenkin virheen saumanvarojen kanssa, joten piirsin kaavan uudelleen ilman neppilistan lisäyksiä. Laskin itse olalle lisäpituutta 3,5 cm. Niistä 1,5 cm kohdistui näkyviin jäävälle osalle ja 2 cm taitteelle. Käänsin taitteet nurjalle puolelle, asettelin etu- ja takakappaleen päällekkäin 1,5 cm matkalta, neulasin hihan kiinni omalle paikalleen ja saumuroin sauman kiinni. Hieman saattoi jännittää, miten käy, mutta se onnistui ensi yrittämällä. 

Neppien kiinnittäminen oli jälleen kerran oma operaationsa. Aika hyvin sain vastakappaleet kohdikkain. Neppien kiinnittäminen ei ole suosikkihommaani. Siihen olisi kiva saada vinkki viitosia, että homma helpottuisi. 

Ensin ajattelin, että olisin ommellut kaikki kolme paitaa valmiiksi ja esitellyt ne täällä kaikki yhdellä kertaa. Pääntie jäi kuitenkin mietittymään, että pitääkö resorin pituutta vielä säätää vai ei. Siksi ajattelin tämän kappaleen valmistuttua ommella kaksi muuta pääntien resoria vaille valmiiksi ja kunhan vauva kasvaa ja saan varmuuden pääntien toimivuudesta, ompelen loput kaksi valmiiksi. Kuvassa neppiolan puolella etukappaleen resori on tuolla tavalla pystyssä. Päälle puettuna se asettuu kuitenkin nätisti takakappaleen päälle, koska olkapään muoto on luonnollisesti paljon pyöreämpi kuin vaatepuu.

Tietäisittepä muuten, miten suuri peitetikkikonehinku iski tänään! Ompelukone sotki kaksoisneulalla ommellessa langat sykkyrälle. Jouduin purkamaan ja purku-urakan aikana mietiskelin, kuinka siistiä jälkeä ja hienoa viimeistelyä peitetikkikoneella saisikaan aikaan. Harmi vain, että niiden hinnat ovat monta sataa euroa. Kauhistuttaa, että mitä jos innostus lopahtaakin heti koneen hankittuani? Sitä on tosin pöhköä miettiä. Eiköhän kunnon koneella ompelisi entistä enemmän? Onko teillä kokemusta peitetikkikoneesta? Oliko se hintansa arvoinen hankinta?

PS. Blogini on saanut uuden lukijan, tervetuloa seuraamaan käsityöharrastustani!

Leikkivä Lynx lynx

Keskimmäinen lapsemme on hassutteleva, iloinen pieni lapsi. Täynnä energiaa, kuten hänen ikäisensä ovat. Aina on aikaa hassuttelulle, kuten pienelle tasajalkaa hyppimisen kierrokselle kesken muistipelin pelaamisen tai juoksukisalle juuri ennen nukkumaan menoa. Mikäpä siis sopisi kankaaksi hänen paitaansa paremmin kuin tämä?

Lapset leikkivät lajista riippumatta

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh

Tämä on ihana! Keltaiset resorit sopivat kankaaseen kuin nyrkki suutarin silmään. Kangas oli lapsen itsensä valitsema, eikä olisi paremmin voinut valita. Itse ehdotin ensin samaa kangasta keltaisena, mutta neitonen halusikin äidin yllätykseksi vaaleanpunaista. Tosin viime aikoina muutkin vaaleanpunaiset jutut ovat olleet lemppareita, joten ehkä nyt on menossa vihreän ja keltaisen sijaan vaaleanpunainen kausi. Eikä se haittaa, pienelle neidille on mukavaa pukea vaaleanpunaista päälle :-)

Olisiko seuraavaksi aika esitellä jotain vauvalle ommeltua? Seuraava ompelutyö on viimeistelyjä vaille valmis. Itseäni alkaa jo jännittää, osasinko vai enkö osannutkaan...

Pulmu. Ei vaan Raita!

Esikoinen on venähtänyt kevään aikana hirmuisesti pituutta, ja nykyiset vaatteet alkavat käydä hänelle pieneksi. Ajattelin nyt keväällä ommella lapsille kesävaatetta, mutta tähän väliin piti ommella ainakin yksi pitkähihainen, ettei lapsukaisen tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa.

Kutsuisiko tätä vappuhuiskaksi, kun se melkein valmistui vappuna?

Kaavat: Minikrea 50220

Kankaat: Nosh, resorit Majapuu

Vähän allekirjoittanutta jännitti leikata raitakangas kappaleiksi ja alkaa ommella. En ole koskaan ennen ommellut raitakankaasta, koska en ole uskonut, että saisin kohdistettua etu- ja takakappaleiden raidat samalle korkeudelle.

Olin jo esipessyt kankaan, kun googletin raitakankaan kohdistamisen. Tuloksia ei löytynyt paljoa, mutta eräässä ompelemiseen liittyvässä vinkkikilpailussa oli mukana vinkki, että raitakangasta leikatessa kaava kannattaa piirtää kokonaan niin, ettei kangasta tarvitse leikata taitteelta. Lisäksi siinä mainittiin, että kohdistaminen on helpompaa esipesemättömässä kankaassa. No, esipesun kanssa olin jo mennyt metsään, joten päätin leikata kankaan taitteelta, koska se vain on helpompaa.

Onnekseni kankaassa nurja puoli on saman värinen kuin oikea puoli, jolloin raitojen kohdistaminen suoraan yhtä kappaletta kohden oli helppoa. Leikkasin ensin etukappaleen ja takakappaletta leikatessani kohdistin kainalon ja olkapään samalle kohdalle kuin etukappaleessa. Ja onnistuin vielä raitojen kohdistamisessa! (Myönnetään, etukappaleen toisen olan kohdalla on parin millin heitto etu- ja takakappaleen raitojen kohdistuksessa, mutta sitä ei käytössä kukaan huomaa, koska niiden välissä on hiha). 

Varastostani ei löytynyt yhtään täysin samanväristä resoria kuin mitä kankaassa on raitoja, joten valitsin siihen kirsikan väristä resoria. Ettei pääntie olisi näyttänyt tyhmältä, lisäsin myös hihoihin saman väristä resoria. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut.

Kuten kuvasta näkyy, on paidassa vielä jonkin verran kasvuvaraa. Valitsin kaavasta 6-vuotiaan koon 116/122. Tyttö käyttää tällä hetkellä 116-senttisiä vaatteita, joten pientä väljyyttä löytyy. Ei tosin niin paljoa, että paita olisi liian iso.

Ostin Noshilta samalla kertaa paria muutakin kangasta, yhtä keskimmäiselle ja toista vauvalle. Vauvalle alkaakin olla jo monen monta erilaista kuosia odottamassa vaatteiksi pääsyä. Lisäksi haluaisin ommella ainakin shortseja, t-paitoja, hameita ja mekkoja vanhemmille lapsille, ja vauva tarvitsisi paitojen lisäksi varmaan housujakin. Jos voisin (ja osaisin), ryhtyisin kokopäiväiseksi käsityöläiseksi. Vai menisikö harrastuksesta maku, jos se muuttuisi työksi?