perjantai 20. helmikuuta 2015

Piihoset

Esikoinen sai lapasiinsa pöllöjä, keskimmäinen sai piihosia.

Perhoset ne vain lepattelevat
Malli: Peruslapaset, 36 s
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

"Pikku pikkuruiset" lapaset pienelle lapsukaiselle. Ovat olleet valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä, jopa päivä- ja yöunilla. Lapsi ei osaa vielä sanoa perhonen, joten nämä ovat piihosia. Kämmenen puolella on pöllölapasista tuttua pystyraitaa. Äiti on onnellinen, kun lapsikin on!

Neulominen meni tutulla neulo, pura ja neulo vähän lisää -kaavalla, mutta jouhevammin kuitenkin kuin edellinen työ. Oikeassa lapasessa piti purkaa kärkikavennukset ja neuloa muutama kerros lisää pituutta, koska ensimmäinen versio jäi hieman naftiksi pituudeltaan. Vasen lapanen onnistui lähes kertalaakista, joskin sitä piti valmistumisen jälkeen vielä vähän tuunata.

Perhosen alkuperäisen kaavion löysin Pinterestin kautta, ja se löytyy jälleen kerran Ravelrysta. Kuvio oli alkuperäisenä muutaman silmukan verran liian kapea näihin lapasiin, joten tuunasin sitä itse saadakseni lopputuloksesta leveämmän. Samalla perhosen korkeus lisääntyi parilla kerroksella, mikä oli myös eduksi lopputuloksen kannalta.

Peukaloissa on pari silmukkaa vähemmän kuin esikoisen lapasissa, joten raidoitus ei mennyt ihan yhtä nätisti kuin pöllöissä: yhden silmukan levyisten raitojen lisäksi peukaloissa on sekä keltaisella että vihreällä yksi kahden silmukan levyinen raita. 

Saatuani lapaset valmiiksi huomasin mittavirheen: vasemman käden lapasen varsi oli kaksi kerrosta lyhyempi kuin oikean käden lapasen varsi. Olin laiska ja poimin silmukat puikolle ja neuloin puuttuvat kaksi kerrosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut neuloa koko lapanen uudelleen. Ja ei, lapasten jättäminen varsiltaan eri pituisiksi ei tullut kyseeseen. Tuskin lapsi olisi virhettä huomannut, mutta itseäni se olisi häirinnyt jatkossakin...

Käsiala näissä lapasissa on mukavan tasainen, eikä lankajuoksut jääneet tälläkään kertaa kiristämään neuletta kasaan. Värit eivät ole kovinkaan tyttömäiset, mutta lapsukainen tykkää itse paljon vihreästä ja keltaisesta. (Ostettuani langat kysyin häneltä, ovatko ne kivan väriset. Vastaus oli, että vihreä on kiva, keltainen ei. Keltaisista perhosista hän oli kuitenkin hyvin innoissaan.) 

Puikoilla on jo kärjestä aloitettu villasukka. Nyt vain pitäisi keksiä jokin kiva malli, jolla jatkaa sitä. Pitsiä tai palmikkoa, kirjoneuletauko on nyt paikallaan. Olen jo jonkin verran selannut nettiä, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään "tuo on pakko toteuttaa"-mallia. Ehkä löydän sellaisen tänään illalla?

perjantai 13. helmikuuta 2015

Pöllöilyä

Lupasin esikoiselle pari viikkoa sitten, että neulon hänelle lapaset ja hän saa valita langat. Kävimme lankamaailmassa, ja lapsukainen valitsi itselleen pinkkiä ja violettia lankaa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon kirjoneuleen neulomisen osalta, mutta menin kuitenkin tyhmänä kysymään, että neulotaanko raita- vai kuviolapaset. Kyllähän sen saattoi arvata jo ennen kysymistä, mitä lapsi valitsee. Niinpä piti äidin jälleen harjoitella kirjoneuletta. Ja kyllä kannatti!

Pöllö, istui puussa, ei oo pöllöllä hampaita suussa
Malli: Oma sovellus Novitan lapasohjeesta, 40 s
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

En ole koskaan purkanut mitään työtä niin paljon kuin näitä lapasia. Lopputulos on kuitenkin oikein mieluinen, joten mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Ensimmäinen lapanen onnistui hyvin peukaloon asti. Kun aloin neuloa peukaloa, huomasin, että lapastaulukon mukaan neulottu peukalokiila oli ihan liian kapea, eikä lapsi saanut hanskaa käteensä hyvällä tahdollakaan. Purin lapasen peukalokiilan loppuun asti, ja totesin, että kerran neulotusta langasta ei tule enää samanlaista jälkeä kuin neulomattomalla langalla, joten heitin koko tekeleen roskiin.

Seuraavaan lapaseen tein kiilalisäykset joka kolmannen kerroksen sijaan joka toisella kerroksella, lisäksi tein kahdet lisäykset enemmän, eli yhteensä peukaloon tuli neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen lapaseen. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja lapasesta tuli oikein bueno.

Kolmannen lapasen kohdalla olin jo niin harjaantunut kirjoneuleen neuloja, että se oli peukaloa vaille valmis alle vuorokaudessa aloittamisesta. No, ei mennyt ihan kuin Strömsössä, vaan pöllössä oli virhe. Mies ei sitä huomannut, eikä anoppi, mutta perfektionistina päätin purkaa virheeseen asti ja neuloa uudelleen. Virhe sijaitsi suunnilleen puolessa välissä kuviota, joten aika pitkä pätkä meni purkuun. 

Kaiken tuon jälkeen piti vielä vähän sekoilla peukaloiden kanssa. Toisena neulomaani oikean käden lapaseen tuli hieman pitkä peukalo. Ajattelin, että tyttö ei pitäisi siitä, joten neuloin vasemman käden lapaseen hieman lyhyemmän peukalon, ja pyysin lasta kokeilemaan lapasia käteensä. Tottahan toki hänen mielestään pidempi oli sittenkin parempi, joten taas piti purkaa. Koska lanka tietysti loppui kesken, jatkoin kerältä uudella langalla, viis siitä, että lankoja pitäisi päätellä muutama enemmän. Neuloin peukalon loppuun, päättelin langat ja totesin, että en ole tyytyväinen, koska päätellyt silmukat jäivät tosi löysiksi. Yritin kiristää niitä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten purin koko peukalon pois ja neuloin sen uudelleen. Ja jälleen kannatti, lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.

Siinä missä tammikuun lopulla olin sitä mieltä, että ei ikinä enää, niin nykyään kirjoneuleen neulominen on jopa ihan mukavaa. Ainakaan näissä lapasissa ei kiristä liikaa, eikä lankajuoksut toisaalta jääneet liian löysiksi niin että niiden sitomiset näkyisivät työn oikealla puolella. Hyvillä mielin aloitin eilen näiden valmistuttua heti perään toiset kirjoneulelapaset, tällä kertaa keskimmäisellemme.

Pöllön kuvion löysin Pinterestistä, ja se on myös Ravelryssa. Se sopi juuri sopivasti tuollaisiin n. 110-senttisiin lapasiin ilman, että olisi tarvinnut miettiä, mitä muuta kämmenselän puolelle keksisi. Tykkään näistä lapasista tosi paljon, ja näyttävät ne lapsellekin kelpaavan. Ulkoleikkeihin ne eivät välttämättä sovellu, mutta harrastusreissuille ne käyvät passelisti käsineiksi.

Huomenna on ystävänpäivä. Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Yhtä kerää ostamassa

Lähdin tänään lankaostoksille Lankamaailmaan. Tarkoituksena oli ostaa ihan vain yksi kerä Gjestalin Jannea, että saan lapsen lapaset valmiiksi. No, kun kerran pääsin ihan yksin matkaan ja sain rauhassa hypistellä lankoja, niin tietäähän sen, etten selvinnyt reissusta yhden kerän ostamisella..


Hypistelin hyllyistä minulle vieraita lankoja, ja eikös käsiini eksynyt Zitron Trekking XXL -kerä. Näytti olevan pätkävärjättyä tai raidoittuvaa lankaa? En edes tiedä, millaiset sukat tästä kannattaisi neuloa, mutta väriyhdistelmä oli mukavan näköinen ainakin kerällä, joten lanka päätyi mukaani.

Austermanin Stepistä olen kuullut, mutta en ole vielä päässyt neulomaan sitä, joten tottahan toki sitäkin piti ottaa kerän verran. Tuosta voisi muodostua jotkut hempeät sukat vaikka Cookie A:lta. Tai ehkä Ravelrysta löytyisi joku ihana malli. Vai neuloisinko sittenkin varpaista varteen -sukat, että saan langan käytettyä "viimeistä senttiä" myöten? Täytynee alkaa selailla sukkaohjeita, eiköhän niistä jotkut ihanuudet löydy neulottaviksi.

Olen viime aikoina tainnut purkaa enemmän kuin neuloa. Ja tulipa yksi tuotos heitettyä suoraan roskiin, kun sitä ei olisi pelastanut kuin massiivinen purkaminen. Purkaminen olisi tietysti ollut helppoa, mutta kertaalleen neulottu lanka on aina kertaalleen neulottua lankaa, eikä työn parista olisi enää tullut samanlaista. Nyt työ alkaa olla voiton puolella, vaikka tänäänkin päädyin purkamaan. Jospa kolmas kerta toden sanoisi? Sitä ainakin toivon, ja lähden neulomaan. Palaillaan!