keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kuin rikkaruohot

Esikoisen jalkaterät tuntuvat kasvavan tällä hetkellä kuin rikkaruohot. Edelliset neulomani villasukat jäivät pieniksi aikoja sitten, ja mummun tuomat sukat ovat nyt ihan sopivan kokoiset. Ehkäistäkseni villasukkapulaa tikuttelin yhden sukan välityönä Sagittaria stolea neuloessani ja toinen sukka valmistui eilen.

Mieluisat
Malli: Emilyn sukat kirjasta Neulo kaksi sukkaa kerralla 2
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Minulla ei ole sopivan pituisia 2,5 mm:n pyöröpuikkoja, joten sukat piti toteuttaa tällä kertaa tavallisten sukkapuikkojen kanssa. Jos vain joku kerta ehtisi kaupungille, niin voisi metsästää sopivat pyöröt, ja pääsisi neulomaan sukat taas magic loopina.

Mallineule ei ihan mennyt oikein, kun siihen livahti mukaan yksi ylimääräinen välikerros yhtä mallikertaa kohden. Liekö myös paksumpi lankavalinta vaikuttanut, että sukat näyttivät vähän erilaisilta kuin kirjan kannessa. Lapsi kuitenkin tykkää, joten se on pääasia. Nirkkoreunus teki sukista mukavan tyttömäiset, ja oli äidillekin vaihtelua joustinneuleeseen.

Vaikka kyseisen kirjan neulemallit eivät olekaan mitenkään monimutkaisia, ja monissa ohjeissa neulotaan ihan vain perussukat kirjavalla langalla, on mielestäni mukavaa, että kirjan malleja voi soveltaa lähes kaiken paksuisille langoille. 

Oli muuten hieman kiire äidillä neuloa jälkimmäinen sukka valmiiksi. Esikoinen ehti nimittäin aika monta päivää kulkea pelkästään toinen sukka jalassa, vaihdellen sukkaa jalasta toiseen :-D

Neulonta-aika on huvennut ihan olemattomiin, kun esikoinen päätti jättää päiväunet pois päiväjärjestyksestä vieden minulta päivän ainoan oman hetken. Siksi seuraava työ onkin jotain "pienen pientä". Jääkäämme odottamaan päivitystä!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

1988

Tapasin parhaan ystäväni vuonna 1988, 25 vuotta sitten. Viime vuonna loppuvuodesta törmäsin netissä Sagittaria Stoleen, joka näytti huivilta, josta ystäväni tykkäisi. Ja vihdoin se on valmis annettavaksi :-) Huivin kanssa ystäväni saa vuosi 1988 -aiheisen kortin.

Vaikeuksien kautta voittoon
Lanka: Teetee Kamena
Puikot: 4 mm suorat puikot

Tästä tuli ihanan pehmoinen ja ohut huivi, kiitos tarpeeksi paksujen puikkojen ja kunnon pingotuksen. Lankaa kului vähän yli vyyhdillinen, mutta ei kuitenkaan 1,5 vyyhtiä. Minulla ei ole vaakaa, joten en voi kertoa tarkkaa grammamäärää. Pingoittamattomana huivin koko oli 124 cm * 32 cm. Pingotuksen jälkeen mittasin huivin kooksi 193 cm * 45 cm. 

Malli oli yllättävän nopea neuloa, ja keskiosan neljän kerroksen mallikerran oppi helposti ulkoa. Opin myös uuden tavan luoda silmukoita. Huivin ensimmäisen pään liitoskohta jäi edelleen vähän erinäköiseksi kuin jälkimmäisen pään liitoskohta, mutta se saattaa johtua ihan vain pingotuksestakin. Ero ei kuitenkaan ole häiritsevä, joten hyvillä mielin annan huivin saajalleen. 
Lanka oli mukavaa neulottavaa, joskin paksuusero oli välillä todella suurta. Lanka ei kuitenkaan halkeillut tai tuntunut karhealta. Kastuessaan se tietysti tuoksui voimakkaasti lampaalta, kun on kerran täyttä villaa..

En minä tällaista heti uudelleen alkaisi neuloa, kyllä kaksi samanlaista huivia putkeen riittää. Ohjeen jätän silti talteen, eihän sitä tiedä, vaikka sitä tarvitsisi tulevaisuudessa. Tähän loppuun voisi vielä sanoa, että ihana tästä tuli, vaikka usko meinasikin paikka paikoin loppua :-)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Hän, joka ei osta neulekirjoja


Olen oikeastaan aina ajatellut, ettei neulekirjoja kannata ostaa. Ihan vain siksi, että neulemallit menevät pois muodista, ja sen jälkeen kirjahyllyssä on kirja, jota katsellessa tuntee lähinnä häpeää, että joskus on voinutkin käyttää moisia vaatteita. Oikeasti, katsokaa vaikka näitä Dropsin malleja, hui kauheaa.

En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin netissä Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia -kirjaan. Kirjassa kerrotaan Haapsalun pitsien historiasta ja siihen on koottu Haapusalulaisia pitsineulemalleja. Tämän on pakko olla ajatonta, eikö vaan?

Malleista aika moni oli melko samanlaisia, samaa kuviota toistettiin vain eri malliin. Osa huiveista oli myös hassun lyhyitä. Lyhin taisi olla 120 cm, juuri ja juuri kaulahuiviksi sopiva. Onneksi huiveissa ei tiheydellä tai langan paksuudella oli kauheasti väliä, toisin kuin esim. puseroissa.

Pari mallia nousi heti esille, jotka olisi mukava neuloa, kunhan vain oikeanlainen lanka tulee vastaan. Mallit vaikuttivat melko yksinkertaisilta, kun selailin kaavioita. Aloituksetkin olivat ihan tuttuja, mm. silmukoiden luonti virkatuista ketjusilmukoista. Mukana tullutta dvd:tä en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta käsittääkseni se sisältää ohjevideoita.

Kirjaa myydään myös suomenkielisenä, tosin en m-uista kirjan nimeä tähän hätään.. Adlibriksestä ainakin löytyy, joten ei kuin etsimään, jos alkoi kiinnostaa :-)

maanantai 14. tammikuuta 2013

:-)

Ei mulla muuta kuin että mä onnistuin!

Tällä kertaa huivin osien liitoskohdasta tuli sellainen kuin siitä pitikin tulla. Tästä on hyvä jatkaa. Otin myös 0,5 mm paksummat puikotkin käyttöön, jos vaikka tulisi valmista vähän nopeammin. Tavoite on saada huivi valmiiksi ystävänpäivään mennessä, eli tasan kuukausi aikaa.

Terkuin, onnellinen neuloja

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sulaa hulluutta?

Eihän se huivin toinen pää onnistunut, joten allekirjoittanut päätti lahjoittaa huivin roskiksen jumalalle ja aloittaa koko projektin alusta vähän eri lähestymistavalla.

Hullua vai ei? Itse sanoisin, että hullua. Todella hullua. Varsinkin näillä aikaresursseilla, kun omaa aikaa on "todella" vähän.

Kuitenkin, olen suunnitellut antavani huivin lahjaksi, ja olisi harmittanut ihan älyttömästi antaa huivi, jossa on niin räikeä virhe, että sitä ei voi olla huomaamatta, vaikka ei olisi ikinä kuullut neulomisesta.

Nyt siis kohti uusia seikkailuja, toivottavasti seuraava kerta toden sanoo. Kolmatta kertaa ei nimittäin tule.

Mä neulon vielä tämän kerroksen..

Välillä olisi hienoa, jos lapsille voisi sanoa, että äiti neuloo tämän jutun loppuun, puuhataan sitten sen jälkeen. Mutta eihän pienet lapset ymmärrä sellaista asennetta, se on kuulkaas heti tai heti kiukuttelun kera.

Se ei tietty ole ongelma suurimman osan aikaa, mutta nyt on sellainen neuleongelma käsissä, että mieli tekisi vain neuloa ja neuloa, kunnes ongelma on ratkaistu. Neuloin nimittäin Sagittaria Stolea. Aloitin ohjeen mukaisesti neulomalla ensin toisen pään, sitten keskiosan (joka on erilainen kuin huivin päät). Aloitin huivin toisen pään neulomisen, ja kappas kappas, se olikin ihan eri näköinen kuin ensimmäinen pää. Keskiosan ja pään liitoskohta oli ihan eri näköinen, ja tietysti oikean näköinen oli toinen, juuri aloittamani huivin pää.

Malttamattomana tietysti purin ensimmäiseksi neulotun pään ennen kuin sain jälkimmäisen pään valmiiksi. Purkamisen jälkeen laskin silmukat, 78. Viisi silmukkaa on siis kadonnut matkan varrella jonnekin. Koska huivin jälkimmäinen pää on vielä kesken, en pääse ratkaisemaan ongelmaa, ennen kuin se on valmis. Ja neulomaan en pääse ennen kuin lapset ovat päiväunilla, vaikka hirmuisesti tekisi mieli saada huivin jälkimmäinen pää valmiiksi, että pääsisin ratkaisemaan kadonneiden silmukoiden tapausta. Hieman nimittäin jännittää, saanko ensimmäisestä liitoskohdasta yhtä siistin kuin jälkimmäisestä.

Niinpä niin, hullua on helppo pitää jännityksessä. Pitää vain laittaa varpaat, sormet ja kaikki muukin ristiin menevä ristiin ja toivoa, että saan jossain välissä pitkän neulomispätkän (= kummatkin lapset yhtä aikaa päiväunilla) ja liitoskohdan onnistumaan. Pääsisipä jo neulomaan!

perjantai 4. tammikuuta 2013

Joulu jatkukoon?


Sain eilen myöhästyneenä joululahjana Debbie Stollerin Stitch'n bitch - Sankarineulojan käsikirjan. En ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan kirjaan, mutta nopealla selailulla tämä on todella kattava paketti erilaisia tekniikkaohjeita ja upeita neulemalleja. Lisäksi sain Novitan pitsikukkakehikon, josta nyt ei valitettavasti ole kuvaa.

Kirjan tekniikkaosiossa on kerrottu kuvallisten ohjeiden kanssa mm. erilaisia napiläpejä, pitsineuleita, pompuloita, kirjoneuletta, intarsiaa ja nauhoja. Ohjeet ovat hyviä aloitteleville neulojille, mutta varmasti sieltä löytyy uutta opittavaa myös kokeneemmille neuloosin uhreille.

Neuleohjeet ovat upeita, ja niistä tekisi mieli neuloa useampikin, mieluusti saman tien. Harmi vain, että aikaa on rajallisesti. Yksi malli oli ylitse muiden, ainakin lyhyen selailun perusteella, toivottavasti ehdin neuloa itselleni siitä kesäpaidan ennen kuin kesä on taas mennyt :-D

Taidanpa poistua tietokoneen äärestä ja syventyä tarkemmin tähän "neulonnan pikkujättiläiseen". Kuulumisiin!

Harharetki

Vietin muutan päivän Sagittaria Stole -tauon ja neuloin elämäni ensimmäiset magic loop -sukat.

Tarkoituksella eriväriset
Malli: Perussukat magic loopilla, koko 1,5 - 2 v.
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4 mm 80 cm pyöröpuikot

Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen magic loopia kohtaan, kun aloitin neulomaan sukkia. Johtunee kaikenlaisista varoituksista, joita Morgan-Oakes oli kirjoittanut ohjeen lomaan.. "Varo ylimääräisiä langankiertoja, joista tulee työhön lisäsilmukoita", "työhön saattaa tulla ikävän näköinen löysempien silmukoiden muodostama raita puikkojen vaihtumiskohtaan" jne. Ja kuten sanotaan, pessimisti ei pety, ja olin ihan varma, että niin minulle käy, saan aikaiseksi vain omituisen muotoiset raidalliset sukat.

Onneksi kuitenkin kokeilin tekniikkaa. Ei nimittäin tullut löysien silmukoiden muodostamia raitoja, eikä ylimääräisiä silmukoitakaan tullut kuin kaksi kertaa, ja nekin onneksi tuohon mustaan sukkaan, josta virheet huomaa paljon huonommin kuin punaisesta sukasta. Sukat ovat tarkoituksella eriväriset, jotta a- ja b-sukan erottaminen oli helpompaa neulomisvaiheessa.

Tykkäsin tekniikassa siitä, että sukkien aloituksesta tuli paljon siistimpi kuin sukkapuikoilla neulottaessa. Tosin se johtuu varmaankin siitä, että minut on opetettu jakamaan silmukat puikoille samalla kun neulon ensimmäistä kerrosta. Jos jakaisin silmukat ennen ensimmäisen kerroksen neulomista, niin ehkä aloituskohtakin olisi silloin siistimpi? 

Näin yksien sukkien kokemuksella en tosin ymmärrä, että miten magic loop poistaa toisen sukan syndrooman? Tietenkään ei tarvitse aloittaa toista kertaa ihan alusta, että saa sukkaparin valmiiksi, mutta ei tämä mikään kaksi sukkaa yhden sukan ajassa -metodi kuitenkaan ole. Itsestä ainakin tuntui, että sukkaparin neulomiseen meni todella kauan, kun ottaa huomioon, että kyseisissä sukissa jalkaterän pituus on suunnilleen 13 cm.. Ehkä useamman sukkaparin neulominen nopeuttaa hommaa?

Kaiken kaikkiaan magic loop oli oikein toimiva tapa neuloa sukat, ja sitä tulee hyödynnettyä varmasti jatkossakin. Aikaisemmin neulomani Vilait olisi ollut helpompi neuloa magic loopilla, harmi etten ollut tutustunut tekniikkaan jo silloin.

Tähän loppuun vielä kiitokset lahjan antajalle kirjasta, tästä on iloa vielä pitkäksi aikaa! :-)