perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kuin kaksi marjaa

Kun vauvan villasukat olivat valmistuneet, tajusin, ettei meidän pienelle neidille ole lapasia kevääksi. Joten eikun neulomaan!

Oma maa mansikka?
Malli: Vauvan tumput, "oma malli"
Lanka: Novitan 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Selailin netistä erilaisia vauvan tumppujen ohjeita. Aloitin Piipertäjän ohjeella, mutta se ei tuntunut pelittävän näin paksulla langalla. Tai ainakaan se ei miellyttänyt omaa silmääni. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan alkuun ainaoikeinneuletta, sitten joustinneuletta ja lopuksi sileää neuletta. Kärkeen tein nauhakavennukset. Niin ja joustinneuletta varten kavensin työstä muutaman silmukan pois, ja lisäsin ne jälleen sileän neuleen osuudelle.

Ensin neuloin sileää neuletta 5 senttiä ennen kärkikavennuksia, kuten monessa ohjeessa oli ohjeistettu. Kokeilin niitä vauvan käteen,  ja ne olivat hieman naftit. Niinpä purin kavennukset ja neuloin sentin verran lisää pituutta. Nyt ne ainakin mahtuvat tämän kevään vauvan käsiin.

Mansikoiden vihreät kannat ja siemenet tein jälkikäteen silmukoita jäljittelemällä.

Mietin myös, että olisin neulonut lapaset kokonaan vaaleanpunaisella langalla ja olisin silmukoita jäljittelemällä kirjonut pienemmät mansikat niihin. Valitsemani tapa oli kuitenkin mielestäni parempi, mansikoista olisi tullut aika pienet, jos ne olisi tehnyt toisella tavalla.
 
Olen viime aikoina neulonut paljon lapsille, pitäisiköhän blogi nimetä lastenneuleblogiksi? Ei vaiskaan, haaveissa on neuloa itselleni neuletakki, kunhan vain oikea malli ja oikea lanka löytyvät. Malleja on helppo löytää, sopivan langan löytyminen tuntuukin olevan hankalampaa..

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Taitamaton vai perfektionisti?

Viime aikoina on tuntunut, etten osaa enää neuloa. Tai siis, osaan neuloa, noin 8-vuotiaan vasta-alkajan tasoisesti.  Kahdesta samanlaisesta kappaleesta tuntuu tulevan työ toisensa perään erikokoisia, vaikka kuinka lasken ja merkitsen muistiin. Ja entä kantalapun reunat sitten? Ihan kuin en enää osaisi tehdä siistiä kantapäätä. Vai onko se vain omaa kriittisyyttä perfektionismin vuoksi? Varmaan kumpaakin. Niistä huolimatta vauva sai uudet sukat, ensimmäiset varta vasten hänelle neulotut.

Tyttömäistä raitaa
Malli: Perussukka 32 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Näiden neulomisesta ei ole sen kummempaa kirjoitettavaa. 8 senttimetrin varsi, 3,5 senttimerin kantalappu, ranskalainen kantapää ja nauhakavennukset. Kerroksen vaihtumiskohta on sukan sivussa. Aloitin toisen sukankantalapun oikealla kerroksella ja toisen nurjalla, joten sukat ovat toistensa peilikuvat. Jalkaterällä on pituutta suunnilleen 12 cm, vastaavat siis kokoa 22. Olivat nopeat neuloa, aikaa meni alle vuorokausi.

Nämä ovat vielä vähän isot vauvalle, mutta hyvä niissä on olla hieman kasvuvaraa, etteivät jää heti pieniksi. Jos hyvin käy ja kevät tulee, saa nämä pukea vaunupäiväunille toppatöppösten sijaan. Vaikka näissä tuntuukin olevan yhtä jos toista vikaa (kun niitä lähestulkoon suurennuslasin kanssa etsii), ovat nämä silti ehkä parhaiten onnistuneet vauvan sukat, jotka olen neulonut.
 Kiitos siitä taitaa kuulua Melissa Morgan-Oakesille, jonka kirjasta sain hyvät mitat pienten lasten sukkiin :-)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevättä odotellessa

Tajusin torstai-iltana, että eihän meidän esikoiselle ole sopivan kokoisia lapasia kevääksi. Perjantai-aamuna valitsin langat lankalaatikosta, ja tänään lapaset olivat valmiit.

Raitaa
Malli: Peruslapanen peukalokiilalla
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Mitat ja silmukkamäärät otin suoraan Novitan lapastaulukosta. Tai siis laskin tarvittavat silmukkamäärät ja pituudet kahden eri koon välistä. Olivat tosiaan nopeat neuloa, ja peukalokiilan silmukanlisäykset onnistuivat tällä kertaa ehkä parhaiten ikinä. Ihan peruskauraa siis.
Alunperin ajattelin neuloa lapasista ruskea-vihreäraidalliset, mutta sitten lankojen riittävyys alkoi mietityttää. Otin kolmanneksi väriksi vaaleanpunaista, ja koska sitä oli ylivoimaisesti eniten, tein vaaleanpunaisista raidoista paksummat kuin ruskeista ja vihreistä raidoista. Lankaa jäi vielä reilusti yli jokaisesta kerästä, joten ehkäpä neulon ensi keväänä toiset samanlaiset lapaset, hieman suurempina vain.
Lapselle on ihanaa neuloa, kun hän on niin innoissaan saadessaan jotain. Nämäkin lapaset suunnilleen revittiin käsistäni, kun sanoin viimeisen langanpätkän päättelyn jälkeen lapasten olevan valmiit :-) Tosin ne kastuivat melko nopeasti tiskikonetta tyhjentäessä, joten ei ne kauaa käsissä viipyneet.
Vielä kun tulisi kevät.. Tällä hetkellä tuntuu, että tänä vuonna hypätään talvesta suoraan kesään ja skipataan kevät kokonaan välistä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Love the blue

Lanka: Sandnes Lanett
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot, 2,5 mm 60 cm pyöröpuikot

Serkkuvauvan haalari valmistui vihdoin ja viimein, ja täytyy sanoa, että tykkään tykkään tykkään. Ihanan värinen ja mukavasti neuloutuva lanka ja ihana malli. Kuva ei tuo täyttä oikeutta langan värille, mielestäni se on paremman väristä luonnossa. Liekö siinä jonkinlaista pientä hohtoa, jota kamera ei saa vangittua kuvaan?

Kuvasta ei kovin selvästi taida näkyä, mutta haaroissa on siis 11 nappia, joten oikeanlaisilla alla olevilla housuilla esim. vaipanvaihto onnistuu ilman haalarin riisumista.

Tällä kertaa raglankavennuksetkin onnistuivat hyvin, niistä tuli siistit, eikä niissä ole venyneitä silmukoita, kuten joissakin muissa töissä on joskus ollut. Vielä kun oppisin ompelemaan kainalosaumat siististi, niin olisin onnellinen. Kenelläkään mitään kikkakolmosia siihen? Yksinkertainen pintaneule tuo mukavaa elävyyttä, sileänä neuleena tätä olisi varmasti ollut tylsempi neuloa.

Tästä työstä en keksi muita kuin kehuvia sanoja. Jos ette usko minua, niin neulokaa itse ja ihastukaa ;-) Minä sen sijaan lähden herkuttelemaan vadelmajuustokakulla. Mukavaa kevään odotusta kaikille, tavataan taas seuraavan työn parissa!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihan(an) kamala raglan

Neulomani serkkuvauvan haalari on edennyt viikonlopun aikana pikavauhtia, ja olen päässyt neulomaan raglankavennuksia. Miten se voikaan olla alhaalta ylös neulottuna niin hankalaa?

Hihat eivät tunnu sopivan puikoille mitenkään, vaan niitä saa veivata ja venkslata. Neuletta pitää venyttää ja vanuttaa, että saa silmukat liikkumaan puikoilla. Jäljestä näyttää tulevan ihan kamalaa, ja epätoivo iskee joka kerta, kun hiha lähestyy ja pitää taas pähkäillä, miten työn saa edistymään.

Loppujen lopuksi tulee se kerros, jolloin hihojen silmukat istuvat nätisti muun työn sekaan, ei tarvitse veivata, venkslata, venyttää ja vanuttaa. Työn jälkikin alkaa näyttää suhteellisen siistiltä, eikä neulominen ole enää niin epätoivoista. Ja ihan lopussa on mahtavaa, kun ei ole pitkiä sivu- ja hihasaumoja ommeltavana, pelkästään kainaloissa pienet pätkät (jotka nekin tosin ovat aiheuttaneet allekirjoittaneelle kerran jos toisenkin harmaita hiuksia, kun tuntuu, etten osaa ommella niitä siististi..).

Vielä en ole päässyt tuohon kerrokseen, jossa neulominen olisi taas vaivatonta. Niinpä uin epätoivon suossa ja toivon, että jäljestä tulisi siistiä. Onhan kuitenkin kyseessä lahjaksi tarkoitettu työ. "Onneksi" huomenna koittaa jälleen arkiviikko, ja voin ihan huoletta unohtaa koko työn muutamaksi päiväksi. Jospa taas ensi viikonloppuna olisi aikaa paneutua tuohon ihan(an) kamalaan tekniikkaan.