maanantai 5. joulukuuta 2016

Kukkia siellä, kukkia täällä

Edellisestä blogipostauksesta on jo jonkin verran aikaa. Kesä meni käsityötaukoa pitäessä ja nyt syksyllä olen keskittynyt joululahjoihin. Niistä luonnollisesti enemmän jouluaaton jälkeen.

Pikkujoulukausi taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan? Meillä ei sen kummemmin pikkujoulua vietetä, mutta yhdet juhlat meilläkin on edessä: esikoisemme esikoulu järjestää pikkujoulut esikoululaisten perheille, koska perheillä ei ole pääsymahdollisuutta koulun viralliseen joulujuhlaan. Toki juhlaan kuuluu pukeutua hieman juhlavammin, joten ompelin esikoisellemme uuden mekon.

Aiemmin lyhythihaisena, nyt pitkähihaisena
Kaava: Onion 20034
Kankaat: Hortensia-trikoo ja resori Majapuulta

Ostin Hortensia-kankaan jo keväällä (?) Kankaiden yöstä. Tavoitteena oli ommella tästä jotain itselleni, mutta en ole jaksanut etsiä sopivaa kaavaa, ja kangas jäi kaappiin odottamaan inspiraatiota. Seuraavaksi minun piti ommella tämä kyseinen mekko koulukuvausta varten, mutta silloin ei aikataulu antanut periksi, että olisin saanut mekon valmiiksi ajoissa. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, ja nyt sain mekon valmiiksi parissa päivässä.

Näitä on ilmeisesti tullut tehtyä jo muutama, koska ompelu sujui kovin rutiininomaisesti. Toki purkuria piti käyttää kertaalleen, ei kai kaikessa voi onnistua ensimmäisellä kerralla? Lisäksi pääntien resori olisi voinut olla sentin tai kaksi pidempi, mutta ei puuttuva pituus kovin paljoa näy valmiissa mekossa.

Kangasta jäi vielä jäljelle sen verran, että siitä saisi keskimmäisen lapsemme mekkoon etu- ja takakappaleet. Kysymys kuuluukin, mikä kangas sopisi tämän kankaan kaveriksi? Mitä te ehdottaisitte?

lauantai 13. elokuuta 2016

Käy Muumilaaksoon!

Kesä on perinteistä matkailuaikaa. Mekin matkasimme, kävimme laivaristeilyllä. Toki olisi voinut matkustaa jonnekin kauemmas, mutta käytimme rahat matkan sijaan kodin sisustamiseen.

Aloitimme tämän sisustusprojektin jo pääsiäisenä olohuoneen seinän tapetoinnilla. Loman alussa tapetoitiin jäljelle jääneet seinät. Ja toki uudet tapetit tarvitsivat uuden seinäkellon, kattovalaisimet, sohvan ja matot. Melko täydellistä. Tietenkään vanhat koristetyynyjen päälliset eivät enää sopineet olohuoneemme lookiin, koska valko-sini-kelta-punaiset tyynyt eivät yksinkertaisesti istu valkoiseen ja harmaaseen värimaailmaan.

Meillä on keittiössä ikkunassa Muumi-lasitaulu ja seinällä Muumi-aiheinen kehystetty juliste. Mikäpä olisi siis parempi valinta olohuoneen koristetyynyn päällisten kankaaksi kuin Muumi-kangas?





Muumipeikosta kuoriutui arkajalka?
Kaava: blogimaailman kätköistä
Kangas: paksumpi Muumipeikko-sarjakuvapuuvilla Finlaysonilta

Finlaysonilla oli sopivasti alennusmyynti meneillään, kun aloin etsiä mieluisaa kangasta. Kävin myymälässä alen viimeisenä päivänä ja kaikista aletuotteista sai vielä kymmenen prosenttia lisäalennusta jo alennetuista hinnoista. Kangas ei maksanut kuin reilut 11 euroa metriltä ja ostin sitä 1,9 metriä, jotta sain mahdollisuuden mallata kaavaa kankaalle.

Muumipappa-sarjakuvakankaassa olisi ollut mieluisammat kuvat, mutta se oli laadultaan ohuempaa, eikä olisi soveltunut käyttötarkoitukseensa niin hyvin.

Ompelin ylimmän kuvan tyynyn ensimmäisenä. Olin laskenut tarkkaan, mihin kohtaan sarjakuvan ruutu pitäisi sijoittaa, että kuva tulee keskelle tyynyä. Kaavaa sijoitellessani kävi kuitenkin moka ja kuva päätyi tyynyn alareunaan. Niinpä sijoitin keskimmäisen kuvan tyynyssä ruudun tyynyn yläreunaan, jotta yksi tyynyistä ei olisi erilainen kuin muut.

Ompelin tyynyihin vetoketjut ja sijoitin ne takapuolelle n. 15 cm korkeuteen yläreunasta. Päällisten koko on 45 cm * 45 cm, eli juuri sopiva 50 cm* 50 cm -kokoisille tyynyille.

Nämä ovat olleet varsinkin lapsille mieluisat, he haluavat usein nojailla Muumi-tyynyihin sohvalla istuessaan. Ja kyllä nämä meille vanhemmillekin ovat oikein mieluisat :-)


Hellekesä?

Eipä ollut kummoinen hellekesä, jos saan sanoa. Muutama lämpimämpi päivä, ja siinäpä se oikeastaan oli. Ehdin kuitenkin ommella kuopukselle parit shortsit. Niiden päivittäminen blogiin vain jäi, kun odotin inspiraatiota ommella vielä kolmannetkin housut. Sitä ei tullut, mutta hyvin näillä kaksillakin pärjäsi,

Cargot vai bermudat?
Kaava: Minikrea 20302
Kankaat: Turkoosi jc Käpyseltä, tummanruskea jc Eurokankaasta

Näiden väriset housut on nähty täällä blogissa jo aiemmin. Ompeluksista jää aina jäljelle jämätilkkuja, ja sellaisista sai kätevästi ommeltua pojalle shortsit. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut murrettu minttu, mutta se jäi vielä odottamaan inspiraatiota.

Kuopuksella oli kesän alussa yhdet kaupasta ostetut shortsit. Mittasin niiden lahkeesta sisäsivun pituudeksi 6 senttiä. Se oli mielestäni hieman vähän, joten leikkasin näihin vähän pidemmät lahkeet. Huolittelujen jälkeen lahkeen sisäsivun pituudeksi jäi muistaakseni 11 senttiä. Näistä tuli siis vähän pitkälahkeisemmat housut, koska polvet peittyvät. Toisaalta istuessa pidempi lahje toimii paremmin, eli olen oikein tyytyväinen näihin pöksyihin.

Koska kankaita oli jäljellä vain pienet tilkut, eikä kankaissa ollut tarpeeksi korkeutta, piti ommella takakappaleeseen tuollainen kaareva linja, jollaisen olen ommellut muutamiin muihinkin housuihin. Mielestäni se on kivannäköinen yksityiskohta, kun housut ovat muuten ihan peruspöksyt ilman ihmeempiä yksityiskohtia.

Allekirjoittanutta on vaivannut viime aikoina inspiraation ja motivaation puute. En ole koskenut ompelukoneisiin oikeastaan koko kesänä. Esikoisen eskari alkaa ensi viikolla, ja hän tarvitsisi ainakin uusia leggingsejä. Ja toki kaikki kolme tarvitsisivat uusia pitkähihaisia, collareita, uudet pipot ehkäpä. Ihmettelen vain, miten kaikki jää aina "viime tinkaan", vaikka kuinka etukäteen ajattelee aloittavansa tulevan kauden vaatteiden ompelun hyvissä ajoin. Miten teillä muilla on, ompeletteko vaatteita hyvissä ajoin etukäteen?

torstai 7. heinäkuuta 2016

Kolmas kerta toden sanoo

Yksi parhaista asioista oikeastaan missä tahansa tekemisessä on oivaltaminen. Ensin pähkäilee ja miettii, ja kun lopulta oivaltaa vastaukset kysymyksiin miten ja miksi, voi sanoa oppineensa jotain uutta. Ja uuden oppiminen on aina hienoa, eikö vain?

Edellisten kahden mekon kanssa kävin läpi pientä opettelua. Ensimmäinen versio ei onnistunut kuten sen olisi pitänyt. Toinen mekko onnistui, kuten pitikin, mutta en vielä tiennyt onnistumisen avainta. Ommellessani kolmatta mekkoa koin ahaa-elämyksen, jonka myötä voin nyt sanoa, että tiedän oikeasti, miten tämä vaate kuuluu ommella. Kyse ei ole mitenkään isosta asiasta, hyvin pienestä jutusta itse asiassa, mutta oppimista kuitenkin. Näihin mekkoihin olen todella tyytyväinen.

Pinkkejä bambeja
Kaava: Onion 20034
Kankaat: Bambit Sampsukasta, resori Eurokankaasta

Kuumailmapallomekon valmistuttua esikoinen ilmoitti, että hänellä on liian vähän kesämekkoja. Selailimme verkkokauppojen kangastarjontaa ja päädyimme tilaamaan hänelle Sampsukasta tätä Znokin bambitrikoota. 

Kuvion asettelu oli jokseenkin haastavaa. Yritin ensin itse pari kertaa, mutta koska en saanut kuviota kohdistumaan haluamallani tavalla, kävin Sampsukan sivuilta vakoilemassa, miten he olivat vaatteissaan asetelleet kankaan kuvion ja matkin sitä. Rypytyksestä johtuen kaarrokkeen bambit ovat eri kohdassa kuin helman ylimmät bambit, mutta se ei mielestäni haittaa ollenkaan: mekko on mielestäni parempi näin,

Resorin osalta olin jo luovuttanut, että löytäisin sopivaa väriä. Olin jo valinnut Eurokankaasta toisen väristä resoria, kun sattumalta bongasin tuon vaaleanpunaisen resorin eräällä leikkuupöydällä. En ensin edes ajatellut kävellä kyseisen leikkuupöydän ääreen, vaan jäin odottelemaan myyjää toisaalle. Kerrankin oli onni matkassa, ja tyttö sai mekkoonsa parhaan mahdollisen värisen resorin.

Ollaanko me viidakossa?
Kaava: Onion 20034
Kankaat: Eläinkangas Sampsukasta, resori Eurokankaasta

Koska esikoinen sai mekon, vaati nuorempi neitimmekin sellaisen. Hän ihastui tähän eläinkankaaseen ja halusi resoriksi vihreää resoria, jota ajattelin alunperin bambimekkoon. Itse ehdotin kirsikan väristä resoria, mutta tyttö oli ehdoton. Ja hyvin tuokin sopii tuohon, joskin kirsikan värisellä resorilla lopputulos olisi ollut karvan verran tyttömäisempi?

Mekon saajan kanssa keskustelimme päivänä jos toisenakin hihojen kuminauhojen pituudesta. Allekirjoittanut olisi laittanut vähän pidemmät kuminauhat, mekon saaja taas hieman lyhyemmät. Taisimme kuitenkin päästä aika hyvään kompromissiin (ja äiti pääsi korjaamaan edellistä mekkoa, koska sitä ei kuulemma voinut pitää liian löysien hihansuiden takia). Mistä lienevät lapsukaiset perineet tuollaisen pikkutarkkuuden ;-D 

Seuraavaksi voisi pitää pienen tauon mekko-ompeluista. Nuorin taitaa tarvita ainakin shortsit ja esikoinen toivoi uusia leggingsejä. Tosin eipä niin heppoisilla vaatteilla tunnu tänä kesänä pärjäävän. Välikausihaalari ja trikoopipo tuntuisi aina välillä olevan paljon soveltuvampi asukokonaisuus näin heinäkuulle...

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Vihdoin jotain valmista!

Kuopuksen t-paitapläjäyksen jälkeen iski ompelujumi. Ei vain kiinnostanut, joten annoin koneiden levätä ja keskityin kaikkeen muuhun. Muutaman viikon lepuuttelun jälkeen yritin ommella itselleni paitoja. Kävin ostamassa paikallisesta kangaskaupasta kankaat kolmeen paitaan. Kahden (epäonnistuneen) kokeilun jälkeen luovutin. Tai ainakin siirsin projektin "äidillekin vaatteita" johonkin toiseen ajankohtaan, jolloin jaksan taas pähkäillä, miksi kaava ei toimi haluamallani tavalla.

Tuli taas tauko, tosin lyhyempi kuin ensimmäisellä kerralla. Lämpimät säät saivat kuitenkin allekirjoittaneen toteamaan pienen vaatetusongelman perheessämme: esikoiselle ei ole lyhythihaisia mekkoja ollenkaan. Kaivoin esille jo aiemmin keväällä ostetun kankaan ja aloin töihin.

Taas kelpaa mennä
Kaavat: Onion 20034
Kankaat: Myllymuksut

Tilasin tämän kuumailmapallokankaan samalla kertaa, kun etsin kuopuksellemme t-paitakankaita. Kaava taas on lojunut kaapissa jo pidempään: ostin sen aikoinaan, kun halusin ommella tytölle mekkoja, mutta päädyin kaavan olevan liian haastava ihan aloittelijalle, joten se jäi käyttämättömänä odottamaan parempia aikoja.

Ehdotin tytölle, että olisin ommellut hänelle lyhythihaisen mekon Minikrean kaavalla, mutta esikoinen oli ehdoton, että hänen täytyy saada mekko, jossa on rypytyksiä. Eipä siinä kannattanut laittaa vastaan, vaan piirtää kaavat ja ryhtyä töihin.

Etukappaleen rypytyksessä kävi pieni virhe,joka mielestäni vaikuttaa mekon istuvuuteen. Samalla se sai pääntien lörpöttämään, enkä saanut pääntietä huoliteltua resorilla nätisti. Niinpä saumuroin pääntielle 5-millistä kuminauhaa ja sain sen asettumaan nätisti. Tosin pääntien kääntäminen aiheutti pääntielle ryppyjä, mutta 5-vuotiaamme mielestä ne sopivat mekkoon oikein hyvin. Toki olisin voinut purkaa koko mekon alkutekijöihin ja aloittaa alusta, mutta välillä on parempi katsoa pieniä virheitä läpi sormien ja antaa olla, eikö vain? Sitä paitsi ulkopuoliset eivät ole sanoneet virheistä mitään, joten ehkä itse katson taas vaatetta hieman liian kriittisin silmin.

Keskimmäisemme on hyvin tarkka tyttö: jos isosisko saa jotain, täytyy hänenkin saada samanlainen. Muuten mukavaa, mutta kun keskimmäiselle on jo aika paljon mekkoja, eikä hän tarvitsisi niitä enempää. Perhesovun säilymisen nimissä lupasin hänellekin mekon, tietenkin samalla kaavalla ommeltuna kuin isosiskollekin.

Tässä yhdistyi kaksi lemppariasiaa

Keskimmäisemme tykkää vihreästä väristä ja ketuista. Tässä on kummatkin, nappivalinta kankaaksi siis! Kankaan tilasin edellisen mekon tapaan Myllymuksuilta.

Tein etukappaleen rypytyksen eri tavalla, jolloin mekko istuu paremmin päälle eikä pääntie jäänyt lörpöttämään. Tämä onnistui mielestäni paremmin kuin esikoisen mekko. Olen myös tyytyväinen etukappaleen kaarrokkeeseen, jossa kuvio osuu hienosti yksiin mekon helman kuvion kanssa. Ja hihoissakin kuviot osuvat ainakin melkein kohdilleen etukappaleen kuvioiden kanssa. 

Esikoinen tilasi jo toisen samalla kaavalla ommellun mekon. Siinä pitää kuulemma olla kukkia. Olen selaillut nettikauppoja kukkakankaat mielessäni, ja yksi mielestäni sopiva vaihtoehto on tullut jo vastaan. Tosin kangasta voisi vaihtelun vuoksi etsiä jostain ihan kivijalkakaupastakin, sellaisissa kun ei ole tullut käytyä vähään aikaan. Kummasta tykkäätte ostaa kankaita mieluummin, nettiputiikeista vai kivijalkakaupoista, joissa pääsee hypistelemään kankaita ennen ostamista?

perjantai 27. toukokuuta 2016

Ompelujumi

Ompelujumi. Siinä vasta sana. Vai pitäisikö sanoa ennemmin tila? 

Tila, jonka vallitessa ei saa mitään aikaiseksi, vaikka kuinka tietäisi, että lapsille ei ole tarpeeksi kesävaatteita ja omakin vaatekaappi kaipaisi uutta sisältöä. Ompelujumi hyökkää yllättäen nurkan takaa, eikä sille oikein voi mitään.

Mitään ja mitään, se taitaa olla hieman väärin sanottu. Sen kun alkaa ommella, kyllä inspiraatio ja motivaatio jostain löytyvät. Tarvitaan vain onnistumisia ja minä osaan -tunnetta, sillä itselleni iskee jumitus päälle silloin, kun en tunne osaavani. Vaikka pyrinkin tekemään ihan perusvaatteita ilman suuria hienouksia, tuntuu välillä, että en todellakaan osaa.

Mies kutsuu minua välillä liian kriittiseksi. Mitä sitten, jos paita on pari senttiä liian lyhyt tai pussittaa selästä? Niinhän ne kuule kaupankin paidat ovat yhtä epäistuvia. Niin. Pikkutarkkuutta tai ei, mielestäni yksi ompeluharrastuksen ydinjutuista on tehdä hyvin istuvia vaatteita, on vartalon malli mikä tahansa. 

Luulin jo onnistuneeni edellisen paitayritelmän kohdalla, mutta ei sentään. Olisi liian helppoa onnistua kolmannella yrittämällä. Onneksi apua löytyy somen ompeluryhmästä ja muista blogeista. Kai tästä vielä noustaan, ennen kuin kroppaepätoivo ottaa vallan ja alan pukeutua vaatteiden sijaan juuttikangassäkkeihin? Vaikka ei sen puoleen: en muista, koska olisin kiinnittänyt yhtä paljon huomiota vartaloni malliin kuin näinä viime kuukausina, kun olen yrittänyt saada aikaiseksi jotain, mitä voisin pitää päälläni julkisilla paikoilla.

Mutta mikä tässä on ehkä ärsyttävintä? Tietenkin se, etten osaa aloittaa mitään muuta ompelutyötä ennen kuin olen saanut viilattua edes yhden vaatekaavan itselleni sopivaksi. Jospa jo joulukuussa saisin postattua tänne jotain valmiiksi asti saatettua? Siihen asti on parempi nauttia kesästä, 30 vuotta vanhasta animesta, kirjoista ja kaikesta muusta, jota olen keksinyt ompelun tilalle.

Hauskaa kesän jatkoa ja käsitöiden iloa teille kaikille!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Sarjatuotantoa

Edellisestä postauksesta on jo aikaa. Ompelukone ja saumuri ovat siitä huolimatta olleet ahkerassa käytössä, koska olen tulevaa kesää silmällä pitäen harjoittanut sarjatuotantoa. Tässä lopputulokset, olkaa hyvät.



Ompelin kuopuksellemme t-paitoja tutulla Minikrean luottokaavalla. Tämän pandakankaan ostin Eurokankaasta. Tätä oli myös oranssina, mutta jotenkin vihreä sopii mielestäni paremmin pojallemme kuin oranssi. Pääntien lisäksi kanttasin hihansuut, koska se oli helpoin tapa mielestäni. Tämä paita valmistui itse asiassa jo ennen tyttöjen kesähameita, mutta halusin säästää kaikki paidat samaan postaukseen.


Pandakankaan lisäksi Eurokankaasta tarttui mukaan Poppyn Tropical Bird -kangasta. Itselleni tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä! Tarkoituksenani oli ostaa puolen metrin pätkä, mutta se muuttui 65 sentiksi, kun pakalla oli sen verran kangasta jäljellä.

Ennen kankaan leikkaamista paidoiksi se tuntui jokseenkin levottomalta. Kun sovitin kaavoja kankaalle, huomasin, että muutamat linnut nousivat esiin muiden seasta. Vasemmanupuoleisessa paidassa on pääosassa tuo iso tukaani (?) ja oikeanpuoleisessa paidassa pääosan sai sininen papukaija. Samat linnut ovat myös takakappaleissa.

Jonkun verran näihin tuli katkottuja päitä, mutta niiden välttäminen olisi ollut mahdottomuus: lintuja on niin paljon ja niin tiheässä. Hihoihin katsoin, että niissä on kokonaisia lintuja. Onnistuin siinä aika hyvin, kummassakin näkyy useampikin linnun pää.

Tämä kangas on muuten yllättävä: siitä joko pitää tai ei pidä. Olen saanut näistä sekä kehuja, mutta myös kommentteja, että kangas on kovin levotonta. Itse tykkään näistä, ne ovat mukavan värikkäät, ja yhdestä kankaasta sai kaksi ihan erinäköistä paitaa. 

Koska kolme t-paitaa on kovin vähän pienelle pojalle, tilasin lisää kankaita. Oli melko hankalaa löytää nettikauppaa, jossa olisi ollut useampaa mieluista kangasta. Useassa oli yhtä tai kahta, mutta en halunnut maksaa useampaan paikkaan postimaksuja. Lisäksi monessa nettikaupassa on paljon eläinaiheisia kankaita, mutta olisi ollut tylsää, jos kaikki kesäpaidat olisivat olleet eläinaiheisia. Lopulta päädyin Myllymuksujen nettikauppaan, ja sieltä valikoitui ostoskoriin kankaat toisiin kolmeen t-paitaan.


Tähän kuumailmapallopaitaan onnistuin käyttämään kankaan koko leveydeltä. Leikkasin etukappaleen kolmeen kertaan, koska en ollut tyytyväinen kahteen ensimmäiseen versioon. Ensimmäisessä ja toisessa kuvio kohdistui hassusti, mutta onneksi kolmanteen versioon oli sen verran kangasta jäljellä, että sain aikaseksi mieluisan lopputuloksen. Hihoissa oli sen verran korkeutta, että sain kumpaankin hihaan kokonaisen kuumailmapallon.

Tätä paitaa tuli myös purettua melko moneen kertaan, koska en vain voinut pysähtyä ja miettiä kunnolla, ovatko leikkaamani kappeet hyvät vai eivät. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, tämä tulee hyvänä kakkosena  heti lintupaitojen jälkeen.


Tähän pallopaitaan ei osunut täysin saman väriset resorit kuin mitä kangas on, mutta hyvin tuo vähän tummempikin resori sopii. Pallokuvio kohdistui hienosti etu- ja takakappaleistaan toisessa sivusaumassa, mutta toisessa ei. Niin käy melko usein: oikeassa reunassa kuvio kohdistuu, vasemmassa ei. Kai sen saisi kohdistettua vasempaan sivusaumaankin, mutta silloin kangas pitäisi leikata ei langansuuntaisesti, ja se taas vaikuttaisi kuvioon pystysuunnassa. Mieluummin siis hieman vino kuvio helmassa kuin hieman vino kuvio pystysuunnassa,

Kuumailmapallopaitaan verrattuna tajusin tämän paidan kohdalla pysähtyä hetkeksi ennen kankaiden leikkaamista, joten kuvion kohdistus keskieteen ja keskitaakse onnistui ensimmäisellä kerralla.

Mutta mikä oli paitojen saajan suosikki? Ehkä ei mikään jo esitellyistä. Ainakaan niitä ei kaivettu keskeneräisten paitojen pinosta ja yritetty saada itse päälle. Autofanin suosikki oli tietysti autopaita!


Tästä poika tykkäsi paljon! Kangasta piti saada ihmetellä ja paita olisi pitänyt saada päälle keskeneräisenä. Saatuaan paidan päälle hän istui pitkän aikaa lattialla osoitellen autoja ja hokien 1,5-vuotiaan innolla "Auto, auto!".

Paidassa kuvio menee harmillisesti melko vinoon langansuunnasta: autot näyttävät ajavan hieman ylämäkeen. Tietysti kankaan olisi voinut leikata vaakasuunnassa kuvion mukaan, mutta valitsin mieluummin suoran kuvion pystysuunnassa. Eipä ainakaan tule myöhemmin ongelmia kiertyvän kankaan kanssa. Resoreiksi valitsin oranssin paidan oranssien autojen mukaan. Muut värit olisivat ehkä olleet hieman liian huomiota herättäviä.

Nyt on kesäpaitoja, mutta ei housuja. Siinä siis seuraava sarjatuotantohaaste. Täytyisi vain päättää, ompelenko niitä trikoosta vai joustocollegesta. Kumpaa te käyttäisitte?

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Lisää hulmuhelmoja

Majapuulle tuli muutamia viikkoja sitten myytiin ihania kesäpuuvillakankaita. Ne ovat keskenään yhteensopivia, joten lasten oli helppo valita mieluisat kankaat näihin kesähameisiin. Vasemman puoleinen hame on nuoremman ja oikean puolinen vanhemman neitokaisen.

Ei ihan kellohelmaiset
Kaava: Mc'Calls M7312
Kankaat: Majapuu

Olipa mielenkiintoista ommella pitkästä aikaa vaate kokonaan ompelukoneella. Reunojen huolittelutkin tein ompelukoneella, koska kova puuvilla tylsistyttää saumurin neulat ennätysvauhtia. Hyvin markettikone suoriutui urakasta, vaikka kangasta oli välillä päällekkäin kuusi kerrosta. Koneen ääni tosin oli aika kova, sain kuulla kerran jos toisenkin, ettei lastenohjelmien ääntä kuullut ollenkaan, jos ompelin samaan aikaan. Niinpä ompelukone oli pannassa mm. Ryhmä Haun aikana. Asiat tärkeysjärjestykseen, suosikkilastenohjelma meni mennen tullen äidin käsitöiden edelle.

Tuleeko teidän luettua ompeluohjeita läpi ennen ompelemaan ryhtymistä? Minun ei oikeastaan tule, vaikka ehkä pitäisi. Esimerkiksi tämän kaavan ohjeissa käskettiin ensin rypyttämään ja sitten kohdistamaan kangas sivusaumoista ja keskiedestä ja keskitakaa. Eipä tullut ensimmäisessä hameessa kohdistettua keskeltä edestä ja takaa, koska rypyssä olevasta kankaasta on melko hankalaa löytää keskikohtaa. Seuraavan hameen kanssa olin jo viisaampi ja merkitsin keskikohdat ennen rypyttämistä.

Näissä muuten riitti rypyttämistä! Pelkästään noissa helman röyhelökaitaleissa on neljä metriä kangasta. Ennen ompelemaan ryhtymistä kysyin Facebookin ompeluryhmästä vinkkejä rypyttämiseen, ja sieltä sain linkin tähän ohjeeseen. Oli kyllä kätevä tapa, ei tarvinnut taistella katkeilevien ompelulankojen kanssa. Toki nämä olisi voinut rypyttää myös framilonilla: silloin ei olisi tarvinnut käyttää useampaa tuntia rypytyslankojen purkamiseen... 

Lapsukaiset olivat erityisen ihastuneet siihen, kuinka helma pyörähti lapsen pyörähtäessä. Esikoinen tosin oli sitä mieltä, että hänen hameensa on liian lyhyt, mutta siitä harmituksesta näytettiin onneksi pääsevän yli. Itsekin olen tyytyväinen näihin, vaikka aina löytyy pientä korjattavaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta harjoittelu tuo lisää taitoja. Ehkäpä seuraavat hameet ovat taas hieman virheettömämmät.

Seuraavaksi taidan siirtyä hetkeksi takaisin peruspertsojen pariin, niitä varten on jo vino pino kankaita hankittuna. Mukavaa viikon jatkoa, ja muistakaahan aprillata kavereita perjantaina!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Komento takaisin

Juuri kun luulin, että meillä olisi kaikki tarvittavat välikausivaatteet ja asusteet valmiina, iski kuopukselle villasukkatarve.

Tykkään tästä langasta paljon
Malli: Perussukat lyhyellä varrella, 36 silmukkaa
Lanka: Novita 7 veljestä raita
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Hankimme nuorimmaisellemme kevääksi kengät. Ne ovat ainakin näin vähän viileämmillä keleillä vielä kylmät sellaisenaan ja kaipaavat villasukat sisäänsä. Kenkien varret aiheuttivat kuitenkin ongelman, koska kengät eivät mahtuneet hänelle jalkaan pitkävartiset villasukat jalassa. Niinpä tartuin puikkoihin ja tikuttelin parissa illassa hänelle varrettomat villasukat. Ja taas pelittää.

En ole koskaan kokenut itseäni lankahamsteriksi. Kaupassa voin kävellä ongelmitta lankahyllyn ohi, eikä Lankamaailman kanta-asiakaskorttiin leimata leimaa kuin silloin tällöin ehkä pari kertaa vuodessa. Ostan lankaa tai kangasta vain, jos tiedän etukäteen, mitä teen niistä. Tämän langan kohdalla täytyy varmaan tehdä poikkeus ja ostaa pari kerää varastoon. Haluaisin neuloa tästä sukat ainakin miehelle ja ehkä toiset vielä lapsellemme. Vai ostaisiko peräti kolme kerää? Onneksi olen ihan varma, ettei tästä tule tapaa, vaan tämä on tällainen yhden kerran hairahdus.

Millaista lanka- tai kangasvarastoa te pidätte kotonanne? Onko teillä liian vähän, sopivasti vai liikaa materiaaleja kotonanne?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kevät keikkuen tulevi

Jäätelökioskit ovat ilmestyneet kaupunkimme torille ja eilen teimme pitkästä aikaa hiekkakakkuja. Selviä kevään merkkejä ilmassa siis. Kevät tarkoittaa tietenkin uusia vaatteita lapsille, kun viime vuoden välikausivarusteet ovat jääneet pieniksi. Olisipa hienoa, jos osaisi ommella itse välikausivaatteet lapsille! Koska taidot ovat kuitenkin hieman vaatimattomammat, jäänee kevätvaatteiden ja -asusteiden saldoni tänä vuonna tähän yhteen eilen valmistuneeseen pipoon.

Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu!
Kaava: "oma" peruspipon kaava
Kankaat: Kangas-Malla

Ompelin viime syksynä samaisesta helikopterikankaasta kuopuksellemme kaulurin. Viime keväänä ompelemani pipo on hänelle auttamattomasti liian pieni, joten surautin eilen kopterikaulurin kaveriksi kopteripipon.

Tein tämän kääntöpipon kaavalla, koska on kätevää, kun pipoa voi käyttää kummin päin tahansa. Ompelin kummankin puolen samasta kankaasta. Kääntöaukon ompelukin onnistui oikein siististi piilopistoilla.

Päänympärys on tässä 46 cm ja ehkä muutaman millin yli, ja se sopii oikein hyvin 49-senttiseen päähän. Korkeutta en mitannut, mutta kaavan piirsin 24 senttiä korkeaksi. Pipo ei ole ihan päänmyötäinen, vaan siihen jää vähän ruttua päälaelle.

Tänään työn alla oli jo kesävaatteita. Niitä saan ommella runsain mitoin, koska kuopuksellamme ei ainakaan ole yhtäkään kesävaatetta vielä laatikossaan. Mikäpä olisi mukavampaa!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Oot vinksin vonksin

Kuopuksellamme tuntuu olevan koko ajan pula sopivan kokoisista housuista. Housuja kyllä on laatikossa vaikka ja kuinka, mutta esim. velour ja kolme kissaa ovat melko huono yhdistelmä: lapsesta tulee yllättävän nopeasti pölyhuisku lattialla möyrytessään, kun karvoja ilmestyy nurkkiin nopeammin kuin niitä ehtii imuroida pois. Kyseisiä velourpöksyjä ei näin ollen kehtaa pukea lapselle vaikka kylään lähtiessä. Ompelin hänelle yhdet joustocollegehousut lisää, ja kokeilin samalla itselleni uutta tekniikkaa.

Kerrankin jotain sinistä 
Kaava: Minikrea 20302
Kangas: Käpynen

Bongasin tuon ympyrätaskujen ohjeen Arkea ja aikaansaannoksia -blogista. Melko yksinkertaisella kikalla sai peruspöksyihin jotain kivaa ilmettä, joskin tässä omassa tekeleessäni taskut ovat hieman eri kokoiset ja taisivat ne osua vähän eri korkeudellekin...

Minulla ei ole ompelukoneeseeni avopaininjalkaa, jolla piirretyn linjan seuraaminen olisi helpompaa. Niinpä piti ommella hieman arvaamalla, ja ommel poikkesi välillä linjasta. Menin kerrankin sieltä, missä aita oli matalin ja tyydyin ensimmäiseen yritykseen. Eipä tuota taskujen erilaisuutta niin hyvin huomaa, kun housut ovat lapsen päällä. Sitä paitsi, kun maailmassa on yksi jos toinekin asia vähintäänkin heikun keikun, niin tuskin eriparitaskut koko maailmaa kaatavat ;-)

Lahkeensuihin ja vyötärölle saumuroin kuminauhakujat. Hieman jännitti, tuleeko pöksyistä kovinkin tönköt, kun taskujenkin kohdalla on yhteensä viisi kerrosta kangasta päällekkäin. Onneksi niin ei käynyt, vaan lopputulos oli mukavan oloiset "lökä"pöksyt.

Kevät on pian täällä, ja muutaman kuukauden päästä saadaan ehkä jo ensimmäisiä viitteitä kesästä. Siksi olen jo suunnannut katseeni kohti lämpimämpiä ilmoja. Työn alla on jo jotain keväistä kuopukselle ja kesäistä koko lapsikatraalle. sillä aikainen lintu nappaa madon ja tänä vuonna aion ommella kesävaatteet (tai ainakin osan niistä) ennen helteiden saapumista. Joko teillä muilla on kesävaate-/kesäasustesuunnitelmat valmiina?

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kas näin heiluu helma

"Saatko sen valmiiksi ennen kuin kerho loppuu keväällä?" "Saatko sen varmasti valmiiksi ennen ensi tiistaita?" "Mitä kaikkea sinun pitää vielä ommella ennen kuin se on valmis?". Tätä työtä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Tänään se valmistui, ja oli niin mieluinen, että entinen lempivaate jouti saman tien pois käytöstä.

Hulmuhelma
Kaava: Minikrea 30003 hieman muunneltuna
Kankaat: Ruusukangas ja resori Majapuulta, maxipallot Jyväskylän kangaskaupasta

Kahden pienen tyttösen äitinä luulisi, että olisin ommellut enemmän mekkoja. Jotenkin hyvän mekkokaavan löytäminen on kuitenkin ollut melko hankalaa. Tämän kaavan ostin jo aikoja sitten, ja ompelinkin sillä yhden mekon, mutta sitten se jäi laatikon pohjalle pölyttymään. Nyt esikoinen oli kuitenkin kipeästi mekkoa vailla, joten tartuin toimeen.

Kankaat on valittu yhteistyössä lapsen kanssa. Itse ehdotin tuota ruusukangasta, kun sitä oli sopiva tilkku kotona. Sen kaveriksi tyttö valitsi tuota maxipallokangasta. Ensin hän olisi halunnut pinkkiä pilvitrikoota, mutta hienovarainen ohjailu pallokankaiden pariin tuotti tulosta. Tuo keskivioletti pohjaväri sopii loistavasti ruusukankaan punaiseen.

Muutin kaavaa yläosan osalta jonkun verran. Laskin poikkileikkausta alemmas ja muutin pääntien pyöreäksi. Helmaa kavensin sentin verran kaavan taitteelta, yhteensä helma kapeni siis neljä senttiä. Hihoihin lisäsin resorit, kaavaan oli piirretty tikatut hihansuut.

Helman käännös onnistui tällä kertaa tosi hyvin, kun tajusin leikata taitteelta kiilat pois. 

Tekovaiheessa, kun olin saanut sivusaumat ommeltua, esikoinen kokeili mekkoa päälleen. Ensimmäinen reaktioni oli "oi ei, mikä isoäidin yöpaita!". Työn edetessä ja mekkoa tuijotellessani mielikuva kuitenkin muuttui, ja mekon malli muuttui kovinkin mieluisaksi. Jos jotain saisin muuttaa, niin olisin ommellut hihat pari senttiä pidemmiksi. Nyt niissä ei ole kasvunvaraa oikeastaan yhtään. Sitä onneksi saa korvaamalla resorit pidemmillä resoreilla tai pätkäisemällä hihat 3/4-hihoiksi.

Tästä tuli esikoiselle uusi suosikkimekko. Ja äiti on kuin Naantalin aurinko, kun lapsi on tyytyväinen :-D Lopuksi vielä sovituskuvaa, tämä päällä sujuu villimmätkin muuvit!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Olemmeko me tavanneet joskus?

Huomaatteko jotain uutta blogissani?

Kun perustin blogini suunnilleen viisi vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?), käsityöni olivat lähinnä villasukkia. Blogin nimeä miettiessäni oli luonnollista, että siinä mainittiin sukat jollakin tavalla. Ensisijainen ajatukseni oli hieman erilainen kuin Sukkien maa, mutta kyseinen bloginimi oli jo varattu, enkä halunnut käyttää jo käytössä olevaa nimeä. Koska blogi piti saada perustaa juuri sillä hetkellä, eikä mieleen tullut mitään hienoa kuningasideaa, valikoitui blogin nimeksi ensimmäinen ajatus, joka ei vielä ollut käytössä.

Vuosien varrella käsityörepertuaarini on hieman laajentunut. En edelleenkään tee mitään kauhean hienostelevaa, mutta Sukkien maa ei ehkä enää ollut kovinkaan osuva nimi blogille, jossa esittelen lähinnä lastenvaateompeluksia. Mietiskelin asiaa tänään aamulla ja tulin tulokseen, että blogin nimi kaipaa muutosta. Saanen siis esitellä blogini uuden nimen, Surruttelua ja silmukoita.

Jälleen kerran minulla oli mielessäni hieman erilainen nimi, mutta kappas vain, se oli varattu. Ja vaikka kyseistä blogia olikin päivitetty viimeksi noin puoli vuosikymmentä sitten, en halunnut ottaa käyttöön jo käytössä olevaa nimeä. Tämä korvaava on yhtä hyvä, ellei näin jälkikäteen ajateltuna jopa hieman parempi kuin alkuperäinen ideani! Tärkein tavoite oli saada ilmaistua blogin nimessä, että kyseessä on ompeluun ja neulomiseen keskittyvä käsityöblogi.

Toki uuden nimen myötä piti saada myös muuten uutta ulkonäköä. Mietin vihreää ja oranssia ja lopulta vihreä vei voiton. Toki sain oranssinkin liitettyä mukaan, koska täysin vihreä oli ehkä hieman liian vihreä. Vihreä ja oranssi vain sopivat yhteen, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Vielä on itsellänikin totuteltavaa blogin uuden ulkoasun kanssa. Onpa tämä kiva -ajatus tulee ensimmäisenä mieleen, kun klikkaan blogin auki ja vastassa onkin jotain ihan erilaista kuin vielä eilen. Toivottavasti uudistus on myös teidän mieliinne!

PS. blogin osoite pysyy samana vanhana. Tuotoksiani voi siis edelleen ihailla osoitteessa sukkienmaa.blogspot.fi.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Autolla ajetaan varovarovasti

Onko teille joskus käynyt niin, että jokin kangas tai lanka ei tunnu ollenkaan omalta? Ja loppupeleissä kuitenkin haluaisit sitä tiettyä kangasta tai lankaa, mutta sitä ei ole enää myynnissä? Itselleni melkein kävi niin.

Hornula-autoja
Kaava: Minikrea 50222, koko 86/92
Kankaat: Formula-kangas ja resori Majapuulta, punainen jersey Käpyseltä

Olin katsellut aikaisemmin tuota autokangasta, mutta se ei sytyttänyt. Jokin aika sitten kävin läpi kuopuksen vaatteita, ja huomasin hänen laatikossaan punaiset housut, joihin tuo kangas sopisi kuin nyrkki suutarin silmään. Ainoa ongelma oli, ettei sitä enää ollut verkkokaupassa myynnissä. Aloin jo miettiä muita sopivia kankaita, mutta en tilannut mitään. Sitten tuli tammialet ja tämä kangas oli taas saatavilla Majapuun kaupassa. Ja vieläpä alennettuun hintaan, mikä onni!

Mietin, ompelenko tämän paidan kokonaan autokankaasta vai teenkö raglanhihaisen paidan punaisilla hihoilla. Lopulta jälkimmäinen vaihtoehto voitti, koska täten saan tehtyä toisenkin tällaisen paidan. Tämä on mielestäni jopa paremman näköinen näin kuin kokonaan autokankaasta tehtynä, koska tuo kuvio on niin leveä, ettei se olisi mahtunut paidan hihaan kokonaisena.

Yritin mallata kuvion keskelle etukappaletta, mutta en ihan onnistunut. Kuvio jäi sentin verran liikaa vasemmalle (miten niin vähän liian pikkutarkkaa?). Oli hieman haasteellista yrittää leikata ensimmäisenä etukappaletta keskeltä kangasta ja vasta sen jälkeen takakappaletta jäljelle jääneestä reunatilkusta. Takana en kohdistanut kuviota keskelle, koska silloin kangas ei olisi riittänyt kahteen paitaan.

Tuo autokangas on muuten ihanan tuntuista, tosi pehmeää ja sileäpintaista. Tykkään! 

Pääntien resorin ompelin kahteen kertaan. Ensimmäisen resorin leikkasin kaavan merkintöjen mukaan, ja siitä tuli hirmuisen leveä. Purin resorin pois ja leikkasin siitä ensimmäisen version saumanvarat pois leveydestä. On tuo vieläkin vähän leveä omaan makuuni, täytyy seuraavan paidan kanssa muistaa kaventaa kaavaa vielä muutaman millin verran.

Näitä raglanhihaisia paitoja saattaa näkyä jatkossa enemmänkin täällä, koska tuo paitamalli sopii kuopuksellemme paremmin kuin useimmiten ompelemani Minikrean suorahihainen malli. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon paitoja yksi pieni poika tarvitsee?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Housuja lapsille vol. x+1

Edellisellä kerralla lupailin pöksypostausta. Tässä näitä olisi, olkaa hyvät.

 Ai poseerata vai? Telkkari kiinnosti kameran kanssa heiluvaa äitiä enemmän.
Kaavat: McCall's M6785
Kankaat: Käpynen

Esikoisella oli leggingspula, koska häneltä oli salaperäisesti mennyt muutamat leggingsit rikki lyhyen ajan sisällä. Niinpä hän sai valita paria kangasta Käpyseltä, joista ompelin hänelle peruspöksyjä. Koska keskimmäisemme saa harvemmin mitään uutta, sai hänkin valita itselleen mieluisaa kangasta omia housujaan varten. Esikoinen valitsi ensin tätä punaista, ja nuorempi neitimme halusi sitä samaa väriä.

Tämä oli äidin mielestä hieman yllättävä valinta

Toiseksi väriksi esikoinen valitsi tuollaista jäämintun väristä jerseytä. Olin hieman yllättynyt värivalinnasta, olisin veikannut toiseksi valinnaksi ennemminkin jotain vihreää, keltaista tai oranssia. Mutta kuten kaikki Käpysen yksiväriset jerseyt, tämäkin on tosi kivan väristä. Käytin tässä samaa kaavaa kuin punaisissa, se on luottoleggingskaavani.

Kumpaakin, sekä punaista että sinistä kangasta jäi jäljelle. Punaista enemmän ja sille keksin jo seuraavan käyttökohteen ja sinistä vähemmän. Koska useimmista projekteista jää käteen jonkinlainen kangaspala, alkaa niitä olla minullakin jo aika paljon varastossa. Harmillisesti ne ovat useimmiten sen kokoisia, ettei niistä viitsi heittää roskiin, mutta toisaalta niille on hankalaa keksiä mieluisaa käyttötarkoitusta. Varsinkin kun jämäkankaat harvemmin sointuvat yhteen toisensa kanssa. Pyörittelin tuota sinistä kangasta käsissäni, kaivelin jämäkangaslaatikoita ja päätin ommella nuoremmallekin neidillemme toiset housut. Nähdessään ne esikoinen totesi, että pikkusiskolla on aina hienompia housuja ja hän haluaa samanalaiset kahden kankaan housut.

Nämä passaavat hyvin yhteen ilveskankaisen paidan kanssa

Sinistä kangasta ei ollut tarpeeksi yksivärisiin housuihin. Ensin ajattelin yhdistää tähän roosaa Taikurin apulaiset -kangasta, mutta tuo Noshin ilveskankaan pastelli taustaväri sopi paremmin yhteen pastellin sinisen kanssa. 

En halunnut, että ilveskankaan kuvio katkeaa keskellä edessä ja takana, joten siirsin sen osalta sauman housujen sivuun. Takapuolella leikkasin kankaat hieman kaarevasti niin, että sininen osa nousee ylemmäs kuin edessä. Sekä edessä että takana on keskellä tuo ilvespari. Lahkeeseen aplikoin lapsen toivomaan kohtaan ilvesparin kuvan. Se sopii mielestäni hyvin lahkeeseen ja yhdistää kankaat toisiinsa vielä paremmin. Kiinnitin aplikaation liimaharsolla ja tikkasin sen suoralla tikillä kiinni. Minulla ei ollut kotona irtirevittävää tukikangasta, enkä halunnut käyttää silitettävää tukikangasta, ettei aplikaation kohdasta tulisi kovin tönkköä: siksi ompelin tikkauksen suoralla tikillä. Siksakilla aplikaatio alkoi kupruilla.

Mietin tovin jos toisenkin, kehtaanko julkaista nuo viimeiset housut täällä. Väriyhdistelmä oli alkuun omasta mielestäni melko mielenkiintoinen, vaikka lapsi näihin tykästyikin heti. Loppujen lopuksi näissä oli aika monta itselleni hyvää oivallusta ja hienosti mennyttä yksityiskohtaa, että nämäkin pääsivät näytille. Eikä tuo väriyhdistelmäkään ole enää niin mahdoton, kuin mitä aluksi ajattelin. Jos käyttäjä on tyytyväinen, myös ompelija on tyytyväinen.

Arvatkaapa, mikä näissä lasten vaatteissa on parasta? Se, että yleensä ne suunnilleen revitään kädestä käyttöön, heti niiden valmistuttua. Mikäpä olisi parempi kiitos käsityöläiselle?

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kummipojalle

Novita toi kauppoihin tänä keväänä ihanat raitalangat. Toinen on oranssisävyinen ja toinen on sinisävyinen. Olin jo katsellut, että ne olivat tosi kivan värisiä, kun kummipoikani äiti totesi lapsen tarvitsevan uudet villasukat. Tarjouduin neulomaan ne (on mukavaa saada tehdä käsitöitä kummilapsille) ja kävin ostamassa sinisävyistä raitalankaa kaupasta.

Yks yhteen
Malli: Perussukat, 36 silmukkaa
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Raidat kulkevat näissä "väärään suuntaan", koska kerin langan kahdelle kerälle ja täten aloitin neulomaan kerän loppupäästä. Halusin raidat kulkemaan kummassakin sukassa samoin päin, siksi en aloittanut yhtä sukkaa kerän päältä ja toista kerän sisältä. Samalla tuli tarkastettua lanka mahdollisten solmujen varalta.

Sukkien suihin tuli valkoiset rannut, koska aloitin silmukoiden luomisen värien vaihtumiskohdasta raitojen kohdistumisen vuoksi. Eivätpä ne tuolla haittaa mielestäni ollenkaan, kun valkoisia raitoja on sukissa vähemmän kuin muita värejä.

Raitojen vaihtumiskohdassa lankaa on värjätty pieni matka kahta väriä päällekkäin. Siitä johtuen oranssin ja tummansinisen raidan vaihtumiskohdassa oli pieniä pätkiä lähinnä ruskeaa lankaa. Sen näkee kuvastakin, jos tarkkaan katsoo. Tämä ei siis ehkä ole pikkutarkkojen neulojien lankaa, jos parin silmukan levyiset eriväriset pätkät häiritsevät..

Näistä saa kyllä monen "näköisiä" sukkia, joissakin on enemmän oranssia, toisissa taas ehkä jompaa kumpaa sinistä, jolloin sukkien yleisilme muuttuu. Lanka oli pehmeää ja mukavaa neulottavaa, ihan erilaista kuin viimeksi ostamani harmaa 7 veljestä. Toivottavasti lankaa jäi jäljelle vielä toista sukkaparia varten. Haluaisin nimittäin tästä langasta sukat meidän kuopuksellemme.

Nämä sukat matkaavat ensi viikolla kummipojan käyttöön. Toivottavasti eivät ole liian isot, koska neuloin näihin vähän kasvunvaraa. Jään jännityksellä odottamaan palautetta ;-)

PS. Kiitos mummulle apulaisena toimimisesta! Oikean koon määrittäminen olisi pitänyt tehdä summamutikassa ilman mummua ja hänen mittanauhaansa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Mielensäpahoittajan mielenparantajat

Epäonnistuneen paitaprojektin jälkeen kaipasin jotain helppoa käsityötä. Koska välillä allekirjoittanutta vaivaa tarve saada tavarapaljoutta vähennettyä, päätyivät työn alle jämälankasukat. Arvoin sukkien saajaa: neuloisinko ne miehelle vai hänen veljelleen. Lopulta mies teki päätöksen puolestani ja ilmoitti, että sukat kelpaisivat hänelle.

Raitaa
Malli: Perussukat
Lanka: Oranssi ja punainen Gjestal Jannea, muut Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Aloitin sukat valitsemalla melko summamutikassa satunnaisen kerän jämälankalaatikosta. Halusin sukkiin tuota oranssia, se on mielestäni kauniin väristä. Ruskea taas sopi hyvin oranssiin ja se toimii hienosti tuollaisina yhden kerroksen korkuisina raitoina.

Punaisen värin kohdalla pähkäilin vaihtoehtoja: oli farkunsinistä, vihreää ja tuota punaista. Loppupeleissä päädyin punaiseen, vaikka en osannut suoraan sanoa, miksi se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Vähän myöhemmin keksin syyn. Punainen on spektrissä lähempänä violettia ja oranssia kuin sininen tai vihreä. 

Sukat olisivat voineet olla jalkateristä kerroksen tai kaksi pidemmät, mutta hyvät nämä ovat kuulemma näinkin. Ja jämälankalaatikko kiittää, kun lankamäärä väheni. Tosin vaje piti paikata jo tänään, kun ostin lankaa tilaussukkiin. Seuraava pari matkaa kummipoikamme jalkoja lämmittämään. Ne sukat neulon kevään uutuuslangasta. Mistä niistä, sen näette myöhemmin!

Mätsäävät pöksyt

Kun kaksi vanhempaa lastamme olivat pieniä, en kauheasti kiinnittänyt huomiota vaatteiden yhteensopivuuteen, vaan päälle puettiin suurin piirtein ensimmäiset laatikosta löytyneet sopivan kokoiset vaatteet. Nyt kuopuksemme kanssa olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota vaatteisiin ja niiden yhteensopivuuteen. Koska hänellä on jo aika monta paitaa, olen viime aikoina ommellut hänelle housuja, niistä kun on muutenkin pulaa.

Ostin Eurokankaasta pöllökankaan kanssa samaan aikaan tummanruskeaa joustocollegea, ja ompelin niistä pojalle peruspöksyt.

Nättiä suklaanruskeaa
Kaava: Minikrea 20302
Kankaat: Eurokangas

Nämä pöksyt sopivat yhteen useammankin paidan kanssa, esimerkkinä vaikkapa tämä lähiaikona blogissa nähty pyöräpaita tai keskimmäisellemme aikanaan ompelemani keltainen tähtipaita. Jälkimmäinen on tosin jo pelkkä kotipaita, koska sitä on pidetty paljon ja siinä on yksi jos toinenkin pinttynyt likatahra..

On muuten hassua, miten eri tavalla lapset kasvavat. Keskimmäisemme on nyt kolmevuotias, ja hänelle viime kuukausina pieneksi jääneitä vaatteita on saanut siirtää suoraan kuopuksemme käyttöön niiltä osin, kun vaatteet ovat olleet unisex-värisiä tai -kuosisia. Kätevää se tietysti on, täytyy myöntää, kun ei ole tarvinnut säilöä vaatteita myöhäisempää käyttöä varten.

Tilasin juuri eilen lisää housukankaita, tällä hetkellä kun esikoinen ja kuopus tuntuvat potevan akuuttia housupulaa: kuopus on kasvanut entisistään ulos ja esikoinen on onnistunut viime aikoina rikkomaan useamman parin leggingsejä. Ja tottahan toki keskimmäisenkin täytyy saada joskus ihan uusia vaatteita tasapuolisuuden nimissä. Saa siis nähdä, näkyykö täällä lähiaikoina yhteispostaus useammista housuista.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tavoite tälle vuodelle

Olen pitänyt blogiani jo lähes viisi vuotta. Arvatkaapa mitä? En ole koko tänä aikana onnistunut tekemään itselleni sopivaa vaatetta. Sukkia kyllä, mutta yksikään paita tai takki ei ole ollut sopiva kaikista blogissa kirjoittamistani hehkutuksista huolimatta. Joko vaate on puristanut kainaloista, ollut liian suuri jostain kohdasta tai pussittanut sieltä tai täältä.

Jotta blogin pitäminen olisi mielekästä ja kävijöitä olisi jatkossakin, olen ajatellut, että tänne pitäisi saada jotain uusia juttuja vanhojen kavereiksi. Koska aika moni neulejuttu on hallussa kuten myös lasten perusvaatteiden ompelu, ajattelin, että seuraava askel voisi olla ommella istuvia vaatteita itselleni. Mutta sehän ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Ompelin viimeksi itselleni trikoopaidan vuoden 2014 lopussa. Sitä on tullut pidettyä päällä tosi vähän, koska se pussittaa ihan hassusti kyljistä. Kysyin pussittamisongelmaan vinkkejä eräästä Facebookin ompeluryhmästä. Sain sieltä vinkin lisätä paidan alaosaan leveyttä, jolloin paita laskeutuisi paremmin. Nyt alkuvuodesta tilasin kangasta ja päätin kokeilla, toimisiko vinkki.

Piirsin paidan kaavan saman kokoisena kuin edellisellä kerralla, mutta lisäsin alaosaan leveyttä niin, että se vastasi yhtä isompaa kokoa. Leikkasin kankaat, saumuroin paidan kasaan, kokeilin. Viilasin sivusaumaa, koska sivusauman linja ei mennyt haluamallani tavalla. Kokeilin uudelleen.

Oli tämä toinen kokeilu parempi kuin ensimmäinen, mutta pussitusongelma on olemassa edelleen. Kylkiin muodostuu ryppyjä, samoin selän puolelle jäi pussi. Miehen mielestä paita oli ihan yhtä istuva kuin kaupasta ostetut paidat ja samaa sanoi äitini. Hakusessa vain ei ole "ihan ok, kaikki paidat pussittavat"-kaava vaan siististi päälle istuvan vaatteen kaavat. Kyllä vaan, lyön nyt päätäni seinään oikein pidemmän kaavan mukaan.

En vain tiedä, miten tästä eteenpäin. Viimekerralla selän pussittamisongelma katosi kaventamalla kaavaa vyötärölinjalta muutamalla sentillä. Samalla pitäisi kuitenkin saada paidan alaosaan lisää leveyttä, että se laskeutuisi vielä vähän paremmin. Ja jos vyötäröltä kaventaa ja alaosasta leventää entisestään, on lopputuloksena melko hassunmuotoinen paita. Toinen vaihtoehto on kokeilla yhtä kokoa isompaa kaavaa ja leventää siitä alaosaa vielä yhden koon verran. Istuuko vaate kuitenkaan enää sen jälkeen yhtä hyvin yläosastaan? Kokeilemalla se tietysti selviää, mutta viherpiiperö sisälläni motkottaa, ettei usean paidan ompeleminen ihan vain kokeilumielessä ole ollenkaan järkevää. Siksi haluaisin varmuuden, että olen menossa kokeiluissani oikeaan suuntaan ennen kuin yritän uudelleen.

Nii-in, tässä sitä on projektia koko vuodeksi. Jos moni muu saa viilattua kaavan istumaan hyvin päälleen, on minullakin toivoa onnistumisesta, eikö vain? Kuten Puuha-Petessäkin aina sanotaan: Can we fix it? Yes we can!

Onneksi ei ole mitään niin pahaa, ettei siitä seuraisi jotain hyvääkin. Ei niin onnistuneen vaatekokeilun jälkeen piti saada jotain muuta ajateltavaa ja niinpä puikoilla on jämälankasukat. Kun ei yhdessä onnistu, niin toisessa työssä voi lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla: saa hyvän mielen sekä valmiista sukista että värien suunnittelusta ja pääsee eroon lankanöttösistä. Harmi vain, että mielenrauhan tuohon paita-asiaan saa vain onnistumisen myötä, eikä sellaista onnistumista taida olla tarjolla ihan lähiaikoina.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Uuden vuoden kujeita

Uusi vuosi on aina mukava aloittaa neuletyöllä, vaikka jonossa olisi ommeltavaakin. Vuoden ensimmäisenä työnä valmistui sukat miehen veljelle.

Onneksi ulkona ei ole näin harmaata
Malli: Perussukat, 56 s
Lanka: Harmaa Novitan 7 veljestä, keltainen Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Lanko aina välillä muistuttaa, että jos minulla vain on aikaa, niin hänelle kelpaisi villasukat. Aika harvoin tulee kuitenkaan tartuttua toimeen, kun mielessä on niin paljon kaikkia toteuttamista kaipaavia käsityöideoita. Koristetyynynpäälisten ompelemisesta aiheutuneet harmaat hiukset kuitenkin hiljensivät ompeluinnon hetkeksi, joten nyt oli hyvä väli tarttua puikkoihin ja neuloa perusvillasukat.

Varsiin neuloin keltaisia raitoja sen verran kuin mitä jämälankaa riitti. Jälleen yksi pieni nöttönen vähemmän lankalaatikossa. Raitojen jälkeen neuloin yhtä monta kerrosta joustinneuletta harmaalla kuin mitä ennen raitoja oli. Varret olisivat voineet olla pari senttiä pidemmät, mutta hyvät ne ovat noinkin. Tuskin näitä kuitenkaan saapassukiksi on tarkoitettu.

Tällaisia perussukkia on omasta mielestäni tylsä neuloa. Vaikka periaatteessa koko ajan tapahtuu jotain, niin siltikään ei tapahdu tarpeeksi. Siltä tuntuu ainakin tällaisia miesten isoja sukkia neuloessa. Ei edes sukkien suuri tarve saa innostumaan paria sukkaparia enempään vuoden aikana. Mutta parempi edes yksi tai kaksi paria kuin ei sukkia ollenkaan, eikö niin?

Miten teidän muiden käsityövuosi on lähtenyt liikkeelle? Onko inspiraatiota ja motivaatiota vaikka muille jaettavaksi, vai lymyileekö käsityöinnostus piilossa? Itselläni ainakin on muutamia juttuja, jotka haluaisin toteuttaa tämän vuoden aikana. Toivottavasti saan ne kaikki onnistumaan!