lauantai 31. tammikuuta 2015

Samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset

Olen tähän asti ommellut paitoja vain ja ainoastaan trikoosta. Vuoden ensimmäisinä päivinä halusin kokeilla jotain uutta materiaalia, joten ompelin kahdelle vanhimmalle lapselle "samistelu"paidat joustocollegesta. Eilen sain vihdoin ostettua puuttuvat napit ja paidat valmiiksi.

Pönöttää, tönöttää, olisko joku rennompi asento kuitenkin parempi?
Kaavat: Minikrea 50220 koossa 92/98 ja 110/116
Kankaat: Joustocollege ja resorit Kestovaippakaupasta
Napit: pinkit napit Eurokankaasta, vihreät napit Jätti-Rätistä

Nämä paidat ompelin "seuraavassa" vaatekoossa, koska kummallakin lapsella on jo aika paljon just sopivia vaatteita. Nuoremman lapsen vihreään paitaan ompelin hihansuihin leveät resorit. Esikoinen taas halusi oman paitansa hihoihin käännökset ja tikkauksen kaksoisneulalla.

Koska yksiväriset paidat osaavat olla aika tylsiä, lisäsin niihin valenappilistat tosimummon ohjeiden mukaisesti. Helppoa ja nopeaa, eikö vain? Ainakin helppoa, mutta nopeasta en tiedä. Listat kuitenkin onnistuivat hyvin ja ne piristävät mukavasti paitoja.

Nappien löytäminen oli yllättävän hankalaa. Eurokankaasta löytyi harmaan paidan pinkit napit, mutta siellä ei ollut sopivia oransseja nappeja. Sitten tuli muutaman päivän (tai viikon) tuumaustauko, kun yritin saada itseni lähtemään Jätti-Rättiin. Eilen otin auton alleni ja kurvasin toiselle puolelle kaupunkia ja höh, sielläkään ei ollut oransseja nappeja. Tai siis, oli niitä muutama erilainen malli, mutta ne olivat ihan liian valjun värisiä ja lisäksi kantanappeja. Pyörin nappihyllyn edessä ja mietin, että mitäs nyt? Varmasti kaupungista löytyy lisää nappikauppoja, mutta jaksanko tai ehdinkö kiertää niitä kaikkia oranssien nappien toivossa. En todellakaan, joten siirryin tarkastelemaan vihreitä nappeja. Ei sellaisiakaan, ainakaan pyöreänä, sopivan kokoisena ja oikean värisenä. Sitten silmiini osuivat nuo omppunapit. Niitä siis muutama ja kotiin kokeilemaan, miten ne sopiva paitaan.

Omppunapit ovat kuin Apple-nappeja, samannäköisiä kuin Applen logo. Pyörittelin niitä logon mukaisesti ja päinvastaisesti ja mietin, kummin päin ne kannattaisi ommella kiinni. Lapsi oli sitä mieltä, että päinvastoin kuin logo, mies taas totesi, että hän huomaa heti logon olevan väärinpäin. Lopulta päädyin ompelemaan napit logon mukaisesti. Arvoin myös kolmen ja neljän napin välillä. Kolme on ehkä vähän vähän, kun napit ovat aika pieniä, neljällä napilla lista taas näytti olevan liian täynnä. Vähemmän on enemmän, eikö vain, joten päädyin kolmeen nappiin.

Olette varmaan huomanneet, että ompelen paidat aina samoilla kaavoilla. Kenties tylsää, mutta miksi hankkia monen monta erilaista peruspaidan kaavaa, kun yhtä muokkaamalla saa tarpeen mukaisesti erilaisia paitoja aikaiseksi? Ja tietysti rahakin ratkaisee, kaavat kun eivät ole aivan ilmaisia. Itseäni lähinnä mietityttää samojen kaavojen käytössä, että toistaako blogini itseään, kun en käytä välillä esim. Ottobren kaavoja? Mitä mieltä te olette?

Eikä tullut edes kiire, osa 2

Esikoisen jumppaesitykseen kuuluu seuran kautta tilattu t-paita ja mustat housut. Ihan peruspertsaa siis.

Huonot housut!
Kaava: McCall's M6785
Kangas: Lillestoffin jeanstrikoo Kestovaippakaupasta

Piti räiskäistä kuva salamalla, kun luonnonvalo ei enää eilen kuvaa ottaessani riittänyt. Siksi housut näyttävät mustien sijasta harmaalta. Ovat oikeasti paljon tummemmat, vaikka eivät ne tietysti pikimustat ole. Toivottavasti ei tule noottia pöksyjen väristä...

Miksi en sitten valinnut täysin mustaa kangasta? Koska esitys on vain yhtenä päivänä ja se kestää muutaman minuutin. Housuja taas voi käyttää myöhemmin vaikka kuinka paljon, joten halusin kankaan, joka toimisi housuissa. Ei minulla tästä(kään) kankaasta ole mitään suurempia kokemuksia, mutta se tuntuu sopivan napakalta pöksymateriaalilta. Jospa ei heti tulisi kauheita polvipusseja.

Eipä näiden ompelusta ole sen kummempia sanottavia. Koko on 4-vuotiaan, ja vyötäröllä on 2-senttinen kuminauha. Kaava on juuri sopiva mitoitukseltaan lapsellemme, joten kaavaa on mukava käyttää. Kyseiseen kaavapakettiin kuuluu myös muutama paitakaava, mutta niitä en ole päässyt vielä hyödyntämään. To do -listalle ne kyllä ovat jo päässeet.

Tarkoitukseni on suunnata tänään lankakauppaan. Sukkaa pukkaa, tai ainakin ajatus olisi neuloa sukat kärjestä aloittaen hieman erilaista kantapäätä kokeillen. Ja lapsille pitäisi neuloa lapaset "hienosteluhanskoiksi" esim. kaupunkireissuille. Ompelupuolella on odottamassa t-paitakankaita tulevaa kesää varten, ja on minulla suunnitelmissa ommella pari pitkähihaista vauvallekin. Tekemistä siis riittää, ja se on hyvä!

perjantai 30. tammikuuta 2015

Ei tullut edes kiire, osa 1

Lapsemme harrastavat jumppaa, ovat harrastaneet sitä jo muutaman vuoden. Ihan harrastustasolla ilman kilpailutavoitteita, hyvän mielen vuoksi. He saavat osallistua seuran kauden päätösnäytöksiin, kuten kaikki muutkin seuran jäsenet. Esiintymisiä varten tarvitaan esiintymisasuja, ja tässä on tämänkertainen asu nuoremmalle jumppajallemme.

Vielä ei pukeuduta lycravoimistelupukuihin
Kaavat: Paita Minikrea 50220 ja leggingsit Onion 20034
Kankaat: Talvitrikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Olen ihan ihastunut tuohon talvitrikooseen. Se on siis kangasta, jonka nurja puoli on harjattu. Se on ihanan pehmeää ja lämpimän tuntuista. Värinä oranssi ei ehkä ole ihan ykkösvalinta omassa värimaailmassa tai lasten mielessä, mutta nyt ei väriä valittu omien mieltymysten mukaan vaan siihen saatiin voimisteluseuralta ohjeet.

Ompelin paidan koossa 92/98. 86/92 olisi varmasti mennyt päälle, mutta ajattelin vaatteen käyttöikää ja siksi ompelin sen kokoa isompana. Alkuperäisen kaavan mukaan hihansuihin olisi kuulunut resorit, mutta totetutin huolittelun tällä kertaa lisäämällä kaavaan 1,5 sentin kääntövaran. Helmassa on pituutta pari senttiä tavallista kaavaa enemmän. Ihan peruspertsaa, suhteellisen nopeaa ja todella helppoa.

Jos tämä postaus olisi ollut pelkästään leggingseistä, olisin ehkä valinnut otsikoksi "Onnistunut epäonnistuminen". Kun saimme tietää, mitä esiintymisvaatteiksi tarvitaan, ei minulla ollut tarpeeksi pientä leggingskaavaa. Tiesin kankaista, että löydän haluamani kankaat Kestovaippakaupasta, ja siellä on mukava määrä kaavojakin, joten katsoin sieltä pikaisella selauksella pienten leggareiden kaavan ja tilasin sen. Olisin halunnut Minikrean kaavan, mutta koska sitä ei ollut varastossa sillä hetkellä, päädyin tilaamaan Onion kaavat. Kun sain kaavan kotiin, huomasin, että se olikin 3/4-pituisille housuille, ja esiintymisessä tarvitaan pitkät housut.

Piirsin kaavan, lisäsin vyötärölle vähän enemmän kääntövaraa kuminauhakujaa varten ja vertasin housujen pituutta lapsen jalan pituuteen. Koska taapero käyttää suurimmaksi osaksi 86-senttisiä housuja, ja piirsin kaavan 92-senttisenä, riitti lahkeen pituus juuri sopivasti nilkkaan asti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sentti pituuteen ei olisi tehnyt pahaa, mutta tuskin kukaan kyseistä "puuttuvaa senttiä" huomaa, kun lavalla on samaan aikaan muutama kymmenen lasta ja aikuista. Lapsi itse sanoi housuja kokeillessaan, että sopivat ovat. Ja itse hän sen parhaiten taitaa tietää, mikä tuntuu hyvältä päällä ja mikä ei :-) 

Jatkossa pystyn ottamaan huomioon, että lahje ei ole täyspitkä ja saan lisättyä siihen pituutta hieman reippaammin. Ellei sitten lapsukaiset hurahda tuollaisiin vajaamittaisiin lahkeisiin. Sellaiset olisivat ainakin kesäpöksyinä mainiot.

Eilen surruttelin esikoisen esiintymispöksyt valmiiksi. Niistä seuraavassa postauksessa, ehkä jo tänään!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Foxy

Muistatteko vielä tämän rakettipuvun? Lapsukaisemme on pitänyt sitä ahkerasti, todella ahkerasti. Jopa niin paljon, että siihen on tullut jo yhteen kohtaan kankaaseen kuluma, joka on melkein muuttunut reiäksi. Otin sen äidin päätösvaltaa käyttäen pois käytöstä, että saan sen vielä korjattua vauvan käyttöön, kun vauvalle sen alunperin ompelin. Ja koska keskimmäinen rakasti tuota pukua, piti hänelle ommella uusi yöpuku.


Niin monta pientä kettua
Kaava: Jalie 3244
Kankaat: Kestovaippakauppa, vetoketju Eurokankaasta

Tämä kaava on hassu: joka kerta kun ompelen tällaisen puvun, opin jotain uutta sen ompelemisesta. Tai siis, joka kerta jaksan lukea ohjetta hieman tarkemmin läpi, jolloin lopputulos on edellisiä versioita parempi. Ja silti joka kerta jää jotain pientä parantamisen varaa. Opettelu jatkukoon! Toki kyse on enää ihan pienistä jutuista, viimeistelyistä, jotka eivät näy päälle päin, kun puku on lapsella päällä.

Tuo kangas on ihanaa! Lapsi tykkää, äiti tykkää. Kuva ehkä vähän vääristää väriä, ketut ovat punaoransseja, eivät punaisia. Resoriksi piti laittaa alunperin punaoranssiraidallista resoria, mutta se ei tuntunut niin hyvältä materiaalilta kuin tuo punainen, siksi päädyin yksiväriseen resoriin.

Olen tyytyväinen kuvion kohdistukseen ja ompelujälkeen vetoketjun osalta, vaikka samalla olisin halunnut saada viimeiset loppusilaukset vetoketjun osalta onnistumaan hieman paremmin. Myös pääntien resorin ompelu onnistui hyvin, ompelujälki on siistiä myös työn nurjalla puolella. Ompelin pääntien resorin tuttuun tapaan kokonaan ompelukoneella. Olisin halunnut kokeilla sen saumurointia, jos olisin onnistunut siinä tällä kertaa, mutta aikataulu"ongelmien" myötä päätin tehdä tällä kertaa helpommalla tavalla. Jonossa on nimittäin ommeltavana vaatteita, joilla on oikeasti deadline! En osaa jättää yhtä työtä kesken ja aloittaa seuraavaa, siksi oli pakko saada tämä ommeltua valmiiksi ennen seuraavien aloittamista.

Esikoinen jo kysyi, koska ompelen hänelle oman kettupuvun. Lupasin ommella hänelle tällaisen, mutta ensin pitää saada alta ne työt, joita varten olen jo ostanut kankaat. Ja niitä on aika monta, kun innostuin tilaamaan kankaita Majapuun tammikuun alennusmyynnistä. Hups. Toisaalta, koko perhe hyötyy tästä harrastuksestani, joten älkäämme pitäkö ostoksiani huonoina. Niistä ompeluista seuraavalla kerralla, nauttikaahan talvesta ja lumesta!

PS. Pakko jo näin etukäteen hehkuttaa, KVK:n talvitrikoo on ihanaa!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kuinka monet raitasukat yksi ihminen tarvitsee?

Villasukkainnostus jäi päälle, kun sain kirjoneulesukat neulottua. Minulla oli kotona violettia ja kirjavaa seiskaveikkaa, ja niistä sain itselleni jotain ihqua.

Raidat minulle tarjosi Biscuits and Jam
Malli: Perussukat 48 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Novita 7 veljestä violetti ja nostalgia
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Olen katsellut blogeissa, kun neulojat ovat fiilispohjalla neuloneet eri paksuisia raitoja summa mutikassa sukkiin. Niistä on aina tullut tosi kivan näköisiä. Itse olen aina kokenut, että ajattelen liikaa kuvion lopputulosta, enkä osaa vain "antaa mennä". Siksi otinkin avukseni Random Stripe Generatorin

Tuo generaattori on mainio. Valitaan värit, kuinka paksut raidat on sallittuja ja sitten generoidaan. Jos ei ensimmäinen malli miellytä, niin annettujen raidan leveyksien perusteella tulee satoja eri vaihtoehtoja. Summamutikassa neulomista niin, että joku muu kuin itse päättää raitojen leveydet, täydellinen ratkaisu minulle!

Sukkien "oranssissa" langassa on sekaisin keltaista, punaista ja violettia, ja se sopii mielestäni täydellisesti violetin kanssa. Yksinään siitä tulee aika levotonta neulepintaa, mutta toisen langan kanssa se sopii hienosti raitalangaksi.

Kantalapun neuloin vahvistamattomana yhtä korkeaksi, kun vyötteen ohjeessa luki. En ole ihan varma, onko se pikkuisen liian korkea vai ei. Ainakin se on korkeampi kuin yleensä neulomani kantalaput. Eivät nämä kantapäästä mitenkään lörpötä, eli sinänsä korkeampi kantalappu ei haittaa. Taitaa olla kyse vain tottumisesta. Nytkin uudet sukat ovat jalkoja lämmittämässä, kun vauva nukkuu parvekkeella ja ikkunaluukku on auki..

Ovat nämä vaan ihanat, en voi muuta sanoa. Raitageneraattoria on kyllä pakko käyttää toistekin!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Harjoitelma

Tuumasta toimeen, vai kuinka se menikään? Edellisessä postauksessa puhuin kirjoneuleen opettelemisesta, ja tässä on ensimmäinen harjoitustyö valmiina.

Miestä ei vahingoitettu kuvaustilanteessa
Malli: Perussukat kirjoneulevarrella, 60/56 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Näistä jäi jotenkin ristiriitainen fiilis. Kirjoneuleosuus on sinänsä onnistunut, että lankajuoksut eivät kiristä ainakaan kovin paljoa missään kohtaa. Eikä kirjoneuleosuudessa ole virheitä! Silmukoita tuli kuitenkin varteen liikaa..

Kirjoneuleohjeita selaillessani olen törmännyt huomioon, että kirjoneuletöissä on yleensä enemmän silmukoita kuin tavallisessa sileässä neuleessa olisi. Niinpä loin varsiin 60 silmukkaa, ja kavensin varren lopussa pois neljä silmukkaa. Lopputuloksena tuli hieman lörpöttävät varret. 56 silmukkaa olisi ollut kuitenkin parempi määrä, varsinkin kun käsiala tuntui olevan jotenkin tavallista löysempi. Kyllä varret ylhäällä pysyvät, mutta niissä ei ole toivomaani napakkaa tuntua. Jalkaterän osalta mies kehui tuntumaa napakaksi, onneksi. Olin neulonut 1,5 sukkaa, kun huomasin varren "löysyyden", joten en enää jaksanut purkaa ja aloittaa alusta..

Kyllä näillekin varmasti käyttäjä löytyy. Seuraavalla kerralla olen viisaampi, enkä lisäile ylimääräisiä silmukoita. Jos seuraavaa kertaa edes tulee, kun kirjoneule ei vain tunnu olevan mun juttuni. Pässinpäänä voisin tietysti väkisin vääntää ja opetella, mutta toisaalta, tarvitseeko kaikkea mahdollista osata? Ehkä harrastuksessaan olisi parempi keskittyä niihin osa-alueisiin, joita on mukava tehdä?

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla, niistä tulee mulle jotain tosi hienoa! Ja surruttelinpa eilen paria paitaakin, eli ompelupuoleltakin on tulossa jotain uutta esiteltävää :-) 

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon käsityötuulet suotuisat teille kaikille!