lauantai 13. kesäkuuta 2015

Unen tuloa odotellessa

Sain keväällä syntymäpäivälahjaksi neulekirjan ja rahaa lankaostoksia varten. Käytin rahat jo aikaa sitten Lankamaailmassa, ja ensimmäisestä kerästä kuoriutuivat sukat Cookie A:n mallilla. Uusi neulekirja jäi vielä hyllyyn "kypsymään". Olen nimittäin jotenkin hidas lämpiämään uusille sukkamalleille. Sukkia rakkaudella -kirjakin marinoitui kirjahyllyssä 2,5 vuotta ennen kuin uskaltauduin aloittamaan nämä sukat, joihin ihastuin heti kirjan ostettuani.

Ei oo horisontti ihan vaakatasossa...
Malli: Thelonious kirjasta Sukkia rakkaudella
Lanka: Austermann Step classic
Puikot: 2,5 mm 120 cm pyöröpuikot

Ei mennyt kuten Strömsössä näiden sukkien neulominen. Vai pitäisikö sanoa, että koin (näidenkin kanssa) suurta luomisen tuskaa? 

Aloin neuloa näitä ensin eri värisellä langalla 2,25 mm puikoilla. Puolessa välissä vartta kokeilin sukkia, eivätkä ne menneet jalkaan, eivät millään. Hankkiuduin eroon koko työstä ja otin pienen aikalisän. Värin vaihto, suuremmat puikot ja uudella innolla työhön. Neuloin näitä aina iltaisin odottaessani, että vauvamme nukahtaisi yöunille.

Kantapäiden kohdalla, kiilakavennuksia neuloessani meinasi iskeä hermoromahdus. Ensin aloitin siirtymät väärin, lisäksi kiilakavennusten viereiset nurjat silmukat jäivät ihan kamalan näköisiksi. Purin, neuloin ja purin vähän lisää. Kokeilin yhtä sukkaa kerrallaan sukkapuikoilla ja lyhyellä pyöröpuikolla, mutta eihän se onnistunut siltikään. Lopulta palasin neulomaan kahta sukkaa kerrallaan pitkällä pyöröpuikolla ja siirsin kiilakavennukset silmukan verran pohjaa kohti. En silloin ollut täysin tyytyväinen työn jälkeen, mutta päätin antaa asian olla.

Pääsin kärkikavennuksiin asti, ja neuloin muutaman kerroksen. Sitten iski motivaation lopahdus. Sukat olivat keskeneräisinä viikkoja. Muutama päivä sitten eräänä aamuna, kun lapset nukkuivat ja olin toimettomana, kaivoin sukat pussista ja jatkoin neulomista. Tänään nämä valmistuivat ja ai että kun ovat ihanat! Mikähän näissäkin muka mätti aikaisemmin keväällä? Tänään on kesän lämpimin päivä, ja silti on pakko tallustella sukat jalassa, kun ne ovat niin hienot!

Olen tottunut neulomaan sukkiin lyhyemmät varret, joten näin pitkävartisten sukkien sopivuus omiin jalkoihin jännitti. Liekö mallin joustinneuleen ansiota, että sukat istuvat täydellisesti jalkaan? Mallikerta oli helppo oppia ulkoa, enemmän muistamista oli siirtymissä. Ohjeessa mainitut kymmenen silmukkamerkkiä olivat mielestäni liioittelua, itse neuloin nämä alkuun neljän ja loppuvaiheessa kahden silmukkamerkin kanssa. 

Päättelin nämä silmukoimalla. Se on nykyään mielestäni paras tapa päätellä sukat, lopputulos on paljon siistimpi kuin jos langan vetää loppujen silmukoiden läpi. 

En ole vähään aikaan ollut näin tyytyväinen työn lopputulokseen. Tästä fiiliksestä voisi pitää kiinni pidemmänkin aikaa!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kesän juhliin

Huh, olipa tämä urakka! Enpä olisi uskonut, että voin käyttää kahden pienen mekon ompelemiseen kokonaiset kolme viikkoa ja että vielä iskisi stressi, saanko ne valmiiksi ennen määräaikaa...

Mitähän näistä nyt ajattelisi?
Kaava: Katariina Mekkotehdas-kirjasta
Kankaat: Puuvillakangas Fabriinasta

Ostin Mekkotehdas-kirjan jo kuukausia sitten. Aloin heti kirjan saatuani piirtää kaavoja esikoisen mekkoon, mutta ne tuntuivat olevan kovin leveitä ja lyhyitä, joten innostus lässähti heti alkuunsa ja kirja jäi pölyttymään kirjahyllyyn.

Muutamia viikkoja sitten kaivoin kirjan taas esiin ja katselin malleja. Katariina näytti mukavalta ja sopivalta tyttöjen mekoiksi kesän juhliin. Esikoinen valitsi kankaan itse Fabriinasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensin kangaskauppias soitti ja totesi, etten ollut huomannut alennuskoodia, joten mitä laitettaisiin lisäksi tilaukseen? Pyysin häntä laittamaan tilaamaani kangasta sen verran enemmän, mitä rahalla saa. Oli kyllä loistava päätös näin jälkikäteen sanottuna!

Vasemmanpuoleinen mekko on esikoisellemme. Piirsin kaavat koossa 110/116, vaikka se onkin pienempää kokoa kuin mitä hän muuten käyttää. Ompelin yläosan valmiiksi, ja huomasin, että se on liian leveä. Purin koko viritelmän, lyhensin kaarrokkeiden yläreunojen kuminauhoja 1,5 cm, pidensin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituuksia 2 cm ja ompelin mekon loppuun. Juuri passeli, ja kaiken sen purkamisen ja tuskailun arvoinen. Koko hommaan meni aikaa viikon verran.

Koska kokoa pienempi mekko sopi esikoiselle, valitsin koon samalla periaatteella nuoremmalle neidillemme. Ompelin mekon ihan ohjeiden mukaan, jälleen hihansuiden ja empirelinjan kuminauhoja pidentäen. Sain mekon valmiiksi, ja ei, se olikin pieni. Kyllä se lapsen päälle sopi, mutta oli se hieman naftin näköinen.

Koska ajattelin 98/104-kokoisen mekon olevan hänelle kuitenkin liian iso, piirsin kaavat välikoossa 92/98 (olihan minulla ylimääräistä kangasta, kuten yllä lukee) ja aloin ommella uudestaan. Pidensin pääntien kuminauhoja vastaamaan kirjassa annettuja pituuksia ja pidin hihansuiden ja empirelinjan kuminauhojen pituudet samoina kuin pienemmässä mekossa. Ompelin ensimmäisen helmakappaleen kiinni etukappaleeseen, mallasin lapsen päälle ja ei, helma oli vieläkin liian lyhyt. Ei auttanut muu kuin piirtää uusi helmakaava 98/104-koon pituuden mukaan (onneksi kangasta oli edelleen runsaasti jäljellä) ja toivoa, että mekko olisi viimeinkin sopiva.

Eilen illalla mietin, mahtaako koko mekko valmistua, kun aikaa oli enää päivän verran ja lapsilla ei tunnetusti ole malttia odottaa, kun "äiti tekee ihan pikku hetken omia juttujaan". Hyvin kävi, keskimmäisen mekko on kuvassa vasemmalla. 

Lisäksi kaapista löytyy kolmas, lähes valmis 86/92-kokoinen mekko. Tosin mahtaako sille löytyä käyttäjää, kun se on ihan ohjeiden mukaan ommeltu? Blogeja lukiessa tuntuu, että jokainen on joutunut muokkaamaan kaavaa saadakseen siitä omalle lapselleen sopivan. 

Näistä jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis. Mekot ovat nätit, ne oli helppo ommella ja kirjan ohjeet ja kaavat olivat selkeät. Mutta tuo mittojen sun muiden mallaaminen, joka vei valtavan paljon aikaa: se vei iloa lopputuloksesta. Nyt pitäisi ommella näitä vino pino, kun vihdoinkin on mitat selvillä, mutta jaksaako tuota enää? Tuskin, ja kesän lopulla nämäkin saattavat olla jo pienet käyttäjilleen :-) Huomenna lähden kuitenkin hyvillä mielin kesän ensimmäisiin sukujuhliin, koska loppujen lopuksi nämä mekot olivat kaiken vaivansa arvoiset!